Lue keskustelun säännöt.
Ihan jäätävää tämä ruokariippuvuus, olen kärsinyt tästä jo 24 vuotta!
18.11.2020 |
Tänään aamusta jo lähestulkoon krapulainen olo, päätä särkee, väsyttää, aivosumu, turvonnut olo ja olemus.
Ja ihan sen vuoksi, että viimeisen viikon olen taas mättänyt n. 4000 kcal päivässä.
Kuten mikä tahansa muukin riippuvainen/addikti, vannon joka päivä että nyt lopetan tämän, ryhdistäydyn, kyselen itseltäni miksi teen itselleni näin, lupaan että huomenna alkaa uusi elämä ja säännöllinen ruokarytmi ja syön terveellisesti. Tajuan, että näin ei voi jatkua tai lihon lisää ja sairastun.
Mutta silti. Aina syön liikaa. Joka päivä. Parhaimpina päivänä kalorit minimissään 2300 kcal, ja se on jo vähän, verrattuna näihin päiviin jolloin mässyän tuon 4000 kcal.
Ihan vain tavallisessa ruokarytmissä pysyminen (ateriat 5 x päivässä, terveellistä tavallista ruokaa) jota syömishäiriöisille suositellaan, tuntuu hirveältä kitukuurilta. EI siis fyysisesti!! Mulla ei ole nälkä oikeastaan ikinä, mutta on vaan pakonomainen tarve syödä koko ajan, suunnilleen tunnin välein, vaikka just olisin syönyt tulevan proteiinipitoisen aterian.
Ja jos en syö, en ajattele mitään muuta kuin ruokaa, sitä "seuraavaa annosta". Olen hermostunut, levoton, yritän saada muuta tekemistä ja ajateltavaa, mutta ne eivät auta. Lenkillä mietin koko ajan ruokaa, painoani, syömistä. Neuloessa samat. Elokuvaa katsoessa myös, kaikki ajatukset kiertyvät ruoan ja syömisen ympärille.
Lopulta ei enää kestä, turhautuu, hermostuu, ajattelee "mitä väliä, oon kärsinyt tästä jo 24 vuotta ja ehtinyt kokeilla kaikki, ei auta, tuhoon tuomittua, ja onko elämä elämisen arvoista edes hoikkana, jos kuitenkin 95 % ajasta mietin pakonomaisesti syömistä"
Ja sitten taas syön. Päätän että no syön nyt vain sitten vähän, kun vasta söin tukevan aterian, että teen vain voileivän ja keitän kahvin. Mutta kohta huomaan voitelevani jo kolmatta leipää...
Välillä pystyn katkaisemaan syömisen, mutta jo saman päivän aikana sorrun taas ylensyöntiin.
Kunhan purin mieltäni. Ja yritän TAAS tänään syödä kohtuudella ja "normaalisti".
Olkaa onnelliset te, joilla normaali suhde syömiseen ja ruokaan.
Kommentit (50)
En voi muuta neuvoa kun että hae ammattiapua. Jokaisessa kunnan terveyspiirissä on myös ravitsemusterapeutti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa minulta. Jääkaapissa odottaa kakku johon haluan iskeä lusikan kiinni.
Olisin voinut itse kirjoittaa tämän, tosin olen itse kärsinyt lähes 30 vuotta tästä, siitä lähtien kun olin n. 7-8-vuotias. Luulen että se johtuu jostain lapsuuden traumaattisista kokemuksista, joita en ole käsitellyt, vaikka olen käynyt terapiassa vuosikausia. Minun elämäni pyörii ruuan ympärillä. Viime viikolla aloitin taas laihdutuksen, kuten lähes joka viikko. Söin n. 2500-2700 kcal päivässä ja se tuntui kitukuurilta ja olin oikeasti nälkäinen koko ajan.
Ja nyt kun joku tulee tänne ulisemaan ketosta/karppauksesta niin tiedoksi että sekään ei ruokariippuvaiselta onnistu, itseasiassa se on jopa vaikeampaa. Kun ympärillä on koko ajan leipää, perunaa, leivoksia, hedelmiä, ym.
