Lue keskustelun säännöt.
Vilja Eerikan tapauksesta kertova kirja
04.12.2020 |
Rikos-ja oikeustoimittaja Vera Miettiseltä ilmestyy tänään Eerika- niminen kirja, joka kertoo Vilja Eerikan tarinan. Aiotko lukea kirjan? Seurasitko Vilja Eerikan tapausta vuonna 2012?
Kommentit (200)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei he***tti, aivan käsittämätön tapaus. Olen vasta kirjan alussa mutta välillä purskahdan nauramaan epäuskoisesti noille Tarkin ja Laamasen höpötyksille ja ennen kaikkea viranomaisten hyväuskoisuudelle. Kuinka v**un tyhmiä viranomaisia meillä on, joiden pitäisi suojella lapsia?! Niellään kaikki käsittämättömät tarinat (mm. se vuosikausien monikkoraskaus, "Ranskassa ei ole henkilötunnuksen loppuosaa", "Nadian molemmat pojat kuolivat viime vuonna oman käden kautta, mutta hän suhtautuu asiaan neutraalisti" ymymym.)
Isän äiti oli sosiaalijohtaja, koko suku työskentelee lastensuojelussa.
He sekaantui kaikkeen, varsinkin isoäiti joka esti huostaanoton monta kertaa.
Ja Suomessa lapsista ei yksinkertaisesti vaan välitetä. Jos onglemaperheen lapsi pääsee lasun hoiviin, se on melkeinpä lottovoittoon rinnastettavissa. Tuttavani sanoi näin, hänet otettiin aikanaan huostaan monen vuoden väännön jälkeen.
Vilja Eerikan oli lastensuojelun asiakas koko ikänsä.
MUTTA häntä ei saatu autettua, koska se sosiaalijohtaja-isoäiti sekaantui kaikkeen. Painosti äidin luopumaan huoltajuudesta, vaati Vilja Eerikan pois sijaiskodista ja viimeisenä viikonloppuna esti uuden sijoituksen selittämällä, että lapsi on tulossa hänen luokseen.
Isoäiti jos kuka tässä olisi pitänyt tuomita. Verta on käsissään.
Miksei isoäitiä ole haastettu oikeuteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menee sivuraiteelle, mutta toivon, että myös kouluterveydenhuolto ottaisi opikseen. Ovat huolestuneita ylipainosta ja siihen puuttuivat terhakkaasti, mutta eivät uskalla pureutua asiaan syvemmälle.
Olin itsekin pulleavatsainen ja -poskinen kahdeksanvuotias, jonka ylipainoon kiinnitettiin huomiota. Ihan kuten Eerikallakin, oma ylipainoni ei johtunut mistään syömisistä, minunkin oli vaikea niellä ruokaa. Sen sijaan perheolot olivat sotkeneet stressihormonit täysin, niihin ei minunkaan tapauksessani puututtu lainkaan eikä pahoinvointini tullut tietoon enkä saanut siihen mitään apua.
Nyt aikuisenakin saan helposti stressivatsan, kumpu syntyi tänä keväänä koronatilanteen myötä.
Todella surullista, että Eerikan tapaus meni miten meni. Joskus lapsen paras on se, että saa täyden irtaurumisen vanhemmistaan ja lähentyä heitä oma-aloitteisesti, jos haluaa. Miksi vanhemman oikeus on niin vahva ja annetaan miljoona mahdollisuutta, lapsi kuitenkin on se heikko osapuoli, jonka kasvurauhaa pitäisi varjella.
Mietin esimermiki näitä Al-Hol.lapsia. Miksi ottivat äidit väkisin lasten mukaan? Nämä ädit ovat varmasti juurikin joko Turkkia tai Laamasia.
” Harmittaa kun sosiaalityöntekijät sitten uskoivat kaiken. Eikä koulustakaan ollut apua.”
Koulustakaan apua ollut? Koulustahan juuri niitä lasuja tehtiin!
Vierailija kirjoitti:
Ei löydy mistään ekirjana, ainoastaan äänikirjana. Olisin halunnut lukea mutta jää nyt väliin.
Storytellissä on e-kirjana. Luin heti, kun ilmestyi.
Antoi hyvän kokonaiskuvan viranomaisten toiminnasta ja siitä, mikä kaikki meni pieleen.
Nextoryssa on myös e-kirjana. Sieltä luin sen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos Laamasen molemmat pojat lähtivät oman käden kautta, kuinkahan mahtoi heitä kohdella? veikkaan, että yhtä hirviömäisesti.
Älytöntä paskaa sossuilta! Ja miten typeriä ne terkkarit ja lääkäritkin olivat. Kouluterveydenhoitaja epäili hiuksista että ihan kuin olisi partakoneella/hiustenleikkuukoneella ajeltu. Lääkäri vaan miettii että onkohan Eerikalla joku sairaus kun tukka irtoaa. Uskottiin ne p e rkeleen lässytykset muutosta, raskaudesta yms. Tai siis. Eiväthän he enää edes uskoneet mutta silti vaan hymisteltiin ok hyvä hyvä jos muutatte pääsiäisenä/ensiviikolla jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos Laamasen molemmat pojat lähtivät oman käden kautta, kuinkahan mahtoi heitä kohdella? veikkaan, että yhtä hirviömäisesti.
