Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hei käsityöihminen, armahda jouluna läheisiäsi!
05.12.2020 |
Älä anna niitä käsitöitäsi lahjaksi, ellet ole AIVAN varma siitä, että teillä on lahjansaajan kanssa yhteinen maku. Jos et tiedä lahjansaajasi lempivärejäsi tai tyyliä, voit luottaa siihen, että et tunne hänen tyyliään. Älä siis yritä vaatettaa häntä tai hänen perhettään tai sisustaa hänen kotiaan. Ja tällä tietämisellä tarkoitan sitä, että ellei sinulla ole hajuakaan tyylistä tai lempiväreistä, et ole ihminen, joka kiinnittää sellaiseen huomiota, joten todennäköisyys, että osut oikeaan, on siinä tapauksessa pieni.
Minulle ei ole se ja sama, mitä päälläni ja kodissani ja lasteni päällä on. En ole tarkka ja nipo tai snobi, muttA olen herkkä virikkeille. Toisin sanoen mielivärini tuottavat minulle jatkuvaa iloa ja päinvastoin. Tyylini on aika hillitty. Pukeudun itse melko monokromaattisesti, en pidä itseni päällä kuvioista kauheasti.
Saan joka joulu hel...isti omasta mielestäni kamalia käsitöitä. En ole pyytänyt, en käytä juurikaan neuleita. En ole kutsunut näitä ihmisiä luokseni, mitenkään rohkaissut tähän. Käsitys suvussani ja sukuni tätien ystövissä tuntuu olevan, että koska olen nuorehko leski, me hengitämme, syömme, kaluamme neuleita ja villasukkia. Ja millaisia, kirjavia, kaikenkarvaisissa väreissä. Meitä on kaksi lasta ja minä. Emme me tarvitse joka joulu noin 20 villasukkaparia, ihan menee ne entisetkin. Emmekä villatakkeja. Kirjavissa väreissä. Emmekä päiväpeittoja, emmekä pannulappuja.
Ajatus on kaunis. Mutta minä olen minimalisti, rauhallinen ihminen, joka sisustaa rauhallisesti. Jolle oma koti on tärkeä. Tuntuu pahalta, että joku käyttää paljon aikaa ja vaivaa ja luonnovaroja tehdäkseen minulle jotakin, joka on minusta niin ruma, että itku tulee. Ja minun odotetaan esim laittavan tällaisen torkkupeitom olohuoneeni näkyvimmälle paikalle. Minulla on jo kaikki mitä tarvitsen.
Ikävintä on, että vastalhjoja odotetaan. Että joulun pitäisi olla aika, jolloin laitan kauhesti rahaa, vaivaa ja aikaa lahjoihin ihmisille, joiden kanssa en ole läheinen. Ja saan kotini täyteen huolellisesti tehtyä, mutta itselle tarpeetonta ja omaan silmään rumaa.
Vien ne hyväntekeväsiyyteen. En ala uhriutua ja antaa kylän tätien pukea minua. Käyttäisin, jos edes joskus olisi itselle sopivaa. Pukeudun paljon Melko vaaleisiin väreihin. Niin sitten tulee säkillinen tummanoranssi-kirkuvanvihreä-hippikuvioista neuletta. Miten joku on niin sokea?
Vatsustan turhaa kulutusta omassa elämässäni. Minusta tuntuu pahalta se turhuus. Muutnekin minusta Suhteellisen etäisen veljeni anoppi ei kuulu lähipiiriin, jota mun kuuluisi muistaa lahjapaketilla jouluna tai muulloinkaan. Häntä vain koskettaa mieheni kuolema.
Ahdistaa olla jossain kiitollisuudenvelassa asioista, jotka tuottavat mulle päänvaivaa, raahaamista ja kurjaa mieltä. Joku muu saa ne käyttöönsä, en tietenkään roskiin heitä. Mutta eivätkö he tajua. He kaikki tietävät, että he kaikki neulovat ja ompelevat meille. Luulevatko he, että me jotenkin hiotaan jollain sahalla sukkiamme, että ne kuluvat yhdessä talvessa käyttökelvottomiksi. Käytän niitä kahta paria villasukkia, jotka sain neljö joulua sitten. Mitä teen niillä muilla. En mitään.