Nelonen jatkaa: en tiedä ap:sta, mutta itse olen käynyt koko koneiston läpi useaan otteeseen, mutta en ole saanut apua. Terapia, lääkkeet, sairaalan pussikeittoryhmät, ravitsemusterapeutit. Ainoa mitä en ole kokeillut on lihavuusleikkaus ja siihen en pääse syömishäiriön takia.
Mun elämä pyöri kans joskus ruuan ympärillä mutta kun sain apua ahdistukseen niin ruokariippuvuuskin katosi. Aiemmin mietin koko ajan mitä saan syödä seuraavaksi. Käyn psykoterapiassa ja syön ahdistuslääkkeitä. Suosittelen selvittämään, onko syömisen takana pahaa oloa johon se on lääkettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulin kuitenkin ulisemaan, koska olen myös ruokariippuvainen.
Minulle on vain kaksi keinoa:
Olla kokonaan syömättä, tai jättää hiilihydraatit. Keto vie ruokahalut. Se kesti minulla kauan, ja vieroitusoireet kestivät monta viikkoa, mutta se toimii.
No niin, päivän ulina loppui tähän.
Vierailija kirjoitti:
Olisin voinut itse kirjoittaa tämän, tosin olen itse kärsinyt lähes 30 vuotta tästä, siitä lähtien kun olin n. 7-8-vuotias. Luulen että se johtuu jostain lapsuuden traumaattisista kokemuksista, joita en ole käsitellyt, vaikka olen käynyt terapiassa vuosikausia. Minun elämäni pyörii ruuan ympärillä. Viime viikolla aloitin taas laihdutuksen, kuten lähes joka viikko. Söin n. 2500-2700 kcal päivässä ja se tuntui kitukuurilta ja olin oikeasti nälkäinen koko ajan.
Ja nyt kun joku tulee tänne ulisemaan ketosta/karppauksesta niin tiedoksi että sekään ei ruokariippuvaiselta onnistu, itseasiassa se on jopa vaikeampaa. Kun ympärillä on koko ajan leipää, perunaa, leivoksia, hedelmiä, ym.
En ulise karppauksesta, sanon vain tämän yhden jutun: karppauksella häviää mieliteot noihin mitä mainitsit. Ja tämä koskee myös ruokariippuvaista. Ei haittaa, vaikka ympärillä onkin leipää sun muuta makeaa.
Ei muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamala on tämä riippuvuus. Kumma juttu kun tulee joka päivä nälkä jossain vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
En voi muuta neuvoa kun että hae ammattiapua. Jokaisessa kunnan terveyspiirissä on myös ravitsemusterapeutti.
Ammattiapua, siis kunnollista, syömishäiriöön erikoistunutta jota tarvitsisin, on hirveän vaikeaa saada, se on valitettava fakta.
Tavallinen ravitsemusterapeutti osaa kertoa asiat, neuvot ja keinot, jotka tiedän jo ennestään, ja toivottaa myötätuntoisena tsemppiä.
Netissä olen ollut ruokariippuvaisille tarkoitetuissa etäryhmissä, mutta varsin ohuita ovat heidänkään neuvonsa, vaikka ammattilaisia ovat... Ei tähän ole taikatemppua.
Enkä tiedä kuinka pitkä työ tähän pitää käydä, 22 vuotta sitten luin ekan kirjan syömishäiriökäyttäytymisestä ja tunteiden työstämisestä ja opetellut sitä siitä asti, lisää tietoa näiddn 22 vuoden aikana etsien.
Vielä(kään) en ole tästä parantunut tai saanut syömistäni hallintaan. Ei kai kaikki sitten onnistukaan, masentaa ajatus että saatan kuulua heihin. Alkaa usko loppua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin voinut itse kirjoittaa tämän, tosin olen itse kärsinyt lähes 30 vuotta tästä, siitä lähtien kun olin n. 7-8-vuotias. Luulen että se johtuu jostain lapsuuden traumaattisista kokemuksista, joita en ole käsitellyt, vaikka olen käynyt terapiassa vuosikausia. Minun elämäni pyörii ruuan ympärillä. Viime viikolla aloitin taas laihdutuksen, kuten lähes joka viikko. Söin n. 2500-2700 kcal päivässä ja se tuntui kitukuurilta ja olin oikeasti nälkäinen koko ajan.
