Vaimo kertoi illalla, miksi haluaa niin harvoin seksiä. Mitä olette mieltä?

Luultavasti seksi tulee vain vähenemään tuosta, kun ap on aloittanut kitinän siitä, että seksiä on liian vähän. Luulen, että tuohonkin määrään vaimo pakottautuu miehen mieliksi. Parisuhteen alussa on helppo harrastaa seksiä, kun sitä voi harrastaa milloin vain, kun ei tarvitse miettiä lasten takia, koska on sopiva hetki ja huolehtia kuin omista tarpeistaan, on enemmän lepoaikaa, pienempi huusholli jne. Ja se paljon puhuttu uutuudenviehätys.

Vierailija kirjoitti:

Ap, koska olet käynyt viimeksi vaimon kanssa vaikka kahdestaan kävelyllä? Kävelyllä niin, että kumpikaan ei selaa kännykkää, joudu vastailemaan jonkun lapsen asioihin, miettimään mitään sen enempää, vaan vain kävellä ja olla yhdessä, jutella tai olla juttelematta.

Ja se kävely ei tarkoita sitä, että sen jälkeen iltasella pääsee panemaan, vaan se on vain mukavaa pyyteetöntä yhdessäoloa hetken. Ei pikakävelyä, ei mitään hoidettavaa asiaa siihen oheen, ei mitään ikäviä keskustelunaiheita tai liikuntaa, vaan molemmille sopivassa tahdissa vierekkäin kävelyä. Ymmärsitkö ap?

Mieheni halusi joskus kanssani kävelemään ja lähdin, mutta sitten hän joko harppoi, "koska kävely on hyvää liikuntaa!" tai sitten hänellä oli sydämellään joku ikävä asia, josta hän halusi jutella. Niinpä kävelyistä tuli minulle vastenmielisiä, koska niissä oli aina joku syy lähteä ja se syy ei ollut mikään yhdessäolo. Mies myös ihmetteli miksi lähden naapurin Liisan kanssa kävelemään mielelläni, mutta en hänen kanssaan. No siksi, että Liisan kanssa oli mukavaa, miehen kanssa ei. Mies tajusi asian ja nyt kävelymme ovat mukavia.

Oliko sinun kävelysi Liisan kanssa nimenomaan kävelyä, vai itse asiassa olikin kyse siitä, että pääsit keskustelemaan Liisan kanssa?

Oletusarvoisesti mies on varmaan ottanut asian kirjaimellisesti, eli kävelyssä on kyse siirtymisestä paikasta toiseen jalkoja liikuttamatta. En ihmettele, jos teillä on ollut ihan eri merkityssisältö sanoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rehellisen oloinen ja myös ratkaisua tarjoava vastaus. Toivottavasti saatte asiaa eteenpäin.

Mitä mieltä sinä olisit siitä että varaisitte tuota virittäytymisaikaa?

Nämä virittäytymisajat on pelkkiä tekosyitä.

On täyttä huuhaata, mihin en todellakaan usko millään  lailla.

0/5

Näinhän se on. Jos ap:n vaimo HALUAISI seksiä, hän ITSEKIN järjestelisi arjen asiat niin, että aikaa ja rentoutumista olisi seksille. Itsekin hän voisi järjestää vaikka hotelliviikonlopun heille kahdestaan. Mutta ei. Miehen pitää tehdä ja järjestää. Inhottavaa miestä kohtaan.

Niin sehän on tapana että nainen uurastaa ja järjestää kaiken ja kun mies haluaa seksiä niin silloinkin naisen pitää järjestää se kiva paikka kun eihän se nyt enää missään muun homman joukossa tunnu semmonen pieni askare. Miehellä on sitten kiva olla. Kyllä on sitten latautunut olo naisellakin kun on senkin tehnyt.