Ahdistaa, siksi tällainen rönsy tästä aiheesta. Ja koska täällö kuitenkin luetaan väärin: tiivistelmäksi se, että älä pakota puolituttuja kiitollisuudenvelkaan äläkö lahjoita puolitutuille tai läheisillekään vaatteita ja sisustusta, josta et varmaksi tiedä, että toinen a) pitää siitä ja b) tarvitsee sitä. Viime jouluna tuli ikea-säkillisen verran turhia Neuleita, meille epämieluisia värejä. Kukaan oranssin ja kuviollisuuden ystävä ei sisusta yksivärisellä,mustalla eikä kukaan kermanvärisiin paitoihin pukeutuva tai Marimekon ystövä pukeudu oranssi-vihreisiin hippi-tonttulakkeihin ja tossuijin. Väsyttää se kaikki turha vaiva.
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Mulle kelpasi ne oranssivihreät hippineuleet. Villasukat on muuten tuhat kertaa käyttökelpoisempia jos ne on neulottu ohuehkosta langasta ja mahdollisimman yksinkertaisella tavalla. Itse käytän esim. ohuita yksivärisiä villasukkia ihan sellaisenaan talviaikaan. Mutta kunnon käsityöihminen ei tietenkään uhraa aikaansa tällaisiin. Lahjaksi pitää tehdä muhkeat ja möhkyräiset palmikkoneuleiset sukat sormen paksuisesta langasta. Tällaisilla sukilla ei oikeasti tee mitään, kun ne eivät mahdu edes kumisaappaisiin.
Ne muhkeat ja möhkyräiset on ilmeisesti tarkoitettu sisällä pidettäviksi, ja varmaan hyvät ovatkin, jos on kotona kylmät lattiat. Mutta kerrostalossa varmaan harvoin näin on.
Itse ostan kaupasta ohuita villasukkia, jotka ovat mielestäni ihan parhaat. Ne mahtuvat hyvin kenkiin ja ovat miellyttävän lämpöiset.
Möhkyräsukille ei oikein ole käyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis halleluja, olen 100 % samaa mieltä kanssasi ap! Joka talvi saadaan varmaan 20 paria villasukkia ja itse tehtyjä kaulahuiveja yms lahjaksi ja vien ne nykyään suoraan UFFille. Ollaan sanottu lukemattomia kertoja että EI SAA OSTAA eikä TEHDÄ lahjoja, emme tarvitse yhtään mitään.
Siis millainen ihminen ei "tarvitse mitään"?
Sellainen, jolla on kaikki isompi tarpeellinen jo hankittuna ja joka vuoden mittaan ostaa niitä pienempiä sitä mukaan kun tarvetta ilmenee.
Tuota noin. Miten helv.tin vaikeaa sinun ap, aikuisen ihmisen, on saada suutasi auki?
Sanot nyt tänä vuonna napakasti tädeille yms. että "minulla on rahatilanne sen verran tiukka, että toivon, että ette anna mitään lahjoja minulle, niin minunkaan ei tarvitse ostaa lahjoja. En muutenkaan pidä neuleista, joten minulla ei ole sellaisille käyttöä, ne kannattaa antaa jollekulle muulle, joka tarvitsee niitä enemmän. Kiitos tietysti ajatuksesta, tiedän teidän tarkoittavan hyvää!"
Sanot niin jo etukäteen tai panet vaikkapa tekstarilla niille sukulaisillesi, joilta olet tavannyt saada noita lahjoja.
Ja sitten et todellakaan hommaa heille mitään, vaikka he antaisivatkin sinulle jotain. Kyllä tuo neuolepommitus jossakin vaiheessa tyrehtyy, kun he huomaavat, että et todellakaan anna mitään vastalahjaa.