Ja nyt kun joku tulee tänne ulisemaan ketosta/karppauksesta niin tiedoksi että sekään ei ruokariippuvaiselta onnistu, itseasiassa se on jopa vaikeampaa. Kun ympärillä on koko ajan leipää, perunaa, leivoksia, hedelmiä, ym.
En ulise karppauksesta, sanon vain tämän yhden jutun: karppauksella häviää mieliteot noihin mitä mainitsit. Ja tämä koskee myös ruokariippuvaista. Ei haittaa, vaikka ympärillä onkin leipää sun muuta makeaa.
Ei muuta.
Olen karpannut useita kertoja, pisimmillään kuukausia. Lopulta sorrun aina, eikä siitä ole enää paluuta. Hienoa, jos sinulla se toimii. Kaikilla ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin voinut itse kirjoittaa tämän, tosin olen itse kärsinyt lähes 30 vuotta tästä, siitä lähtien kun olin n. 7-8-vuotias. Luulen että se johtuu jostain lapsuuden traumaattisista kokemuksista, joita en ole käsitellyt, vaikka olen käynyt terapiassa vuosikausia. Minun elämäni pyörii ruuan ympärillä. Viime viikolla aloitin taas laihdutuksen, kuten lähes joka viikko. Söin n. 2500-2700 kcal päivässä ja se tuntui kitukuurilta ja olin oikeasti nälkäinen koko ajan.
Ja nyt kun joku tulee tänne ulisemaan ketosta/karppauksesta niin tiedoksi että sekään ei ruokariippuvaiselta onnistu, itseasiassa se on jopa vaikeampaa. Kun ympärillä on koko ajan leipää, perunaa, leivoksia, hedelmiä, ym.
En ulise karppauksesta, sanon vain tämän yhden jutun: karppauksella häviää mieliteot noihin mitä mainitsit. Ja tämä koskee myös ruokariippuvaista. Ei haittaa, vaikka ympärillä onkin leipää sun muuta makeaa.
Ei muuta.
Ei tarvitse karpata, riittää että päättää olla syömättä niin pian huomaaettä ei tee mieli leivonnaisia, vaikka ruisleipää vetäisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan huono neuvo, mutta itse yritän karsia syömisistäni kaiken mitä tekee mieli lisää vielä samana päivänä, kun sitä on jo syönyt. Ne vain lisäävät mielitekoja.
Oletko tutustunut candida albicansiin? Minulla oli sen liikakasvu ja se aiheutti ihan valtavat mieliteot, oikeastaan mieliteko ei riitä kuvaamaan sitä syömistä autopilotilla, aamupöhnän ja aivosumun.
Itse olen ruoan sekakäyttäjä. Mikä ruoka tahansa kelpaa ja tuo nautintoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin voinut itse kirjoittaa tämän, tosin olen itse kärsinyt lähes 30 vuotta tästä, siitä lähtien kun olin n. 7-8-vuotias. Luulen että se johtuu jostain lapsuuden traumaattisista kokemuksista, joita en ole käsitellyt, vaikka olen käynyt terapiassa vuosikausia. Minun elämäni pyörii ruuan ympärillä. Viime viikolla aloitin taas laihdutuksen, kuten lähes joka viikko. Söin n. 2500-2700 kcal päivässä ja se tuntui kitukuurilta ja olin oikeasti nälkäinen koko ajan.
Ja nyt kun joku tulee tänne ulisemaan ketosta/karppauksesta niin tiedoksi että sekään ei ruokariippuvaiselta onnistu, itseasiassa se on jopa vaikeampaa. Kun ympärillä on koko ajan leipää, perunaa, leivoksia, hedelmiä, ym.
En ulise karppauksesta, sanon vain tämän yhden jutun: karppauksella häviää mieliteot noihin mitä mainitsit. Ja tämä koskee myös ruokariippuvaista. Ei haittaa, vaikka ympärillä onkin leipää sun muuta makeaa.
