5v tytär sai raivokohtauksen kaupassa nyt hävettää.

Lapsen raivokohtausta ei tarvitse hävetä, korkeintaan omaa tapaansa reagoida siihen lapsen raivoon. Ja ehdottomasti säästää aikaa ja hermoja, jos jaksaa käydä ne kasvatustaistelut kerralla ja kunnolla läpi! Mitä sitten, jos yksi kauppareissu vähän venyy, jos seuraavat sata sujuu mallikkaasti?

Minun lapseni ei saanut koskaan raivokohtauksia. Nyt vähän isompana omantahdon puuttuminen on ongelma ja esim.puolensapitämistä yritämme hänelle opettaa. Pelkään, että se tahto tulee ryminällä teini-iässä. Katson kateellisena raivarilapsiperheitä. Niistä lapsista kasvaa niitä sinnikkäitä pärjääjiä. (Ja tämä ei tosiaankaan ole provo.)

Mä en kyllä jättäis kauppareissua kesken jonkun ipanan raivoamisen takia. Mitä sit kun se puupää tekeekin sen aina uudelleen ja uudelleen ja saa vaan kyydin kotiin ja pois kaupasta, jossa ei ehkä jaksa edes olla? Mä hoidan ostokset loppuun, komennan lasta rauhoittumaan, enkä todellakaan osta sille mitään mitä ei ole tarkoitus ostaa.

Mut mun 5 vee ei kyllä jaksa kaataa mitään hyllyjä. Tai ei edes ole kylläkään yrittänyt mitään niin typerää.

Toisaalta meillä on kyllä varaa ruisleipään ja sitä oltaisiin ostettu jos lapsi haluaa. Kuten esim. porkkanoita ym. terveellistä syötävää väli- ja iltapalaksi.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 17:53"]

Minun lapseni ei saanut koskaan raivokohtauksia. Nyt vähän isompana omantahdon puuttuminen on ongelma ja esim.puolensapitämistä yritämme hänelle opettaa. Pelkään, että se tahto tulee ryminällä teini-iässä. Katson kateellisena raivarilapsiperheitä. Niistä lapsista kasvaa niitä sinnikkäitä pärjääjiä. (Ja tämä ei tosiaankaan ole provo.)

[/quote]

Lapsesi kuulostaa ihan minulta. Minulla ei koskaan tullut kovaa murrosikää. Koko elämän ajan ollut hyvin tasainen. Oma vahva tahto puuttuu ja kunnianhimo. Toisaalta muistan että minut alistettiin kunnolla kuriin ja en oikein vieläkään käytännössä kyseenalaista mitään mikä tulee auktoriteeteiltä. Vaikka tiedostan monia asioita niin annan vain asioiden olla.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 20:08"]

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 19:12"]mun poika 4-5 vuotiaana kokeili tasan kerran samaa raivari taktiikkaa. jätin nätisti keräämäni ostokset siihen paikkaan, nappason pojan kainaloon ja istutin auton turvaistuimeen. kun oli rauhoittunut selitin miksi lähdettiin kaupasta pois. vein pojan kotiin isän kanssa ja lähdin yksin takaisin hakemaan jo keräämäni tavarat ja loput ostokset. usko tai älä.  toista kertaa poika ei edes yrittänyt saada kiukuttelemalla mitään.

[/quote]

Hyvä!

[/quote]

Ihan hyvä, mutta tuo ei vain toimi kaikkiin. Kovapäisimmillä menee monta kuukautta ja osa ei opi koskaan. Sitten pitää vain oppia sietämään kiukuttelua.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 17:45"]

Mun 3 v saa usein kaupassa raivareita. Ihmettelen aina näitä "mun lapsi koitti tota kerran eikä enää koskaan huomattuaan rektioni" - mulla sitten jotenkin sinnikkäämpi yksilö?  Voin vain toivoa että kahden vuoden päästä on jo järkeä sen verran, ettei raivoile... Ja siis siitä ei johdu että lapsen pillin mukaan tanssisin.

[/quote]

Tuttua myös meillä. Se on se luonne-ero.

Meidän 5v ei ole ikinä saanut raivaria kaupassa, on muutenkin lauhkea lammas.

Ja meidän 3v on saanut raivarin jos toisenkin. On todella temperamenttinen ja voi vetästä herneen nenään ihan yhdestä lauseesta (esim. komennan ettei kaupassa juoksennella, niin raivostuu ettei häntä komenneta, ei auta keskustelut, kun raivo menee nollasta sataseen hetkessä). Ei vielä yhtään hallitse omaa hikeentymistään. Ollaan lähdetty pari kertaa kaupasta pois kesken ostosten raivarin takia, mutta ei ainakaan vielä ole opiksi ottanut. Se raivostuminen tavallaan yllättää lapsenkin. Ovat iän myötä alkaneet vähenemään kun puhetaito paranee, mutta kyllä niitä aika usein on.

Eikä vältellä kauppoja raivareiden pelossa. Jotakuta toista se varmaan harmittaa, mutta en ala piiloutumaan kotiin kiukuttelevan lapsen takia. On se kiukkupääkin osa meidän elämää eikä vain se lauhkea lapsi. Joten kaupassa käydään ja jos kiukku iskee, niin siihen reagoidaan heti, muttei jättäydytä kuitenkaan kotiin.

Missä kaupassa on hyllyjä, jotka 5-vuotias saa kaadettua? Eihän aikuinenkaan saa. Oliko kyseessä joku tukkulaatikkokasa, jossa leivät olivat tai joku pahvinen pienempi mainoshökötys? En rankaisisi ruualla, vaan jollakin muulla tavalla, esim. joku mieluinen lelu viikoksi jäähylle.

Jos lapsi on helposti tulistuvaa laatua, kestää pitkään, että hän oppii hillitsemään itsensä. Toisilla se raivo tulee niin hetkessä, ettei lapsi ehdi miettiä seurauksia. Hitaammin syttyvä lapsi taas muistaa, mitä viime kerralla tapahtui ja ehtii siksi mielessään miettiä, onko järkevää tulistua vai ei. 

Tuon ikäinen vetää aikamoisia pommeja alavartaloon. Ei kannata väheksyä.

T: Isä