Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hei käsityöihminen, armahda jouluna läheisiäsi!
05.12.2020 |
Älä anna niitä käsitöitäsi lahjaksi, ellet ole AIVAN varma siitä, että teillä on lahjansaajan kanssa yhteinen maku. Jos et tiedä lahjansaajasi lempivärejäsi tai tyyliä, voit luottaa siihen, että et tunne hänen tyyliään. Älä siis yritä vaatettaa häntä tai hänen perhettään tai sisustaa hänen kotiaan. Ja tällä tietämisellä tarkoitan sitä, että ellei sinulla ole hajuakaan tyylistä tai lempiväreistä, et ole ihminen, joka kiinnittää sellaiseen huomiota, joten todennäköisyys, että osut oikeaan, on siinä tapauksessa pieni.
Minulle ei ole se ja sama, mitä päälläni ja kodissani ja lasteni päällä on. En ole tarkka ja nipo tai snobi, muttA olen herkkä virikkeille. Toisin sanoen mielivärini tuottavat minulle jatkuvaa iloa ja päinvastoin. Tyylini on aika hillitty. Pukeudun itse melko monokromaattisesti, en pidä itseni päällä kuvioista kauheasti.
Saan joka joulu hel...isti omasta mielestäni kamalia käsitöitä. En ole pyytänyt, en käytä juurikaan neuleita. En ole kutsunut näitä ihmisiä luokseni, mitenkään rohkaissut tähän. Käsitys suvussani ja sukuni tätien ystövissä tuntuu olevan, että koska olen nuorehko leski, me hengitämme, syömme, kaluamme neuleita ja villasukkia. Ja millaisia, kirjavia, kaikenkarvaisissa väreissä. Meitä on kaksi lasta ja minä. Emme me tarvitse joka joulu noin 20 villasukkaparia, ihan menee ne entisetkin. Emmekä villatakkeja. Kirjavissa väreissä. Emmekä päiväpeittoja, emmekä pannulappuja.
Ajatus on kaunis. Mutta minä olen minimalisti, rauhallinen ihminen, joka sisustaa rauhallisesti. Jolle oma koti on tärkeä. Tuntuu pahalta, että joku käyttää paljon aikaa ja vaivaa ja luonnovaroja tehdäkseen minulle jotakin, joka on minusta niin ruma, että itku tulee. Ja minun odotetaan esim laittavan tällaisen torkkupeitom olohuoneeni näkyvimmälle paikalle. Minulla on jo kaikki mitä tarvitsen.
Ikävintä on, että vastalhjoja odotetaan. Että joulun pitäisi olla aika, jolloin laitan kauhesti rahaa, vaivaa ja aikaa lahjoihin ihmisille, joiden kanssa en ole läheinen. Ja saan kotini täyteen huolellisesti tehtyä, mutta itselle tarpeetonta ja omaan silmään rumaa.
Vien ne hyväntekeväsiyyteen. En ala uhriutua ja antaa kylän tätien pukea minua. Käyttäisin, jos edes joskus olisi itselle sopivaa. Pukeudun paljon Melko vaaleisiin väreihin. Niin sitten tulee säkillinen tummanoranssi-kirkuvanvihreä-hippikuvioista neuletta. Miten joku on niin sokea?
Vatsustan turhaa kulutusta omassa elämässäni. Minusta tuntuu pahalta se turhuus. Muutnekin minusta Suhteellisen etäisen veljeni anoppi ei kuulu lähipiiriin, jota mun kuuluisi muistaa lahjapaketilla jouluna tai muulloinkaan. Häntä vain koskettaa mieheni kuolema.