Säälin aina esikoista odottavia naisia. Luulevat raukat että hoitavat, huolehtivat ja kuornittuvat yhdessä lastenhoidosta ovat toisiaan tukevia ja kumppaneina asiat jakavia. Totuus on kuitenkin se että nainen on vielä vaan enemmän aikuinen kuin ennen lasta ja jalat maassa elävä mutta mies jää jonnekin minäminäminä-elämään ja jättäytyy naisen kannateltavaksi. Kuinka pettynyt moni nainen on tästä asiantilasta. Kuinka tylyksi elämä menee. Kyllä siinä seksuaalinen mielenkiinto miestä kohtaan häviää.

Ei pidä yleistää, ei se kaikilla noin mene. Oppimiskäyrä on kyllä huima esikoisen kanssa, myös omasta itsestä, kumppanista ja parisuhteesta. Mutta tilanteet ja opetukset ovat aika yksilöllisiä.

Jatkoa 152: Enkä tarkoita, että tehtäisiin vain minun ehdottamiani asioita. Jos mies ehdottaisi jotain mutta yhdessä tekemistä kuin seksi, olisin kiinnostunut kokeilemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, koska olet käynyt viimeksi vaimon kanssa vaikka kahdestaan kävelyllä? Kävelyllä niin, että kumpikaan ei selaa kännykkää, joudu vastailemaan jonkun lapsen asioihin, miettimään mitään sen enempää, vaan vain kävellä ja olla yhdessä, jutella tai olla juttelematta.

Ja se kävely ei tarkoita sitä, että sen jälkeen iltasella pääsee panemaan, vaan se on vain mukavaa pyyteetöntä yhdessäoloa hetken. Ei pikakävelyä, ei mitään hoidettavaa asiaa siihen oheen, ei mitään ikäviä keskustelunaiheita tai liikuntaa, vaan molemmille sopivassa tahdissa vierekkäin kävelyä. Ymmärsitkö ap?

Mieheni halusi joskus kanssani kävelemään ja lähdin, mutta sitten hän joko harppoi, "koska kävely on hyvää liikuntaa!" tai sitten hänellä oli sydämellään joku ikävä asia, josta hän halusi jutella. Niinpä kävelyistä tuli minulle vastenmielisiä, koska niissä oli aina joku syy lähteä ja se syy ei ollut mikään yhdessäolo. Mies myös ihmetteli miksi lähden naapurin Liisan kanssa kävelemään mielelläni, mutta en hänen kanssaan. No siksi, että Liisan kanssa oli mukavaa, miehen kanssa ei. Mies tajusi asian ja nyt kävelymme ovat mukavia.

Oliko sinun kävelysi Liisan kanssa nimenomaan kävelyä, vai itse asiassa olikin kyse siitä, että pääsit keskustelemaan Liisan kanssa?

Oletusarvoisesti mies on varmaan ottanut asian kirjaimellisesti, eli kävelyssä on kyse siirtymisestä paikasta toiseen jalkoja liikuttamatta. En ihmettele, jos teillä on ollut ihan eri merkityssisältö sanoille.

^po. liikuttamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rehellisen oloinen ja myös ratkaisua tarjoava vastaus. Toivottavasti saatte asiaa eteenpäin.

Mitä mieltä sinä olisit siitä että varaisitte tuota virittäytymisaikaa?

Nämä virittäytymisajat on pelkkiä tekosyitä.

On täyttä huuhaata, mihin en todellakaan usko millään  lailla.

0/5

Näinhän se on. Jos ap:n vaimo HALUAISI seksiä, hän ITSEKIN järjestelisi arjen asiat niin, että aikaa ja rentoutumista olisi seksille. Itsekin hän voisi järjestää vaikka hotelliviikonlopun heille kahdestaan. Mutta ei. Miehen pitää tehdä ja järjestää. Inhottavaa miestä kohtaan.

