Lue keskustelun säännöt.
Vilja Eerikan tapauksesta kertova kirja
04.12.2020 |
Rikos-ja oikeustoimittaja Vera Miettiseltä ilmestyy tänään Eerika- niminen kirja, joka kertoo Vilja Eerikan tarinan. Aiotko lukea kirjan? Seurasitko Vilja Eerikan tapausta vuonna 2012?
Kommentit (200)
Vierailija kirjoitti:
En lue, mutta olen kuunnellut.
Tapaus on tuttu, mutta pahalta tuntui silti kuunnella sitä.
Pahinta on se, että viljaeerikoita on muitakin.
Ei ole muita.
Kaikki tapaukset ovat ihan ainutlaatuisia uhrilleen.
Myöhemmin on ollut "Oulun lautamies-tapaus " missä samoin lastensuojelu ei halunnut nähdä lautamies-ma**mu* syyllisenä.
Kaikkia vanhempia ei pidä tuomita lastensuojelun kyvyttömyyden takia epäilyksenalaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kirjassa haastateltu naapuri on kuullut päivittäin äitipuolen Viljaan kohdistaman rajun haukkumisen, pahoinpitelyn ja pakkosyöttämisen ääniä, mutta ei ole ilmoittanut tästä mihinkään! Kirjassa sanottiin, että hän ei myöskään ollut varma, mitkä ovat normaaliin kasvattamiseen kuuluvia ääniä. Huh huh, ei voi muuta sanoa. En tiedä olisiko mikään ilmoitus tai poliisien paikalle soittaminen auttanut lapsiparkaa, mutta kuinka voi olla mahdollista että tuollaisiin ääniin ei reagoida.
Ei ole naapurien vastuulla. Ei kaikilla ole lapsia tai mitään kokemusta lasten hoidosta, kulttuuri voi vaikuttaa siihen mitä pitää normaalina ja mitä ei. Ne ilmoitukset joita oli tehty olisi pitänyt huomioida, eikä vedota sukullaissuhteisiin ja antaa vaan asioiden olla.
Että et itse naapurina kutsuisi poliiseja paikalle, jos kuulet lasta sanottavan huutaen läskiksi ja huoraksi? Ja hän itkee, kuuluu tömähdyksiä ja lapsi pyytelee "älä" ja "lopeta". Huolestuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kirjassa haastateltu naapuri on kuullut päivittäin äitipuolen Viljaan kohdistaman rajun haukkumisen, pahoinpitelyn ja pakkosyöttämisen ääniä, mutta ei ole ilmoittanut tästä mihinkään! Kirjassa sanottiin, että hän ei myöskään ollut varma, mitkä ovat normaaliin kasvattamiseen kuuluvia ääniä. Huh huh, ei voi muuta sanoa. En tiedä olisiko mikään ilmoitus tai poliisien paikalle soittaminen auttanut lapsiparkaa, mutta kuinka voi olla mahdollista että tuollaisiin ääniin ei reagoida.
Ei ole naapurien vastuulla. Ei kaikilla ole lapsia tai mitään kokemusta lasten hoidosta, kulttuuri voi vaikuttaa siihen mitä pitää normaalina ja mitä ei. Ne ilmoitukset joita oli tehty olisi pitänyt huomioida, eikä vedota sukullaissuhteisiin ja antaa vaan asioiden olla.
Puotilassa asuu kuule ihan samanlaisia kantasuomalaisia möllyköitä kuin sinäkin. Ainoa jolla oli erilainen "kulttuuritausta" oli tämä ranskalainen "Nadja"...
Tosiaan naapurit teki ilmoituksia.Eräs naapuri soitti siitäkin kun tyttöä juoksutettiin pihalla.Äitipuoli haukkui läskiksi.Lastensuojelu ei tullut silloinkaan katsomaan mikä tilanne !!!!
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan naapurit teki ilmoituksia.Eräs naapuri soitti siitäkin kun tyttöä juoksutettiin pihalla.Äitipuoli haukkui läskiksi.Lastensuojelu ei tullut silloinkaan katsomaan mikä tilanne !!!!
Kyllä tehtiin ja niinhän teki moni muukin taho., eikä apua valitettavasti saatu. Saa sitä silti ihmetellä ihan vaan sitä, että naapurissa reagoitu mitenkään, kun kerran naapuri kertoo, että nuo äänet kuuluivat heidän asuntoonsa päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varasin kirjastosta ja kuten arvata saattaa varausjonoa on paljon. Liekö äitiä haastateltu?
ei suostunut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kirjassa haastateltu naapuri on kuullut päivittäin äitipuolen Viljaan kohdistaman rajun haukkumisen, pahoinpitelyn ja pakkosyöttämisen ääniä, mutta ei ole ilmoittanut tästä mihinkään! Kirjassa sanottiin, että hän ei myöskään ollut varma, mitkä ovat normaaliin kasvattamiseen kuuluvia ääniä. Huh huh, ei voi muuta sanoa. En tiedä olisiko mikään ilmoitus tai poliisien paikalle soittaminen auttanut lapsiparkaa, mutta kuinka voi olla mahdollista että tuollaisiin ääniin ei reagoida.
