Vilja Eerikan tapauksesta kertova kirja

Kirjahan keskittyy enimmäkseen siihen kuinka viranomaiset eivät nähneet todellisuutta. Ja eivät varmaan uskoneet että tuollaista pahuutta voi olla olemassa. Toivottavasti käytännöt ovat muuttuneet edes jossain kohdin.

Vierailija kirjoitti:

Kirjahan keskittyy enimmäkseen siihen kuinka viranomaiset eivät nähneet todellisuutta. Ja eivät varmaan uskoneet että tuollaista pahuutta voi olla olemassa. Toivottavasti käytännöt ovat muuttuneet edes jossain kohdin.

Koulussa ja perhekodissa kyllä nähtiin, mutta sosiaalityöntekijät eivät ottaneet heidän huolta tosissaan.

Opetuksena naapureille ja muille lasten kaltoinkohtelua todistaville; soittakaa poliisi paikalle. Tehkää rikosilmoitus, ei lastensuojeluilmoitusta,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tartuin kirjaan koska sen aihe on niin tärkeä, mutta jätin sen lopulta kesken. Tuntui siltä, että kirjoittaja ei ole päättänyt minkä toteutustavan ja tulokulman ottaa. Tekstiä oli ajoittain vaivaannuttavaa lukea, sillä se oli kuin sekoitus kehnoa proosaa, asiatekstiä ja jonkinlaista oikeuden pöytäkirjaa. Lukiessani huomasin miettiväni onko prosessissa ollut mukana lainkaan kustannustoimittajaa. Punakynä viuhui mielessäni jatkuvasti, sillä tekstissä oli runsaasti toistoa, turhia adjektiiveja, sekä selityksiä ja toiminnan kuvauksia jotka eivät tuoneet tarinaan mitään uutta, tai paljastaneet mitään olennaista sen henkilöistä. 

Kunpa aiheesta olisi kirjoitettu ihan klassinen tietokirja. 

Olisitko itse pystynyt kirjoittamaan sivuakaan aiheesta.

Ei, et olisi. 

Siksi sinä kuulut heihin jotka kyllä liihottavat punakynänsä kanssa kritisoimaan kielioppia ja rakenteellisisa valintoja --pätemään-- kritisoiden työtä johon heistä itsestä ei ikinä olisi. Sen sijaan että olisivat uppoutuneet aiheeseen ja tuoneet sitä tuoretta näkökulmaa keskusteluun.

Sinunkaltaisiasi riittää.

Kirjoittajia (äärimmäisen vaikeista aiheista) taas on hyvin harvassa.

Minä työskentelen alalla, johon liittyy erittäin olennaisesti kyky tuottaa sujuvaa ja oikeakielistä tekstiä. (Yksityisyyteni säilyttämiseksi en avaa asiaa tämän enempää.) Olen opiskellut kirjoittamista, draamaa ja kirjallisuutta yliopistossa, ja taustalla on myös vuosien harrastuneisuus.  En ole mikään kustannusammattilainen, mutta olen sitä mieltä, että minulla on valmiudet tunnistaa laadukas teksti. 

On kiistaton tosiasia, että heikkotasoinen teksti syö uskottavuutta ja häiritsee aiheeseen paneutumista. Ei siinä auta tekijän hyvä pyrkimys tai aiheen tärkeys. 

Kuka tahansa voi kirjoittaa äärimmäisen vaikeista aiheista, mutta on eri asia tehdä se hyvin.

- 176

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tartuin kirjaan koska sen aihe on niin tärkeä, mutta jätin sen lopulta kesken. Tuntui siltä, että kirjoittaja ei ole päättänyt minkä toteutustavan ja tulokulman ottaa. Tekstiä oli ajoittain vaivaannuttavaa lukea, sillä se oli kuin sekoitus kehnoa proosaa, asiatekstiä ja jonkinlaista oikeuden pöytäkirjaa. Lukiessani huomasin miettiväni onko prosessissa ollut mukana lainkaan kustannustoimittajaa. Punakynä viuhui mielessäni jatkuvasti, sillä tekstissä oli runsaasti toistoa, turhia adjektiiveja, sekä selityksiä ja toiminnan kuvauksia jotka eivät tuoneet tarinaan mitään uutta, tai paljastaneet mitään olennaista sen henkilöistä. 