Niin sehän on tapana että nainen uurastaa ja järjestää kaiken ja kun mies haluaa seksiä niin silloinkin naisen pitää järjestää se kiva paikka kun eihän se nyt enää missään muun homman joukossa tunnu semmonen pieni askare. Miehellä on sitten kiva olla. Kyllä on sitten latautunut olo naisellakin kun on senkin tehnyt.

Säälin aina esikoista odottavia naisia. Luulevat raukat että hoitavat, huolehtivat ja kuornittuvat yhdessä lastenhoidosta ovat toisiaan tukevia ja kumppaneina asiat jakavia. Totuus on kuitenkin se että nainen on vielä vaan enemmän aikuinen kuin ennen lasta ja jalat maassa elävä mutta mies jää jonnekin minäminäminä-elämään ja jättäytyy naisen kannateltavaksi. Kuinka pettynyt moni nainen on tästä asiantilasta. Kuinka tylyksi elämä menee. Kyllä siinä seksuaalinen mielenkiinto miestä kohtaan häviää.

Minä säälin sua, miten ruma sun maailmas onkaan. Varmaan paska suhdekin, mut et voi ku peiliin katsoa.

Tässä on sulle hyvin radikaali idea, katsos ku nykyään on sellainen asia olemassa kuin tasa-arvo... Olet varmaan siitä jotain kuullut aina silloin ku olet penännyt omien oikeuksien perään, joten osa siitä on jäänyt varmaan pimentoon.

Mutta ei hätää, voin kertoa perusidean: tehtävät tehdään tasapuolisesti.

Eli tässäkin vois olla mahdollista, ettei pelkästään ap tee, tai mies, vaan tasapuolisesti jakavat vastuun.

Tiedän, että tässä on paljon sulattelemista, mutta miltä kuulostaa? Nyt tulee vielä suurempi pommi: osa elää jo nyt niin

Olen haluton osapuoli. En vain koe enää vetoa puolisooni ja halua seksiä. Seksi tuntuu vain yhdeltä pakolliselta kotityöltä muiden joukossa. Arvelen, että taustasyy on se, että suhteessa on tapahtunut asioita, joita ei ole selvitetty, koska toinen osapuoli ei suostunut aikoinaan keskustelemaan niistä, tyrmäsi keskusteluyritykset, poistui paikalta eikä halunnut pariterapiaan. Nyt hänen mielestään suhteen ainoa ongelma on minun haluttomuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on jännää että vaimosi ei koe harrastamaanne seksiä itselleen mukavana asiana vaan näköjään velvoitteena huolehtia sinun tarpeistasi.

Tähän minäkin kiinnitin huomiota. Nyt avoimin mielin muuttamaan seksielämäänne niin, että se olisi molemmille osapuolille tyydyttävää.

Miten? Jos toinen on tyytyväinen siihen että seksiä ei ole?

Eikö vaimo todennut, että kyllä hänelläkin olisi tarve seksiin? Tuskin hänkään siis on tyytyväinen. Mutta se seksi, jota nyt on tarjolla, ei sytytä.

Ja silti nainen istuu perse homeessa odottamassa, että MIES muuttaa kaiken? Mieshän avasi keskustelun ja naiselta tuli (mitä ilmeisemmin mieheelle kohdistettuja) ehdotuksia. Itse ei ole tehnyt mitään. Eikä ole tekemässä. Sehän tässä on pielessä. Ei ole paljon kunnioitusta ja rakkautta suhteessa, jossa ei kiinnosta tehdä itse mitään tärkeiden asioiden eteen.

Kirjoitin "avoimin mielin muuttamaan" ja tarkoitin tällä, että he tekisivät yhdessä, pariskuntana töitä asian eteen. Nyt mies oli ottanut asian esille ja minusta oli hienoa, että keskusteluyhteys syntyi. Minusta ap:n kommenteista ei ole tullut esille, että hänen vaimonsa odottaa ap:n tekevän kaikki työt. Joissain muiden kirjoittamissa kommentteissa kyllä tätä asetelmaa ja oletusta on tuotu varsin kärjekkäästi esille (kuten sinäkin ilmaisulla "nainen istuu perse homeessa odottamassa, että MIES muuttaa kaiken"). Täällä av:lla valitettavasti usein provotaan mies-nais-asetelmaa . Toivottavasti ap ei mene provosoitumaan ja kaivaudu av-trollien osoittamaan poteroon, vaan todella pitää sen avoimen mielen, jota peräänkuulutin.

