Miksi koti, uskonto ja isänmaa ovat nykyään niin halveksuttavia?

Tjoo. Se vain on niin että jokainen näitä arvoja kohtaan hyökkäävä pulaan joutuessaan kuitenkin juoksee näiden samaisten asioiden helmoihin.

M.o.t. Eräs jenkkijulkkis kaatoi melkein oman työnantajansa jollain keksityllä syrjintäpeellä, hiillosti oman pomonsa pois työpaikastaan ja... Jäikö hän sitten töihin kun sai "sortajan" sieltä pois? No eipä jäänyt! Hän lähti pois ja kenen helmoihin juoksi... no todellakin toisen valkoisen miehen rakentamaan organisaatioon! Oho! Ai eikä! Ihanko. Kummasti sitten suvannossa kuitenkin kelpaa taas perinteiset peeksi haukutut arvot kun on töitä ja tuloja ja huomiota ja asemaa vailla nämä "tasa-arvon" sankarit.

No pitäähän koti olla, asunto jossa asua. Suomen ilmastossa kodittomana eläminen on turhan karua hommaa. 

Uskonnoista ei nyt ole paljon sanottavaa, häijyjen ihmisen keksimiä hömpötyksiä herkkäuskoisten hyväksikäyttämistä varten. Itseäni niissä eniten inhottaa valheellisuus ja se röyhkeä manipulointi ja oman oikeassa olon pöyhkeä alleviivaus.

Jokaisella on joku isänmaa. Itse olen sattunut syntymään tänne Suomeen. Ei siinä sen ihmeellisempää ole, suomalaisia en arvosta yhtään sen kummemmin kuin muitakaan kansallisuuksia, hyviä ihmisiä ja vmäisiä luusereita löytyy kaikista maista

Vierailija kirjoitti:

Koti ja isänmaa ovat hyviä arvoja.

Uskonto vain nille, jotka sen haluavat. Ei tuputtamista kiitos.

viimeisen 5-10 vuoden sijaan on enemmänkin ollut ateistien näkemyksiä uskonnosta kuin sitä tuputtamista.

 kumpikaan ei juurikaan aja yleistä etua. ateistien avaukset lähinnä luo negatiivisen ilmapiirin.

jos haluaa tuputtamista sitä löytyy joka pikkukylän paikallisesta seurakunnista.

Yleensä noita viljelevät sellaiset tyypit jotka haluavat määritellä kaikkien muidenkin puolesta mitä nuo tarkoittavat ja mitä eivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koti on ihan jees, mutta olen apateisti, uskonnolla ei siis ole sijaa elämässäni. Isänmaa ei ole mun juttuni. En koe mitään erityistä yhteistä juttua esim. sinun kanssasi. Kannatan EU:n syventämistä liittovaltioksi, jotta lapsillani olisi hyvä jatkaa elämäänsä tässä maailmassa.

Sinä kannatat liittovaltiota mutta me muut emme. Olet häpeäksi sotaveteraaneille.

Isoisäni oli 5 vuotta sodassa aikanaan. Kun hän tuli takaisin, hän ensi töikseen erosi kirkosta ja liittyi kommunistiseen puolueeseen.

Silloin nykyaikuisten isoisien ja isien aikaan oli varmasti enemmän kommareita kuin nyt. Suomessa oli kommunistinen sisäministerikin vuosina 45-48.

Lain mukaan uskontoja saa halveksia nii paljo ku haluu. :) Jos se o siulle nii iso ongelma, nii olisi varmaa viisainta muuttaa pois Suomesta. Kotii tai isänmaata harva taitaa halveksii. Isänmaalisuus on sit jo toine juttu…

Minulle uskonto on se tärkein, ts. usko. 

Siksi ei ole tilaa isänmaalle ja isänmaan edun asettamiselle muiden edelle. Kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita. Mietityttää, että millainen se uskonto niillä mahtaa olla, joille se on "vain" yhtä tärkeä asia kuin isänmaa.

Koti taas - joillekin sopii perhe-elämä, mutta ei se ole mikään itseisarvo. Jos päättää perheen perustaa, olisi toivottavaa pysyä päätöksessään, eikä ruveta sitä hajottamaan ihan vain siksi että on tylsää tai "kasvoimme erilleen". On ihan ok olla myös perheetön.

Nuo eivät ole edes mitään arvoja. Välinearvoja korkeintaan.

Oikeita arvoja ovat sellaiset asiat kuten vaikka turvallisuus, totuudellisuus, lempeys, vapaus...

Koti on kyllä sellainen välinearvo, jolla on tekemistä turvallisuuden kanssa.

Uskonnot ovat syöpää, valhetta, eli välinearvona eivät sitä todellista hyvää arvoa, totuutta pääse lähellekään.

Isänmaa ei ole mikään arvo. Pitää olla tosi kyvytön syvällisempään ajatteluun, jos kuvittelee moista.

Itsenäisyys ja riippumattomuus ovat arvoja.

Miksi sen täytyy olla uskonto? Ihan yhtä hyvin se voisi olla halu toimia kaikkien suomalaisten köyhien ja epäonnisten hyväksi vaikka ilman uskonnollisia taka-ajatuksia.

M25 kirjoitti:

Lain mukaan uskontoja saa halveksia nii paljo ku haluu. :) Jos se o siulle nii iso ongelma, nii olisi varmaa viisainta muuttaa pois Suomesta. Kotii tai isänmaata harva taitaa halveksii. Isänmaalisuus on sit jo toine juttu…

laitappa suomen laista pykäliä missä sanotaan että uskontoja saa halveksia. 