Kunpa aiheesta olisi kirjoitettu ihan klassinen tietokirja. 

Olisitko itse pystynyt kirjoittamaan sivuakaan aiheesta.

Ei, et olisi. 

Siksi sinä kuulut heihin jotka kyllä liihottavat punakynänsä kanssa kritisoimaan kielioppia ja rakenteellisisa valintoja --pätemään-- kritisoiden työtä johon heistä itsestä ei ikinä olisi. Sen sijaan että olisivat uppoutuneet aiheeseen ja tuoneet sitä tuoretta näkökulmaa keskusteluun.

Sinunkaltaisiasi riittää.

Kirjoittajia (äärimmäisen vaikeista aiheista) taas on hyvin harvassa.

Minä työskentelen alalla, johon liittyy erittäin olennaisesti kyky tuottaa sujuvaa ja oikeakielistä tekstiä. (Yksityisyyteni säilyttämiseksi en avaa asiaa tämän enempää.) Olen opiskellut kirjoittamista, draamaa ja kirjallisuutta yliopistossa, ja taustalla on myös vuosien harrastuneisuus.  En ole mikään kustannusammattilainen, mutta olen sitä mieltä, että minulla on valmiudet tunnistaa laadukas teksti. 

On kiistaton tosiasia, että heikkotasoinen teksti syö uskottavuutta ja häiritsee aiheeseen paneutumista. Ei siinä auta tekijän hyvä pyrkimys tai aiheen tärkeys. 

Kuka tahansa voi kirjoittaa äärimmäisen vaikeista aiheista, mutta on eri asia tehdä se hyvin.

- 176

Tämä kirja on ammattitoimittajan kirjoittama ja oikein hyvää kieltä.

Muuten hyvä kirja, mutta täytetekstiä oli turhan paljon. Rupesin jo laskemaan, kuinka monta kertaa fraasia "otti puhelimen käteensä ja valitsi/näppäili senjasen numeron " .

Vierailija kirjoitti:

Opetuksena naapureille ja muille lasten kaltoinkohtelua todistaville; soittakaa poliisi paikalle. Tehkää rikosilmoitus, ei lastensuojeluilmoitusta,

Eihän tuo mitään auta kun häke siirtää asian sosiaaliporukoille, tai poliisi jos se sattuu tulemaan paikalle niin se kutsuu jonkun sossun ja häipyy. 

Kirja kuvaa realistisesti Itä-Helsingin arkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tartuin kirjaan koska sen aihe on niin tärkeä, mutta jätin sen lopulta kesken. Tuntui siltä, että kirjoittaja ei ole päättänyt minkä toteutustavan ja tulokulman ottaa. Tekstiä oli ajoittain vaivaannuttavaa lukea, sillä se oli kuin sekoitus kehnoa proosaa, asiatekstiä ja jonkinlaista oikeuden pöytäkirjaa. Lukiessani huomasin miettiväni onko prosessissa ollut mukana lainkaan kustannustoimittajaa. Punakynä viuhui mielessäni jatkuvasti, sillä tekstissä oli runsaasti toistoa, turhia adjektiiveja, sekä selityksiä ja toiminnan kuvauksia jotka eivät tuoneet tarinaan mitään uutta, tai paljastaneet mitään olennaista sen henkilöistä. 

Kunpa aiheesta olisi kirjoitettu ihan klassinen tietokirja. 

Olisitko itse pystynyt kirjoittamaan sivuakaan aiheesta.

Ei, et olisi. 