Olishan se näkynyt jos nainen olisi kiinnostunut tekemään jotain asialle. Selvästi vastaus viittaa siihen, että odottaa ap:n toimivan.

Ja olisiko se edes mikään ihme, kun luet vastauksia? Moni nainen olettaa, että miehen tehtävä on palvella naista ja järjestellä asiat sopiviksi.

Itse en näe mitään mieltä asioiden sekoittamisella. Seksiongelmat ja muut ongelmat erikseen. Niin ei tule asetelmaa, jossa esim seksiä käytetään kiristyskeinona tai lahjana.

Mikä ap:n sanoissa saa sinut tekemään päätelmän, että vaimo odottaa ap:n toimivan? Itse en moista kohtaa löydä ap:n viesteistä. Mitä taas tulee muiden ihmisten kirjoittamiin kommentteihin, mielestäni niistä ei voi päätellä, millaisia ap, hänen vaimonsa ja heidän parisuhteensa on. Niistä voi päätellä jotain siitä, millaisia ihmisten parisuhteet keskimäärin on TAI pikemminkin millaisella tavalla ihmiset keskimäärin haluavat kirjoittaa anonyymille keskustelufoorumille.

Hienoa, että näet selvästi, että sinulla toimii seksi- ja muiden ongelmien pitäminen erillään. Toivottavasti sinulla on kumppani, joka näkee asiat samalla tavalla. Itse pidän elämää ja parisuhdetta kokonaisuutena, jossa eri osat vaikuttavat toisiinsa. Onneksi kumppanini on samaa mieltä. Ei näissä ole mitään yhtä oikeaa reseptiä vaan tärkeää olisi löytää itselleen sopiva kumppani.

Nimenomaan kommenteista voi juuri päätellä yleistä tapaa ajatella asiaa.

Mut joo, kuten olen jo monta kertaa sanonut, yksi hyvä esimerkki on se, että vaimo ei ole tehnyt mitään. Se kertoo jo paljon. Ei ole tyytyväinen, muttei tee mitään. Toinen on esitystapa, joka viittaa vahvasti siihen, ettei ole itse ottamassa osaa järjestelemiseen. Jättää tekijän avoimeksi. Joten vahva OLETUKSENI kuten tuon esiin.... (pitääkö tästä vääntää nyt) on, että toivoo ap:n hoitavan asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rehellisen oloinen ja myös ratkaisua tarjoava vastaus. Toivottavasti saatte asiaa eteenpäin.

Mitä mieltä sinä olisit siitä että varaisitte tuota virittäytymisaikaa?

Nämä virittäytymisajat on pelkkiä tekosyitä.

On täyttä huuhaata, mihin en todellakaan usko millään  lailla.

0/5

Näinhän se on. Jos ap:n vaimo HALUAISI seksiä, hän ITSEKIN järjestelisi arjen asiat niin, että aikaa ja rentoutumista olisi seksille. Itsekin hän voisi järjestää vaikka hotelliviikonlopun heille kahdestaan. Mutta ei. Miehen pitää tehdä ja järjestää. Inhottavaa miestä kohtaan.

Niin sehän on tapana että nainen uurastaa ja järjestää kaiken ja kun mies haluaa seksiä niin silloinkin naisen pitää järjestää se kiva paikka kun eihän se nyt enää missään muun homman joukossa tunnu semmonen pieni askare. Miehellä on sitten kiva olla. Kyllä on sitten latautunut olo naisellakin kun on senkin tehnyt.