Löydän ainoastaan pykäliä joiden mukaan halveksijan voi asettaa syytteeseen.

Ihanhan tuo riippuu uskonnosta, onko se halveksuttavaa vai ei.

"Isänmaastakin" saa puhua, jos ei ole täällä syntynyt.

Mutta eikö kotiakaan saa enää arvostaa?

Vierailija kirjoitti:

M25 kirjoitti:

Lain mukaan uskontoja saa halveksia nii paljo ku haluu. :) Jos se o siulle nii iso ongelma, nii olisi varmaa viisainta muuttaa pois Suomesta. Kotii tai isänmaata harva taitaa halveksii. Isänmaalisuus on sit jo toine juttu…

laitappa suomen laista pykäliä missä sanotaan että uskontoja saa halveksia. 

Löydän ainoastaan pykäliä joiden mukaan halveksijan voi asettaa syytteeseen.

Voin olla vääräs, mut eikös jumalanpilkka ollu joskus rikos, mut siitä luovuttiin? Eli jumalaa voi pilkata. :)

Suomi on rakas: luonto, kieli, kulttuuri, sivistys ja ihmiset. Koti ja sitä ympäröivä hämäläismaisema on rakas.

Mitään uskontoa en tunnusta, mutta ymmärrän että uskonto voi olla monelle tärkeä.

Eivät ne ole mitään halveksittavia asioita.

Edelleen suurimmalle suomalaisia ne ovat arvoja jotka kantavat ja joita kunnioitetaan.

Ja joiden mukaan toimitaan ja tehdään työtä tässä elämässä ja Suomessa.

Jos luet vain tätä palstaa ja muitakin keskustelupalstoja, etkä ollenkaan seuraa elämää ja yhteiskuntaa muutoin, voi helposti saada käsityksen,  että kaikki ihmiset halveksivat noita arvoja.

Näin ei ole.

Ylihuomenna on Itsenäisyyspäivä, suurin osa suomalaisista kunnioittaa ja juhlii tuota päivää monin eri tavoim: Käymällä haudoilla, syömällä parempaa ruokaa, sytyttämällä kaksi kynttilää ikkunoille ja seuraamalla televisiosta juhlapäivän lähetyksiä.

Mitä nuo asiat kenellekin tarkoittavat vaihtelee ilmeisen suuresti.

Tuo sana uskonto, on vain jäänyt elämään tuohon sanontaan.

Ihmiset, jotka eivät ole erityisen uskonnollisia, arvostavat kuitenkin vapaata maataan ja kotiaan ja suomalaisia tapoja ja tapaa toimia rehellisesti ja oikein.

Arvostavat myös kotiaan ja perhettään ja läheisiään ja tekevät töitä sen eteen, että kaikilla on ainakin perusasiat kunnossa tässä maassa.

Jokaisella on uskonsa ja uskonnollisuutensa.

Uskonnottomuus ei vähennä noita arvoja  kunnioittaa oman maansa lainsäädäntöä ja elämäntapaa.

Koti uskonto isänmaa oli nerokasta sotapropagangaa. Kaikki saatiin mukaan, sisällissodasta ei ollut kovin kauan. Mutta jokainen suomalainen uskoi ainakin yhteen näistä.

Itselleni uskonto on PALJON merkittävämpi asia kuin ap:n "jatkuvuutta juhlineen ja rituaaleineen, on joulu, vauvan kaste, rippijuhla, häät ja hautajaiset, sunnuntai on pyhä, hetki rauhoittumiseen." Tuo on tapauskovaisuutta. Tapauskovaisuus on jumalanpilkkaa.

Sanonta on peräisin ajalta, jolloin uskonnollisuus oli osa jokapäiväistä elämää suomalaisille ihmisille.

Niihin aikoihin oli erittäin niukasti koulutettua väestöä eikä puhuttu mistään elämän alun teorioista yms.

Elämä oli köyhää ja ankaraa ja raskasta.  Ihmisillä täytyi olla jotain, johon voi syvästi luottaa ja uskoa, että jaksaisivat ponnistella vaikeina aikoina päivästä toiseen.

Tälläisiä aikoja olivat esim. sotavuodet 1939 . 1945.

Ihmiset olivat murtuneet ja kaatuneet henkisesti, jos ei olisi ollut mitään toivoa, kun useista perheistä kaatui sodassa perheenisä ja monet nuoret pojat ja muut lähiomaiset.

Sitä mukaa kun elämä on kohentunut ja ollaan päästy yhä pitemmälle elintasossa ja hyvänvoinnissa, uskonto on jäänyt yhä enemmän taka-alalle.

Se on täysin ymmärrettävää.

Mutta tuosta sanonasta on jäänyt elämään sanat, isänmaa ja koti.

Ne ovat edelleen arvoja, joilla on merkitystä jokaiselle suomalaiselle ihmiselle tänäkin päivänä.

Vaikka hyvin harva sen edes huomaa.

Henkilökohtaisesti asettaisin kyllä uskonnon tilalle äidinkielen. Se on ihmiselle yleensä paljon tärkeämpi ja määrittävämpi tekijä. Samoin kulttuuri, jota uskonto ei varsinaisesti sisällä. Konservatiivithan näitä iskulauseita yleensä ovat käyttäneet, joten mielleyhtymän negatiivisuus lienee sieltä, vaikka toki eivät arvoina sinänsä huonoja ole.