Ahdistaa olla jossain kiitollisuudenvelassa asioista, jotka tuottavat mulle päänvaivaa, raahaamista ja kurjaa mieltä. Joku muu saa ne käyttöönsä, en tietenkään roskiin heitä. Mutta eivätkö he tajua. He kaikki tietävät, että he kaikki neulovat ja ompelevat meille. Luulevatko he, että me jotenkin hiotaan jollain sahalla sukkiamme, että ne kuluvat yhdessä talvessa käyttökelvottomiksi. Käytän niitä kahta paria villasukkia, jotka sain neljö joulua sitten. Mitä teen niillä muilla. En mitään.
Ahdistaa, siksi tällainen rönsy tästä aiheesta. Ja koska täällö kuitenkin luetaan väärin: tiivistelmäksi se, että älä pakota puolituttuja kiitollisuudenvelkaan äläkö lahjoita puolitutuille tai läheisillekään vaatteita ja sisustusta, josta et varmaksi tiedä, että toinen a) pitää siitä ja b) tarvitsee sitä. Viime jouluna tuli ikea-säkillisen verran turhia Neuleita, meille epämieluisia värejä. Kukaan oranssin ja kuviollisuuden ystävä ei sisusta yksivärisellä,mustalla eikä kukaan kermanvärisiin paitoihin pukeutuva tai Marimekon ystövä pukeudu oranssi-vihreisiin hippi-tonttulakkeihin ja tossuijin. Väsyttää se kaikki turha vaiva.
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
ja sama kääntäen: vaikka olen käsityöihminen, en halua tehdä ihmisille maksutta asioita, joita voisin heidän mielestään harrastukseni vuoksi tehdä. Älä kanna luokseni verhoja, päiväpeitteitä, tyynynpäällisiä jne., joita pitää ihan vähän ommella eli jotka ovat vielä kangaskaupan kassissa odottamassa ylä- ja alakäänteiden (+ nurkkapainojen paikkojen) ompelua tai 240x240 kokoisen kankaan kanttausta "jollain tismalleen samansävyisellä nauhalla, varmaan sinulla on varastoissasi sellaista, en huomannut ostaa".
Älä kerro tyttärestäsi, joka näki ihanan vanhojentanssipuvun netissä, mutta koska epäilee sen olevan heikkolaatuinen, niin minähän voisin sellaisen ommella. Tässä 50 e materiaaleihin, sillähän sa1 20 vuotta sitten metritolkulla paksua satiinia. Tytön mitat on tässä.
Älä kauhistele lastenvaatteiden hintoja suhteessa trikookankaan hintaan ja selitä, miten minä voisin ommella lapsellesi ihanan muumikangassetin kympillä (kankaineen tarvikkeineen kaikkineen). Tai vastaavasti lapsenlapsellesi haalarin, kun kaupasta ei saa sellaista samanlaista työhaalaria, joka isälläkin on. Sinä voit tuoda kankaana isän vanhan työvaatteen, siinä on paljon käyttökelpoisia osia. Turha selittää, että sitä kangasta ei ommella tavallisella ompelukoneella.
Äläkä kanna luokseni poikasi jääkiekkojoukkoeen paitoja selittäen iloisesti, että lupasit ommella niihin nimilaput selkäpuolelle ja huomasit, että tässä on iso työ, joten päätit jakaa sen kanssani. Sinulle 3 paitaa, minulle 27.
Älä oleta, että olen jotenkin kiitollisuudenvelassa sinulle siksi, että en kanna kotiisi mitään oranssia tai pinkkiä. Mustavalkoisen päiväpeitteen kanttaus on yhtä suuri työ kuin turkoosinkin.
Joku pönttö ehti jo alaklikata sinua, mutta näen postauksestasi että osaat käsityöhommia. Sinun vain ehkä pitäisi opetella sanomaan ei? Ei tarvitsisi suuttua kaikesta?
Minä ainakin sanoisin jos joku kärräisi poikansa pelipaitoja minulle että kivat paidat mutta minulla ei ole aikaa. En sen jälkeen tekisi mitään ja ihan sama mikä raivari siitä sitten tulisi.