Säälin aina esikoista odottavia naisia. Luulevat raukat että hoitavat, huolehtivat ja kuornittuvat yhdessä lastenhoidosta ovat toisiaan tukevia ja kumppaneina asiat jakavia. Totuus on kuitenkin se että nainen on vielä vaan enemmän aikuinen kuin ennen lasta ja jalat maassa elävä mutta mies jää jonnekin minäminäminä-elämään ja jättäytyy naisen kannateltavaksi. Kuinka pettynyt moni nainen on tästä asiantilasta. Kuinka tylyksi elämä menee. Kyllä siinä seksuaalinen mielenkiinto miestä kohtaan häviää.

Minä säälin sua, miten ruma sun maailmas onkaan. Varmaan paska suhdekin, mut et voi ku peiliin katsoa.

Tässä on sulle hyvin radikaali idea, katsos ku nykyään on sellainen asia olemassa kuin tasa-arvo... Olet varmaan siitä jotain kuullut aina silloin ku olet penännyt omien oikeuksien perään, joten osa siitä on jäänyt varmaan pimentoon.

Mutta ei hätää, voin kertoa perusidean: tehtävät tehdään tasapuolisesti.

Eli tässäkin vois olla mahdollista, ettei pelkästään ap tee, tai mies, vaan tasapuolisesti jakavat vastuun.

Tiedän, että tässä on paljon sulattelemista, mutta miltä kuulostaa? Nyt tulee vielä suurempi pommi: osa elää jo nyt niin

Korjaus: ap tai vaimo, eikä tietty mies

Niin paljon kylmenneitä liittoja. Niin paljon "haluttomia" naisia jotka herahtavat litimäriksi valmiina erikoisempiinkin sessioihin kun ne tarjoilee extramaritaalina aktiviteettina.

t. se toinen mies

Liisan kanssa kävelijä (vastedes lkk) tiivistää hyvin suomalaisen parisuhteen:

Kaikki oli paskaa ku ei tehty kuten lkk halus. Miehellä oli oma huono tapa käydä kävelyllä ja liian nopea vauhti ja typerät motiivitkin.

Sit ku mies oppi tehdä kuin lkk halus, kaikki oli hyvin ja lkk tietää kertoa et nyt on "molemmilla mukavaa" ja "molemmille sopivaa"

Ja oliko vielä niin, et alettiin kävelemään Liisan kans ja sitten vasta kun mies alkoi ihmettelemään asiaa, käytiin keskustelutkin mikä oli pielessä? Ei keskustelua ensin?

Lkk:lle ei tule edes mieleenkään kyseenalaistaa omaa toimintatapaansa ja vallankäyttöään. Ongelma korjaantui kuin mies teki hänen tahtonsa mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap, koska olet käynyt viimeksi vaimon kanssa vaikka kahdestaan kävelyllä? Kävelyllä niin, että kumpikaan ei selaa kännykkää, joudu vastailemaan jonkun lapsen asioihin, miettimään mitään sen enempää, vaan vain kävellä ja olla yhdessä, jutella tai olla juttelematta.

Ja se kävely ei tarkoita sitä, että sen jälkeen iltasella pääsee panemaan, vaan se on vain mukavaa pyyteetöntä yhdessäoloa hetken. Ei pikakävelyä, ei mitään hoidettavaa asiaa siihen oheen, ei mitään ikäviä keskustelunaiheita tai liikuntaa, vaan molemmille sopivassa tahdissa vierekkäin kävelyä. Ymmärsitkö ap?

Mieheni halusi joskus kanssani kävelemään ja lähdin, mutta sitten hän joko harppoi, "koska kävely on hyvää liikuntaa!" tai sitten hänellä oli sydämellään joku ikävä asia, josta hän halusi jutella. Niinpä kävelyistä tuli minulle vastenmielisiä, koska niissä oli aina joku syy lähteä ja se syy ei ollut mikään yhdessäolo. Mies myös ihmetteli miksi lähden naapurin Liisan kanssa kävelemään mielelläni, mutta en hänen kanssaan. No siksi, että Liisan kanssa oli mukavaa, miehen kanssa ei. Mies tajusi asian ja nyt kävelymme ovat mukavia.

