lähteekö muilla kotiäideillä järki...

Kyllä ne nukkuu, kun herätät aamulla ajoissa ja illalla aikaisin nukkumaan.

Pyysit vertaistukea. Itsellä on vasta yksi lapsi ja toinen tulossa. Kuitenkin nähnyt vierestä muilta, miten juuri tuon ikäiset sisarukset (2-3-vuotias JA 5-6-vuotias) voivat olla SUPERRASITTAVIA.



Toisin kuin edellinen kirjoittaja, ymmärrän myös päiväunitilanteesi: meillä 2,5-vuotias ei ole nukkunut enää pariin kuukauteen päiväunia. Ja hei: olen kuullut nuo ihan samat päivittelyt tyyliin: " Laita nyt herranen aika ne lapset päiväunille...!" ;-D



Toimit lastesi mukaan eli jos eivät nuku päiväunia, eivät nuku...Sitä paitsi neuvolassa omalla kohdallani asiaa päiviteltyäni oli täti sitä mieltä, että lapselle on tärkeämpää se iltauni kuin päiväuni. Toisin sanoen: kun huomasin, että aina menee just sen verran yli kello ilta-yhdeksän ennen kuin lapsi nukahti yöunille, kuin mitä oli nukkunut päiväunia, lopetimme nukkumisen päivällä! Ei tämä äiti jaksa yksin yhdentoista jälkeen aloittaa kämpän siivoamista/oman ajan viettoa. Kyllä sen ainakin meidän perheessä täytyy alkaa aiemmin, en muuten jaksaisi ollenkaan!



Tuosta iänikuisesta riitelytappeluahdistus-sekamelskasta lasten kanssa: uskothan, että se loppuu kyllä joskus. Jonain päivänä!



Olisiko nyt kuitenkin tärkeintä, että saisit ottaa itsellesi aikaa, vaikka kerran viikossa? Veisit lapset jollekin sukulaiselle tai hommaisit hoitajan kotiin? On nimittäin tullut huomattua sekin, että kun tappelevat sisarukset ovat olleet muilla hoidossa, ei niin isoja tappelukohtauksia tule! Heti kun äiti on pelmahtanut paikalle, on kitinä ja hakkaaminen alkanut...



Lomaa siis lapsillekin - äidistä!



Voimia sinulle!!!!!

Olenkin ihmetellyt, kun täällä aina hehkutetaan, miten hankitaan lapselle " kaveri" , mutta sitten tosielämässä ainakin olen kuullut lähes aina valitusta, miten lapset riitelee ihan hirmuisesti!!!???



T: yhden lapsen äiti, eikä lisää tulossa, ennen kuin eka on tarpeeksi iso

Helpotti meillä kummasti tilannetta.

Ja huomattu on jo miten osaavat paremmin odottaa vuoroaan muissakin tilanteissa ja ottavat paremmin muita huomioon, kuin sillon kun oli yksinään lapsonen. Hermo menee usein, mutta samalla mitalla niistä on myös iloa. Kun on hyvin ulkoiltu, niin unikin maittaa illalla aikaisemmin. Meillä lapset menevät nukkumaan 8 aikaan, koska eivät päiväunia nuku.



Mies on paljon poissa kotoa, välillä kuukaudenkin, mutta hienosti pärjätään, kun ollaan paljon ulkona ja kyläillään muiden lasten luona. Ja itselle täytyy myös kehittää omaa aikaa lastenhoitajien avulla. Lapset voi myös laittaa yökylään välillä, niin että saa itse nukutuksi ja levätyksi. Ja jos ei pää kestä enää, niin kun se ei loputtomiin kestäkään, niin on olemassa myös todella hyviä mielialalääkkeitä.

Ite hankin kans kakkosen kun esikoinen 5- tai 6-vuotias, en jaksais sitä ainaista tappelua jos lapset pienellä ikäerolla. Mut jokainen tekee niinkun parhaaksi näkee! En vaa jaksais kuunnella sitä valitusta tosta tappelemisesta muilta äideiltä...

Etenkin 4-vuotiaalle olisi ihan hyvä oppia sosiaalisen elämän sääntöjä ennen kouluikää.



Miksi turhaan hakata päätä seinään?





5 ja 10: minä kestän vaikka hampaat irvessä sen tappelun mieluummin kuin olisin jättänyt ikäeroksi 5-6 vuotta. Lapsilla ei ole mitään yhteistä kuin vasta aikuisena! Lapsen kannalta hirveän sääli.





8

Lapset ovat samanikäisiä ja riitelevät ihan koko ajan. Tämä loma on paljon rasittavampaa kuin töissä käynti. Olen huutanut koko päivän siitä, että likaisilla jaloilla ei rampata koko ajan ulkoa sisälle. Nuorempi pissasi kenkiinsä juuri. Jos saisin nyt valita, niin miettisin kyllä 2 kertaa, hankinko lapsia. Pahinta tässä on, että saatan olla raskaana, kun ehkäisy petti :((.

