Olitko lapsena poikatyttö vai tyttötyttö?

Olin ihan vaan tyttö.

Olin lapsityttö tai tyttölapsi. En mitenkään erityisen tyttömäinen tai poikatyttö. En kiivennyt puissa, eikä taskuissani ollut sammakoita, mutta myöskään prinsessoinnit eivät kiinnostaneet. 

Vierailija kirjoitti:

Olin ihan vaan tyttö.

Älä vähättele itseäsi ;)

Ovatko kaikki poikatytöt nyt sitten ransumiehiä?

Vierailija kirjoitti:

Ovatko kaikki poikatytöt nyt sitten ransumiehiä?

kaikki missit sanoo olleensa poikatyttö joka kiipeili puissa. Kun puissakiipeily on perusta poikatyttöydelle niin miksi puut ei ole aina täynnä poikia?

En kumpaakaan. En ollut kiinnostunut prinsessoista enkä nukkeleikeistä, mutta en myöskään autoista, leikkipyssyistä tai puihin kiipeilystä. Tykkäsin eläimistä, lukemisesta ja yksinäni juoksentelemisesta. Mielestäni melko sukupuolineutraalia.

Poikatyttö. Oireilin adhd:ta poikamaisesti. Olin siis opettajien kauhu. Murrosiässä olin hyvin provokatiivisen naisellinen. Korsetit, sukkanauhat, mekot jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko kaikki poikatytöt nyt sitten ransumiehiä?

kaikki missit sanoo olleensa poikatyttö joka kiipeili puissa. Kun puissakiipeily on perusta poikatyttöydelle niin miksi puut ei ole aina täynnä poikia?

Mä leikin aika paljon poikien kanssa, eikä niistä kyllä kukaan erityisesti puissa kiipeillyt, minä siellä kiikuin yksinäni.

Sammakoiden kanssa leikki tytöt.

Minä leikin poikien kanssa sotaa, pelasin jalkkista ja jääkiekkoa. Tyttöjen kanssa leikittiin barbeilla ja eläimiä. Tietokonepelit, lautapelit ja pesis oli kaikkien juttu.

Olin semmonen hiljainen tyttö joka puki isoja huppareita ja nojasin seiniä vasten välkillä. Pidin meidän luokan tyttöjä melko ärsyttävinä ja pinnallisina. Olin kiinnostunut kaikenlaisesta vanhanaikaisesta, ja tykkäsin paljon videopeleistä ja retro tyylistä. Ei kiinnostanut meikki, vaikka mun siskolla oli meikkejä ihan liikaa kun tarpeellista. Olin melko introvertti myös.

Vierailija kirjoitti:

Poikatyttö. Ei kuulunut prinsessamekot ja hepeneet mun elämään, rymysin pitkin miettiä kuin pojankloppi.

Miksi tämä esitetään aina tähän tapaan, eli ylpeydellä siitä että ominaisuudet on olleet poikaa eikä tyttöä?

Minä rakastin metsässä rymyämistä, riehakkaita leikkejä, vauhtia, mutta myös niitä prinsessamekkoja. En ole koskaan kehuskellut että viihdyin myös poikien leikeissä, enkä varsinkaan halveksi muita naisia kuten moni pick me, entinen 'poikatyttö'

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikatyttö. Harrastin urheilua ja kiipelin puissa. Omassa lapsuudessa monet olivat poikatyttöjä. Hameita ei pidetty ja leikittiin lähiön lasten kanssa pihapelejä. Nykyään lapsuus enemmän suojeltua.

Ainakin 80-luvulla oli hyvinkin sukupuolineutraalia menoa, kaikki rämmittiin mudassa ruskeat haalarit päällä. Missähän vaiheessa tuli tiukempi tytöt/pojat määrittely?

Sukupuolineutraalius taisi osittain johtua siitäkin, että vaatteet kiersivät sisarukselta toiselle, joten ei voinut aina laittaa sinisiä kurahousuja pojalle ja punaisia tytölle...

Mulla ei edes ollut sisaruksia, mutta lempivärini pukeutumisessa olivat sininen ja ruskea. Varsinaiseen kysymykseen: olin tyttötyttö. Arka, pitkähiuksinen, notkea. Silti tykkäsin rakennella majoja ja leikkiä rosvoa ja poliisia.

En osaa määritellä itseäni kumpaankaan. Toisaalta leikin nukeilla ja pukeuduin mekkoihin, mutta toisaalta minulla oli myös paljon poikia kavereina joiden kanssa leikittiin ja leikin mielelläni merirosvoa. Eräänä kesäpäivänä kahlasin poikaporukan mukana jokea monta kilometriä, kun joessa oli vain pieni liru vettä. Oltiin tutkimusretkellä.