Tämä siis siksi että sukuni on todella taitava käsitöissä mutta myös tajuaa miten paljon aikaa ja vaivaa niihin menee eikä meillä ole koskaan ollut tapana paijailla jotain randomtuttuja jotka yrittää loisia kaikkien tuttujen selkänahassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamalinta on kalastajanlangasta virkatut päiväpeitot ja puuvillalangasta virkatut pöytäliinat. Ex-anoppi teki niitä ja vielä karmeissa väreissä. Pistin avioerossa kaikki miehen mukaan.
Kiitos vaan nyt mie joudun katseleen niitä. Terveisin uusi vaimo.
Noi on vähän isoja mutta pienemmistä voi aina tehdä neulegraffiteja!
Vierailija kirjoitti:
Käsityöihmiset ovat yleensä todella tylsää seuraa.
Meillä on ainakin neulekerhossa oikein hauskaa, madeiraa juodaan ja herkkuja syödään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ja sama kääntäen: vaikka olen käsityöihminen, en halua tehdä ihmisille maksutta asioita, joita voisin heidän mielestään harrastukseni vuoksi tehdä. Älä kanna luokseni verhoja, päiväpeitteitä, tyynynpäällisiä jne., joita pitää ihan vähän ommella eli jotka ovat vielä kangaskaupan kassissa odottamassa ylä- ja alakäänteiden (+ nurkkapainojen paikkojen) ompelua tai 240x240 kokoisen kankaan kanttausta "jollain tismalleen samansävyisellä nauhalla, varmaan sinulla on varastoissasi sellaista, en huomannut ostaa".
Älä kerro tyttärestäsi, joka näki ihanan vanhojentanssipuvun netissä, mutta koska epäilee sen olevan heikkolaatuinen, niin minähän voisin sellaisen ommella. Tässä 50 e materiaaleihin, sillähän sa1 20 vuotta sitten metritolkulla paksua satiinia. Tytön mitat on tässä.
Älä kauhistele lastenvaatteiden hintoja suhteessa trikookankaan hintaan ja selitä, miten minä voisin ommella lapsellesi ihanan muumikangassetin kympillä (kankaineen tarvikkeineen kaikkineen). Tai vastaavasti lapsenlapsellesi haalarin, kun kaupasta ei saa sellaista samanlaista työhaalaria, joka isälläkin on. Sinä voit tuoda kankaana isän vanhan työvaatteen, siinä on paljon käyttökelpoisia osia. Turha selittää, että sitä kangasta ei ommella tavallisella ompelukoneella.
Äläkä kanna luokseni poikasi jääkiekkojoukkoeen paitoja selittäen iloisesti, että lupasit ommella niihin nimilaput selkäpuolelle ja huomasit, että tässä on iso työ, joten päätit jakaa sen kanssani. Sinulle 3 paitaa, minulle 27.
Älä oleta, että olen jotenkin kiitollisuudenvelassa sinulle siksi, että en kanna kotiisi mitään oranssia tai pinkkiä. Mustavalkoisen päiväpeitteen kanttaus on yhtä suuri työ kuin turkoosinkin.Joku pönttö ehti jo alaklikata sinua, mutta näen postauksestasi että osaat käsityöhommia. Sinun vain ehkä pitäisi opetella sanomaan ei? Ei tarvitsisi suuttua kaikesta?
Minä ainakin sanoisin jos joku kärräisi poikansa pelipaitoja minulle että kivat paidat mutta minulla ei ole aikaa. En sen jälkeen tekisi mitään ja ihan sama mikä raivari siitä sitten tulisi.
Tämä siis siksi että sukuni on todella taitava käsitöissä mutta myös tajuaa miten paljon aikaa ja vaivaa niihin menee eikä meillä ole koskaan ollut tapana paijailla jotain randomtuttuja jotka yrittää loisia kaikkien tuttujen selkänahassa.
