Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hei käsityöihminen, armahda jouluna läheisiäsi!
05.12.2020 |
Älä anna niitä käsitöitäsi lahjaksi, ellet ole AIVAN varma siitä, että teillä on lahjansaajan kanssa yhteinen maku. Jos et tiedä lahjansaajasi lempivärejäsi tai tyyliä, voit luottaa siihen, että et tunne hänen tyyliään. Älä siis yritä vaatettaa häntä tai hänen perhettään tai sisustaa hänen kotiaan. Ja tällä tietämisellä tarkoitan sitä, että ellei sinulla ole hajuakaan tyylistä tai lempiväreistä, et ole ihminen, joka kiinnittää sellaiseen huomiota, joten todennäköisyys, että osut oikeaan, on siinä tapauksessa pieni.
Minulle ei ole se ja sama, mitä päälläni ja kodissani ja lasteni päällä on. En ole tarkka ja nipo tai snobi, muttA olen herkkä virikkeille. Toisin sanoen mielivärini tuottavat minulle jatkuvaa iloa ja päinvastoin. Tyylini on aika hillitty. Pukeudun itse melko monokromaattisesti, en pidä itseni päällä kuvioista kauheasti.
Saan joka joulu hel...isti omasta mielestäni kamalia käsitöitä. En ole pyytänyt, en käytä juurikaan neuleita. En ole kutsunut näitä ihmisiä luokseni, mitenkään rohkaissut tähän. Käsitys suvussani ja sukuni tätien ystövissä tuntuu olevan, että koska olen nuorehko leski, me hengitämme, syömme, kaluamme neuleita ja villasukkia. Ja millaisia, kirjavia, kaikenkarvaisissa väreissä. Meitä on kaksi lasta ja minä. Emme me tarvitse joka joulu noin 20 villasukkaparia, ihan menee ne entisetkin. Emmekä villatakkeja. Kirjavissa väreissä. Emmekä päiväpeittoja, emmekä pannulappuja.
Ajatus on kaunis. Mutta minä olen minimalisti, rauhallinen ihminen, joka sisustaa rauhallisesti. Jolle oma koti on tärkeä. Tuntuu pahalta, että joku käyttää paljon aikaa ja vaivaa ja luonnovaroja tehdäkseen minulle jotakin, joka on minusta niin ruma, että itku tulee. Ja minun odotetaan esim laittavan tällaisen torkkupeitom olohuoneeni näkyvimmälle paikalle. Minulla on jo kaikki mitä tarvitsen.
Ikävintä on, että vastalhjoja odotetaan. Että joulun pitäisi olla aika, jolloin laitan kauhesti rahaa, vaivaa ja aikaa lahjoihin ihmisille, joiden kanssa en ole läheinen. Ja saan kotini täyteen huolellisesti tehtyä, mutta itselle tarpeetonta ja omaan silmään rumaa.
Vien ne hyväntekeväsiyyteen. En ala uhriutua ja antaa kylän tätien pukea minua. Käyttäisin, jos edes joskus olisi itselle sopivaa. Pukeudun paljon Melko vaaleisiin väreihin. Niin sitten tulee säkillinen tummanoranssi-kirkuvanvihreä-hippikuvioista neuletta. Miten joku on niin sokea?
Vatsustan turhaa kulutusta omassa elämässäni. Minusta tuntuu pahalta se turhuus. Muutnekin minusta Suhteellisen etäisen veljeni anoppi ei kuulu lähipiiriin, jota mun kuuluisi muistaa lahjapaketilla jouluna tai muulloinkaan. Häntä vain koskettaa mieheni kuolema.
Ahdistaa olla jossain kiitollisuudenvelassa asioista, jotka tuottavat mulle päänvaivaa, raahaamista ja kurjaa mieltä. Joku muu saa ne käyttöönsä, en tietenkään roskiin heitä. Mutta eivätkö he tajua. He kaikki tietävät, että he kaikki neulovat ja ompelevat meille. Luulevatko he, että me jotenkin hiotaan jollain sahalla sukkiamme, että ne kuluvat yhdessä talvessa käyttökelvottomiksi. Käytän niitä kahta paria villasukkia, jotka sain neljö joulua sitten. Mitä teen niillä muilla. En mitään.
