Onko tyhmää puhua miehelle suoraan siitä mitä toivoo?
Ollaan seurusteltu muutama kuukausi ja joissakin asioissa mies on todella putkiaivoinen.
Toivoisin esimerkiksi, että hän humioisi minua enemmän viestein silloin kun ei nähdä, tai että ostaisi minulle joskus kukkia tai kehuisi...
Onko tällaisia asioita noloa ottaa puheeksi, vai pitäisikö miehen tajuta ilman puheita?
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Provo.
Ei tietenkään kannata sanoa mitään. Jos mies on minkään arvoinen, hänellä on telepaattisia kykyjä, joiden avulla automaattisesti ja helposti tietää mitä haluat, jopa tutustumisvaiheessa, elämänmuutoksissa ja aina. Jos ei nouata halujasi, tekee sen taatusti tahallaan.
Mutta eikös sellaiset peruskohteliaisuudet pitäisi tulla mieheltä itsestään...
Ei se ole kivaa jos naisen pitää koko ajan vaatia jotain
Paraskaan mies ei ole ajatustenlukija. Eli kerro, mitä toivot, mutta älä ole vaativa näiden asioiden suhteen. Asiat voi sanoa suoraan monellakin tavalla. Jos onnistut sanomaan noista asioista siten, että hän kokee itse hoksanneensa ne, tulos on ehdottomasti paras.
En kyllä sanoisi vaan etsisin toisen miehen, sellaisen joka on omana itsenään sitä mitä haluan, ei pelkästään minun mieliksi.
Ei missään nimessä ole tyhmää. Avoimen keskusteluyhteyden luominen voi auttaa miestäkin jatkossa puhumaan tarvittaessa omista toiveistaan.
Enkä itse ajattele niin että kerrottujen toiveiden täyttäminen tulisi oletusarvoisesti jotenkin vähemmän sydämestä kuin täysin oma-aloitteiset teot. Ihmiset ovat erilaisia ja he kaipaavat eri asioita ja siksi parisuhteessa ei pysty aina itse käsittämään, mitä toinen haluaa ja tarvitsee.
Moni mies toivoo suoraa puhetta, ei mitään kiertoilmaisuja tai tulkinnan varaisia eleitä. Puhu suoraan siitä, mitä tahdot ja toivot.
Mun mielestä on enemmän noloa, jos odottaa toisen lukevan ajatuksia. Parisuhteessa on (tavallisesti) kaksi ihmistä, joilla on (todennäköisesti) erilainen tausta, erilaiset tavat, (mahdollisesti) eri kiinnostuksen kohteet, erilainen läheisyyden ja huomioiduksi tulemisen tarve.
Sama pätee toiseen suuntaan. Jos haluat huomioida miestäsi, kuuntele tai kysy mitä hän haluaa - hän ei välttämättä ilahdu kukkakimpusta yhtä paljon kuin sinä.
Jos haluat jotain tai toivot jotain missä tahansa ihmissuhteessa, on uskallettava puhua asioista. Ymmärrän toki mitä tarkoitat, on aika normaalia, että varsinkin nuorena tai seurustelun alussa odottaa toiselta herkkää ymmärrystä ja toisaalta olettaa itse liian paljon.
Mun kokemuksen mukaan parisuhde paranee paljon, kun asioista uskaltaa puhua ja muistaa myös kuunnella toista.
Mies ostaisi sinulle kukkia ja sinä vuorostasi miehelle mitä?
Ah, putkiaivo ja minäminämulleahne. Onnea.
Et voi olettaa hänen olevan ajatustenlukija eli puhetta, puhetta, puhetta. Mutta sitten pitää huomioida myös hänen toiveensa. Jos ette löydä yhteistä "toimintamallia" on syytä miettiä suhteen tulevaisuutta.
Jos hänellä on vaikka edellisessä suhteessa/-teissa "opittu" nykyinen toimintamalli?
Vierailija kirjoitti:
En kyllä sanoisi vaan etsisin toisen miehen, sellaisen joka on omana itsenään sitä mitä haluan, ei pelkästään minun mieliksi.
Pitkässä parisuhteessa (yli 30 v) olevana olen täysin eri mieltä. Kyllä asioista on tarvinnut keskustella puolin ja toisin. En itse ole ajatustenlukija omana itsenäni, niin en oikein voi odottaa sitä toiseltakaan.
Ja ehdottomasti olen sitä mieltä, että kun toista rakastaa, haluaa tehdä toisen mieliksi mahdollisimman paljon. Niin minä kuin toinenkin, vaikka olen huomannut, että meidän suhteessa minä olen se vaativampi, ja minun on ollut vaikeampi tehdä asioita toisen mieliksi.
Toista miestä en halua etsiä, koska rakastan häntä omana itsenään, miehenä joka haluaa tehdä paljon mielikseni, kunhan sanon mitä haluan. Toinen asia mikä minun piti oppia, oli se, ettei me olla samanlaisia ihmisiä. Piti oppia myös kuuntelemaan mitä toinen toivoo minulta, että osaisin vastavuoroisesti olla hänelle mieliksi.
Vierailija kirjoitti:
Ah, putkiaivo ja minäminämulleahne. Onnea.
No kommunikointi on nyt vaan aika tärkeää parisuhteessa...
Kyllä ja ei. Ajattelen, että teot ovat arvokkaampia kun ne tulevat pyytämättä. Jos joudun pyytämään mieheltä huomioimista, osa siitä on jo menetetty; se ei ole spontaania eikä hän tee sitä siksi, että arvostaisi itse minua niin paljon, että huomioisi.
Toisaalta hän saattaa osoittaa arvostusta muilla tavoilla eikä ymmärrä, että sinä kaipaisitkin jotain konkreettisempaa. Siksi kannattaa sanoa, mitä toivoo. Mutta jos yksi kerta ei riitä, niin silloin on parempi hyväksyä, että hän ei halua tarjota sellaista huomioimista.
Provo.
Ei tietenkään kannata sanoa mitään. Jos mies on minkään arvoinen, hänellä on telepaattisia kykyjä, joiden avulla automaattisesti ja helposti tietää mitä haluat, jopa tutustumisvaiheessa, elämänmuutoksissa ja aina. Jos ei nouata halujasi, tekee sen taatusti tahallaan.