TAI jos hermosi eivät salli tuota, niin otapa tavaksi antaa heille jotain omatekemää takaisin. Tee vaikkapa itse sinappia tai hilloa ison satsin ja jaa niitä purkkeja vastalahjana. Helppoa ja halpaa.
Vierailija kirjoitti:
On taas ”ongelmat”. Joskus toivoisin, että perheeseeni kasautuneista kuolemista ja sairauksista edes joku vaihtuisi tuollaisille narisijoille. Ja tiedän hyvin, että jokainen valittaa joskus pienistä, mitta silti kun itsellä on valtava ahdistus suurista asioista, niin tuollaiset oikeasti aivan turhien asioiden suurentelijat ja valittajat raivostuttavat. Kyllä, sinulla on kaikki aivan mahtavasti, kun jaksat vääntää pitkän valituskirjoituksen saamistasi käsitöistä/lahjoista!
Ap:ltä on kuollut mies ja hän on jäänyt yksin kahden lapsen kanssa. Mitä kamalaa toivot hänelle vielä lisäksi, eikö tuo nyt jo vähäksi aikaa riitä?
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän tuon tuskan ja turhautumisen siitä, että joku näkee valtavasti vaivaa johonkin, mistä toinen ei tykkää ollenkaan. Ja se vaiva mikä on niiden viemisessä eteenpäin. Vaikka nuo ihmiset tarkoittavat hyvää ja varmasti loukkaantuvat kun heidän neuleensa eivät olekaan toivottuja, niin silti kaikkien etu olisi, että ap saisi suunsa auki. Ja ehkäpä ehdottaisi jotain tilalle? Näillä vanhoilla rouvilla on ilmeisen valtava neulomisvimma ja he tarkoittavat hyvää. Tämä pitäisi vain kanavoida paremmin.
Ja vaihtoehtojahan on:
Puuvillamyssyjä syöpäpotilaille, joilta on hiukset lähteneet hoidoissa ja päätä palelee.
Lonkeromustekaloja dementoituneille vanhuksille, jotka muuten nypräävät sairaalassa IV-letkut irti. Kun nypräävät niitä lonkeroita, niin letkut saavat olla rauhassa eikä kivuliasta kanyylin asettelua tarvitse tehdä moneen kertaan.
Nuttuja keskosille.
Villasukkia ja lapasia asunnottomille miehille. Kai näille neuleetkin menisi, mutta lämpimät jalat ja kädet auttaa jo paljon.
Tässä paljon hyviä ideoita! Varmasti on paljon ihmisiä, joille lämpimät neuleet tulisi tarpeeseen. Esim. kodittomille uudet vaatteet ja asusteet tulisi tarpeeseen. Toisaalta pitäisi tehdä riittävän laadukkaasta materiaalista, sillä esim. joku 100% akryyli ei pidä lämpöä kyllä yhtään ja kostuessaan vaan tekee kylmemmäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä paljon hyviä ideoita! Varmasti on paljon ihmisiä, joille lämpimät neuleet tulisi tarpeeseen. Esim. kodittomille uudet vaatteet ja asusteet tulisi tarpeeseen. Toisaalta pitäisi tehdä riittävän laadukkaasta materiaalista, sillä esim. joku 100% akryyli ei pidä lämpöä kyllä yhtään ja kostuessaan vaan tekee kylmemmäksi.
Nämä oli ihan netistä lukemiani juttuja, kampanjoita, joita neulojat ovat pistäneet pystyyn. Varmasti on paljon muitakin, mutta nämä tuli ensimmäisenä mieleen. Erityisesti tuo vanhusten lonkeromustekala on minusta hienosti keksitty juttu! Ja niitä tarvitaan sairaaloissa jatkuvalla syötöllä, koska se vanhukselle annettu mustekala lähtee aina vanhuksen mukana kotiin tai minne hän sitten jatkaakin sieltä sairaalasta. Ja niistä on ihan tosi iso apu levottoman vanhuksen rauhoittamisessa, kun on sormissa jotain näprättävää.