Toki sanon ei, älä edes kuvittele, että ryhdyn ompelemaan minimalistille just oikeansävyisiä tyynynpäällisiä, joita ei kaupasta löytynyt valmiina.
Nämä samat vääristä lahjoista loukkaantuvat kun loukkaantuvat yhtä syvästi siitä, jos joku käsityöihminen ei tottele heitä muunlaisissakaan asioissa. Oranssit villasukat ovat kamala asia, mutta ihan yhtä kamalaa on se, että ojennan sen pelipaitakassin takaisin samantien ja totean, että ison homman otit itsellesi, mutta kyllä se sinulta onnistuu. Tai sitten voit teettää sen XX-firmassa hintaan 8 e/paita. Tällöin minua syytetään ahneeksi, kun hinnoittelen työni. Vastaan siihen, että ehei, en tee tätä mistään hinnasta, mutta jos et itse tee, niin tuossa on vaihtoehto.
Mulle kelpasi ne oranssivihreät hippineuleet. Villasukat on muuten tuhat kertaa käyttökelpoisempia jos ne on neulottu ohuehkosta langasta ja mahdollisimman yksinkertaisella tavalla. Itse käytän esim. ohuita yksivärisiä villasukkia ihan sellaisenaan talviaikaan. Mutta kunnon käsityöihminen ei tietenkään uhraa aikaansa tällaisiin. Lahjaksi pitää tehdä muhkeat ja möhkyräiset palmikkoneuleiset sukat sormen paksuisesta langasta. Tällaisilla sukilla ei oikeasti tee mitään, kun ne eivät mahdu edes kumisaappaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hahhah. Tämä on niin totta. Tosin itse pidän villasukkia ihan kivana lahjana, jonka vastaanotan mielelläni. Mutta äitini neuloma marjapuuron värinen slipoveri oli a) ei ollenkaan minun väriseni, b) en käytä slipovereja! ja c) täysin väärän mallinen vartalolleni. En kehtaa/raaski antaa pois. Siellä se köllii vaatekaapin tukkeena.
Käsityölahjojen vastaanottajat voivat toki iloita ainakin siitä, ettei lähipiiri ole hurahtanut keramiikkaan :'D
Jotkut toivoo niitä villasukkia.
PS. Mä olen minimalisti ja syynä on luontoarvot. Mulle on tärkeämpää vaeltaa puhtaassa luonnossa kun omistaa. En ymmärrä, miksi tavaraa pitää olla enemmän kuin elämiseen tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi noin monen rivin verran ahdistua jostain neuleesta? Onko nämä lahjan antajat asentaneet sinun kotiisi ja oleskelupiiriisi valvontakamerat josta vahtii että käytetäänkö lahjaa ollenkaan?
Toisaalta minä saan harvakseltaan lahjaneuleita ja ne pääsääntöisesti on todella taidokkaita koska en hengaa roskasakin kanssa.
No sulla ei selvästi ole ongelmia toisten huomioon ottamisessa, sen huomaa, luonnevikainen.
Totta kai siitä ahdistuu, kun jotkut vanhukset kokee tekevänsä hyvää ja itse ei tarvitsisi sitä kamaa. Pystyn myös kuvittelemaan ne käynnit, kun nöitö lahjoja tuodaan. Miten sä sanot jollekin symppikselle, että kiitos ei, en halua tekemääsi lahjaa? Miten se oikeesti tehdään ilman, että satuttaa.
Kiitollisuudenvelkaan laittaminen on vallankäyttöä, vaikka olisikin hyväätarkoittavaa.
On aina kyseenalaista alkaa antaa joululahjoja ihmiselle, joka ei ole ihan lähipiiriä. Siinä on just toi, että vastavuoroisuutta odotetaan ta ainakin kiitollisuutta. Jos ei yksinkertaisesti tahdo jotain villavuorta kotiinsa väreissä, jotka itseä ällöttävät, ei siinä ole mitään ihmeellistä. Mutta sanopa se kösityöhulluille (heissä on ihan maanisia tapauksia) ja olet kiittämätön ja julma. Vaikka et ole itse mitenkään halunnut osalliseksi tätä asiaa.
