Lue keskustelun säännöt.
Miehen alkoholiongelma- eroaisitko sinä?
15.04.2014 |
Parisuhteessa ongelmia, jotka pitkälti johtuvat miehen liiallisesta alkoholinkäytöstä. Kalja on yksinkertaisesti tärkeämpää kuin mikään muu. Ei juo muuta kuin kaljaa, mutta juo joka ikinen ilta ja selkeästi suurkuluttajan/ alkoholistin määriä (n. 3x 24 tölkin pakkaukset joka viikko).
Ei ole aggressiivinen tms. eikä oikeastaan tule ns. arkiannoksestaan (8-9 kaljaa) edes känniin. Mutta itseäni vituttaa katsella vuosi vuoden jälkeen kaiket illat kaljaa kittaavaa miestä. Viimeinen korsi joka ns. katkaisi omalla kohdallani kamelin selän, oli kun kaljan kittaus ajoi sen ohi, kun olisi pitänyt viedä lapsi kaverinsa synttärille. Siis yhtenä ainoana iltana olisi tarvinnut siirtää kaljan kittauksen aloittamista n. 3 tunnilla, niin tähän ei pystynyt tai halunnut pystyä.
Sanomattakin lienee selvä, että itsehän hän ei näe saati tunnusta mitään ongelmaa olevan.
No sitten ne syyt miksi vielä mietin, ottaako ero vai ei. Lapsille ero olisi aika kova juttu ja valtava elämänmuutos. Tarkoittaisi väkisinkin muuttoa, hoitopaikan vaihtoa, huomattavasti enemmän hoidossa olemista pienimmille, ja pitkiä iltoja pikkukoululaisille. Itselläni siis vuorotyö. Miehen tuntien hän heittäytyisi takuulla hankalaksi eron jälkeen, tapaamiskuviot ym. olisivat yhtä helvettiä.
Miten sinä toimisit? Toivon ajatuksia erityisesti vastaavaa kokeneilta.
Kommentit (53)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alkoholismi on koko perheen sairaus!
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 18:13"]Täällä av palstalla se ainoa neuvo yleensä on että pitää erota. Onko se todellakin ainoa ratkaisu? Minun miehelläni oli tätä samaa ongelmaa. Kalja maistui päivittäin. Kalja on miehelleni maistunut aina koko 25 vuotisen liittomme ajan. Aiheesta on keskusteltu vuosia ja vuosia. Olen itkenyt ja rukoillut, yrittänyt olla hyvä vaimo ettei tekisi mieli juoda. Ei mikään auttanut. Sanoin miehelleni että jos tähän ei tule muutosta niin olen valmis eroamaan. Suostui tulemaan perheasiainkeskukseen juttelemaan. Siellä ollaan nyt käyty vuosi ja täytyy sanoa että hyvältä näyttää.
Mieheni on vähentänyt juomista todella paljon. Myöskin sitä pohditaan miksi täytyy juoda. On ihanaa kun saa keskustella asioista rauhassa ja terapeutin tukemana.
Mieskin on herännyt huomaamaan kuinka paljon on juonut, ja kuinka olen siitä kärsinyt. Raivoraitista miehestä ei tule koskaan sen tiedän mutta entiseen ei ole paluuta.
Suosittelen pariterapiaa lämpimästi jos vaan mies suostuu lähtemään ja jos ei suostu voi mennä vaikka itse juttelemaan ja jäsentelemään tilannetta sinne perheasiainkeskukseen.
[/quote]
Mulle särähti tää kohta "Raivoraitista miehestä ei tule koskaan sen tiedän mutta entiseen ei ole paluuta". Mun exäni jaksoi sitä jauhaa aina, kun vähensi alkonkäyttöä. Alkkiksen puoliso ei puhu "raivoraittiudesta" ellei ole itsekin alkkis. Uskon, että sulle mieluisinta olisi se, että mies ei joisi enää ollenkaan. Käy lukemassa Päihdelinkin keskustelufoorumin läheisten osastoa. Siellä on samankuuloisia tarinoita
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 20:34"]Mutta miten se meillä? Juon melkein joka viikonloppu, pe-iltaisin 10-kunta, la saattaa alkaa jo puolelta päivin, jos ei ole menoja illalle, jos on, ei sitten, ympärikännissä en ole, mutta melko reilusti tulee juotua, jos puolelta päivin aloittaa.
Lasten kanssa touhuan, jos viikonlopuksi lupaan, että käymme jossakin (esim uimassa, ihan missä vaan), sen varmasti pidän. Ja kyselen lapsilta viikolla, mitä he haluaisivat tehdä viikonloppuna, jos haluavat mennä jonnekin, sitten mennään, välillä extempore vien lapset jonnekin, viikolla/viikonloppuna.
Vaimolle olen sanonut (kolme lasta), että jos tämä tissuttelu haittaa, sanoo heti. Ei ole vielä haitannut, hakee jopa lisää, jos pyydän. Riitoja ei ikinä ole juomisen vuoksi, ihan tasavertainen suhde, vaimo ei juo oikeastaan juuri mitään.
Välillä toivoisin, että vaimo sanoisi jotain, mutta kun ei ole sitä haitaksi kokenut, niin olen antanut itseni olla se mitä olen. Ja vaimollekin annan omaa rauhaa ilman lapsia, kokkaan, hoidan kotia jne. Ilmankos meillä onkin mukavaa.
