Miehen alkoholiongelma- eroaisitko sinä?

Suosittelen lämpimästi Juhani Seppäsen kirjaa Selvästi juovuksissa.

itse alkoholisti perheen tyttärenä(siis isä oli alkoholisti) kehottaisin sua eroamaan mahdollisimman pian. itse olin 11v kun sanoin äidille' muutetaan me pois ja annetaan isän pärjätä omillaan'. Nyt olen 48v ja edelleen äidilleni katkera, ettei silloin kuunnellut minua. viellä tänäpäivänä alkoholisti perheessä viettämäni lapsuus näkyy minussa, itsetunto täysi nolla vaikea luoda ihmiskontakteja kun kaikkihan on parempia kuin minä, miehiä pelkään edelleenkin... ei se kiltti ap aina ole niin että lasten takia parasta olla yhdessä, voi olla lasten parasta erota. lue av ketjusta kirjoitus ' tuli sitte fyysisesti otettua yhteen 15v poikani kanssa'. siihen voi vanhempien huonot välit johtaa.

Eroa ja nopeasti. Et varmaan halu alapsen oppivan tuollaista elämää normaaliksi.

Lapselle vanhemmat antavat sen mallin, jota he aikuisena noudattavat. Jos lapsi nontyttö, alkkis on sitten sille tulevaisuuden mies, kun se luulee, että sellaisia ne kaikki on. Meillä mies lopetti juomisen, kun kerroin vaihtoehdot, ero tai raittius. Tottakai se on itse tajuttava ja jos miehesi ei nää ongelmaa, ei se lopeta.

Aika ankeaa ajetella niin, että tuo alkkis on sulle ja lapsellesi muka parempi vaihtoehto, kuin ilman sitä!!? Eipä ole kovin korkeat odotukset elämässä.

Huhhuh, oletpa hankalassa tilanteessa. Jätät siis lapsen iltavuorossa ollessasi miehen vastuulle? Itse en uskaltaisi. (Muuten sama tilanne täällä siis.) Ihan vaan senkin takia että vaikka mies vaikuttaa selvältä useammankin kaljan jälkeen, hän silloin tällöin ottaa sen pari kaljaa liikaa ja saattaa "nukahtaa" puoli-istualleen sohvalle niin ettei häntä saa hereille muutamaan tuntiin. Sen takia oon itse aina selvin päin enkä enää uskalla lähteä mihinkään illanviettoonkaan kun tiedän ettei mies pysy koko iltaa selvin päin vaikka olisi lasten kanssa keskenään. Joten tulee mieleen että ehkä sunkin lapset olisi paremmassa tallessa hoidossa kuin kotona silloin kun oot iltavuorossa...

Erotako vai ei, itse pohdin samaa. Monet puheet lopettamisesta ja vähentämisestä on pidetty, mutta ei vaikutusta... Lapset (alle kouluikäisiä vielä) ansaitsee parempaa, mutta ero olisi heillekin aika vaikea paikka, mies on muuten ihan hyvä isi. Mutta itsellä meinaa hajota pää kun tiedän ettei tästä hyvää seuraa, ja ongelma on jo niin paha että mun puheilla ei ole mitään vaikutusta. Hänen mielestään tietysti ainut todellinen ongelma on se että mä valitan. Ja tosiaan käyttö on samaa luokkaa kun sun miehellä, tai luultavasti vähän vielä enemmän.

Joten tiedän kuinka vaikea tuo päätös on tehdä kun ns. muuta ongelmaa ei ole, väkivaltaa tms. Sun täytyy itse määritellä mikä se raja on, ja kuinka paljon annat aikaa muutokselle. Jos ei mitään muutu niin sitten on pakko toimia.

Hankalaa tästä meidän tilanteesta tekee se, että en oikeastaan usko lasten kovin suuresti tällä hetkellä kärsivät isän alkoholinkäytöstä. Muuta kuin toki sitä kautta, että isä ei osallistu mihinkään eikä tosiaan pysty/halua edes tuollaista yksittäistä kuskausta suorittaa, mikäli se vaatii kaljan juonnin rajoittamista.

