Lue keskustelun säännöt.
Oma lapsi ärsyttää. En vaan kestä hänen juttujaan.
05.12.2020 |
Miksi? Siis miksi tunnen näin. 10 v tyttö on välillä tosi rasittava. Jauhaa jatkuvasti Tiktokista, snäpistä ja tubettajista. Matkii heitä, muuttanut puhetyyliään ja tuntuu että arkisetkin asiat ovat hänelle jotain esitystä.
Siis ihan sietämätön ja pelkästään tytön olemus ärsyttää.
En sitä näytä tietenkään mutta varmasti aistii ärsytykseni.
Toisaalta, kun olen lapsen kanssa kaksin, esim lenkillä, kaupassa yms niin hän on ihana pieni oma itsensä.
Miten saan nämä ärsytyksen tunteet pois?
Kommentit (125)
Joskus vanhemman on vaikea sietää lapsessa niitä ominaisuuksia, joista ei pidä itsessään. Mietippä sitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä halaan päivittäin ja sanon rakastavani. Ehkä lapsessa ärsyttää tuo esittäminen. Siis että matkii jonkun muun puhetyyliä tai eleitä.. Se vaan on ärsyttävää. - Ap
Meillä sama. Koen poikamme todella rasittavaksi. Hän ei osaa käytännössä puhua mistään muusta, kuin omista mielikuvitushahmoistaan ja heidän maailmoistaan, jotka ovat äärimmäisen vaikeaselkoisia, tylsistyttäviä ja joihin ei saa mitään otetta, koska niitä syntyy ja katoaa pojan oman tajunnanvirran mukaan.
Tämä alkoi lapsen ollessa noin 5-vuotias ja hän on nyt 13. Ikinä ei ole osannut puhua mistään arkipäiväisestä eikä normaalista. Iso pettymys vanhemmille tällainen poika. Tietenkin esitämme jotain täysin muuta.
Vierailija kirjoitti:
Joskus vanhemman on vaikea sietää lapsessa niitä ominaisuuksia, joista ei pidä itsessään. Mietippä sitä
Ja ihminen automaattisesti pitää kaikista ominaisuuksista joita hänellä ei itsellään ole, vai mitä yrität sanoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos koittaisitte kasvattaa niitä lapsianne. Toisin sanoen rohkaista ja kannustaa heissä niitä ominaisuuksia, joita arvostatte, ja auttaa heitä pääsemään yli niistä, jotka ovat haitallisia?
Keskustelkaa esittämisen vaaroista ja oman persoonan hukkaamisesta. Ja osoittakaa _paljon_ rakkautta silloin kun lapsenne ovat omia itsejään!
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama. Koen poikamme todella rasittavaksi. Hän ei osaa käytännössä puhua mistään muusta, kuin omista mielikuvitushahmoistaan ja heidän maailmoistaan, jotka ovat äärimmäisen vaikeaselkoisia, tylsistyttäviä ja joihin ei saa mitään otetta, koska niitä syntyy ja katoaa pojan oman tajunnanvirran mukaan.
Tämä alkoi lapsen ollessa noin 5-vuotias ja hän on nyt 13. Ikinä ei ole osannut puhua mistään arkipäiväisestä eikä normaalista. Iso pettymys vanhemmille tällainen poika. Tietenkin esitämme jotain täysin muuta.
Olen miettinyt, että lapselle pitäisi ehkä sanoa, että äitiä ei ainakaan kiinnosta nämä sinun juttusi yhtään, mutta se on vähän vaikeaa, koska pojalla on diagnosoitu masennus jossain vaiheessa ja se saattaisi uusiutua, jos hänelle on rehellinen. Mietin vain, että millaisen kuvan se hänelle antaa, kun jengi vain esittää kiinnostunutta. Ja siis pelkällä kuuntelulla ei pinteestä pääse, lapsi myös kyselee tasaisin väliajoin, että ”onko sinulla näistä jotain kysyttävää?” Sinun on siis parasta olla kiinnostunut aiheesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin sanoa, että on ihan h *lvetin v *ttumaista koittaa keksiä jotain kysyttävää aiheesta, josta ei tajua yhtään mitään.