Ymmärrän täysin ap:n ahdistuksen.
Onko teidän muiden mielestä sitten ikeasäkillinen turhaa tavaraa kotona joku kiva juttu?
Jopas jotakin, miten kauhea kurimus aloittajan elämää vaivaakaan. Minulla, ”käsityöihmisellä”, on ongelmana, että teelmäni viedään käsistä, melkeinpä jaloista. En niitä kenellekään tyrkytä, mutta niin ne vain häviävät parempaan käyttöön - miniäni kissakin muuten mussuttaa niitä villan ihailijana. Itse tarvitsen syksystä kevääseen asti villasukkia ja ainakin yksi pari reikääntyy vuodessa, niin kovassa käytössä ne ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle kelpaa käsityöt, paitsi jos ne on sellaisia esilläpidettäviä, joissa on pitsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin tekevät laadukkaita sukkia ap:lle kun neljäkin vuotta kestää villasukkapari :).
Villasukat on minusta mukava lahja, ehkä jotkut lapaset myös lapsille, koska näille on käyttöä, mutta muuten olen ihan samoilla linjoilla ap:n kanssa.
Usein se on niin, että nuo neulojahirmut on helpotuksekseen keksineet tavan ettei tarvitse yhtään miettiä lahjoja, vaan kutoo kaikille jotakin ja saavat samalla sitä käsityövimmaansa hoidettua.
Vierailija kirjoitti:
Kamalinta on kalastajanlangasta virkatut päiväpeitot ja puuvillalangasta virkatut pöytäliinat. Ex-anoppi teki niitä ja vielä karmeissa väreissä. Pistin avioerossa kaikki miehen mukaan.
Eihän ne sinulle kuulunutkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kun tulisikin villasukkia!
Mutta mullapa on posliininmaalausta harrastava anoppi 😑
Siis halleluja, olen 100 % samaa mieltä kanssasi ap! Joka talvi saadaan varmaan 20 paria villasukkia ja itse tehtyjä kaulahuiveja yms lahjaksi ja vien ne nykyään suoraan UFFille. Ollaan sanottu lukemattomia kertoja että EI SAA OSTAA eikä TEHDÄ lahjoja, emme tarvitse yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Voi kun saisikin jostain villasukkia!
Nyt se taas alkaa.. Kuukausi sitten kun kysyttiin kuka palstalla haluaa villasukat niin eipä ollut haluajia, mutta haukkujia kyllä löytyi. Laita osoitteesi niin villasukkavyöry sinut tavoittaa.
Minä annan vain sellaisia jotka on tilattu. Köyhänä opiskelijana aikoinaan joku osti itse tarvikkeet ja minä annoin työosuuden lahjaksi.
Miten yhden ihmisen kontolle sattuukin noin paljon käsityöihmisiä. 😄 Minä saan aina välillä vanhemmiltani käsin tehtyjä asioita lahjaksi, erittäin mieluisia kaikki. Hyvin harvoin muilta, tai tuskin ollenkaan. Yhtenä jouluna sain mustan paksusta kuteesta virkatun pannunalusen, ja se on kaunis!
Vierailija kirjoitti:
Siis halleluja, olen 100 % samaa mieltä kanssasi ap! Joka talvi saadaan varmaan 20 paria villasukkia ja itse tehtyjä kaulahuiveja yms lahjaksi ja vien ne nykyään suoraan UFFille. Ollaan sanottu lukemattomia kertoja että EI SAA OSTAA eikä TEHDÄ lahjoja, emme tarvitse yhtään mitään.
Siis millainen ihminen ei "tarvitse mitään"?
Alue: Aihe vapaa
Käsityöihmiset ovat yleensä todella tylsää seuraa.