Miksi syöpäkuoleman pitää vielä nykyaikana olla niin hirveän tuskallinen

Vierailija kirjoitti:

Osittain siksi kun ihmiset ovat niin sairaita paskoja että lemmikkieläimet ovat paremmassa asemassa saattohoidon suhteen kuin kanssaihmiset. Jotenkin kärsiminen ymmärretään kun se kohdistuu eläimeen mutta jos kyseessä on ihminen niin empatia ja ajattelu loppuu siihen.

Maailmassa jossa syödään eläimen lihaa olisi ihmeellistä jos lemmikkieläintä ei voisi tarvittaessa t. eloittaa ( lopettamisesta puhuminen on asian kaunistelua)

Mutta ihmisten te. loittaminen vaikka se jossain päin maailmaa onkin käytössä rangaistuksena on silti erittäin epähumaania. Kuka ryhtyy pyöveliksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä syystä jos itse saan syöpädiagnoosin, hankin ensitöikseni jonkun keinon päättää itse päiväni.

Miksi?

Olen elänyt 10 v diagnoosin jälkeen kivutta, miksi olisin päättänyt diagnoosin saatuani päiväni? Olisi jäänyt paljon kokematta ja näkemättä.

Diagnoosi ei ole kuolemantuomio.

Tietenkään en heti päätä päiviäni, vaan jos tullaan siihen pisteeseen että kivut tekee "elämästä" yhtä helvettiä eikä toivoa enää ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä syystä jos itse saan syöpädiagnoosin, hankin ensitöikseni jonkun keinon päättää itse päiväni.

Miksi?

Olen elänyt 10 v diagnoosin jälkeen kivutta, miksi olisin päättänyt diagnoosin saatuani päiväni? Olisi jäänyt paljon kokematta ja näkemättä.

Diagnoosi ei ole kuolemantuomio.

Tarkoitti varmaan parantumattoman syövän loppuvaihetta jos siihen ajaudutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen itse saattohoito osastolla. Meillä saa kipulääkettä ja potilaita voidaan sedatoida. Se vaatii kuitenkin tietyt kriteerit, ei ihan noin vaan ihmisiä voi sedatoida. Yleensä silloin on hallitsemattomat oireet. Monet potilaat toivovat sedaatiota tullessa, mutta kun oireet saadaan hallintaan, niin usein mieli muuttuu. Huomitavaa on että kipu on yleensä "helppo" hoitaa, jos osaava lääkäri. Usein hengenahdistus tai pahoinvointi vaikeampi hoitaa, kuten myös henkinen hätä.

Jos ihminen haluaa pois, ja on kuolemassa, miksi helvetissä pitää nukutukseen odottaa ”hallitsematonta kipua”?

Tämä on saattohoidon käypähoito suosituksissa eli ei ole hoitajien, lääkärin tai potilaan päätettävissä Suomessa. Kriteerit pitää täyttyä tai lääkäri tekee virheen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen itse saattohoito osastolla. Meillä saa kipulääkettä ja potilaita voidaan sedatoida. Se vaatii kuitenkin tietyt kriteerit, ei ihan noin vaan ihmisiä voi sedatoida. Yleensä silloin on hallitsemattomat oireet. Monet potilaat toivovat sedaatiota tullessa, mutta kun oireet saadaan hallintaan, niin usein mieli muuttuu. Huomitavaa on että kipu on yleensä "helppo" hoitaa, jos osaava lääkäri. Usein hengenahdistus tai pahoinvointi vaikeampi hoitaa, kuten myös henkinen hätä.

Jos ihminen haluaa pois, ja on kuolemassa, miksi helvetissä pitää nukutukseen odottaa ”hallitsematonta kipua”?

Tämä on saattohoidon käypähoito suosituksissa eli ei ole hoitajien, lääkärin tai potilaan päätettävissä Suomessa. Kriteerit pitää täyttyä tai lääkäri tekee virheen.

Käypähoitosuositukset ovat _kaikessa_ niiiiin syvältä 😳

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen itse saattohoito osastolla. Meillä saa kipulääkettä ja potilaita voidaan sedatoida. Se vaatii kuitenkin tietyt kriteerit, ei ihan noin vaan ihmisiä voi sedatoida. Yleensä silloin on hallitsemattomat oireet. Monet potilaat toivovat sedaatiota tullessa, mutta kun oireet saadaan hallintaan, niin usein mieli muuttuu. Huomitavaa on että kipu on yleensä "helppo" hoitaa, jos osaava lääkäri. Usein hengenahdistus tai pahoinvointi vaikeampi hoitaa, kuten myös henkinen hätä.

