Olitko lapsena poikatyttö vai tyttötyttö?

Olin lapsi. Tykkäsin mutaojista, kaarnalaivoista, metsäseikkailuista, partiosta, pyöräilystä, pesäpallosta ja telinevoimistelusta. Tein vaatteita barbille, neuloin, luin hevoskirjoja ja seikkailukirjoja, joita silloin jostain syystä kutsuttiin poikakirjoiksi. Lempivärini olivat pinkki, keltainen ja sininen.

Vähän enemmän poikatyttö kuin ihan tyttötyttö. En ole ikinä osannut oikein leikkiä tyttöjen leikkejä siis vaikkapa kotileikkejä tai nukkeleikkejä (ellei sitten pitädetty nukeille koulua). Mieluummin pelailun jotain (potkupalloa tms), kiipeilin puissa tai pyöräilin kaverin kanssa.

Poikatyttö. Äidilleni tämä oli aivan kauhistus ja hän häpesi minua. Murrosiässä pelkäsi, että olen lesbo, tai ainakin että ihmiset luulevat niin. Vasta lukioiässä aloin ensimmäisen kerran käyttää naisellisempia vaatteita.

Olin poikatyttö, ja yhä edelleen olen kunnon pickmeisha joka ei jostain syystä tule yhtään naisten kanssa toimeen 🤷🏼🥰

Halipusnus muru 😘😘😘

Huvittaa aina kun jotkut ovat sitä mieltä, että tytöt eivät kiipeile puissa tai muualla. En ymmärrä, mistä sellainen käsitys on tullut. Lasten kanssa työskennelleenäkin tytöt ovat ehdottomasti keskimäärin sekä innokkaampia että taitavampia kiipeilijöitä kuin pojat. He ovat niitä, jotka huvikseen heittävät voltteja ja kärrynpyöriä. Pojille ominaisia ovat eri tavalla fyysiset lajit.

Poikatyttötyttö. Kiipeilin mekoissa puissa ja leikin niin legoilla kuin barbeilla. Eniten leikin ehkä pikku eläimillä.

Olin tyttötyttö ja nyt poikatyttö, täti. Ei ollut onnea rakkaudessa. 

Olin ihan vaan pelkkä tyttö ja tein mitä huvitti ja mikä milloinkin kiinnosti.

Olin poikatyttö. Nykyään ehkä muusu amab.

Varmaan poikatyttö. Ja olen ehkä edelleenkin.

Saattoi johtua siitä, että pikkukylällä ja mun asuinnurkilla kaikki muut skidit nyt sattui olemaan poikia. Ja minä tykkäsin partiosta, metsissä rymyämisestä, skeittaamisesta ja muusta vauhdikkaammasta, joten en edes "osannut kaivata" seuraa tytöistä vain sen vuoksi, että he ovat tyttöjä. Lukeminen oli myös jees.

Noi lapsuudenkaverit on muuten monet edelleen hyviä ystäviäni ja koska joku tällä palstalla kuitenkin asiaa miettii, niin ei, kenenkään heidän kanssaan en ole pannut.

Vierailija kirjoitti:

Vähän enemmän poikatyttö kuin ihan tyttötyttö. En ole ikinä osannut oikein leikkiä tyttöjen leikkejä siis vaikkapa kotileikkejä tai nukkeleikkejä (ellei sitten pitädetty nukeille koulua). Mieluummin pelailun jotain (potkupalloa tms), kiipeilin puissa tai pyöräilin kaverin kanssa.

Mitä ei-tyttömäistä on potkupallossa, kiipeilyssä tai pyöräilyssä? Mitä tyttömäistä on kotileikissä, kun kaikilla on koti?

Ainoa poikamainen mieleen tuleva leikki on fyysinen tappelu, suurin osa leikeistä on neutraaleja. Äidin tai prinsessan leikkiminen on puolestaan tyttömäistä.

Pelit, kiipeilyt, uinnit, piirtämiset, lukemiset, tanssit, piirileikit on ihan vaan yleisesti lasten leikkiä.

Vähän sekä että. Kiinnostuksen kohteeni olivat enemmän poikamaisia: avaruus, autot, robotit yms. Mutta toisaalta en ollut fyysisesti raisu ollenkaan, vaan vetäytyvä ja arka.

Jokainen lapsi kiipeilee puissa ja tönkii kastematoja. Ei se ole mikään erikouspiirre.

En myöskään ole tavannut lasta jota ei kiinnostaisi kauniita kimaltelevat asiat ja ei koittaisi mennä leikkimään äidin koruilla.

Enemmän kuuluin hikketyttöihin. Mitään ryhmää ei ollut enkä ollut missään piireissä asian tiimoilta, mutta olin erinomainen koulussa. Kun iho huononi, aloin meikata.

Lapsena leikin legoilla, my little poneilla ja barbeilla ym. Harrastin lukemista, ratsastusta ja taidetta.

Olin tyttö. Pitkät hiukset ja hameet oli omasta vaatimuksesta aina. Kiipesin jatkuvasti korkeisiin puunlatvoihin ja kallioille. Kiinnostuin hevosista ja ratsastin aina kun vanhempien rahatilanne salli. Keräsin sammakonkutua ja kasvatin niistä nuijapäitä. Pyydystin perhosia. Seikkailin metsässä eläinten luita vadelmia etsien ja rakensin majoja. Koulutin labradorinnoutajaa. En tykännyt vauvanukke- tai kotileikeistä, enkä sosiaalisesta draamasta. Barbeilla ja poneilla oli kiva leikkiä. Harmitti että Jurassic Park -leikkeihin piti aina lainata veljen konekivääriä. Onneksi äiti sentään ompeli oman Power Rangers -puvun (sen pinkin). Olin todella hyvä Nintendon pelaaja. Haaveilin sirkustaiteilijan työstä.