Lukuisat naapurit teki silti ilmoituksia, koulu teki jatkuvasti ilmoituksia, äiti teki koko ajan ilmoituksia. Edellinen huostaanottopaikka raportoi lapsen muuttuneen täysin toiseksi muutettuaan pois kotoa.
Mutta kun oli sosiaalijohtaja-isoäiti mikään ei auttanut lasta.
plus sukulaisten arjen sydän- lastenkoti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haastateltiinko arjen sydämen omistajia,
Itäisen alueen epäpätevät ja työmäärään hukkuvat sosiaalimuijat pelkäsivät paikalle joka palaveriin lakikirjoineen ryntäävää "sosiaalijohtajaa" siinä määrin etteivät uskaltaneet toimia.
Näyttö vain puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paukulle tarjottiin lasta sijoitukseen, mutta ei ottanut
suku täynnä lastensuojelutyöntekijöitä, poliisi jne....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin ihan hullua, että Vilja Eerika kävi monenlaisissa tutkimuksissa, sossut oli elämässä tiiviisti ja hän kävi harrastuksissa, pärjäsi koulussa ja päiväkodissa ihan hyvin, mutta sitten tarinan toisella puolella on Laamanen, joka teki lapsen elämästä täyttä helvettiä. Tarkki on syyllinen myös, tottakai, mutta hän vaikuttaa erittäin heikkolahjaiselta. Ja lopulta tämän lapsen elämä päättyi aivan järkyttävällä tavalla.
Silmiin pistävää kirjassa on se, miten vähän lasta kuullaan yksinään, edes silloin 6-7-vuotiaana. Kuraattori oli varmaan ainoa, joka tosissaan yritti luoda yhteyttä lapseen. Liian myöhään.
Toivottavasti enää nykyään kukaan ei voi väittää olevansa kolmatta vuotta raskaana, odottavansa nelosia ja sairastavansa paria eri syöpää ja toimivansa lääkärinä (vaikkei tietoa edes löydy terveydenhuollonrekisteristä). Toivottavasti lastensuojelulla on enemmän työkaluja puuttua aivan selviin epäkohtiin.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että kirja tuo mitään uutta tapaukseen, joka on laajasti uutisoitu. Poliisin rekonstruktio tapahtumien kulusta tekijöiden kanssa on tarpeeksi paljastava. Tarkki näytti siltä kuin hänellä ei olisi mitään tunnesuhdetta tyttäreensä ja hän toimi ulkoaohjautuvan konemaisesti sitomistilanteessa. Motiivina ilmeisesti olla mieliksi puolisolleen ja toimia sen mukaisesti. Nadja alias Laamanen oli samoin täysin irrallisen tunteeton jopa hilpeän oloinen näyttäessään sitomista.
No itse kuuntelen parhaillaan ko. kirjaa äänikirjana, kun sain kk mittaisen ilmaisen kokeilujakson Storytelliltä. Olen nyt noin puolessa välissä kirjaa ja voi tosiaan sanoa, että ei siinä kirjassa oikein mitään uutta ole, kun tämä kirjailija/toimittaja on kirjoittanut sen sossutätien raportointien pohjalta, mitenpä muutenkaan. Itseä alkanut jo häiritsemään, kun kaiken aikaa hoetaan, että se ja se kirjasi ylös sitä ja tätä. Eli siis koko keissin varsinaiset pääasiat ovat tulleet ilmi moneen kertaan jo mediassa. Enpä siis oikein ymmärrä, että mikä idea tuolla kirjalla on. Onhan se hyvä, että Eerikan kammottava kohtalo ei unohdu ja ehkä vaikuttaisi sosiaalihuollon tekemisiinkin ajan kanssa jotenkin, mutta ei siihenkään tämmöistä raporttikirjaa tarvita. Kaikenkaikkiaan aika pitkäveteinen kirja ja kun se hirvittävä loppukin jo tiedetään, niin ei tuossa mitään uutta tule esiin.