Syöpäpotilaan lähiomaisena voin kertoa kiitokset hyvästä saattohoidosta. Kipuja ei ollut, lähtö oli rauhallinen. Saimme pitää kädestä kiinni viimeiseen asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osittain siksi kun ihmiset ovat niin sairaita paskoja että lemmikkieläimet ovat paremmassa asemassa saattohoidon suhteen kuin kanssaihmiset. Jotenkin kärsiminen ymmärretään kun se kohdistuu eläimeen mutta jos kyseessä on ihminen niin empatia ja ajattelu loppuu siihen.

Maailmassa jossa syödään eläimen lihaa olisi ihmeellistä jos lemmikkieläintä ei voisi tarvittaessa t. eloittaa ( lopettamisesta puhuminen on asian kaunistelua)

Mutta ihmisten te. loittaminen vaikka se jossain päin maailmaa onkin käytössä rangaistuksena on silti erittäin epähumaania. Kuka ryhtyy pyöveliksi?

Ei pyöveleitä tarvita. Pilleri ja lasi vettä/viinaa/mehua yleensä riittää.

Mun kaveri sairasti vaikean syövän ja kävi läpi monta leikkausta. Hän pyysi lääkettä kipuihinsa ja hänelle sanottiin että ei voi antaa kun voi tulla riippuvuus. Kaveri sanoi, että hoidettaisko tää syöpä ensin ja jos tulee lääkeriippuvuus niin hoidetaan se sitten sen jälkeen.

Kaveri parani eikä jäänyt lääkeriippuvuutta.

Aina voi ottaa töpselin irti seinästä vahingossa tai laittaa tyynyn naamalle. Tai mennä junan alle.

Elämä on valintoja.

Toivottavasti kaikki näistä asioista päättävät virkahenkilöt saavat erittäin kivuliaan syövän, ja lääkäri ei ole tavoitettavissa, kun nykyinen lääkitys ei riitä. Samalla voi virkahenkilöä muistuttaa, että ei ole tarkoitus tehdä häntä lääkkeestä riippuvaiseksi ja muistaahan hän, että on itse ollut näistä asioista päättämässä, ja ne päätökset ovat hänenkin parhaaksi, lol.

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveri sairasti vaikean syövän ja kävi läpi monta leikkausta. Hän pyysi lääkettä kipuihinsa ja hänelle sanottiin että ei voi antaa kun voi tulla riippuvuus. Kaveri sanoi, että hoidettaisko tää syöpä ensin ja jos tulee lääkeriippuvuus niin hoidetaan se sitten sen jälkeen.

Kaveri parani eikä jäänyt lääkeriippuvuutta.

Minun ystävälleni lääkäri sanoi myös noin. Hän kuoli tuosta kahden kuukauden päästä, ja syövän parntumattomuua oli tiedossa. Aivan selkeää sadismia ja vaikeinta mahdollista kiusaamista. Tällaisia me ihmiset olemme. Sairaita sadisteja.

Suomessahan on hyvä saattohoito, on kipupumput, sedaatiot ym. Siis jos niitä satut saamaan! Valtaosa ei saa.

Siis meillä on terhokoti hesassa ja pari saattohoitoon erikoistunutta osastoa, siinä se. Valtaosa kuolee siis muualla kuin sen laadukkaan saattohoidon piirissä.

Ja tämä on ihan oikeasti ongelma. Ihan jo lähiperheestä olen paria tälläistä "tavallista" kuolemaa päässyt todistamaan, ja kyllä se on karua ollut seurata tukehtuvaa, tuskaista rakastaan siinä viime hetkien kamppailussa. Jos eläin olisi samassa tilanteessa ja sitä katsoisi vaan vieressä, tulisi sakot.

Sen on pakko juontaa juurensa luterilaisesta kärsimyksen ihannoinnista. Lutherhan oli sitä mieltä, että kärsimys jalostaa ja mitä enemmän kärsit, sen kirkkaamman kruunun saat kuoleman jälkeisessä elämässä, Vaikka emme maana ole enää mikään uskovaisten maa, luterilaiset perinteet istuvat syvässä. Tästä samastahan kumpuaa se, ettei helppoa elämää saa olla (laiskuutta), omasa pahasta olosta ei pidä puhua, kärsimyksiään ei saa jakaa eikä helpottaa, ja tuska on parasta lahjaa mitä ihminen voi koskaan saada.

Kuunnelkaapa vaikka meidän luterilaisia joululauluja, miten niissä toistuu kuolema, kärsimys, melankolia, epätoivo, elämän epäreiluus, köyhyys, vähän lisää kuolemaa jne. kun muiden maiden joululauluissa raikuvat ilo, yhdessä vietetty aika rakkaiden kanssa, hyvä ruoka ja kauniit jouluvalot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveri sairasti vaikean syövän ja kävi läpi monta leikkausta. Hän pyysi lääkettä kipuihinsa ja hänelle sanottiin että ei voi antaa kun voi tulla riippuvuus. Kaveri sanoi, että hoidettaisko tää syöpä ensin ja jos tulee lääkeriippuvuus niin hoidetaan se sitten sen jälkeen.

