Lue keskustelun säännöt.
Rakastitko heti vauvaasi?
17.04.2014 |
Rakastitko heti vauvaasi vai menikö siihen pidempi aika?
Kommentit (54)
[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 11:26"]
En. :( http://kullannuppujenkera.vuodatus.net/
[/quote]
Täsmälleen samat jutut kuin mulla aikanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkiin kolmeen olen rakastunut sillä sekunnilla kun sain mahani päälle. Tai no aikaisemmin jo mahassa, mutta se on erilaista kuin sitten kun vauva oli oikeasti syntynyt. Sellainen valtava rakkaus ja suojelunhalu. Että minä teen mitä vaan että tälle lapselle ei satu mitään ja että se on aina rakastettu. Suurin ihmettelyn aihe onkin ollut että miten sitä rakkautta voi aina riittää seuraavalle mutta jostain sitä aina tulee lisää <3 <3 <3
[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 11:26"]
En. :( http://kullannuppujenkera.vuodatus.net/
[/quote]
Voi että onkin rakkaa ja hankalaa. Juuri ja ainoastaan sinulla. Kellään muulla ei ole synnyttäminen sattunut, eikä lapset tappele ja kiukuttele eikä niitä ole hankala pukea. Jestas mikä kakara olet itsekin. Eikö prinsessaleikit onnistuneetkaan, oliko lapsista vaivaa? Juu älä tee niitä lapsia jos koirienkin pukemisesta on liikaa vaivaa.
Rakastin jo silloin kun hän oli vielä mahassa.
Ekaa en, tokaa kyllä. Ekan synnytyksen jälkeen olin fyysisesti aika huonossa kunnossa ja se varmasti vaikutti tunnesiteen syntymiseen. Luultavasti kärsin myös synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Hoidin vauvaa, mutta mekaanisesti. Lapsi luultavasti kärsi tästä, mutta mitään apua en saanut neuvolasta tai muualtakaan. Neuvolassa yritin kyllä puhua väsymyksestäni, mutta sitä ei noteerattu. Lapsi nyt 11 v ja ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molempia rakastin jo raskausaikana. Mun mielestä ne äidit ovat jotenkin viallisia, jotka eivät tunne välitöntä rakkautta lapsiaan kohden. Elävät minä-minä -maailmassa.
[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 17:30"]
Molempia rakastin jo raskausaikana. Mun mielestä ne äidit ovat jotenkin viallisia, jotka eivät tunne välitöntä rakkautta lapsiaan kohden. Elävät minä-minä -maailmassa.
[/quote]
En ole kyllä päättänyt olla rakastamatta lastani. Helpompaahan tämä elämä olisi, jos tästä paljon puhutusta tunteesta olisin päässyt osallseksi. Mutta tunteitaan ei voi itse valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoisen kanssa meni ihmetellessä viikon verran. Kuopusta rakastin heti.
Voikohan olla niin ,että jos oma äiti ei ole ollut"rakastava" vaan sellanen kärtynen kokoajan. Niin tälläisen äidin lapset "joutuvat opettelemaan rakastamista".
Minun äitini oli aika viileä ja on vieläkin. Siis ei pitänyt lapsia paljoa sylissä, aina oli tärkeämpää tekemistä. Vieraita lamppas
jatkuvasti kylässä. Itse olen paljon rennompi ja pidän lapsiani sylissä ja kerron heille päivittäin kuinka ihania ja rakkaita he ovat. Ihan sama sotkuille, jos jotakin vierasta haittaa sotkut niin saa meillä toki siivota;).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytys oli niin karmea kokemus, että tunsin vain huojennusta, kun se loppui ja selvisin hengissä. Lasta katselin kuin jotain alienia, tuntui epätodelliselta. En aluksi halunnut hoitaa sitä, en ollut koskaan hoitanut lapsia ja tuntui, etten osaa. Pikkuhiljaa se rääpäle sitten kietoi minut pauloihinsa Katselin ja matkin sen naamanvääntelyä ja jossain kolmannen päivän vaiheilla tajusin, että olen ihan rakastunut... ja tätä on kestänyt jo 18 vuotta <3
Esikoista rakastin raskausaikana todella paljon, mutta sitten kun hän syntyi ja sain rinnalle en kokenutkaan sitä tunnemyrskyä jota odotin. Hoidin toki hellästi ja olihan vauva tärkeä ja pelkäsin kätkyt kuolemaa. Vauvan ollessa n. 2-3kk ikäinen tajusin kuinka paljon häntä rakastan. Kuopusta odotessani olin hieman huolissani, että riittääkö rakkaus tulokkaalle kun esikoinen on niin rakas. Kuopus kun putkahti masusta niin välittömästi koin niin suuren rakkauden tunteen että tuntui että sydän pakahtuu :) Onneksi sain kokea toisen kanssa sen tunteen heti, koska se on maailman ihanin tunne <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EN. Suojeluvaisto alkoi kyllä heti kun se oli syntynyt, mutta rakkaus kasvoi pikkuhiljaa ekojen kuukausien aikana. Muistan miettineeni kauhuissani vauvan ollessa vajaan 1kk ikäinen, että jos olisi pakko valita, pelastaisin tottakai mieheni tulipalosta ennen vauvaa. Tuntui musertavalta, että miten en rakasta lastani yhtä paljon kuin miestäni!
Muistan ajatelleeni tuota tulipaloasiaa seuraavan kerran kun lapsi oli 6kk ja silloin en enää olisi osannut valita, eli rakkaus oli syttynyt ja saavuttanut huippunsa. <3
Voi miten kauniisti kirjoitatte lapsistanne. Omia lapsia odotellessa... :)
Olen rakastanut kaikkia lapsiani jo odotusaikana. Se pökerryttävän voimakas rakastumisen tunne on tullut kuitenkin vasta hetkellä, kun he ovat syntyneet. Minä olen kokenut sen ehdottoman rakkauden heti syntymän hetkellä, jo ennen kuin olen saanut vauvan kainalooni ja se pienen naaman näkeminen on ollut se viimeinen naula arkkuun. Positiivisessa mielessä siis.