Miehesi käveli väärin ja halusi jutella vääristä asioista siellä kävelyllä.

Jätä se sika!

Vierailija kirjoitti:

Liisan kanssa kävelijä (vastedes lkk) tiivistää hyvin suomalaisen parisuhteen:

Kaikki oli paskaa ku ei tehty kuten lkk halus. Miehellä oli oma huono tapa käydä kävelyllä ja liian nopea vauhti ja typerät motiivitkin.

Sit ku mies oppi tehdä kuin lkk halus, kaikki oli hyvin ja lkk tietää kertoa et nyt on "molemmilla mukavaa" ja "molemmille sopivaa"

Ja oliko vielä niin, et alettiin kävelemään Liisan kans ja sitten vasta kun mies alkoi ihmettelemään asiaa, käytiin keskustelutkin mikä oli pielessä? Ei keskustelua ensin?

Lkk:lle ei tule edes mieleenkään kyseenalaistaa omaa toimintatapaansa ja vallankäyttöään. Ongelma korjaantui kuin mies teki hänen tahtonsa mukaan.

Tätä itsekin mietin. Ilmeisesti miestä vaaditaan puhumaan asioista, mutta nainen ei sitten kuitenkaan halua kuunnella.

Kun parisuhde toimii molemmat osapuolet suostuu siihen että kukaan ei ole täydellinen. Oikeastaan mikää ei ole juuri koskaan täydellistä. Toinen kävelee nopeammin kuin toinen toisella on tarve puhua erilaisista asioista kuin toisen. Kynttiläillallinen tarkoittaa toiselle ruokaa joka nautitaan kynttilän valossa toiselle se on juuri oikeanlainen tunnelma. Joskus toimivassa parisuhteessa joutuu tekemään puolison kanssa asioita joita tekisi mieluummin jonkun toisen kanssa oli kyse sitten kävelystä tai illallisesta jne.

Muutamien naisten valitukset perhearjesta..voi huoh..Jos tätäkin ketjua lukee joku lapsia suunnitteleva mies, niin taitaapi jäädä tekemättä se muksu. Haluton nainen ja väljähtynyt parisuhde..vain koska lapset.

Vain yksilökohtainen kokemus: itselläni on aina ollut aika helposti virittyvät halut. Eivät ne siis kynttiläillallisia vaadi, ei välttämättä miestäkään vaan oman mielikuvituksen tai todellisuuden, jossa kumppanina viehättävä mies, jonka kanssa synkkaa. Kun en ole halunnut seksiä ollenkaan miehen kanssa niin kyllä siihen on ollut selvin syy, että ei synkkaa miehen kanssa ja olen saattanut alkaa pitää häntä jopa vastenmielisenä lihomisen/laihtumisen tai vittumaisuuden takia. Silloin teen oloni mukavaksi välttelemällä miehen läsnäoloa enkä tunne häneen vetoa. Tottakai on elämäntilanteita, jotka ovat väliaikaisia kuten sairastuminen, lapsen syntymä (itseä ei kiinnostanut seksi noin kuukauteen, sen jälkeen taas normaalisti koska mies oli vielä ihana), masennus... Mutta noiden lisäksi voi kyse olla juurikin teidän kahden väleistä ja ongelmista parisuhteessa. Ihminen myös muuttuu koko elämänsä ja seksuaaliset mieltymykset eivät välttämättä kasva samaan suuntaan. Nainen voi alkaa haluta muuta seksissä ja miehessä, ehkä ihan toisenlaista elämää kuin teillä on yhdessä. Tai jos nainen ei muutu, mutta mies muuttuu vaikka masentuneeksi ja ylipainoiseksi, nainen ei enää halua mirstä seksuaalisesti, miestä jota ei olisi aiemminkaan halunnut siinä olomuodossa. Sen perusteella, mitä ap:lle on tokaistu, kuulostaa siltä ettei ap pelkällä olemassa olollaan viritä naista tunnelmaan ja siihen ehkä auttaisi romantiikka tai sitten ei sekään jos nainen jätti kertomatta, että mies on muutenkin epämiellyttävä. Valitettavasti toista eikä itseäänkään ei voi omalla päätöksellä saada haluamaan seksiä toisen kanssa. Nykyään sen kokee yhä useampi nainenkin. Ikävää, mutta asioille voi koko tehdä jotain tai ei, pakko ei ole olla kenenkään kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liisan kanssa kävelijä (vastedes lkk) tiivistää hyvin suomalaisen parisuhteen:

