Jännittättekö töihin menoa?

En

Minusta ihminen on väärällä alalla, jos jännittää jatkuvasti työpäiviä. Itse olin 10 vuotta it-alalla ja useimpina aamuina jännitin töihin menoa. Maanantait oli pahimpia ja suorastaan mahasta kouri matkalla. Pelkäsin niin hirveästi ennen kaikkea sitä, että epäpätevyyteni paljastuu ja se, että olen jättänyt jotain oleellista hoitamatta, projektit leviää jne. Harvoin menin rentona töihin. Yleensä jännitys alkoi jo sunnuntaina iltapäivällä.

Onneksi tajusin vaihtaa alaa. Nyt olen opettajana peruskoulussa ja en jännitä työtä koskaan. Tiedän tehneeni asiat oikein, luotan itseeni ja siihen, että vaikka olisin jonkun virheen tehnyt, niin kokonaisuus on kuitenkin kunnossa. Ainoastaan joskus harmittaa mennä töihin, kun on niin peruslaiska. Silti stressitaso on vajonnut sadasosaan vanhasta, koska en jännitä työtä. Tietysti tämä on yksilöllistä ja on monia jännittyneitä opettajia. Mulle sopii tää työ ja siksi pysyn rentona.

En jännitä kun irtisanouduin äskettäin työstäni.

Jännitän. Olen sh ja työ on sellaista että päivät ovat aina erilaisia. Voi olla melko kiireinen normipäivä tai joskus hiljaisempi päivä, joskus järkyttävä helvetti irti-päivä jolloin ei ehdi tekemään työtä niin hyvin kuin haluaisi. Joskus voi tulla elvytys tai muu hätätilanne ja pitää toimia heti ja oikein. Vaikka tiedän ja osaan, silti jännittää. 

Mutta mua helpottaa jännitys yleensä kun pääsen työpaikalle tai melko pian sen kuluessa. Siellä tehdään kuitenkin tiiminä työtä. Ei siellä kukaan yksin ole. Mua auttaa mielikuvaharjoittelu jossa kuvittelen tukalimman mahdollisen tilanteen ja miten siitä selvitään kunnialla. Suosittelen samaa ap:lle, kokeile jos auttais. 

Ennen jännitin, nykyään vaan v*tuttaa. En osaa neuvoa, miten pääsin olotilasta toiseen.

Totta kai ensimmäinen päivä uudessa työpaikassa jännittää, mutta ei kai nyt kukaan enää sen jälkeen?

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 21:50"]

Minusta ihminen on väärällä alalla, jos jännittää jatkuvasti työpäiviä. Itse olin 10 vuotta it-alalla ja useimpina aamuina jännitin töihin menoa. Maanantait oli pahimpia ja suorastaan mahasta kouri matkalla. Pelkäsin niin hirveästi ennen kaikkea sitä, että epäpätevyyteni paljastuu ja se, että olen jättänyt jotain oleellista hoitamatta, projektit leviää jne. Harvoin menin rentona töihin. Yleensä jännitys alkoi jo sunnuntaina iltapäivällä.

Onneksi tajusin vaihtaa alaa. Nyt olen opettajana peruskoulussa ja en jännitä työtä koskaan. Tiedän tehneeni asiat oikein, luotan itseeni ja siihen, että vaikka olisin jonkun virheen tehnyt, niin kokonaisuus on kuitenkin kunnossa. Ainoastaan joskus harmittaa mennä töihin, kun on niin peruslaiska. Silti stressitaso on vajonnut sadasosaan vanhasta, koska en jännitä työtä. Tietysti tämä on yksilöllistä ja on monia jännittyneitä opettajia. Mulle sopii tää työ ja siksi pysyn rentona.

[/quote]

Aina vain ei ole käytännössä mahdollista olla sillä oikealla alalla. Terveisin yksi, joka kouluttautui oikealle alalle, mutta töiden puutteen vuoksi vaihtoi alaa itselleen sopimattomalle alalle (sosiaalipuoli ei aina oikein luonnistu paniikkihäiriöiseltä).

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 22:02"]

Totta kai ensimmäinen päivä uudessa työpaikassa jännittää, mutta ei kai nyt kukaan enää sen jälkeen?

[/quote]

Aika suppea elämänkatsomus sinulla. Jos sinua ei jännitä = ei ketään muutakaan jännitä. Valitettavasti se ei mene ihan noin.

Ennen menin intoa täynnä duuniin, joka päivä oli oikeasti hyvä fiilis. Nykyään lähinnä vituttaa, huomennakin olisin ennemmin kotona laittamassa parvekekukkia kuin paikkailemassa pomoni unohduksia.

Mä jännitän aina lomien jälkeen ekaa päivää. Varsinkin kun avaan sähköpostihelvetin ja kuulen mitkä miljoona asiaa pitää tehdä heti eikä nyt.

En sanoisi sitä jännittämiseksi. Mietin joskus työasioita, suunnittelen tekemisiäni ja saatan pohtia, mitenkähän joku juttu onnistuu... mutta en murehdi mitään, en ahdistu enkä koe työasioita ikäviksi. Yleensäkin jännittää vaan ihan uusissa tilanteissa alkuun.