Itselleni tuossa kirjassa uutta oli ainoastaan se, että millainen uudenlainen käsitys Eerikan äidistä siinä tuli. Aikanaan media loi Eerikan äidistä melko puhtoisen kuvan ja hänen alkoholiongelmansa tavallaan painettiin villaisella ja jäi melkein huomaamattomaksi ja ihmettelinkin silloin kovasti, että miksei Eerikan annettu asua äidin luona. Kirjassa taas kuvataan äiti alkoholisoituneeksi ja aika vastuuntunnottomaksi tyypiksi, josta naapuritkin valittivat jatkuvasti, kuinka kuuluu juhlimisen ja lapsen itkemisen ääniä. Äiti siis piti jatkuvia juoppojuhlia ja kaikenkarvaista porukkaa virtasi asuntoon jatkuvalla syötöllä ja Eerika itki hätäisen kuuloisesti. Ja yhtä rehellinen kuva kirjassa luodaan Eerikan isästäkin ja siitä sekopäisestä "Nadjasta" eli ei noista vanhemmista selkeästi kumpikaan soveltunut Eerikan huoltajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei he***tti, aivan käsittämätön tapaus. Olen vasta kirjan alussa mutta välillä purskahdan nauramaan epäuskoisesti noille Tarkin ja Laamasen höpötyksille ja ennen kaikkea viranomaisten hyväuskoisuudelle. Kuinka v**un tyhmiä viranomaisia meillä on, joiden pitäisi suojella lapsia?! Niellään kaikki käsittämättömät tarinat (mm. se vuosikausien monikkoraskaus, "Ranskassa ei ole henkilötunnuksen loppuosaa", "Nadian molemmat pojat kuolivat viime vuonna oman käden kautta, mutta hän suhtautuu asiaan neutraalisti" ymymym.)
Tarkoitus on olla laittamatta rahaa palveluihin. Kai vihdoin ymmärrätte, että järjestelmä on olemassa, mutta se ei voi toimia, koska se maksaisi.
Vierailija kirjoitti:
haastateltiinko arjen sydämen omistajia,
Ei tietääkseni. Minkähän takia Eerikaa ei sijoitettu sinne asumaan. Niiden sivujen mukaan siellä on lapsia 7-vuotiaasta lähtien.
Meneekö tuosta kirjasta saatu tuotto siis kokonaan/osittain kirjailijan taskuun vai mihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sosiaalip****a. Tosin olisi kiva tietää, mitä on liikkunut niiden sossujen päässä, kun lapsi palautettiin isälle ja äitipuolelle? Mitkä olivat perusteet. Jotenkin surkuhupaisaa, että lastensuojelua kuormitetaan kaikilla lapsella erivärinen sukka päivähoidossa huoliasioilla. Mutta kun tulee tapaus, joka on pahinta mahdollista lapseen kohdistuvaa väkivaltaa niin sepustelut monikkoraskauksista ja ranskan lääkäripraktiikoista menee läpi?"
Pakolliseksi tenttikirjaksi lastensuojelun sosiaalityöntekijöille, lastenhoitajiksi, ohjaajiksi, terveydenhoitajiksi, psykologiksi tai opettajiksi mieliville.
Mihin kiinnittää huomiota kun lapsi on mykäksi peloteltu tai lojaalisuus huoltajia kohtaan menee lapsella itsesuojelun yli.
Lastensuojelu olisi ottanut Vilja Eerikan huostaan perjantaina, mutta hänen sosiaalijohtaja-isoäitinsä esti sen sanoen että tyttö olisi tulossa hänen luokseen. Sunnuntaina tyttö kuoli.
Oliko Eerika siis menossa asumaan isoäidin luo? Sitä isoäitiä ei ilmeisesti ole haastateltu missään? Olisi mielenkiintoista tietää, että mitä mieltä isoäiti on koko jutusta, onko mielestään menetellyt oikein noissa kohdissa, kun olisi voinut vaikuttaa ja estää tytön karmean kohtalon, mutta ei pistänyt tikkua ristiin ajoissa. Ja kun mietitään mm. Eerikan isää ja kuinka tunnekylmästi se kääri yhdessä muijansa kanssa Eerikan pakettiin tukehtumaan yms, niin väkisinkin ihmetyttää, että millaiset kotiolot tällä isälläkin ovat olleet. Tuskin kovin lämminhenkisestä ja tasapainoisesta kodista voi tuollaisia hirviöitä kehittyä... Äiti on sosiaalijohtaja ja isä musiikin opettaja tms ja lapsesta tulee moinen täysin tunnekylmä ja sokeasti muijansa kidutuskäskyjä noudattava lusmu. Ja millaisia sen perheen muut lapset mahtavat olla, eikös Eerikan isän veli pidä jotain perhekotia? Miten perheen yhdestä lapsesta voi tulla moinen sekopää, jos muut lapset ovat ihan ns. normi-ihmisiä.
Oliko kirjassa äidin haastattelua?
Vierailija kirjoitti:
Oliko kirjassa äidin haastattelua?
ei ollut, kirjan mukaan perui haastattelun viime hetkellä, eikä kirjailija saanut häneen enää yhteyttä
No, ethän sinä ole näitä rikokseen syyllistyneitä kummempi.