Itse en neulo, mutta kun luin noista sytomyssyistä, joita syöpäpotilaille neulotaan, niin halusin osallistua ja marssin neulekauppaan ostamaan puuvillalankaa. Tyttäreni neuloi kymmenen myssyä näistä langoista. Ja suureksi häpeäksekseni minun on tunnustettava, etten vieläkään ole saanut toimitettua niitä eteenpäin :-(
Mutta halukkaille neulojille on vaikka mitä mahdollisuuksia tehdä toisille hyvää! Ja nekin, jotka eivät osaa neuloa, voivat osallistua ostamalla lankoja näille neulojille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli käsitöitä rakastavan äidin kanssa samaa ongelmaa, sanoin selkeästi, että ihanaa kun teet osaisitko tehdä tälläiset ja näytin kuvaa. Tai sitten sanon vaikka, että rakastan valkoisia villasukkia tvs. Muille kuin äidille sanoisin suoraan etten tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi ap:n aloitus on triggeröinyt niin paljon alapeukkuja. Ja miksi jotkut käsityöihmiset olettavat, että ap olisi kärräämässä jotain hemmetin jääkiekkopaitoja näille puolitutuilleen korjattavaksi? Mulle ap:n avaus kyllä aukeisi täysin. Oma äitini oli tällainen käsityöihminen, joka olisi vaatettanut kaikki sukulaiset ja puolitutut, sekä sisustanut heidän asuntonsa. Äiti on siis tehnyt vaatteita ompelemalla, kutomalla, virkkaamalla, mattoja ja tekstiilejä kangaspuilla, tyynynpäällisiä, päiväpeittoja, kaitaliinoja jne. Ei siinä mitään, saa tehdä ja harrastaa, mutta on ikävä antaa käsitöitä ihmisille pyytämättä/etukäteen kysymättä lahjaksi ja sitten loukkaantua, jos eivät päädy käyttöön.
Esim. aikanaan kun muutin omilleni äitini lupaa kysymättä sisusti opiskelija-asuntoni käsitöillään. Virkattu päiväpeitto, koristetyynyjä, räsymattoja, virkatut verhokapat, kaitaliinat, torkkupeitot jne. Olin 19-vuotias ja asuntoni oli kuin jonkun vanhan mamman, ei yhtään minun tyylinen. Olisin halunnut hillittyä ja harmonista, tosi yksinkertaista ja selkeää. Sitten kun pikku hiljaa työelämään päästyäni aloin uudelleensisustaa asuntoani, hankin mm. arvokkaan itämaisen villamaton, äitini suuttui ja uhriutui kun ei hänen tekemät mattonsa kelpaa. Yritin selittää, että olen aikuinen ihminen ja tämä on minun kotini, haluan sisustaa sen juuri sellaiseksi kuin haluan. NO SANO SITTEN MILLAINEN MATTO PITÄÄ TEHDÄ!, äiti huusi eikä tajunnut, että minä haluan sellaisen maton, mitä hän ei voi tehdä.
Oletko mun käly? Anoppi kovin innokkaasti sisustaisi meillä, mutta ei tajua että ihan oikeasti en edes harkitse niitä beigestä kalalangasta virkattujen verhojen ripustamista ikkunaan. Ne on rumat, ihan väärän väriset meille, ja varmasti isotöiset. Meillä menee suuri työ hukkaan. Ja tosiaan tuo, kun haluaa ihan itse sisustaa kotinsa, ettei oma koti ole hautausmaa anopin tekeleille, joita on velvollisuus pitää näytillä tästä ikuisuuteen, ettei vaan anoppi suutu.
Itsekin olen käsityöihminen, mutta onneksi muuta elämääkin on, ettei ole kudin sylissä koko aikaa. Lähipiiriä sukitan, otan myös toiveita esim väreistä ja kuvioista vastaan. Puolituntemattomille en väkisin tyrkytä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On taas ”ongelmat”. Joskus toivoisin, että perheeseeni kasautuneista kuolemista ja sairauksista edes joku vaihtuisi tuollaisille narisijoille. Ja tiedän hyvin, että jokainen valittaa joskus pienistä, mitta silti kun itsellä on valtava ahdistus suurista asioista, niin tuollaiset oikeasti aivan turhien asioiden suurentelijat ja valittajat raivostuttavat. Kyllä, sinulla on kaikki aivan mahtavasti, kun jaksat vääntää pitkän valituskirjoituksen saamistasi käsitöistä/lahjoista!