Itse olen ainoa lapsi enkä muistanut lapsena koskaan kaivanneeni sisarusta leikkikaveriksi (naapuruston lapset riittivät siihen hyvin), sen sijaan muistan joskus 6-10-vuotiaana toivoneeni pikkusiskoa tai -veljeä jota saisin hoivata. Vasta nyt aikuisena olen alkanut toivomaan että minulla olisi sisarus, ja tässä vaiheessa sillä ei todellakaan olisi väliä olisiko meillä ikäeroa 2 vai 6 vuotta.



Tein omat ratkaisuni omaan kokemukseen perustuen, niin varmaan kaikki muutkin. Pääasia että jokainen on tyytyväinen omaan ratkaisuunsa ja lapset kans. :)

en siis komppaa vitosta. En luopuisi nahistelevasta nelikostani mistään hinnasta!

Saa jakamattoman huomion kaikilta rakkaimmiltaan, voidaan tehdä kaikkea hauskaa (lähteä mihin vaan ym.) hoidossa, puistossa ja kavereillä kyllä saa harjoitella sosiaalisia taitoja.

Tottakait sitä miettii, että oisko kiva, jos oisi sisarus siinä vieressä kasvamassa, mutta itse en jaksaisi sitä ainaista tappelu ja riitaa joka ikisestä asiasta. (tottakait varmasti leikkisivätkin " kunhan isompi saisi määrätä tahdin" )

Jokainen tietenkin ajattelee, miten haluaa:)



5

aloittavat päiväkodin ja äiti menee elokuun puolessa välissä töihin. Jippi jaa jee...

Vierailija:

En ymmärrä, että mistä meidän 2v. jää paitsi, jos ei ole ainakaan 5 vuoteen sisarusta

Saa jakamattoman huomion kaikilta rakkaimmiltaan, voidaan tehdä kaikkea hauskaa (lähteä mihin vaan ym.) hoidossa, puistossa ja kavereillä kyllä saa harjoitella sosiaalisia taitoja.

Tottakait sitä miettii, että oisko kiva, jos oisi sisarus siinä vieressä kasvamassa, mutta itse en jaksaisi sitä ainaista tappelu ja riitaa joka ikisestä asiasta. (tottakait varmasti leikkisivätkin " kunhan isompi saisi määrätä tahdin" )

Jokainen tietenkin ajattelee, miten haluaa:)

5

*kun aamulla herätään ja sisarukset näkevät toisensa ja aloittavat leikkinsä! Kyllä meilläkin nahistellaan, mutta suurimmaksi osaksi leikitään ja vuorotellen saavat määrätä tahdin, toki nuorimmainen 8 kk ei vielä, mutta osallistuu hänkin. Meidän lapsille ainakin sisarukset ovat tosi tärkeitä, sen näkee ihan joka asiassa! Nytkin kesäaikaan, kun ovat vuorotellen (paitsi ei vauva) olleet mummolassa, niin kiukutteluksi menee, vaikka olisi kerrankin tilaisuus saada jakamatonta huomiota.

Meille siis ehdottoman oikea ratkaisu pienet ikäerot, kolme lasta alle kahden vuoden ikäeroin. Neljäs saa vielä tulla kunhan on tullakseen! :-)

Ja Ap, koita jaksaa ja tehdä vaikka vähän ohjelmoidumpi päivärytmi, ettei mene hulinaksi, ja saisit omaakin aikaa. Kyllä pienten lasten tulee iltapäivisin nukkua, tai muuten lepäillä, muuten menee homma ranttaliksi! Meillä on ainakin kunnon päivärutiinit ja ystävien tapaaminen olleet avain tämän kotiäidin jaksamiseen. Päiväkoti ei tosiaankaan ole ratkaisu, jos haluaa lapselleen parasta...

Siis oikeesti jotkut päivät ovat toooosi huonoja. Mä itkeskelen välillä ihan epätoivoisena tätä tilannetta..... Meillä ei edes ole niin pajon kyläpaikkoja että olisi mitään paikkaa mihin lähteä edes viikottain:(. Sääli, koska kyllä aika menee nopeammin kun on tekemistä!



Mulla 3 lasta ja onneksi 2 niistä menee ensi viikolla päivähoitoon! Jippii! Kyllä ne päivät ja viikot menevät paljon nopeammin kun on ohjelmaa. Saan minäkin vähän ajatuksiani selvitettyä sillä aikaa kun noin vanhemmat ovat hetken poissa. Tekee hyvää meille kaikille perheenä.