Kaikki oli paskaa ku ei tehty kuten lkk halus. Miehellä oli oma huono tapa käydä kävelyllä ja liian nopea vauhti ja typerät motiivitkin.

Sit ku mies oppi tehdä kuin lkk halus, kaikki oli hyvin ja lkk tietää kertoa et nyt on "molemmilla mukavaa" ja "molemmille sopivaa"

Ja oliko vielä niin, et alettiin kävelemään Liisan kans ja sitten vasta kun mies alkoi ihmettelemään asiaa, käytiin keskustelutkin mikä oli pielessä? Ei keskustelua ensin?

Lkk:lle ei tule edes mieleenkään kyseenalaistaa omaa toimintatapaansa ja vallankäyttöään. Ongelma korjaantui kuin mies teki hänen tahtonsa mukaan.

Tätä itsekin mietin. Ilmeisesti miestä vaaditaan puhumaan asioista, mutta nainen ei sitten kuitenkaan halua kuunnella.

Mies erehtyi luulemaan että kävelyhetki on kiva hetki jutella kahdestaan vaimon kanssa elämästä ja hakea kenties neuvoa ja henkistä olkapäätä omiin murheisiinsa.

Miehen olisi pitänyt ymmärtää että kävelyhetken aikana hänen odotetaan puhuvat vain asioista joita vaimo haluaa kuulla.

Vierailija kirjoitti:

Liisan kanssa kävelijä (vastedes lkk) tiivistää hyvin suomalaisen parisuhteen:

Kaikki oli paskaa ku ei tehty kuten lkk halus. Miehellä oli oma huono tapa käydä kävelyllä ja liian nopea vauhti ja typerät motiivitkin.

Sit ku mies oppi tehdä kuin lkk halus, kaikki oli hyvin ja lkk tietää kertoa et nyt on "molemmilla mukavaa" ja "molemmille sopivaa"

Ja oliko vielä niin, et alettiin kävelemään Liisan kans ja sitten vasta kun mies alkoi ihmettelemään asiaa, käytiin keskustelutkin mikä oli pielessä? Ei keskustelua ensin?

Lkk:lle ei tule edes mieleenkään kyseenalaistaa omaa toimintatapaansa ja vallankäyttöään. Ongelma korjaantui kuin mies teki hänen tahtonsa mukaan.

No joo taas, teillä taitaa olla ongelmia enemmän kuin meillä! :D Jos ymmärrätte kaiken muunkin täydellisen väärin, niin tuskinpa ongelmat ratkeavat. Tsemppiä vain kaikkeen, tekemistä riittää.

Meillä ongelmat ratkesivat. Ne ratkesivat sillä, että sanoin miehelle, että en pysy hänen tahdissaan, kun hän harppoo. Ne ratkesivat sillä, että mies alkoi kuuntelemaan minua. Hän oppi ajattelemaan kävelyä yhdessäolona, hyvänä asiana ja tasapuolisesti molempien kautta. Hän oppi, että minullakin saattaa olla huolia ja asioita, joista haluaisin puhua hänen kanssaan.