Siksi sinä kuulut heihin jotka kyllä liihottavat punakynänsä kanssa kritisoimaan kielioppia ja rakenteellisisa valintoja --pätemään-- kritisoiden työtä johon heistä itsestä ei ikinä olisi. Sen sijaan että olisivat uppoutuneet aiheeseen ja tuoneet sitä tuoretta näkökulmaa keskusteluun.

Sinunkaltaisiasi riittää.

Kirjoittajia (äärimmäisen vaikeista aiheista) taas on hyvin harvassa.

Minä työskentelen alalla, johon liittyy erittäin olennaisesti kyky tuottaa sujuvaa ja oikeakielistä tekstiä. (Yksityisyyteni säilyttämiseksi en avaa asiaa tämän enempää.) Olen opiskellut kirjoittamista, draamaa ja kirjallisuutta yliopistossa, ja taustalla on myös vuosien harrastuneisuus.  En ole mikään kustannusammattilainen, mutta olen sitä mieltä, että minulla on valmiudet tunnistaa laadukas teksti. 

On kiistaton tosiasia, että heikkotasoinen teksti syö uskottavuutta ja häiritsee aiheeseen paneutumista. Ei siinä auta tekijän hyvä pyrkimys tai aiheen tärkeys. 

Kuka tahansa voi kirjoittaa äärimmäisen vaikeista aiheista, mutta on eri asia tehdä se hyvin.

- 176

t.i.l että pilkunnu...innastakin saa itselleen ammatin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opetuksena naapureille ja muille lasten kaltoinkohtelua todistaville; soittakaa poliisi paikalle. Tehkää rikosilmoitus, ei lastensuojeluilmoitusta,

Eihän tuo mitään auta kun häke siirtää asian sosiaaliporukoille, tai poliisi jos se sattuu tulemaan paikalle niin se kutsuu jonkun sossun ja häipyy. 

Jos kuulee seinän läpi, että lasta pahoinpidellään, niin ihan tasan tulee poliisikin paikalle ja kirjaa rikosilmoituksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opetuksena naapureille ja muille lasten kaltoinkohtelua todistaville; soittakaa poliisi paikalle. Tehkää rikosilmoitus, ei lastensuojeluilmoitusta,

Eihän tuo mitään auta kun häke siirtää asian sosiaaliporukoille, tai poliisi jos se sattuu tulemaan paikalle niin se kutsuu jonkun sossun ja häipyy. 

Jos kuulee seinän läpi, että lasta pahoinpidellään, niin ihan tasan tulee poliisikin paikalle ja kirjaa rikosilmoituksen.

Ja siirtää asian sossun hoidettavaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opetuksena naapureille ja muille lasten kaltoinkohtelua todistaville; soittakaa poliisi paikalle. Tehkää rikosilmoitus, ei lastensuojeluilmoitusta,

Eihän tuo mitään auta kun häke siirtää asian sosiaaliporukoille, tai poliisi jos se sattuu tulemaan paikalle niin se kutsuu jonkun sossun ja häipyy. 

Jos kuulee seinän läpi, että lasta pahoinpidellään, niin ihan tasan tulee poliisikin paikalle ja kirjaa rikosilmoituksen.

Ja siirtää asian sossun hoidettavaksi. 

Ai sossut käsittelee rikosilmoituksetkin nykyään? Antavatko he myös tuomiot vai onko se vielä tuomioistuimen tehtävä?

Olen muuten ollut aina eri mieltä siitä, että Eerikan isä olisi pelkästään heikkolahjainen ja naisystävänsä ohjailtavissa. Hänhän kasvoi perheessä, jossa kaikki muut työskentelevät kaltoinkohdeltujen lasten tai nuorten parissa. En usko sekuntiakaan, etteikö työasioita olisi kotonakin sen verran ainakin yleisellä tasolla puitu, että myös vähän tyhmempi TT ymmärsi kyllä tekojensa luonteen ja sen seuraukset lapselle. Sitä voi sitten miettiä, miksi hän kuitenkin hirmutöihin osallistui ja mm. säilytti koneellaan videoita niistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opetuksena naapureille ja muille lasten kaltoinkohtelua todistaville; soittakaa poliisi paikalle. Tehkää rikosilmoitus, ei lastensuojeluilmoitusta,

Eihän tuo mitään auta kun häke siirtää asian sosiaaliporukoille, tai poliisi jos se sattuu tulemaan paikalle niin se kutsuu jonkun sossun ja häipyy. 