Ahdistaa, siksi tällainen rönsy tästä aiheesta. Ja koska täällö kuitenkin luetaan väärin: tiivistelmäksi se, että älä pakota puolituttuja kiitollisuudenvelkaan äläkö lahjoita puolitutuille tai läheisillekään vaatteita ja sisustusta, josta et varmaksi tiedä, että toinen a) pitää siitä ja b) tarvitsee sitä. Viime jouluna tuli ikea-säkillisen verran turhia Neuleita, meille epämieluisia värejä. Kukaan oranssin ja kuviollisuuden ystävä ei sisusta yksivärisellä,mustalla eikä kukaan kermanvärisiin paitoihin pukeutuva tai Marimekon ystövä pukeudu oranssi-vihreisiin hippi-tonttulakkeihin ja tossuijin. Väsyttää se kaikki turha vaiva.
Kommentit (85)
Jos ap saisit tämmöiset, niin 9lisiko ne ihan hirveitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajua aina ihmisiä, joiden villasukkien ja pannulappujenkin pitää sointua sisustukseen. Minun pannulappunani on mm. poikani tekele toiselta luokalta, myrkynvihreä ja keltainen, vanua näkyy jokaisen piston välistä. Ja käytän silti! En ole eläessäni ostanut pannulappuja. Edesmennyt mummoni kutoi jämälangoistaan aina pannulappuja ja niitä käytän vieläkin. Tulee aina hyvä mieli, kun otan ne laatikosta ottaakseni kuuman vuoan uunista. Minulle se hyvä mieli ei ole kiinni väreistä tai siitä, sopiiko se sisustukseen vaan mietin aina sitä tekijää, rakasta mummoa, suloista poikaani, joka ei nyt lähes aikuisenakaan loista kädentaidoissa. Pannualunen on niin vino, että siihen pitää laittaa alle tavaraa, jotta uskaltaa pitää kattilaa päällä, mutta sen on tehnyt minulle rakas ja tärkeä henkilö minua ajatellen.
En siis ymmärrä, miten joku voi ahdistua lahjasta ja olettaa, että se annetaan vastalahjan toivossa. Moni tekee lahjoja ilahduttaakseen ja auttaakseen. Lasten ollessa pieniä mummo ja hänen ystävänsä kutoivat meille kilpaa sukkia ja lapasia, päälle vielä anopin ja äidin tekeleet sekä miehen sukulaistätien ompelemiset. Vein päiväkotiin varavaatteiksi säkillisen villasukkia ja lapasia kerran vuodessa, ja aina otettiin kiitollisuudella vastaan. Niin moni koti jätti kun ne lainavaatteet palauttamatta. Ahkerille kutojille väsäsimme lasten kanssa kiitoskortit.Työpaikan pikkujouluihin pakkasin aina villasukkia sellofaaniin ja kaikki katosivat kuusen alta illan päätteeksi. Jonkun roska on toisen aarre. Ja mitään en odottanut vastalahjaksi! Tarkoitus oli ilahduttaa!
Etkö ap voi sopia, että ei lahjoja (ainakaan aikuisten kesken) Itse olen tehnyt niin jo yli 10 vuotta sitten, vain perheen kesken annetaan.
Mistä näitä sikiää? Nyt haukutaan ja syyllistetään käsityöläiset, toisessa ketjussa hoitajat, kaupankassat, poliisit jne. jne
Mikä estää ap. avaamasta suutaan, kun saat lahjat, ilmoita lahjanantajalle, etten halua hänen tekeleitään ja ne menevät suoraan roskiin. Melko tollo pitää olla, jos lahjanantaja ei tästå ymmärrä. Tai mikä parasta, et avaa edes ovea tai vastaa sukulaisten yhteydenottoihin, tuskin niitä lahjoja saat.
Vierailija kirjoitti:
Ap, fiilaan sua! Toi on niin ärsyttävää!
Sana "fiilaan" tarkoittaa Suomessa ihan jotain muuta, kuin mitä sinä haet takaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttu on niin, että oikein hard core - käsityöihmiset tuottavat tavaraa niin paljon, että heidän on pakko jakaa niitä eteenpäin. Älä ota siitä stressiä, voit pistää vahingon kiertämään. Kaikkien suvussa ei ole käsityöihmisiä ja siksi ilahdun minulle lahjoitetusta sukkaparista.