Ei muuta.
No eihän se psyykkinen houkutus häviä mihinkään, ja se on isommassa roolissa meillä ruokariippuvaisilla. Itse olen jotenkin asian taistellut hanskaan psykoterapian avulla, mutta vaikka olen syönyt jo vuosia karppityyliin ja laihtunut kymmeniä kiloja, edelleen esim. stressaavissa tilanteissa keho huutaa suklaata. Joskus onnistun vastustamaan ihan aina en. Nyt homman ollessa hanskassa, näistä ei kuitenkaan enää eskaloidu päivien/viikkojen mässäilykausia.
Fyysinen sokerikoukku toki helpottaa vierotusoireiden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Olisin voinut itse kirjoittaa tämän, tosin olen itse kärsinyt lähes 30 vuotta tästä, siitä lähtien kun olin n. 7-8-vuotias. Luulen että se johtuu jostain lapsuuden traumaattisista kokemuksista, joita en ole käsitellyt, vaikka olen käynyt terapiassa vuosikausia. Minun elämäni pyörii ruuan ympärillä. Viime viikolla aloitin taas laihdutuksen, kuten lähes joka viikko. Söin n. 2500-2700 kcal päivässä ja se tuntui kitukuurilta ja olin oikeasti nälkäinen koko ajan.
Ja nyt kun joku tulee tänne ulisemaan ketosta/karppauksesta niin tiedoksi että sekään ei ruokariippuvaiselta onnistu, itseasiassa se on jopa vaikeampaa. Kun ympärillä on koko ajan leipää, perunaa, leivoksia, hedelmiä, ym.
Karppaukset ja ketodieetit eivät auttaneet minuakaan. Sinnikkäästi ohjeiden mukaan kokeilin joskus 2 kk ajan, mutta lopetin kun aloin saada pelottavia oireita, tärisin töistä kotiinkävellessä, pyörrytti, silmissä musteni ja korvissa soi, meinasi oikeasti siis taju lähteä useammankin kerran. Mitään liikuntaa en myöskään pystynyt harrastamaan, hiihtämisestä tykkään, mutta ei tullut silloin kuuloonkaan, rajut rytmihäiriöt ja pyörrytys jo ensimetreiltä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin voinut itse kirjoittaa tämän, tosin olen itse kärsinyt lähes 30 vuotta tästä, siitä lähtien kun olin n. 7-8-vuotias. Luulen että se johtuu jostain lapsuuden traumaattisista kokemuksista, joita en ole käsitellyt, vaikka olen käynyt terapiassa vuosikausia. Minun elämäni pyörii ruuan ympärillä. Viime viikolla aloitin taas laihdutuksen, kuten lähes joka viikko. Söin n. 2500-2700 kcal päivässä ja se tuntui kitukuurilta ja olin oikeasti nälkäinen koko ajan.
Ja nyt kun joku tulee tänne ulisemaan ketosta/karppauksesta niin tiedoksi että sekään ei ruokariippuvaiselta onnistu, itseasiassa se on jopa vaikeampaa. Kun ympärillä on koko ajan leipää, perunaa, leivoksia, hedelmiä, ym.
Karppaukset ja ketodieetit eivät auttaneet minuakaan. Sinnikkäästi ohjeiden mukaan kokeilin joskus 2 kk ajan, mutta lopetin kun aloin saada pelottavia oireita, tärisin töistä kotiinkävellessä, pyörrytti, silmissä musteni ja korvissa soi, meinasi oikeasti siis taju lähteä useammankin kerran. Mitään liikuntaa en myöskään pystynyt harrastamaan, hiihtämisestä tykkään, mutta ei tullut silloin kuuloonkaan, rajut rytmihäiriöt ja pyörrytys jo ensimetreiltä.