Jos kuulee seinän läpi, että lasta pahoinpidellään, niin ihan tasan tulee poliisikin paikalle ja kirjaa rikosilmoituksen.

Ja siirtää asian sossun hoidettavaksi. 

Ai sossut käsittelee rikosilmoituksetkin nykyään? Antavatko he myös tuomiot vai onko se vielä tuomioistuimen tehtävä?

Mitähän eeppistä sinä luulet siitä rikosilmoituksesta tapahtuvan kun sossut hoitaa joka tapauksessa kaikki käytännön yksityiskohdat tapauksissa joissa on lapsia osallisina.

Tuossahan ongelmana oli että osapuolena oli joku maailmankaikkeuden eeppisimmistä selittäjistä joka sai kerta toisensa jälkeen selitettyä sossuille (ja muillekin) kaikki muiden tekemät ilmiannot ja voi jatkaa touhujaan. Samoin tuo olisi tehnyt luultavasti rikosilmoituksellekin. 

En lue.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opetuksena naapureille ja muille lasten kaltoinkohtelua todistaville; soittakaa poliisi paikalle. Tehkää rikosilmoitus, ei lastensuojeluilmoitusta,

Eihän tuo mitään auta kun häke siirtää asian sosiaaliporukoille, tai poliisi jos se sattuu tulemaan paikalle niin se kutsuu jonkun sossun ja häipyy. 

Jos kuulee seinän läpi, että lasta pahoinpidellään, niin ihan tasan tulee poliisikin paikalle ja kirjaa rikosilmoituksen.

Ja siirtää asian sossun hoidettavaksi. 

Ai sossut käsittelee rikosilmoituksetkin nykyään? Antavatko he myös tuomiot vai onko se vielä tuomioistuimen tehtävä?

Mitähän eeppistä sinä luulet siitä rikosilmoituksesta tapahtuvan kun sossut hoitaa joka tapauksessa kaikki käytännön yksityiskohdat tapauksissa joissa on lapsia osallisina.

Tuossahan ongelmana oli että osapuolena oli joku maailmankaikkeuden eeppisimmistä selittäjistä joka sai kerta toisensa jälkeen selitettyä sossuille (ja muillekin) kaikki muiden tekemät ilmiannot ja voi jatkaa touhujaan. Samoin tuo olisi tehnyt luultavasti rikosilmoituksellekin. 

Aika harvalle nuo sepustukset olisivat menneet läpi. Hyvin epätodennäköistä, että poliisissakin asiaa olisi hoitanut virkamies, joka olisi hyväksynyt sepustukset vammojen alkuperästä.

Lisäksi rikosilmoitusta varten lapsi olisi viety lääkäriin selvittämään vammojen alkuperää. Nytkin lapsi toki kävi lääkärissä, mutta lääkäreille ”ei tullut mieleen, että vammat voisivat johtua pahoinpitelystä”.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan kirjaan haastateltu Eerikan isän äitiä? Eikö tämä isoäiti itse ollut jossain sosiaalityössä ja vahvasti vaikutti virkansa kautta siihen että Eerika palautettiin isän ja äitipuolen luo? Jos tämä pitää paikkansa niin onkohan kyseinen daami saanut minkäänlaisia seuraamuksia tästä ja missähän nykyään vaikuttaa? Jotenkin itsellä erityisesti tämä isoäidin toiminta pistää vihaksi.

