Lue keskustelun säännöt.
Kaipaatko yhä nuoruuden menetettyä/saavuttamatonta rakkautta?
21.04.2014 |
Haaveiletko vain, vai uskotko vieläkin, että voisit joskus saada hänet? Oletko nähnyt häntä nyt aikuisempana? Millaisia tunteita on herännyt? Mihin suuntiin elämänne ovat kulkeneet?
Kommentit (76)
Kyllä mietin ja haikailin kovasti hänen peräänsä eron jälkeen. Kesti 10 vuotta, että pääsin yli hänestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 15:46"]
Kaipaan. Minulle hän on aina tärkeä.
[/quote]
Miksi hän on sinulle tärkeä? Mitä hän sinulle edustaa muistoissasi?
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 16:47"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 15:46"]
Kaipaan. Minulle hän on aina tärkeä.
[/quote]
Miksi hän on sinulle tärkeä? Mitä hän sinulle edustaa muistoissasi?
[/quote]
Hän oli mukava, persoonallinen, hassu ja meillä oli hauskaa. Olimme nuoria ja sovimme toisillemme.
Lähtisin milloin vain hänen matkaansa jos vain tulisi ja pyytäisi. Lapsia en tietenkään hylkäisi.
Terveisin vaimo ja kahden lapsen äiti
25 vuotta olin siinä uskossa että minä tein jotain väärin. Reilu vuosi sitten (kiitos naamakirjan) otti tämä mies yhteyttä ja tunnusti että lopetti suhteen koska ei jaksanut uskoa että olisin halunnut olla hänen kanssaan koska hän oli yk-joukoissa ja kuulemma olin jotenkin liian hyvä hänelle... aina olen miettinyt mitä hänelle kuuluu ja missä meni pieleen. Nyt on soiteltu aina joskus, ihan kuin ei aikaa olisi kulunut yhtään. Mulla on hyvä suhde, ollaan kihloissa ja melkein menossa naimisiin. MUTTA: ennen kuin voin tehdä mitään ratkaisuja niin mun on pakko tavata tämä nuoruudenrakkaus ja todeta että se todellakin on ollutta ja mennyttä - jos on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En varsinaisesti kaipaa, mutta vituttaa että olin käytännössä ikuisessa kotiarestissa eikä ollut mitenkään mahdollista edes yrittää järjestää treffejä. Ja olin siis siinä vaiheessa 19v. Välillä ajattelee että onkohan edes miettinyt miksen koskaan pyytänyt treffeille, vaikka useamman kerran jollain asiointireissulla kävin työpaikallaan pikaisesti moikkaamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en, ma oon onnellinen nyt, ollu jo yhdeksan vuotta saman miehen kans, lapsiakin on..
En kaipaa. Meissä ei ollut mitään yhteistä, toinen oli lusmuileva moottorinörtti ja toinen reipas ylisuorittaja. Meidän intressit olivat ihan eri asioissa, tämä tykkäsi vaikka katsoa lasten animaatioita kun minä taas olisin halunnut keskustella politiikasta ja tieteestä. Rakastuneita teinejä aikoinamme olimme ja "teinikihlatkin" tuli vaihdettua, sille mittapuulle pitkään yhdessä.
Mutta elämme omaa elämää nyt, jätkä asuu jossain korvessa korjailemassa romujansa ja minä taas opiskelen pk-seudulla korkeakoulussa. Kyllä se silloinen rakkautta oli mutta sitä ei voi mitenkään verrata tähän nykyiseen mieheen joka pistää pään ihan sekaisin ja sukat pyörimään jaloissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meh. Enää harvoin tulee muisteltua niitä aikoja, kun oli kipinää. Olimme niin erilaisia mutta jokin selittämätön voima veti puoleensa. Vaikka olenkin ollut sinkkuna jonkin aikaa, ei kiinnosta yhtään mitä tälle entiselle kuuluu.
Sinun kannattaa varoa tätä henkilöä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi sanoa, että kaipaan, mutta joskus haaveilen, entä jos... ja ajattelen haikeana. Olemme törmänneet muutaman kerran.