Meilläkin mä mietin esikoisen laittamista päivähoitoon, ainakin osaksi viikkoa. 2-3- päiväksi. 4-vuotta kun alkaa lähestyä, kaipaa niin paljon toimintaa että kahden pienemmän kanssa ei saa sitä järjestettyä riittävästi. Etenkin kun nuorimmainen on vaativa (lue:itkuisa) vauva.



Järki lähdössä täälläkin.

Kuinkahan monta vuotta meinaat odottaa, että lapset sitten ovat täydellisessä harmoniassa keskenään. Ensinnäkin, suurimman osan aikaa lapset ovat kauniisti. Toisekseen meillä on neljä lasta ja voimme lähteä milloin vain minne vain. Kolmannekseen ei lapsi tarvitse jakamatonta huomiota kaiken aikaa, tiesitkö ettei se edes ole normaalia tai hyväksi lapselle. Neljänneksi itse sain pikkusiskon kun olin jo vähän vanhempi, ei se lapselle mitään ruusuista ole koskaan, aikamoinen tälli ainakin minulle. Pienenä kaikki ovat pieniä ja saavat pikkulapsen hoivaa joka tapauksessa, isolla ikäerolla iso on iso vaikka voissa paistaisi. Kiusaamista ja kateutta saattaa olla vielä aikuisillakin, että mahdoton niitä lapsia on pumpulissa kasvattaa - mutta onnea yritykselle.

Isommille paljon harrastuksia ja onneksi kohta alkaa koulukin. Pieninkin pääsi onneksi loman jälkeen tarhaan.. toivottavasti joskus helpottaa, mutta vielä ei ainakaan ole merkkejä siitä. Pienten lasten kähinät muuttuu näköjään isompien ilkeilyiksi.



Hoh hoijaa.. mieheni ehdotti alunperin että tehdään ensin yksi lapsi ja katotaan saadaanko se kasvatettua täysikäiseksi ja harkitaan sitten vasta seuraavaa. Olis ehkä kannattanut ottaa asia paremmin harkintaan. Luulin kuitenkin että 5 vuotta olis riittävä väli sisaruksille..



Tällaistahan tää sitten on.. maattava on kuin on petannu tai jotain...

Ensi viikolla mies aloittaa työt kesäloman jälkeen ja tämä akka saa jäädä kotiin taistelemaan kolmen lapsosen kanssa (4v,2v ja 2v). Kahdella nuorimmalla on järjetön uhma ja " minä itte" -vaihe, isompi taas houkuttelaa pienempiä kaikkeen hölmöön ja keksii älyttömiä leikkejä ja sääntöjä...



On tässä se hyvä puoli, että kaikki ovat niin isoja, että leikkipuistoon meno onnistuu ja saan jopa ottaa relasti jonkun hetken :) Kotiinlähtö vaan on tappelun takana, sillä kukaan ei halua takaisin kotiin - väsyneinä ja nälkäisinä sitäkin heikommin. Kurkku siis kipeänä taatusti iltaisin siitä karjumisesta ;-)



Ei vaan, jaksamista ap ja mut väsyneet! Eiköhän mekin joskus saada nukkua...?



Äx3

iloitse niistä hyvistä hetkistä, kyllähän niitäkin jo löytyy tuon ikäisten kanssa. kai ne sentään leikkivät keskenään joskus?

Onko lapset sairastelleet paljon päivähoidossa ollessaan?

Mua vähän mietityttää tuo kun meillä on tuo vauvakin, ja keskimmäinen on joka flunssasta korvatulehduksessa:( Että mitenkä mahtaa käydä päivähoidon alettua.. Sairasteluiden suhteen nimittäin.

Tuota riehumisen vähenemistä minäkin tosiaan toivon.

t: se kyselijä:)

Vierailija:

Kyllä päivähoito on auttanut! Kaksi päivää riittää, kolmekin kyllä menisi. Mutta selvästi ovat paremmalla tuulella kotona ollessaan kun ovat olleet hoidossakin välillä. Jaksavat leikkiä omilla leluillaan kun ovat välillä poissa. MINÄ jaksan paremmin myös. Eivät riehu yhtä paljon, eivätkä tappele tai kiusaa toisiaan. Kyllä tuon ikäiset jo tarvitsevat muutakin kuin vain äitiään ja sisaruksiaan! Tämä on mun mielipiteeni ainakin.

Toki mulla on joskus huono omatunto, että kun täällä kotona itse olen ja lapset poissa. Mutta kyse on sentään vain parista päivästä viikossa. Ja kun sen eron huomaa niin selvästi.

Lisäksi asumme muutenkin syrjässä, joten eivät muutenkaan näe muita lapsia koskaan ellemme lähde jonnekin ihan varta vasten. Siksikin olen jatkanut tuota hoitoa, etteivät kokonaan " erakoituisi" .

Eli suosittelen päivähoitoa kaikkien kannalta!