Koiranomistajat ! Parhaat ja huonoimmat

Parasta on se, kun on seuraa ja häntä heiluen aina oven takana odottamassa kun tulen kotia. Koirat nukkuu usein sängyssä ja toi yks koira tulee ihan viereen muhun kiinni, siinä me kummatkin sitten yö nukutaan. Aamulla herättävät oikeaan aikaan, tulevat nuolemaan naamaa.

Vaikka ois huono päivä, koirat jaksaa aina olla ilosia. Se piristää omaakin mieltä kauheesti. Kun itken, yksi mun koirista tulee heti nuolemaan naamaa ja pistää pään mun polville kun istun sohvalla. Välillä se nostaa päätä ylös ja katsoo mua silmiin kun kuulee mun itkevän. Kallistaa päätään ja sitten nuolasee naamasta. Kyllä se aistii että ei oo kaikki hyvin.

Huonointa on se että jos jonnekin lomailemaan haluaa lähteä, täytyy aina miettiä voiko koirat ottaa mukaan ja jos ei, niin minne ne saa laitettua hoitoon. Jos vie koirahoitolaan, sekin luonnollisesti sitten maksaa. Enkä mä itse halua koiriani sellasiin paikkoihin, yleensä otan mukaan, joskus vanhemmat pitää niille taasen seuraa pientä korvausta vastaan.

Aikaa täytyy olla myös lenkkeilylle ja sen koen joskus huonoksi puoleksi, kun päivät töissä pitkiä niin täytyy vielä jaksaa kuitenkin koirien kanssa lähteä kävelylle.

Ehkä parasta on se koiran seura ja sen kanssa ulkoilu ja uusien asioiden opettaminen. Koiran kanssa on myös kiva harrastaa esim. agiltya. Koira on myös aina iloinen ja osaa nauttia hetkestä. Kun on huono päivä ja on huolia, niin jo koiraan katsominen saa paremmalle tuulelle. Karvoista en sisällä ja vaatteissa pidä.

Parasta: koiran seura ja aito välittäminen.

Huonointa: sitovuus, varsinkin näin sinkkuna koiranomistajana. Töiden jälkeen on tultava suoraan kotiin, ei iltaharrastuksia. Ei matkoja. Ei yökyläilyjä paikkoihin joihin koirat ei ole myös tervetulleita.

Se kun ei voi mennä miten haluaa. Koira odottaa himassa ja menot pitää suunnitella sen mukaan. Ei voi reissata vapaasti.

Ja ennen kuin kukaan pätee niin tämä oli joo tiedossa kyllä kun koira hommattiin ja sen kanssa diilaan ihan hyvin, mutta on vaan ikävin homma tässä huoltajan ominaisuudessa. Onneksi siinä vaiheessa kun saapuu kotiin jostain uuvuttavasta duunista ja kotona on vastassa maailman iloisin kaveri irvistyshymyilessä että "vittujes tulit himaan :3:3:3" niin ei kyllä enää harmita vaikka joskus jotkut tapahtumat pitääkin jättää välistä :)

hahaha, "vittujes tulit himaan :3:3:3" !!! :Dd Mutta totta

Koirat pitävät maan pinnalla. Olen taipuvainen murehtimiseen ja alakuloon, mutta koirat elävät hetkessä. En ottaisi missään tapauksessa kissaa. Kuka haluaa lemmikin, joka on yhtä kyyninen ja neuroottinen kuin itse on?

Huonoimmat puolet on se, että koira typistää sosiaalisen elämän. Esimerkiksi

-oma kummipoikani on koiralle allerginen, eikä voi ikinä tulla meille kylään. Sovimme aina tapaamiset kodin ulkopuolelle, se on sääli ja hankalaa. 

- lapsen kavereista allergiset tai koirapelkoiset eivät voi tulla kylään

- koira on onneton sähläri, enkä halua tuoda uusia ihmisiä meille kun eteisessä on innosta kuolaava ja kovaan ääneen uliseva koira. Useimpia ihmisiä sellainen vähintään ärsyttää, suurta osaa myös ällöttää. 

- koiran vuoksi on hankala matkustella lyhyitäkin matkoja. Se pitää ottaa autoon kun mennään yli 9 tunnin reissuun, ja talvella koko kyläily on yhtä venksaalmista auton ja kyläpaikan välillä, auton lämmittämistä ettei koira jäädy tms. Siis jos koira ei ole kylään tervetullut, eikä se meidän kyläpaikkoihin useimmiten ole allergian, kodin oman koiran, kissojen tai muiden lemmikkien vuoksi.

- koiran vuoksi pitää tulla jomman kumman suoraan kotiin päivän jälkeen. Ei kerran tai kaksi, vaan 15 vuotta putkeen.

- koira elää liian kauan. Kun sen ottaa nuorena opsikelijana jolla on yllin kyllin aikaa, ehtii koiran elämän aikana muuttua kiireiseksi perheelliseksi, jolla on hyvässä lykyssä lasten lisäksi myös omat vanhemmat hoidettavana. Ei ole enää sellaista höttöaikaa, että miettii että mitähän tekisi, puuhailisko vaikka koiran kanssa, ja se, että koira tarvitsee taas jotain, ei ilahduta vaan tuntuu vaan yhdeltä hoidettavalta kotityöltä. Sitä on muutenkin jo riittävän tarvittu.

- jos asuu vuokralla, on vaikea löytää yksityistä vuokranantajaa joka sallii lemmikit. Siksi kaikki koiralliset änkeävät monissa paikoissa niihin kaupungin vuokra-asuntoihin, kun eivät muualta kämppää saa. Kun joka kämpässä on koira, niin siinä on sitten vähän omat ongelmansa.

Hyviäkin puolia varmaan on. En niitä nyt tähän hätään muista. Tässä hätäseen kuitenkin nämä rasitteet joita koira tuo tullessaan. Tai on siis meille tuonut.

-Rajoitettu vapaus mennä, tulla ja matkustaa.

-Karvanlähtöaika, nartuilla juoksuaika

-Pentuaika, jolloin koulutetaan; vaatii tietoa, kurinalaisuutta ja hermojen hallintaa, turhauttavaa kuumana kesäpäivänä toistaa samaa asiaa yhä uudelleen

-Muiden ihmisten/koiranomistajienkin puuttuminen ja suorastaan iholle tuleminen, esim. katsovat oikeudekseen neuvoa ja arvostella pyytämättä tai lasten tuominen melkein koiran suuhun ja väkisin silittämään.

-Sisäsiistiksi opettaminen

-Punkkisyynit

-Kynsien leikkuu, jos kynnet ovat mustat, etkä tiedä mistä leikata

-Koiran lopettaminen, viiden vuoden jälkeenkään en pysty itkemättä ajattelemaan

Vastineeksi olisi esittää valtava määrä plussia, mutta kuitataan vaan, että kaiken uhraamisen arvoista on tuo paras ystävä, iloissa ja suruissa.

(Ja noita miinuksia siksi noin paljon, että herättäisi koiran hankintaa sunnittelevat miettimään perin pohjin asiaa)

Yksi tärkeä unohtui: Rahaa palaa! Ja sitä pitää olla jemmassa nopeita lekuriin suuntaavia yllärilähtöjä varten, sekä vakuutukset kunnossa.

Ja olihan vielä toinenkin unohdettu juttu: Hammashuolto, eli päivittäinen hampinpesu ja luita oheen.   -9-