Eivät lähteneet vaan Sirpa valehteli sen Toukolle ja oli unohtanut koko valheensa kun sossuille pojista kertoi. Sirpan lapset oli otettu huostaan/annettu adoptioon jo ihan pienenä. Siitä oli uutisissa joskus maininta.
Käsittämätöntä toimintaa sossuilta, terkkarilta ja varsinkin lääkäriltä. Yök
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan luettava kirja. Välillä itkin ja välillä kihisin raivosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni antoi aika realistisen kuvan kaikista. Sossuilla ei selkeästi ollut tarpeeksi oikeuksia puuttua Laamasen tilanteeseen, Laamanen ei virallisesti asunut Toukon kanssa, joten lakiin perustuvia oikeuksia tutkia tämän henkilöllisyys ei ollut. Nämä eivät voineet muuta kuin kysellä vain toistuvasti niiden paperien perään.
Se, missä sossu mokasi oli se ettei kukaan jutellut lapsen kanssa, se että rikosilmoituksia epäillyistä pahoinpitelyistä ei tehty ja se että lapsi päästettiin palaamaan perhekodista sinne yöksiöön ilman että isä kykeni osoittamaan hoitajan jonka henkilöllisyys oli tiedossa (koska teki itse iltaisin/öisin töitä).
Ohis. Mistä se kirjailija tiesi sen kohtauksen kun Sirpa saattoi Eerikan Sahramiin tai Meripihaan? (en nyt muista kumpaan) Siis sen että repi Eerikaa kädestä ja raivosi tälle että:"Senkin kakara ala tulla!" Ja sitten kun huomasi vastaantulijan, niin muutti äänensä heti heleäksi ja sanoi Eerikalle nätisti että:"Pian ollaan perillä."
Olivat siinä siis vissiin ihan ovella.. Oliko vastaantulija joku työntekijä joka myöhemnin kertonut asiasta? Kun kaikki nuohan ovat tapahtuneet oikeasti mitä kirjassa on kerrottu.
Sirpa sitä tuskin itse on kenellekkään sanonut.
Ne kotona tapahtuneet jutut ovat naapureiden kuulemaa (kun siellä oli niin huono äänieristys niiden pattereiden takia) ja Toukon kertomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsytti ihan sairaasti se että koulukuraattori, reksi yms juttelivat Eerikan kanssa ja yrittivät häneltä kysellä kotioloista. Ja kun Eerika ei suostunut kertomaan, niin vaihtoivat sitten puheenaihetta. Tiedän kyllä että lasta ei saa painostaa tai johdatella mutta en ymmärrä miksi luovuttivat aina niin helposti.
Sama juttu kun vaativat tietoa muutosta, raskaudesta ja Sirpan henkilöllisyydestä. Mikä v i t tu siinä oli että se lapsi piti antaa sinne takaisin kun noin paljon epämääräisyyksiä.
Ja se yksi kohtalokas viikonloppu. Perjantaina päättivät että Eerika sijoitetaan takaisin Meripihaan mutta uskoivat Toukon juttuja mummolaan menosta viikonloppuna ja päättivät että sijoitus tehdään vasta maanantaina. Ja sen viikonlopun aikana tyttö kuoli. Niin turhaa!!!
Eerikalla oli loppuaikoina huono olo ja maha kipeä. Varmasti oli kun yöt vietti pressun sisällä saamatta kunnolla henkeä. En vaan voi käsittää. Suututtaa.
Vierailija kirjoitti:
Ohis. Mistä se kirjailija tiesi sen kohtauksen kun Sirpa saattoi Eerikan Sahramiin tai Meripihaan? (en nyt muista kumpaan) Siis sen että repi Eerikaa kädestä ja raivosi tälle että:"Senkin kakara ala tulla!" Ja sitten kun huomasi vastaantulijan, niin muutti äänensä heti heleäksi ja sanoi Eerikalle nätisti että:"Pian ollaan perillä."
Olivat siinä siis vissiin ihan ovella.. Oliko vastaantulija joku työntekijä joka myöhemnin kertonut asiasta? Kun kaikki nuohan ovat tapahtuneet oikeasti mitä kirjassa on kerrottu.
Sirpa sitä tuskin itse on kenellekkään sanonut.Ne kotona tapahtuneet jutut ovat naapureiden kuulemaa (kun siellä oli niin huono äänieristys niiden pattereiden takia) ja Toukon kertomaa.
Ehkä se vastaantulija kuuli ja näki kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Varasin kirjastosta ja kuten arvata saattaa varausjonoa on paljon. Liekö äitiä haastateltu?
Kannattaa kuunnella vaikka Nextorysta!