Ap:ltä on kuollut mies ja hän on jäänyt yksin kahden lapsen kanssa. Mitä kamalaa toivot hänelle vielä lisäksi, eikö tuo nyt jo vähäksi aikaa riitä?
Kaikki mitä kirjoitetaan ei ole totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano heille tosi suoraan että tästä lähtien et ota vastaan lahjoja etkä anna lahjoja.
Vierailija kirjoitti:
Mulle kelpasi ne oranssivihreät hippineuleet. Villasukat on muuten tuhat kertaa käyttökelpoisempia jos ne on neulottu ohuehkosta langasta ja mahdollisimman yksinkertaisella tavalla. Itse käytän esim. ohuita yksivärisiä villasukkia ihan sellaisenaan talviaikaan. Mutta kunnon käsityöihminen ei tietenkään uhraa aikaansa tällaisiin. Lahjaksi pitää tehdä muhkeat ja möhkyräiset palmikkoneuleiset sukat sormen paksuisesta langasta. Tällaisilla sukilla ei oikeasti tee mitään, kun ne eivät mahdu edes kumisaappaisiin.
Torissa on tälläkin hetkellä kymmeniä pareja villasukkia myynnissä, siitä ohuesta langasta neulottuja, perussukkia jotka sopii saappaisiin. Ei vaan kelpaa kellekään, vaikka hinta olis vaivaiset 10€.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neulomusryhmät on täynnä fanaattisesti asiaan suhtautuvia ihmisiä. Joka kevät on esim pitkiä keskustelua aiheesta millaiset sukat ylioppilaalle. Siellä on ties millaista mustavalkoista lyyra viritystä. Jos antaa sukat yo-lahjaksi, niin miksi siinä on oltava se lyyra? Jos toinen vaikka tykkäsi punaisista pöllösukista? Tai ihan tavallisista. Se valkoinen kun ylipäätään ole kovin järkevää värivalinta villasukkiin.
Ja auta armas, jos joku ei näistä lahjasukista teekään onnesta voltteja, vaan uskaltaa sanoa ääneen, ettei käytä villiksiä. Kyllä nyyhkitään kollektiivisesti ja lohdutetaan, kuinka moukkia toiset ovat. No ok, ei ole kovin kohteliasta sanoa lahjan antajalle, että sulle ei ole tarvetta. Mutta onko se, että sukkia ja muita tekeleitä tyrkytetään vuodesta toiseen, vaikka ne jää kaapin perälle, ja asiasta huomautettu jo pari kertaa hienotunteisesti.
Kumpi sitten on lahjaa antaessa tärkeämpää: ilahduttaa antajaa vai lahjan saajaa? Tämä unohtuu monilta.
Sitten on näitä ihmisiä jotka meiltä vanhoilta käsityöläisiltä haluavat itsetehtyjä vaatteita ja tekstiilejä, pyytävät että tekisitkö. Ostan langat toiveen mukaan, teen mallitilkut ja kysyn kelpaako. Kelpaa kuulemma tosi hyvin, ihana, koska on valmis jne. Kun saan parin kuukauden päästä valmiiksi isotöisen tekstiilin, se päätyy hetken päästä kirppikselle myyntiin 10€:lla tai jotain sinne päin. Eli valehdellaan päin naamaa että halutaan ja tykätään mutta lopputulos on kuitenkin se että kohteliaisuudesta pyydettiin ja pidettiin tyhmänä ja yksinkertaisena etten muka ymmärtäisi tai huomaisi. Varmaan vielä porukalla seläntakana naureskellaan, miten kamala käsityö, ei kehtaa pitää. En tee tilauksesta koskaan kellekään mitään, en ikinä enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kelpasi ne oranssivihreät hippineuleet. Villasukat on muuten tuhat kertaa käyttökelpoisempia jos ne on neulottu ohuehkosta langasta ja mahdollisimman yksinkertaisella tavalla. Itse käytän esim. ohuita yksivärisiä villasukkia ihan sellaisenaan talviaikaan. Mutta kunnon käsityöihminen ei tietenkään uhraa aikaansa tällaisiin. Lahjaksi pitää tehdä muhkeat ja möhkyräiset palmikkoneuleiset sukat sormen paksuisesta langasta. Tällaisilla sukilla ei oikeasti tee mitään, kun ne eivät mahdu edes kumisaappaisiin.
