Lue keskustelun säännöt.
Rakastitko heti vauvaasi?
17.04.2014 |
Rakastitko heti vauvaasi vai menikö siihen pidempi aika?
Kommentit (54)
Esikoista heti, tuntui että juuri oikea lapsi oli kuin ihmeen kaupalla löytänyt meille. Toisen kanssa on mennyt kauemmin. Hänen kanssaan oli pitkään jotenkin ihan epätodellinen olo että ai niin, meillä on tosiaan kaksi lasta. Nyt rakastan jo kovasti toistakin lasta, mutta oli yllätys ja murheellistakin, että tunne tuli aivan eri lailla kuin esikoisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin rakastin kaikkia kolmea heti syntymästä. Ei haitannut vaikka olinkin väsynyt, olo oli kuin pahoinpitelyn jäljiltä ja varsinkin esikoisen syntymän jälkeen olin aivan shokissa.
Esikoisen kohdalla meni pari kuukautta. Kuopuksen kanssa en ole mitään rakkauden tunteita tuntenut vieläkään (lapsi pian 4v.).
Aluksi oli hämmennys kun oli itse kipeä, ja siinä oli sellainen ihminen jota ei ole ennen nähnyt, mutta aika nopeasti se tunne tuli. Kaksosten kohdalla jotka syntyivät keskosena kiireellisellä sektiolla oli sitten vielä hämmentävämpää, kun niitä oli kaksi, ja heti ei saanut otettua syliinkään kun olivat ensimmäiset päivät teholla kaapissa, letkuja vaan joka paikassa kiinni.
[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 23:48"]
Esikoisen kohdalla meni pari kuukautta. Kuopuksen kanssa en ole mitään rakkauden tunteita tuntenut vieläkään (lapsi pian 4v.).
[/quote]
Voi kuopusparkaasi :(
Toivottavasti edes toinen vanhemmista rakastaa häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin se oli sellaista hahmottomampaa, mutta mitä paremmin ehtii tutustua, niin sitä vahvemmin ja jotenkin konkreettisemmin koen rakastavani.
Ensimmäistä rakastin ensi hetkestä ja kuopusta parin viikon sisällä.
olin todella stressaantunut kuopuksen syntymän aikaan, luulen sen vaikuttaneen paljon.
molemmat todella toivottuja ja ovatkin aivan ihania pikku riiviöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä rakastin ja rakastan yhä, molempia lapsia. Koin suorastaan ylitsevuotavaa rakkautta ja onnea, kun sain nähdä, tuntea ja kuulla heidät ensikerran. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heti kun pusersin sen pään ulos. Se oli kauneinta mitä olin siihen asti elämässäni nähnyt. Ihmeellistä, miten valokuvat vastasyntyneestä eivät vastaa omaa kokemustani hänestä, tai ihan jos järjellä ajattelee mille se Kaunein Olento on siinä tilanteessa todellisuudessa näyttänyt. Tai mitä internetissä on kuvia muista vastaavista...
Siitä lähtien kun pään sain ulos, en moneen vuorokauteen tehnyt muuta kuin katselin vauvaa. Siitä sitten pikkuhiljaa tokesin! Mutta aluksi se ehkä oli enemmän sanatonta leimautumista ja sellanen "klik". Siitä se rakkaus sitten alkoi muodostua. En tiennyt, että jostakin voi pitää näin paljon. Ja että toisen suhteen voi olla täysin arvostelukyvytön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä muistan, kun mun tyttö syntyi ja sit kätilö otti sen vastaan ja näytti mulle ja olin aivan ihmeissäni, että miten se voi olla noin suloisen ja ihanan näkönen ja mun sisältä tullut! Olin aivan aidosti ihmeissäni.
Rakastuin "kunnolla" vasta kun lopetin imettämisen. En imettänytkään kuin noin 1,5 kk. Nyt rakastan enemmän kuin mitään muuta! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 12:49"]
[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 11:26"]
En. :( http://kullannuppujenkera.vuodatus.net/
[/quote]
Voi että onkin rakkaa ja hankalaa. Juuri ja ainoastaan sinulla. Kellään muulla ei ole synnyttäminen sattunut, eikä lapset tappele ja kiukuttele eikä niitä ole hankala pukea. Jestas mikä kakara olet itsekin. Eikö prinsessaleikit onnistuneetkaan, oliko lapsista vaivaa? Juu älä tee niitä lapsia jos koirienkin pukemisesta on liikaa vaivaa.
[/quote]
Et ihan tainnut tajuta tuon blogin äänensävyä? :D
En sillä ensimmäisellä sekunnilla. Mutta pikkuhiljaa.
[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 23:11"]
On mennyt neljä vuotta enkä ole vieläkään kokenut äidinrakkautta.
[/quote]
Olet ilmeisesti aika sairas persoona.
[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 12:00"]
[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 23:11"]
On mennyt neljä vuotta enkä ole vieläkään kokenut äidinrakkautta.
[/quote]
Olet ilmeisesti aika sairas persoona.
[/quote]
En ole valitettavasti. Se olisikin kätevä ja sinun kannaltasi huojentava selitys.
Rakastin, molempia. Jo odottaessani ja rakastan edelleen, ovat nyt 34 ja 32 vuotiaita.
Olen onnellinen Vöpön ja Vössin mamma.
Tää on hyvä aihe ja jossain määrin tabukin. Ei kaikki rakastu lapseensa salamana ja musta on hyvä, että siitä puhutaan, ettei kukaan kie olevansa huono äiti sen takia.
Itse kuitenkin tunsin rakkautta lastani kohtaan heti synnytyssalissa. Kotiin päästyä tunne vielä voimistui kun tajusi todella, että se pötkylä lähti sieltä sairaalasta mukaan eikä kukaan tule sitä vaatimaan pois.