Käymme nykyään paljon kävelemässä. Juttelemme paljon, olemme rentoja ja tottakai juttelemme myös vakavista asioista, mutta kävelyt eivät ole vain yksipuolisia vakavien asioiden pohtimisreissuja, vaan toisen huomioimista ja ystävän kanssa oloa. Joskus ennen kävelyt menivät siihen, että mies aloitti valittamaan vaikka työkaveristaan heti, valitus kesti koko matkan ja kun pääsimme kotiin, niin minä en ollut puhunut sanaakaan mistään omista asioistani, vaan vain kuunnellut. Mies oli ehkä hyvillä mielin, kun oli saanut purkaa huolensa, mutta minä olin se sylkykuppi, jonka huolet eivät kiinnostaneet ja niille aikaa ei ollut. Eikä kiinnostustakaan. Liisan kanssa kävelyt olivat silloin tasapuolisia ja me molemmat juttelimme hyviä ja tylsiä asioita, mutta myös kuuntelimme toisiamme. Nykyään kävelyt ovat miehenikin kanssa siis tällaisia ja paluuta yksipuolisuuteen ei enää ole. Tällaisesta aiheesta tällä palstalla on puhuttu usein ja sellainen ystävyyssuhde ei ole kauaskantoinen, ei vaikka ystävyyssuhde olisi avioliitto.

Olemme olleet miehen kanssa yhdessä yli 20 vuotta ja meillä menee todella hyvin. Osaamme kuunnella toisiamme, arvostamme toisiamme, puhumme kauniisti toisillemme ja läheisyyttä on. Olemme ystäviä, emme vihollisia ja kilpakumppaneita, vaan kaksi ihmistä ja haluamme olla yhdessä. Luotamme toiseen täydellisesti ja rakastamme toisiamme juuri sellaisena kuin hän on. Ap:n ja monen muun suhteessa näin ei selvästikään ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liisan kanssa kävelijä (vastedes lkk) tiivistää hyvin suomalaisen parisuhteen:

Kaikki oli paskaa ku ei tehty kuten lkk halus. Miehellä oli oma huono tapa käydä kävelyllä ja liian nopea vauhti ja typerät motiivitkin.

Sit ku mies oppi tehdä kuin lkk halus, kaikki oli hyvin ja lkk tietää kertoa et nyt on "molemmilla mukavaa" ja "molemmille sopivaa"

Ja oliko vielä niin, et alettiin kävelemään Liisan kans ja sitten vasta kun mies alkoi ihmettelemään asiaa, käytiin keskustelutkin mikä oli pielessä? Ei keskustelua ensin?

Lkk:lle ei tule edes mieleenkään kyseenalaistaa omaa toimintatapaansa ja vallankäyttöään. Ongelma korjaantui kuin mies teki hänen tahtonsa mukaan.

Tätä itsekin mietin. Ilmeisesti miestä vaaditaan puhumaan asioista, mutta nainen ei sitten kuitenkaan halua kuunnella.

Mies erehtyi luulemaan että kävelyhetki on kiva hetki jutella kahdestaan vaimon kanssa elämästä ja hakea kenties neuvoa ja henkistä olkapäätä omiin murheisiinsa.

Miehen olisi pitänyt ymmärtää että kävelyhetken aikana hänen odotetaan puhuvat vain asioista joita vaimo haluaa kuulla.

Jaxuhalit sinulle! Ymmärtäminen ei ole valitettavasti parhaimpia puoliasi, mutta sen kanssa vain sinä joudut elämään. Pusipusi!

Minulla myös vaimo joka ei halua seksiä nimenomaan minun kanssa. Ei tunne vetoa. Eikä seksiä pariin vuoteen ole ollutkaan. Mutta ei silti halua erota. Luultavasti liian hyvät oltavat tässä suhteessa... Itse aika väsynyt tähän juttuun ja hiertää aika ajoin aika kovastikin.