Vierailija kirjoitti:
Voi kun saisikin jostain villasukkia!
Kirppiksiltä löytyy joskus uusia edullisesti. Ja esim tori.fi:stä olen tehnyt löytöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika epäuskottava aloitus. Tuskin mikään perhe saa säkillistä viljatuotteita joululahjaksi. Ap keksinyt jutun.
Minä käsityöihmisenä pidän pientä muistikirjaa. Kun vuoden aikana muissa puheissa tulee esiin lempivärit, kukat jne. niin kirjoitan nuo ko.henkilön kohdalle muistiin. Sitten kun alan tekemään ko. henkilölle lahjaksi jotain, niin tarkistan muistikirjasta mistä hän pitää.
Menee myös toiseen suuntaan: Minulle tuotiin kerran kassillinen aivan hirveän väristä lankaa ja tuoja toivoi siitä neuletta itselleen. Sanoin, että en kykene tekemään tuosta langasta, mutta jostain toisesta voin tehdä. Esimerkiksi ripulityyppiset sinappisävyt aiheuttavat niin syvän inon ja oksetuksen tunteen, että ei vaan voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On taas ”ongelmat”. Joskus toivoisin, että perheeseeni kasautuneista kuolemista ja sairauksista edes joku vaihtuisi tuollaisille narisijoille. Ja tiedän hyvin, että jokainen valittaa joskus pienistä, mitta silti kun itsellä on valtava ahdistus suurista asioista, niin tuollaiset oikeasti aivan turhien asioiden suurentelijat ja valittajat raivostuttavat. Kyllä, sinulla on kaikki aivan mahtavasti, kun jaksat vääntää pitkän valituskirjoituksen saamistasi käsitöistä/lahjoista!
Tää menee kyllä överiksi jo. Mulla on sulle neuvo:
laita UFF:ille suoraan.
Ongelma ratkaistu ja ei tarttee kirjottaa enää vinkuromaania vauvapalstalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis halleluja, olen 100 % samaa mieltä kanssasi ap! Joka talvi saadaan varmaan 20 paria villasukkia ja itse tehtyjä kaulahuiveja yms lahjaksi ja vien ne nykyään suoraan UFFille. Ollaan sanottu lukemattomia kertoja että EI SAA OSTAA eikä TEHDÄ lahjoja, emme tarvitse yhtään mitään.
Siis millainen ihminen ei "tarvitse mitään"?
Sellainen jolla on jo kaikkea?
Minä taas käsityöihmisenä toivoisin, että viekää ne käyttämättömät ja jämämateriaalit muualle. En ole mikään kierrätyskeskus, joka ottaa mielellään vastaan aivan kaiken. Yleensä näistä tulee tehtyä näitä AP:n mainitsemia värihirvityksiä, koska haluan vain langanjämistä eroon, eikä lankaa ole tarpeeksi värillisesti laadukkaaseen lopputulokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ap saisit tämmöiset, niin 9lisiko ne ihan hirveitä?
No mulle olisi, sori mutta rumat kötöstysneliöt, joilla en tekisi mitään koska en käytä patalappuja.
Toinen
Käsityölahjojen vastaanottajat voivat toki iloita ainakin siitä, ettei lähipiiri ole hurahtanut keramiikkaan :'D
Toi on niin totta: sain työkaverilta lahjaksi omatekoisen ” maljakon”, joka oli niin kammottavan näköinen, että piilotin sen heti, kun kaveri lähti. Jostain oudosta syystä koin syyllisyyttä, kun noin 5 kaapissa vietetyn vuoden ( maljakko, en minä) jälkeen sain sen vihdoin vietyä roskiin.
En ymmärrä, miksi ap:n aloitus on triggeröinyt niin paljon alapeukkuja. Ja miksi jotkut käsityöihmiset olettavat, että ap olisi kärräämässä jotain hemmetin jääkiekkopaitoja näille puolitutuilleen korjattavaksi? Mulle ap:n avaus kyllä aukeisi täysin. Oma äitini oli tällainen käsityöihminen, joka olisi vaatettanut kaikki sukulaiset ja puolitutut, sekä sisustanut heidän asuntonsa. Äiti on siis tehnyt vaatteita ompelemalla, kutomalla, virkkaamalla, mattoja ja tekstiilejä kangaspuilla, tyynynpäällisiä, päiväpeittoja, kaitaliinoja jne. Ei siinä mitään, saa tehdä ja harrastaa, mutta on ikävä antaa käsitöitä ihmisille pyytämättä/etukäteen kysymättä lahjaksi ja sitten loukkaantua, jos eivät päädy käyttöön.