Joskus luin tästä tapauksesta paljonkin. Lähdettä en enää muista, mutta lukemani mukaan Toukon äiti on narsistisesti häiriintynyt persoona (selittää sen miksi sai tahtonsa läpi ja Vilja Erika palautettiin lastensuojelulaitoksesta kotiinsa, vaikka lapsi itse olisi halunnut jäädä laitokseen. Narsistit osaa hurmata ja vakuuttaa muut. Myös ammattiasema ja suhteet alalla vaikuttaneet?).

Toukolla todettiin oikeuspsykiatristen tutkimusten mukaan riippuvaisen pers.häiriön piirteitä. Ehkä muunkin pers.häiriön piirteitä, en muista tarkemmin. Ja Nadjalla/Sirpalla todettiin narsistisen pers.häiriön ja psykoptiån piirteitä.

Touko siis löysi tuosta naisesta äitiään muistuttavan "vahvan" naishahmon. On varmaan ihastunut juuri noihin samoihin piirteisiin, mitä äidissään on. Toukon riippuvainen persoona selittää sitä, miksi hän uskoi tuota naista ja asetti tuon naisen tahdon tyttärensä hyvinvoinnin edelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opetuksena naapureille ja muille lasten kaltoinkohtelua todistaville; soittakaa poliisi paikalle. Tehkää rikosilmoitus, ei lastensuojeluilmoitusta,

Eihän tuo mitään auta kun häke siirtää asian sosiaaliporukoille, tai poliisi jos se sattuu tulemaan paikalle niin se kutsuu jonkun sossun ja häipyy. 

Jos kuulee seinän läpi, että lasta pahoinpidellään, niin ihan tasan tulee poliisikin paikalle ja kirjaa rikosilmoituksen.

Ja siirtää asian sossun hoidettavaksi. 

Ai sossut käsittelee rikosilmoituksetkin nykyään? Antavatko he myös tuomiot vai onko se vielä tuomioistuimen tehtävä?

Mitähän eeppistä sinä luulet siitä rikosilmoituksesta tapahtuvan kun sossut hoitaa joka tapauksessa kaikki käytännön yksityiskohdat tapauksissa joissa on lapsia osallisina.

Tuossahan ongelmana oli että osapuolena oli joku maailmankaikkeuden eeppisimmistä selittäjistä joka sai kerta toisensa jälkeen selitettyä sossuille (ja muillekin) kaikki muiden tekemät ilmiannot ja voi jatkaa touhujaan. Samoin tuo olisi tehnyt luultavasti rikosilmoituksellekin. 

Kuka muu sitä uskoi kuin sossut ja julkinen terveydenhuolto?

Sosiaalipornoa ja aiheella rahastusta.

En osta en lue - ei niin että edes siihen pystyisin...

Kuuntelin tämän kirjan viime vuoden lopussa ja edelleenkin säännöllisesti mietin Eerikan kohtaloa. En voi käsittää miten lastensuojeluilmoitukset eivät johtaneet yhtään mihinkään.

Tuntuu hirveältä ajatella, että tuo pieni tyttö kärsi tuolla tavalla ja sai kokea vieläpä noin järkyttävän kuoleman.

Kirja oli mielestäni taitavasti kirjoitettu ja tapahtumista sai hyvän käsityksen.

Kirja oli tehty mielestäni Eerikan muistoa kunnioittaen.

Mielestäni kirja on yhteiskunnallisesti merkittävä, sillä jokaisen joka huomaa lapsen kaltoinkohtelua yms. Vastaavaa mitä Eerikankin tapaus sisälsi, tulisi ilmoittaa siitä viranomaiselle. Mutta tietenkin toinen asia on, että saako viranomaiset tehtyä asian eteen mitään.

Ehkä kirja kuitenkin saisi ihmiset herkemmin puuttumaan tälläisiin.

Täytyy sanoa, että Vera on tehnyt henkisesti varmasti todella raskaan työn kirjoittaessaan kirjaa. Kirja on kirjoitettu siten, että sen tekijä on selvästi paneutunut aiheeseen ja tehnyt sitä täysillä.

Kirja oli surullinen, mutta niin tärkeä.