Ap
Toimisikohan hyväkarppaus? Siis että söisi hiilareita juuri täysjyvätuotteina ja paljon kasviksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin voinut itse kirjoittaa tämän, tosin olen itse kärsinyt lähes 30 vuotta tästä, siitä lähtien kun olin n. 7-8-vuotias. Luulen että se johtuu jostain lapsuuden traumaattisista kokemuksista, joita en ole käsitellyt, vaikka olen käynyt terapiassa vuosikausia. Minun elämäni pyörii ruuan ympärillä. Viime viikolla aloitin taas laihdutuksen, kuten lähes joka viikko. Söin n. 2500-2700 kcal päivässä ja se tuntui kitukuurilta ja olin oikeasti nälkäinen koko ajan.
Ja nyt kun joku tulee tänne ulisemaan ketosta/karppauksesta niin tiedoksi että sekään ei ruokariippuvaiselta onnistu, itseasiassa se on jopa vaikeampaa. Kun ympärillä on koko ajan leipää, perunaa, leivoksia, hedelmiä, ym.
En ulise karppauksesta, sanon vain tämän yhden jutun: karppauksella häviää mieliteot noihin mitä mainitsit. Ja tämä koskee myös ruokariippuvaista. Ei haittaa, vaikka ympärillä onkin leipää sun muuta makeaa.
Ei muuta.
No eihän se psyykkinen houkutus häviä mihinkään, ja se on isommassa roolissa meillä ruokariippuvaisilla. Itse olen jotenkin asian taistellut hanskaan psykoterapian avulla, mutta vaikka olen syönyt jo vuosia karppityyliin ja laihtunut kymmeniä kiloja, edelleen esim. stressaavissa tilanteissa keho huutaa suklaata. Joskus onnistun vastustamaan ihan aina en. Nyt homman ollessa hanskassa, näistä ei kuitenkaan enää eskaloidu päivien/viikkojen mässäilykausia.
Fyysinen sokerikoukku toki helpottaa vierotusoireiden jälkeen.
Jos sinulla on jatkuvaa stressiä, se pitää hoitaa ja ruokailu hoituu sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin voinut itse kirjoittaa tämän, tosin olen itse kärsinyt lähes 30 vuotta tästä, siitä lähtien kun olin n. 7-8-vuotias. Luulen että se johtuu jostain lapsuuden traumaattisista kokemuksista, joita en ole käsitellyt, vaikka olen käynyt terapiassa vuosikausia. Minun elämäni pyörii ruuan ympärillä. Viime viikolla aloitin taas laihdutuksen, kuten lähes joka viikko. Söin n. 2500-2700 kcal päivässä ja se tuntui kitukuurilta ja olin oikeasti nälkäinen koko ajan.
Ja nyt kun joku tulee tänne ulisemaan ketosta/karppauksesta niin tiedoksi että sekään ei ruokariippuvaiselta onnistu, itseasiassa se on jopa vaikeampaa. Kun ympärillä on koko ajan leipää, perunaa, leivoksia, hedelmiä, ym.
Karppaukset ja ketodieetit eivät auttaneet minuakaan. Sinnikkäästi ohjeiden mukaan kokeilin joskus 2 kk ajan, mutta lopetin kun aloin saada pelottavia oireita, tärisin töistä kotiinkävellessä, pyörrytti, silmissä musteni ja korvissa soi, meinasi oikeasti siis taju lähteä useammankin kerran. Mitään liikuntaa en myöskään pystynyt harrastamaan, hiihtämisestä tykkään, mutta ei tullut silloin kuuloonkaan, rajut rytmihäiriöt ja pyörrytys jo ensimetreiltä.
Ap
Toimisikohan hyväkarppaus? Siis että söisi hiilareita juuri täysjyvätuotteina ja paljon kasviksia?
Ei toiminut. Siis tuon 2 kk vedin niin että ekat 2 vkoa ketoa, sitten olon ollessa huono lisäsin hiilarit 50 g/pv, sitten siitä 2 vkon päästä 100 g/pv joka on jo lepsuhkoa hyväkarppausta. Ei toiminut silti. Ei pysty jatkamaan, jos jatkuvasti tuntuvasti pyörryttää ja liikunta pakko jättää kokonaan pois. Karppaus lienee suurimmalle osalle hyvä ja sopiva, mutta kaikille sekään ei vaan sovi.
Ap
Paljonko painat?
Oletko selvittänyt, että olisiko mahdollista saada jotain lääkitystä?