[/quote]
Tajuat selvästi itsekin, että juot liikaa. Toivot, että vaimo sanoisi jotain. Miksi vierität vastuun juomisestasi ja hyvinvoinnistasi vaimollesi? Olet aikuinen ihminen, ala ajatella niin
Entäpä kun me molemmat juomme reilusti? Kumman pitää jättää kumpi vai antaa lapset huostaan?
Arkena emme juo juuri koskaan, mutta joka viikonloppu juomme kohtuullisen paljon. Kumpikaan ei koskaan örvellä tai ole muuten huomattavan kännissä, emme koskaan riitele tms., mutta harrastamme tissuttelua. Meillä menee hyvin yhdessä, jopa teini-ikäiset lapset kertovat meille todella paljon juttujaan (tänäänkin molemmat selittivät puoli tuntia illan tapahtumista.)
Taloudellisia vaikeuksia meillä ei ole, harrastamme paljon koko perheen kesken liikuntaa, pelaamme paljon lautapelejä, matkustamme ja telkkariakin katsomme usein koko perhe. Ja juttelemme aina paljon. En tiedä (eikä lapsetkaan) yhtään toista perhettä, jossa puhutaan ja tehdään yhdessä näin paljon. Jossa vanhemmat tietävät näin paljon jopa teini-ikäistensä lasten elämästä (monet eivät tiedä edes lastensa kavereita nimeltä.)
Voiin takuulla vakuuttaa, että lapsillamme on huomattavasti paremmat olot kuin lähes kellään tutuistaan. Ymmärrän silti, että annamme alkoholin käytöstä huonon mallin lapsille ja siitä tunnen todella huonoa omatuntoa. Alkoholisteina emme kuitenkaan pysty jättäämään alkoholin käyttöä. Paljon puhumme siitä ja vähennämmekin ajoittain, mutta ymmärrän, että käytämme liikaa. Viikonloppuiltaisin noin klo 19 jälkeen meistä ei ole enää lapsia kuskaamaan, mutta aina muulloin kuskaamme lapsia enemmän kuin kukaan lasten kavereiden vanhemmista. Harrastamme myös molemmat liikuntaa, ja seisomme lukemattomia tunteja kenttien laidalla lastemme harrastaessa.
Teinien kanssa olemme keskustelleet joskus asiasta ja kumpikaan ei koe tilannetta mitenkään ongelmana, ovat vaan tyytyväisiä, että meillä on niin hyvät olot, vanhempia kiinnostaa heidän elämänsä ja aina on joku aikuinen kotona (kuopuksenkin takia.)
Ehkä meidän lapsillakin olisi parempi olla huostaanotettuina?
Tiedän, että nyt saan paljon kommentteja, joissa sanotaan, että kaunistelen totuutta, enkä halua nähdä tilannetta, mutta voin vakuuttaa, että todellisuus on juuri tuo, mitä kerroin. Viikonloppuisin juomme liikaa, ja tissuttelemme paljon, jos vaan mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajuat selvästi itsekin, että juot liikaa. Toivot, että vaimo sanoisi jotain. Miksi vierität vastuun juomisestasi ja hyvinvoinnistasi vaimollesi? Olet aikuinen ihminen, ala ajatella niin
No en omasta mielestä vastuuta siirrä. Jos toista ei haittaa, minkä sille tekee? Ja minusta on mukavaa tissutella viikonloppuisin, jos ei muuta tekemistä ole. Tällekin päivää tehnyt puutarha/muuta hommaa ihan riittävästi, välillä olutta siemaillen. Vaimo toi lisää packin reissultaan, vaikka pyysin vain neljää olutta. Eipähän lopu ainakaan kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämmöisen keskustelun löysin kun yritin etsiä lohtua tai mitä tahansa omaan tilanteeseen. Mies on ennen yhdessäoloa ollut AAn "asiakas" (5v sitten). Yhteisen ja vaikean alun jälkeen alkoholi jäi kunnes tämän kesän aikana olutta mennyt n. 2-3 x 24päkki viikossa. Siihen lisäksi viiniä (ei pullossa vaan "pahvitonkassa"). Ei ymmärrä huoltani, ei nalkutusta, ei mitään liittyen juomiseen (myönnän että itsellä pelko myös hänen menneisyydestä). Kaiken saa minun syykseni kaadettua.
Musta alkaa tuntua että nyt täytyy lähteä. Mies on juonut nyt tämän viikonlopun ja tätä ennen oli kolme viikkoa täysin selvinpäin.
Tuli äsken kotiin ja sammui makkarin lattialle. Jääkaapissa odottaa 7 tölkkiä viemään aamuista pääkipua pois. Voi perkele!
Pakkohan se on lähteä huomenna johonkin evakkoon lasten kanssa, en kestä katsoa enää yhtään tuota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde lasten kanssa, et menetä mitään. Lapset ansaitsevat hyvän ja turvallisen lapsuuden. hyvää ja onnellista elämää kaipaat varmaan itsellesikin. alkoholistille pullo on aina tärkein, menee kaiken edelle. Alkoholisti ei näe ongelmaa vaan syyttää muita. Vaikka alkoholisti on raitistunut on monesti läheisillä taustalla olla pelko ratkeamisesta. Onko se elämää missä tuntee olevansa onnellinen?
-itse alkoholistin kanssa elänyt ja pois lähtenyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katso myös:
https://alkoholiongelma.com/index.php/alkoholiongelma-apua-alkoholionge…
https://alkoholiongelma.com/index.php/alkoholiongelma-apua-alkoholionge…
nimimerkki epätietoinen
Millainen seksielämä teillä on? Onko kaljavalaasta kiihkeäksi rakastajaksi?