Ne muhkeat ja möhkyräiset on ilmeisesti tarkoitettu sisällä pidettäviksi, ja varmaan hyvät ovatkin, jos on kotona kylmät lattiat. Mutta kerrostalossa varmaan harvoin näin on.
Itse ostan kaupasta ohuita villasukkia, jotka ovat mielestäni ihan parhaat. Ne mahtuvat hyvin kenkiin ja ovat miellyttävän lämpöiset.
Möhkyräsukille ei oikein ole käyttöä.
Kunnon neulojana neulon pelkästään ohuita sukkia, joita käytän ympäri vuoden. Saan istuvammat kuin kaupan sukista, joskin urheillessa käytän kyllä valmiita merinosukkia. Perinteiset "mummon neulomat" paksut villasukat voin laittaa jalkaan, jos olen kipeä ja haluan lohtua. Noita pitkiä, kirjavia ja koristeellisia polvisukkia en ole ikinä ymmärtänyt.
Ohuet sukat neulon 2 mm puikoilla (vertailuksi paksut tehdään 3,5-4 mm) ja niihin menee aikaa. Alussa innostuneempana saatoin neulaista parit lahjaksi, mutta enää en tee kenellekään mitään. Miksi ihmeessä minun tulisi käyttää aikaa muiden lahjoihin, jos minullekin ostetaan jotain kaupasta? Joitakin aiempia töitä ei ole arvostettu, joten otin opikseni enkä tee - vaikka joka kerta ihaillaan uutta paitaani, ja toivotaan itselle omaa. Mutta kun sitä kirjoneulepaitaakaan ei ihan noin vaan äkkiseltään kudota. Ei puuseppä-enonikaan rakentele toisille taloja, vaikka kuinka pyydettäisi.
En myöskään välitä siitä, millainen kuva minusta tämän perusteella saadaan. Suuresta toiveesta voin tehdä jotain spesiaalia, rahasta en tekisi ikinä mitään - en kaipaa itselleni lisästressiä. Neulominen on omaa aikaani, oma harrastukseni, ja minulla on oikeus nauttia yksin sen hedelmistä.
Liian pitkä aloitus mutta käsityöihmisenä en anna kenellekään tekemiäni käsitöitä lahjaksi. Härskisti minulta kyllä jaksetaan pyytää niitä ja aina höystettynä "kyllä minä maksan" jutuilla, olen vaan tullut siihen tulokseen ettei minun kannata moiseen ryhtyä. Teen itselleni ja perheelleni, se siitä. Tilauksesta en tee jo ihan siitä syystä etteivät ihmiset tajua kuinka paljon pelkästään materiaalit maksaa, puhumatta työstä.
Hei ap! Jos sinulta löytyy nurkista paljon ylimääräisiä villasukkia, niin toimita ne (vaikka anonyymisti) jonnekin paikalliseen järjestöön tai kunnan sosiaalitoimeen lahjoituksena. Käsintehtyjä käyttämättömiä villasukkia työntekijät voi jakaa esim. vähävaraisille perhetyön/perheneuvolan/päihdetyön asiakkaille tai nuorisotyöhön jne. Ihan varmasti joku taho on kiinnostunut ottamaan ne vastaan. Itse laittaisin vain pokerinaamalla sukat isoon kirjekuoreen, googlaisin netistä jonkun paikallisen järjestön/sosiaalihuollon toimipisteen osoitteen ja laittaisin postissa sinne. Liitteeksi lyhyt kirje, jossa ilmaiset, että toivot sukat/käsityöt jaettavaksi yksikön parhaaksi katsomalla tavalla asiakkaille tai työntekijöille.
