Mistä ruuasta teille on jäänyt kammo?

Pinaattikeitto, ja vielä niin että seassa lilluu kananmuna. Koulussa silloin aikoinaan meillä ei ollut kananmunaa keiton kanssa ja pinaattikeitto oli sellainen hiukan inhokki ruoka mulle. Otin pienen lautasellisen keittoa, koska oli pakko. Ihan hyvin se alas meni.. Sitten myöhemmin nuorena aikuisena olin töissä ja siellä oli ruokana (pitkästä aikaa) pinaattikeittoa. Tällöin opin, että keiton joukkoon on tapana laittaa kananmuna ja kokeilin toki itsekin. Pari ekaa lusikallista maistui ihan OK ja ajattelin, että jopas, kyllähän tätä voi syödä. Kunnes yhtäkkiä tuli kauhea oksennusreaktio! Sillä samalla sekunnilla se muna siinä keitossa alkoi ällöttää ihan vietävästi enkä pystynyt syömään yhtään enempää.

Tuon jälkeen en ole pinaattikeittoa syönyt. No, eipä ole ollut tilannetta, että olisi tarvinnutkaan. Mielenkiintoista olisi toisaalta keittoa maistaa mutta kananmunaa en joukkoon kyllä enää laittaisi :)

maksalaatikko,maissi ja herneet..

Verilätyt, maksalaatikko, pinaattikeitto ja banaani. Kaikki pakkosyötön tuloksena.

Keitetty kananmuna...hyi yöks. Tarhassa pakoteetu syömään...pelkkä haju ällöttää.

Kauppojen kanawrapeista hyi sjsksl hyvä etten laattaa ku ees mietin sitä

Kalapuikot! Koulussa oli pakko syödä...

Liha. En pysty syödä pihvejä tms ollenkaan. Jauhettuna menee jotenkuten.

Veriletut ja minestronekeitto, jota koulussa viemärikeitoksikin kutsuttiin..

Banaani ja etanat

Mulla oli pitkään ranskanperunat sellaisia, mitä en pystynyt syömään, koska muistikuva lapsuudesta oli sellainen, että olin kerran oksentanut niitä syödessä. Sitten myöhemmin tajusin, että mulla tais olla silloin vatsatauti, niin siksi oksensin ne ulos. Nykyisin ranskikset kyllä maistuu. ;-)

Raskausajan jälkeen kammosin jonkun aikaa ruisleipää. En vain pystynyt syömään sitä. Oli jäänyt ällötys sitä kohtaan, kun olin aina pahoinvoidessa oksentanut juuri ruisleivät ulos. :-X Nykyisin pystyn taas syömään sitä. :-)

Ja nyt myöhemmällä aikuisiällä mulla oli jonkun aikaa inhotus kanankoipia kohtaan, koska kerran olin joutunut melkein syömään puoliraakaa kanankoipea. Sisus oli ihan verinen. Hyi ällö! :-/ Mutta nykyisin pystyn ayömään niitäkin.

Eli mistään ei ole onneksi jäänyt pysyvää ällötystä päälle. ;-)

Silakkalaatikko.

Luumukiisseli. Tarhassa piti syödä sitä ja siihen oli vielä laitettu maitoa päälle. Tuntitolkulla istuin ja veivasin sitä kiisseliä kipossa. Onneks mummo haki pois, niin ei tarvinnut syödä loppuun.

Tomaattimehu. Tarhassa usein välipalalla. Yöks. Kadehdin aina tomaattiallergikkoja, ne sai appelsiinimehua.

Jos juoma kelpaa, niin piimä. Halusin ala-asteella maistaa ja väkisin koko ruokavälkän nieleskelin alas. Yöks, ei saanut jättää

Suklaarusinoista. Lapsena oksensin kerran syötyäni niitä ja sen jälkeen ei ole maistunut. Kyseessä ei ole mikään kunnon ruoka, mutta olkoon.

Koulun risotto. Siihen oli jotenkin saatu aikaiseksi sellaista läpinäkyvää limaa. Ja maku oli aivan hirveä. Yööök!!

Puuro harmi kyllä, tulee yökkäysrefleksi pelkästä hajusta. Olis hyvä, halpa ja täyttävä aamupala joten harmittaa että en pysty syömään :( en edes tiedä miksi Se ällöttää

Sipulikeitosta ja teestä.

Ja molempiin liittyy vatsatautikokemus. Nykyisin juon kyllä vihreää teetä, mutta mustaa teetä en pysty.

Silli. Tai muutkin suolakalat (paitsi lohi). Hämmentävää on se, että lapsena mä tykkäsin näistä ihan hulluna... Muuten kyllä pidän kalaruoista. 

Tämä nyt ei varsinaisesti ole ruoka, mutta mansikanmakuinen HubbaBubba.

En oikein enää muista kunnolla, että liittyykö tämä oksentamiseen jotenkin, todennäköisesti. Sen jälkeen en kyseiseen purkkaan koskenut. Mahdollisesti tämä on myös syy ällötykseen kaikkea keino-mansikanmakuista kohtaan.

Borschkeitto. Olen lapsena syönyt puolipakolla lautasellisen ja sitten oksentanut. Näytti ulostullessaan ihan samalta kuin sisäänmennessään.