Ero edessä, mikä järki oli mennä naimisiin?
Alusta asti suhde ollut hankala mutta rakastettu kuitenkin on paljon. Mies jätti alkoholinkin jonka luulin aiheuttavan kaikki ongelmat. Kohta 2v selvänä, heinäkuussa tulee 2 vaihe hakuun. Ollut ekasta hakemuksesta selvää että sen laitan kun pystyy tekemään.
Ei mitään muuta vikaa, kuin että tuntuu et oon ärsyttävä ämmä joka elättää tota ukkoa ja tietty kokoperhettä. Ei haittais mutta kun saa jjotenkin väkisin kertoa mitä kotitöitä pitäisi tehdä tai että voisko nousta läppäriltä jeesaa lapsia jossain jutussa.
Mies on jotenkin niin masentunut vaikka ei dg olekaan, ja niin ärtynyt elämäänsä että se vaan oksettaa mua. En halua lasten oppivan tollasta elämänasennetta.
Sitä paitsi mä haluun miehen joka innostuu joskus muidenkin ideoista, ku vaan omistaan!
Kommentit (2)
Meinaat, että tilanne olisi toinen, jos ette olisi menneet naimisiin? Eiköhän tämä suhde olisi päättynyt ihan samalla tavalla ilman papin aamentakin, ja seurauksetkin ovat käytännössä samat. En siis stressaisi ainakaan sitä, että olitte naimisissa.
Vähän sama olo, en tajua enää miksi aikoinaan olen aloittanut suhdetta. Olihan niitä merkkejä, mutta oli myös lupauksia, toivoa ja rakkautta, tosin olen miettinyt että liekö tuotakaan ollut miehen puolelta, vai onko vain tietoisesti valehdellut, esittänyt muuta ja nyt kun on lapsia ja yhteinen koti ajattelee ettei hänellä ole mitään velvollisuuksia ja jättää minulle kaiken hoidettavaksi. Ja lasten takia en eroaisi, mutten tiedä kauanko siedän laiskaa miestä.