Olen rakastunut toisenkin kerran täyttymättömästi ja palavasti, mutta tuo toinen täyttymätönrakastuminen ei jättänyt jälkeensä samanlaista haikeutta. Siitä pystyi päästämään kokonaan irti muutamassa vuodessa. En samalla tavalla ole utelias hänen elämästään jne.
No en oikeastaan. Hän on huippuarkkitehti joten joutuisin elämään jossain oudossa laatikossa....ulkonäkökin repsahtanut pahemmin kuin minulla..jos se vaan on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan kaipaa. Olin pitkään häneen yksipuolisesti rakastunut, mutta onneksi lopulta hänkin lämpeni sen verran, että olimme hetken yhdessä. Sitten hän jätti minut toisen vuoksi ja muserruin täysin. Mutta myöhemmin tapasin elämäni rakkauden, jonka kanssa olen elänyt onnellisesti jo yli 10 vuotta. Olen myös ymmärtänyt, että emme olisi olleet tuon nuoruuden rakkauteni kanssa kovin hyvä match. Jos en olisi koskaan häntä saanut omakseni, sitä olisi voinut olla vaikeampaa ymmärtää, kun minulla olisi ainoastaan omat mielikuvani siitä millaista yhdessäolomme olisi ollut.
Hyvä näin.
[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 22:00"]
Joskus olen miettynyt, mutta sitten olen törmännyt siihen ja todennut että naiset rupsahtaa melkosen nopeasti. Ja voitte alapeuluttaa tätä niin paljon kun haluatte. Ei muuta mitään :-).
[/quote] Taidat ajatella, etteivät miehet rupsahda? :-D Hmmm.....exäni oli aina hevosnaamainen, mutta nyt hän on "särkyneen" näköinen hevoskasvo, joka uhkuu kaunaisuutta pitkän matkan päähän.
En. Mielenkiintoista lukea että jotkut oikeasti kaipailee noita vuosikausia. Itse nuorena kun rakastuin, luuliin aina että tämä tunne kestää ikuisesti, mutta niin ne vaan on aina viilenneet jos vastakaikua ei ole tullut, ja kolmekymppisen jälkeen ei ole jaksanut tunteilla kauheasti enää ollenkaan.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 12:15"]
[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 22:00"]
Joskus olen miettynyt, mutta sitten olen törmännyt siihen ja todennut että naiset rupsahtaa melkosen nopeasti. Ja voitte alapeuluttaa tätä niin paljon kun haluatte. Ei muuta mitään :-).
[/quote] Taidat ajatella, etteivät miehet rupsahda? :-D Hmmm.....exäni oli aina hevosnaamainen, mutta nyt hän on "särkyneen" näköinen hevoskasvo, joka uhkuu kaunaisuutta pitkän matkan päähän.
[/quote]
Tai sitten me naiset olemme vaan vähemmän pinnallisia. Minun nuoruudenrakkaus, mies, on myös rupsahtanut ja lihot. Eipä tuo mitään asiaa muuta. Aika pönttö täytyy olla, jos kuvittelee jonkun ihmisen säilyvän koko lupun elämää kaksikymppisen näköisenä. Tai jos ei pysty rakastamaan ihmistä vain tietyssä iässä ja tietyn näköisenä. Silloin on jo itsellä joku ongelma.
Kaipaan. Hänkin kaipaa. Sinkkuaikoina välillä päädytty viettämääm aikaa yhdessä. Nähdään säännöllisesti yhteisen läheisen ihmisen takia. Tapaamiset ovat aina olleet täynnä kipinää. Miksi meistä ei ole tullut paria? Syitä on monia.
Kaipaan ja tulen kaipaamaan varmaan loppuelämäni. Asiaa ei helpota se että tämä nuoruudenrakkaus on esikoiseni biologinen isä. Meidän välillämme on voimakas yhteys, telepatia ja vetovoima, ja kun tapasimme viimeksi, niin seksiinhän se johti..
En. Kaikki haluamani miehet olen aina saanut ja jättänyt. Yksi on kuitenkin ylitse muiden, ensirakkauteni. Häntä hyvällä ja kaiholla joskus muistelen, olihan se ihanaa aikaa. Tahoillamme olemme kuitenkin naimisissa ja perheellisiä, joten ihan muisteloina nämä menevät.