Plus että kysyminen on siksikin hirveää, että sen jälkeen sitä paskamonologia pitää kuunnella vielä lisää 👿
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama. Koen poikamme todella rasittavaksi. Hän ei osaa käytännössä puhua mistään muusta, kuin omista mielikuvitushahmoistaan ja heidän maailmoistaan, jotka ovat äärimmäisen vaikeaselkoisia, tylsistyttäviä ja joihin ei saa mitään otetta, koska niitä syntyy ja katoaa pojan oman tajunnanvirran mukaan.
Tämä alkoi lapsen ollessa noin 5-vuotias ja hän on nyt 13. Ikinä ei ole osannut puhua mistään arkipäiväisestä eikä normaalista. Iso pettymys vanhemmille tällainen poika. Tietenkin esitämme jotain täysin muuta.
Et sinäkään niin kivalta vaikuta. Katkeralta pikemminkin.
Onko lapsen neurologinen puoli tutkittu? Kuulostaa lievältä autismilta. Hän voi myös olla herkkä lapsi, joka ei kestä suorittavaa ilmapiiriä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos koittaisitte kasvattaa niitä lapsianne. Toisin sanoen rohkaista ja kannustaa heissä niitä ominaisuuksia, joita arvostatte, ja auttaa heitä pääsemään yli niistä, jotka ovat haitallisia?
Keskustelkaa esittämisen vaaroista ja oman persoonan hukkaamisesta. Ja osoittakaa _paljon_ rakkautta silloin kun lapsenne ovat omia itsejään!
Meillä ei onnistunut, koska mies ei ärsyynny mielikuvitusaiheiden kuuntelusta samalla lailla kuin minä. Eli lapsi kuitenkin odottaa ja olettaa, että niitä käydään läpi ja kuunnellaan.
Toisekseen en tiedä, miten autettaisiin lopettamaan tuollainen puhe?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä pitäisi sanoa hänelle että ,etkö voisi olla ihan oma itsesi? Leiki kavereidesi kanssa jotain matkimisleikkejä jos täytyy sitä tehdä.Ei se lapsi siitä rikki mene jos ei aina anneta positiivista palautetta.
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa, että on ihan h *lvetin v *ttumaista koittaa keksiä jotain kysyttävää aiheesta, josta ei tajua yhtään mitään.
Toivottavasti olet lapseton.
Karmeita krapulapeikkoja täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama. Koen poikamme todella rasittavaksi. Hän ei osaa käytännössä puhua mistään muusta, kuin omista mielikuvitushahmoistaan ja heidän maailmoistaan, jotka ovat äärimmäisen vaikeaselkoisia, tylsistyttäviä ja joihin ei saa mitään otetta, koska niitä syntyy ja katoaa pojan oman tajunnanvirran mukaan.
Tämä alkoi lapsen ollessa noin 5-vuotias ja hän on nyt 13. Ikinä ei ole osannut puhua mistään arkipäiväisestä eikä normaalista. Iso pettymys vanhemmille tällainen poika. Tietenkin esitämme jotain täysin muuta.Et sinäkään niin kivalta vaikuta. Katkeralta pikemminkin.
Onko lapsen neurologinen puoli tutkittu? Kuulostaa lievältä autismilta. Hän voi myös olla herkkä lapsi, joka ei kestä suorittavaa ilmapiiriä.
On tutkittu ja on ja lapsuusiän autismi. Tieto ei auta yhtään tykkäämään piirteestä enemmän. Arvasin diagnoosin jo ennen tutkimuksiakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos koittaisitte kasvattaa niitä lapsianne. Toisin sanoen rohkaista ja kannustaa heissä niitä ominaisuuksia, joita arvostatte, ja auttaa heitä pääsemään yli niistä, jotka ovat haitallisia?
Keskustelkaa esittämisen vaaroista ja oman persoonan hukkaamisesta. Ja osoittakaa _paljon_ rakkautta silloin kun lapsenne ovat omia itsejään!
Meillä ei onnistunut, koska mies ei ärsyynny mielikuvitusaiheiden kuuntelusta samalla lailla kuin minä. Eli lapsi kuitenkin odottaa ja olettaa, että niitä käydään läpi ja kuunnellaan.
Toisekseen en tiedä, miten autettaisiin lopettamaan tuollainen puhe?