Kaveri parani eikä jäänyt lääkeriippuvuutta.

Minun ystävälleni lääkäri sanoi myös noin. Hän kuoli tuosta kahden kuukauden päästä, ja syövän parntumattomuua oli tiedossa. Aivan selkeää sadismia ja vaikeinta mahdollista kiusaamista. Tällaisia me ihmiset olemme. Sairaita sadisteja.

Eikö tuossa tilanteessa voi valittaa tai mennä toiselle lääkärille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveri sairasti vaikean syövän ja kävi läpi monta leikkausta. Hän pyysi lääkettä kipuihinsa ja hänelle sanottiin että ei voi antaa kun voi tulla riippuvuus. Kaveri sanoi, että hoidettaisko tää syöpä ensin ja jos tulee lääkeriippuvuus niin hoidetaan se sitten sen jälkeen.

Kaveri parani eikä jäänyt lääkeriippuvuutta.

Minun ystävälleni lääkäri sanoi myös noin. Hän kuoli tuosta kahden kuukauden päästä, ja syövän parntumattomuua oli tiedossa. Aivan selkeää sadismia ja vaikeinta mahdollista kiusaamista. Tällaisia me ihmiset olemme. Sairaita sadisteja.

Eikö tuossa tilanteessa voi valittaa tai mennä toiselle lääkärille?

Eipä ollut enää voimia. Harva kuolemakivusta kirkuva jaksaa laatia valitusta.

Vierailija kirjoitti:

Osittain siksi kun ihmiset ovat niin sairaita paskoja että lemmikkieläimet ovat paremmassa asemassa saattohoidon suhteen kuin kanssaihmiset. Jotenkin kärsiminen ymmärretään kun se kohdistuu eläimeen mutta jos kyseessä on ihminen niin empatia ja ajattelu loppuu siihen.

Tää liittyy kyllä enemmän siihen, että eläimen tappaminen ei mietitytä juuri ketään kuten ihmisen tappaminen.

Kannatan kyllä eutanasiaa, mutta syy siihen, miksi eläimillä on tässä asiassa asiat paremmin on se, että niiden elämää ja oikeutta omaan elämäänsä ei pidetä mitenkään verrannollisena ihmisen elämään tai oikeuteen elää ja siksi ihmisen kuoleman aiheuttamien on yleensä rikos, toisin kuin eläimen.

Tehkää muutama kansalaisaloite. Ja keskustelua. Ei kenenkään pitäisi kärsiä, edes päivystysaikojen ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Suomessahan on hyvä saattohoito, on kipupumput, sedaatiot ym. Siis jos niitä satut saamaan! Valtaosa ei saa.

Siis meillä on terhokoti hesassa ja pari saattohoitoon erikoistunutta osastoa, siinä se. Valtaosa kuolee siis muualla kuin sen laadukkaan saattohoidon piirissä.

Ja tämä on ihan oikeasti ongelma. Ihan jo lähiperheestä olen paria tälläistä "tavallista" kuolemaa päässyt todistamaan, ja kyllä se on karua ollut seurata tukehtuvaa, tuskaista rakastaan siinä viime hetkien kamppailussa. Jos eläin olisi samassa tilanteessa ja sitä katsoisi vaan vieressä, tulisi sakot.

No nimenomaan. Olen ollut töissä vanhusten ympärivuorokautisessa hoitolaitoksessa ja meille tuli saattohoitoon rintasyöpää sairastava nainen, kun muualla ei ollut tilaa. Oli ihan järkyttävää kun ihminen oli ahdistunut ymmärrettävästi tilanteestaan ja aikaa ei hänelle ollut juurikaan antaa sen enempää kuin muillekaan, vaikka yritettiin. Eikä kyseisessä paikassa ollut muutenkaan laajaa osaamista saattohoitoon liittyen. Surullista.

Älkää koskaan jättäkö läheisiänne yksin saattohoitoon hetkeksikään. Huonokuntoinen ja tuskainen potilas ei kykene enää itse hälyttämään apua edes hälytysnapista. Jonkun täytyy taistella potilaan puolesta, muuten hän saa kärsiä yksin huoneessaan. Itselleni läheisen viimeiset vuorokaudet saattohoidossa jättivät trauman, joka tulee uniin. Niin paljon turhaa kärsimystä!

Kerätkää kuolinapteekkia kaikessa hiljaisuudessa.