Lain mukaan lapset olisi pitänyt antaa sen vanhemman huoltoon, jonka luota toisen vanhemman tapaamiset sujuvat. Isä valehteli koko ajan jonkun vaativan valvottuja tapaamisia. Tapaamispaikkasta äidin piti maksaa 120€/ kerta ja hän vei vielä lapselle sopivia vaatteita ja herkkuja, mistä hän sai rahat? Eerika olisi voinut kertoa äidille tai äidin äidille pahoinpitelystä, koska hän oli nähnyt monta kertaa isän pahoinpitelevän äitiä. Äiti ei saanut ollenkaan tavata Eerikaa toisen sijoituksen aikana ja sitä ennen tapaamiset olivat valvottuja. Valvotuissa tapaamisissa Minna Tukeva piti ehdottomasti huolen siitä, että lähivanhemmasta ei puhuta mitään! Kirjassa oleva keskustelu hiuksista on mahdoton jo tämän säännön takia. Kirjasta ilmenee hyvin, että lastenvalvojat pyytävät isää ilmoittamaan äidille tapaamisajat. Tuskin ilmoitti. Hän myös valehteli ehdottaneensa äidille tapaamisia ja samaan aikaan valehteli sossujen vaativan valvottuja tapaamisia. Sijpitusaikana äiti ei saanut tavata Eerikaa, se oli Eerikalle rangaistus puhumisesta. Eerika oli jo sitä ennen saanut kuulla, että isä lukee ääneen kaikki kirjaukset kaikesta mitä hän on puhunut.
Tulee myös ilmi, että vain yksi naapuri teki lastensuojeluilmoituksia äidistä. Mitähän hän sai korvaukseksi? Eerolan kiduttaminen oli tapa kostaa "Maaritille", se, että hän ei enää suostunut olemaan nyrkkeilysäkki. Hillitty isä on jo viranomaismerkintöjen mukaan ja meidän sivullisten havaintojen mukaan pahoinpidellyt useita ihmisiä mm. "Maarittia". Jos hän ei olisi suostunut isän yksinhuoltoon, valvottuihin tapaamisiin yms. sekä hän että Eerika olisivat saaneet kidutusta. Hän vaan osasi satuttaa niin, että jälkiä oli vaikeampi nähdä. Suun sisäpuoli, emätin ja peräsuoli ovat hyviä paikkoja vammauttaa. Tässä kirjassa Sossut menevät kaksi kertaa ilmoittamatta "Maaritin" oven taa. Isälle ilmoitetaan tulosta viikkoa aiemmin. Vanhemmat eivät saa tavata edes tapaamispaikassa, mutta jopa kirjan mukaan isä saapuu sinne. Väkivaltaiset rauhalliset miehet jotenkin vaan ilmestyvät vainoamaan ja pelottelemaan ihan viattomasti....
Tarkki ja Laamanen toki olivat mielipuolia eikä heitä koskaan pitäisi päästää vapaalle. Mutta sekä tämä että Koskelassa Atson kohtalo kertoo kyllä Suomen lastensuojelun tason. Tehdään vain minimi, eikä paljon kiinnosta mitä lapsille oikeasti kuuluu. Ja sitten tämä hyväveli/sisko-systeemi suojelee toisiaan, mistään ei ikinä jouduta mihinkään vastuuseen.
Kyllä tämä kirja kannattaa lukea. Ihmetyttää todella sossujen selkärangattomuus ja pitkämielisyys Laamasen suhteen. Se, että uhkasivat kyllä useasti ettei lasta voida palauttaa isälleen, jos ei äitipuolen henkilöllisyydestä saada varmuutta, mutta silti palauttivat. Ilmeisesti lähes kahden vuoden ajan riitti sossuilla kärsivällisyyttä kysellä henkkareiden perään ja odotella milloin valeraskaus-vauvat syntyvät.
Myös jo melko aikaisessa vaiheessa oli yksi sossu saanut selville naisen todellisen nimen ja kertonut siitä toiselle sossulle, mutta asia ei johtanut mihinkään ja tämän nimen selvittänyt sossu jäi itse äitiyslomalle.
Kärsivällisyys riitti sossuilla myös sen odottamiseen milloin muuttavat isompaan asuntoon vaikka uuden asunnon ostaminenkin osoittautui valheeksi jo heti alkumetreillä. Silti vaan luottivat ja luottivat ja antoivat isänsä hakea koulupaikkaakin kauempaa kun mukamas etsivät asuntoa sieltä. Tämähän johti sitten pienen lapsen 3 kilsan koulumatkaan kävellen.
Mielestäni Eerika yritti viestittää tilanteestaan mm. siinä kohtaa kun kirjassa kerrottiin hänen kertoneen muistaakseni koulussa jollekin aikuiselle, että oli lukenut kirjaa Totta vai tarua, jossa kerrottiin hyvistä salaisuuksista ja huonoista salaisuuksista.
Mielestäni niin monta punalippua on noussut tuossa parin vuoden aikana että on vaikea ymmärtää miten tapaus saattoi edetä kuten eteni.
Hyvin on pysytty faktoissa. Kannattaa lukea, jos toimii opetus-, terveys- tai sosiaalialalla. Itseäni hämmästytti se, ettei lapsi missään vaiheessa puhunut aikuisia vastaan. Pitää olla tarkkana!