Miksi sen pitäisi kokonaan loppua? Sen voi rajata ja kanavoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama. Koen poikamme todella rasittavaksi. Hän ei osaa käytännössä puhua mistään muusta, kuin omista mielikuvitushahmoistaan ja heidän maailmoistaan, jotka ovat äärimmäisen vaikeaselkoisia, tylsistyttäviä ja joihin ei saa mitään otetta, koska niitä syntyy ja katoaa pojan oman tajunnanvirran mukaan.
Tämä alkoi lapsen ollessa noin 5-vuotias ja hän on nyt 13. Ikinä ei ole osannut puhua mistään arkipäiväisestä eikä normaalista. Iso pettymys vanhemmille tällainen poika. Tietenkin esitämme jotain täysin muuta.Et sinäkään niin kivalta vaikuta. Katkeralta pikemminkin.
Onko lapsen neurologinen puoli tutkittu? Kuulostaa lievältä autismilta. Hän voi myös olla herkkä lapsi, joka ei kestä suorittavaa ilmapiiriä.On tutkittu ja on aspergerpiirteet ja lapsuusiän autismi. Tieto ei auta yhtään tykkäämään piirteestä enemmän. Arvasin diagnoosin jo ennen tutkimuksiakin.
Sana tipahti kyydistä.
Hah. Voin vain kuvitella tätä ketjua, jos aloittaja kertoisi olevansa äitipuoli...
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama. Koen poikamme todella rasittavaksi. Hän ei osaa käytännössä puhua mistään muusta, kuin omista mielikuvitushahmoistaan ja heidän maailmoistaan, jotka ovat äärimmäisen vaikeaselkoisia, tylsistyttäviä ja joihin ei saa mitään otetta, koska niitä syntyy ja katoaa pojan oman tajunnanvirran mukaan.
Tämä alkoi lapsen ollessa noin 5-vuotias ja hän on nyt 13. Ikinä ei ole osannut puhua mistään arkipäiväisestä eikä normaalista. Iso pettymys vanhemmille tällainen poika. Tietenkin esitämme jotain täysin muuta.
Iso pettymys vanhemmille? Siis mitä? Lapsi, jolla ilmeisesti on hyvä mielikuvitus. Ymmärrän kyllä, että sellaista jatkuva puhetulvaa ei aina jaksa kuunnella ja ehkä joo aikuista ei aina ne lasten juttujen aihepiirit nyt niin palavasti kiinnosta, mutta ei kai sentään voi sanoa, että pettyy lapseen tuollaisessa asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama. Koen poikamme todella rasittavaksi. Hän ei osaa käytännössä puhua mistään muusta, kuin omista mielikuvitushahmoistaan ja heidän maailmoistaan, jotka ovat äärimmäisen vaikeaselkoisia, tylsistyttäviä ja joihin ei saa mitään otetta, koska niitä syntyy ja katoaa pojan oman tajunnanvirran mukaan.
Tämä alkoi lapsen ollessa noin 5-vuotias ja hän on nyt 13. Ikinä ei ole osannut puhua mistään arkipäiväisestä eikä normaalista. Iso pettymys vanhemmille tällainen poika. Tietenkin esitämme jotain täysin muuta.Et sinäkään niin kivalta vaikuta. Katkeralta pikemminkin.
Onko lapsen neurologinen puoli tutkittu? Kuulostaa lievältä autismilta. Hän voi myös olla herkkä lapsi, joka ei kestä suorittavaa ilmapiiriä.On tutkittu ja on ja lapsuusiän autismi. Tieto ei auta yhtään tykkäämään piirteestä enemmän. Arvasin diagnoosin jo ennen tutkimuksiakin.
Liittykää autismiperheille tarkoitettuun yhdistykseen. Saatte vertaistukea. Poikanne kehitys on pitkälti kiinni siitä miten häntä kohdellaan.
Mll järjestää perhekuntoutusta, lähiomaisen perhe on hyötynyt siitä. Heidän poikansa pärjää kun on saanut opiskella sitä mikä kiinnostaa.
Muista halata häntä päivittäin. Kerro hänelle kuinka rakas hän on. Huolehdi siitä, että tekee läksynsä, niin huomaa kuinka tärkeää se on. Somet pois läksyjen teon ajaksi ja nukkumaan mentäessä.