Esim. aikanaan kun muutin omilleni äitini lupaa kysymättä sisusti opiskelija-asuntoni käsitöillään. Virkattu päiväpeitto, koristetyynyjä, räsymattoja, virkatut verhokapat, kaitaliinat, torkkupeitot jne. Olin 19-vuotias ja asuntoni oli kuin jonkun vanhan mamman, ei yhtään minun tyylinen. Olisin halunnut hillittyä ja harmonista, tosi yksinkertaista ja selkeää. Sitten kun pikku hiljaa työelämään päästyäni aloin uudelleensisustaa asuntoani, hankin mm. arvokkaan itämaisen villamaton, äitini suuttui ja uhriutui kun ei hänen tekemät mattonsa kelpaa. Yritin selittää, että olen aikuinen ihminen ja tämä on minun kotini, haluan sisustaa sen juuri sellaiseksi kuin haluan. NO SANO SITTEN MILLAINEN MATTO PITÄÄ TEHDÄ!, äiti huusi eikä tajunnut, että minä haluan sellaisen maton, mitä hän ei voi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
On taas ”ongelmat”. Joskus toivoisin, että perheeseeni kasautuneista kuolemista ja sairauksista edes joku vaihtuisi tuollaisille narisijoille. Ja tiedän hyvin, että jokainen valittaa joskus pienistä, mitta silti kun itsellä on valtava ahdistus suurista asioista, niin tuollaiset oikeasti aivan turhien asioiden suurentelijat ja valittajat raivostuttavat. Kyllä, sinulla on kaikki aivan mahtavasti, kun jaksat vääntää pitkän valituskirjoituksen saamistasi käsitöistä/lahjoista!
Ja vielä itsestään. Minä, minä, minä.
Ja ap. kertoo hänellä olevan kaksi lasta, heidän mielipiteellään ei tunnu olevan mitään arvoa, kun lasten villasukat ja myssyt eivät sovi ap. kodin tyylitajuun ja värimaailmaan.
Yleensä lapset ja nuoret haluavat käyttää esim. villasukkia.
Vierailija kirjoitti:
On taas ”ongelmat”. Joskus toivoisin, että perheeseeni kasautuneista kuolemista ja sairauksista edes joku vaihtuisi tuollaisille narisijoille. Ja tiedän hyvin, että jokainen valittaa joskus pienistä, mitta silti kun itsellä on valtava ahdistus suurista asioista, niin tuollaiset oikeasti aivan turhien asioiden suurentelijat ja valittajat raivostuttavat. Kyllä, sinulla on kaikki aivan mahtavasti, kun jaksat vääntää pitkän valituskirjoituksen saamistasi käsitöistä/lahjoista!
Mä en taas tajua tällaisia kirjoituksia, todella törkeästi kirjoitettu toivoa toiselle pahaa. Ap kirjoitti olevansa nuorehko leski (perheessä myös lapset), joten siitä jo voi päätellä että hän on kokenut elämässään paljon suurta surua. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö välillä saisi purnata jostain pienemmästä harmista. Ja tämä paikka on juuri täydellinen foorumi avautua noista pienistäkin ärsyyntymisen aiheista!
Ymmärrän hyvin ap:ta. Varmasti turhauttavaa ja ikävää tuo tietynlaiseen kiitollisuudenvelkaan jääminen tai tunne, että vastapuoli odottaa kiitollisuuden lisäksi ehkä jotain vastalahjaa. Lisäksi kun selvästi näkee, ettei lahjan antaja tunne toista osapuolta, jos antaa minimalistille värikästä krääsää (lasken akryylineuleet yms. kyllä krääsäksi vaikka olisivatkin käsitöitä).
Alue: Aihe vapaa
Samaa tuuria ihmettelen. Minä en saa koskaan mitään käsitöitä lahjaksi, vaikka olisivat mieluisia lahjoja.