Vierailija kirjoitti:
ja sama kääntäen: vaikka olen käsityöihminen, en halua tehdä ihmisille maksutta asioita, joita voisin heidän mielestään harrastukseni vuoksi tehdä. Älä kanna luokseni verhoja, päiväpeitteitä, tyynynpäällisiä jne., joita pitää ihan vähän ommella eli jotka ovat vielä kangaskaupan kassissa odottamassa ylä- ja alakäänteiden (+ nurkkapainojen paikkojen) ompelua tai 240x240 kokoisen kankaan kanttausta "jollain tismalleen samansävyisellä nauhalla, varmaan sinulla on varastoissasi sellaista, en huomannut ostaa".
Älä kerro tyttärestäsi, joka näki ihanan vanhojentanssipuvun netissä, mutta koska epäilee sen olevan heikkolaatuinen, niin minähän voisin sellaisen ommella. Tässä 50 e materiaaleihin, sillähän sa1 20 vuotta sitten metritolkulla paksua satiinia. Tytön mitat on tässä.
Älä kauhistele lastenvaatteiden hintoja suhteessa trikookankaan hintaan ja selitä, miten minä voisin ommella lapsellesi ihanan muumikangassetin kympillä (kankaineen tarvikkeineen kaikkineen). Tai vastaavasti lapsenlapsellesi haalarin, kun kaupasta ei saa sellaista samanlaista työhaalaria, joka isälläkin on. Sinä voit tuoda kankaana isän vanhan työvaatteen, siinä on paljon käyttökelpoisia osia. Turha selittää, että sitä kangasta ei ommella tavallisella ompelukoneella.
Äläkä kanna luokseni poikasi jääkiekkojoukkoeen paitoja selittäen iloisesti, että lupasit ommella niihin nimilaput selkäpuolelle ja huomasit, että tässä on iso työ, joten päätit jakaa sen kanssani. Sinulle 3 paitaa, minulle 27.
Älä oleta, että olen jotenkin kiitollisuudenvelassa sinulle siksi, että en kanna kotiisi mitään oranssia tai pinkkiä. Mustavalkoisen päiväpeitteen kanttaus on yhtä suuri työ kuin turkoosinkin.
Miksi työvaatteita ei muka pysty ompelemaan tavallisella ompelukoneella.
Itse olen aina lyhentänyt miehen (ja omieni) työvaatteiden lahkeet.
Alue: Aihe vapaa
Mä ymmärrän tuon tuskan ja turhautumisen siitä, että joku näkee valtavasti vaivaa johonkin, mistä toinen ei tykkää ollenkaan. Ja se vaiva mikä on niiden viemisessä eteenpäin. Vaikka nuo ihmiset tarkoittavat hyvää ja varmasti loukkaantuvat kun heidän neuleensa eivät olekaan toivottuja, niin silti kaikkien etu olisi, että ap saisi suunsa auki. Ja ehkäpä ehdottaisi jotain tilalle? Näillä vanhoilla rouvilla on ilmeisen valtava neulomisvimma ja he tarkoittavat hyvää. Tämä pitäisi vain kanavoida paremmin.
Ja vaihtoehtojahan on:
Puuvillamyssyjä syöpäpotilaille, joilta on hiukset lähteneet hoidoissa ja päätä palelee.
Lonkeromustekaloja dementoituneille vanhuksille, jotka muuten nypräävät sairaalassa IV-letkut irti. Kun nypräävät niitä lonkeroita, niin letkut saavat olla rauhassa eikä kivuliasta kanyylin asettelua tarvitse tehdä moneen kertaan.
Nuttuja keskosille.
Villasukkia ja lapasia asunnottomille miehille. Kai näille neuleetkin menisi, mutta lämpimät jalat ja kädet auttaa jo paljon.