Olin näkymätön lukutoukka

Minulle sanottiin aina että olen poikatyttö. Äitikin todella usein jotenkin ylpeästi sanoi sen. Siitä jäi pitkäksi aikaa tunne että en ole oikea tyttö. En ole täysin tyttö kun minä olen poikatyttö. Rintani olivat olemattomat ja pidin itseäni sen vuoksi miehekkäänä. Ammatti on miesvaltainen koska se nyt vaan kiinnosti. Siitäkin olen saanut kuulla että olen äijämäinen. Vasta yli 35 vuotiaana olen alkanut ajatella että minä olen ihan oikea naisellinen nainen enkä mikään ikuinen poikatyttö, miesmäinen jne.  Pienenä äiti puki minua kuin poikaa, minulla oli aina verkkapuku päällä tai huppari ja verkkahousut. Koin että minut hyväksyttiin paremmin sillätavalla. Nuorena aikuisena n. 18v aloin pukeutua korostetun naisellisesti, aina korot jalassa, minimekkoa ja hametta. Nykyään korot on jääneet mutta muuten hillitympää on pukeutumiseni. Meikkaan edelleen paljon ja laitan tukkaa. Välillä haluaisin pukeutua räväkämmin mutta en kestä minkäänlaista kommentointia ulkonäkööni liittyen, parempi olla "taustalla". Rintani ei ole aikuisenakaan isot, pienet on. Se monesti kalvaa mieltä että en ole vieläkään oikea nainen. Yritän kovasti ajatella että sillä ei ole merkitystä, rintojen koolla.

Minusta on väärin sanoa tyttöjä poikatytöiksi jos ne kiipeilee puissa, urheilee enemmän jne. tekee "poikamaisiksi" miellettyjä asioita. On aivan täysin tyttö vaikka tyttönä tekee kaikkea sellaista. Ja se on hyvä asia. Ei tyttöjen tarvitse olla poikia ollakseen hyviä ja riittäviä. Saati parempia kuin ne "tyttömäiset tytöt".

Olen monesti miettinyt että jos nämä trans asiat olisi ollut yhtä tapetilla minun nuoruudessani kuin nyt, olisin varmaan itsekin lähtenyt miettimään että minun pitäisi olla poika. Paljon sitä silloin ajattelin. En osannut olla tyttö, tai sellainen tyttö mitä tyttöjen ajateltiin olevan. Joten minä olin kaikkien mielestä poikatyttö. Melkein poika. Kyllä se tuntui pahalta. Ettei ollut samalla tavalla tyttö kuin ne tytöt joihin pojat aina ihastui.

Tyttötyttö. En tiedä mistä poikatytöt tulevat? Ellei joku selitä rautalangasta.

Olin pippelityty

Vierailija kirjoitti:

Olin poika nimeltä Päivi.

Etkä tiennyt ootko Romeo vai Julia?

Olin vain lapsi, en tuntenut itseäni tytöksi enkä pojaksi ja tein kaikkea mitä muutkin tytöt ja pojat. Ei siihen aikaan eroteltu.

Mulle on jäänyt käsitys, että isäni olisi toivonut poikaa... Olin siis ainoa lapsi, tyttö. Joskus ennen kouluikää en saanut pitää vyötä, vaan henkseleitä, ja hiukseni leikattiin lyhyiksi, kerran ollessani 10-v eräs keski-ikäinen naishenkilö bussissa luuli minua pojaksi. No, leikin poikienkin kanssa, mutta kyllä olin ihan leikki-ikäisestä identifioinut itseni tytöksi/naiseksi.

Olin tyttö, joka kasvoi poikien kanssa kun lähimmät naapurin lapset oli poikia ja yhdessä leikittiin. Ja isän kanssa opin koneista ja laitteista ja äidin kanssa ruoista ja käsitöistä.

Meillä muksut myös teki koti- ja puutarhatöitä sekä auttoivat maatilan töissä ihan pienestä pitäen. Isoveljen vaatteet periytyi mulle mutta oli sitten jotain mekkojakin joista en erityisemmin välittänyt, pitkä tiukka oli aina letillä vaikka iltaan mennessä taisi olla aika levähtänyt.

Leikin nukeilla mutta myös autoilla ja mitä nyt yleensä leikittiin. Piirsin ja luin myös paljon, rymysin metsässä ja mitä kaikkea. Prinsessajuttuja ei kyllä ollut. Eläimistä olin myös kiinnostunut eli siis laajalla skaalalla kaikkea. Peltoautokin oli.