Lapsilla on ystäviä, harrastuksia, kaikkea mitä kavereillakin. Ei olla sellainen stereotyyppinen "alkoholistiperhe". Päinvastoin en usko edes miehen parhaiden ystävien ymmärtävän ongelman laajuutta.

Mies käy ihan normaalisti töissä, hakee lapset hoidosta sellaisina päivinä kun minäkin olen töissä, on n. klo 16 asti kuin kuka tahansa mies. Loppuillan viettää sitten omassa ns. harrastetilassaan (yksin) kaljaa tissutellen. Ilmaantuu sitten jossain vaiheessa iltapalalle ja nukkumaan. Ei riehu, ei ole juurikaan edes riitoja (olen todennut, että miehen kanssa on turha yrittääkään keskustella/riidellä, se ei johda kuitenkaan mihinkään), ei pettämistä eikä väkivaltaa. Kun mies on selvinpäin, meillä on jopa ihan kivaa yhdessä. Rakkautta on edelleen ja itse olisin valmis tukemaan ja auttamaan, jos hän ongelmansa huomaisi ja hakisi apua siihen.

Isä on kuitenkin lapsille tärkeä ja kuten sanoin, uskon, että eron jälkeen tapaamiset olisivat hankalia. En voisi koskaan luottaa, että mies todella huolehtii lapsista. Lisäksi meidän olisi pakko muuttaa pienempään, halvempaan ja vähemmän työtä vaativaan asuntoon (iso, vanha ok-talo tällä hetkellä), lapset joutuisivat vuorohoitoon ja itse joutuisin väkisinkin tekemään täyttä työaikaa, kun olen nyt pystynyt tekemään osa-aikaista työtä. Pikkukoululaisten iltahoito olisi todella vaikea järjestää. Nyt isä on pystynyt olemaan kuitenkin sellaisessa kunnossa, että pystyy iltavuoropäivinäni lapset vahtimaan (ei tokikaan ole selvin päin koskaan iltaisin). En usko, että eron jälkeen tuon kanssa onnistuisi minkäänlaiset sopimukset. Alkoholinkäyttökin todennäköisesti lisääntyisi entisestään.

ap

Miehelläsi on jo pitkälle edennyt alkoholiongelma. Olen ollut samassa tilanteessa,minun mieheni joi itsensä hautaan kun ei halunnut apua eikä ongelmaa hänen mielestään ollut. Mikään hyvä tulevaisuus sinua ei odota, suosittelen eroamaan. Kyllä lapsetkin kärsivät tilanteesta.

Erosin.

Tein pitkään töitä sen kanssa, että miksi se miehen juominen niin harmittaa - eihän se petä, ei lyö, ei luuhaa kapakoissa ja käy päivisin töissä eli hoitaa osuutensa elatuksesta.

Mutta se joi. Katosi iltaisin siihen omaan maailmaansa, lauantaiaamuisin hyssyttelin lapsia ettei se vaan herää liian aikaisin ärisemään krapulaansa. Kuskiksi siitä ei ikinä ollut - eikä oikein vastuulliseksi aikuiseksi jos minulla olisi ollut joku meno.

Kyllä niitä syitä yhdessäpysymiseen oli. Että ei lapset kärsi, siitä ne kärsivät jos joudutaan muuttamaan pois tutusta paikasta, joutuu ehkä vaihtamaan koulua... Kyllä mä kestän.

Ylläri! Eron jälkeen nauru palasi kotiimme, siis minun ja lasten kotiin. Mulla on hauskat lapset, niillä on hyviä juttuja joita ne uskaltaa kertoa kun liiasta juomisesta vainoharhaiseksi tullut mies ei epäile että koko ajan pilaillaan hänen kustannuksellaan.

Kaikkea muutakin tajusin eron jälkeen. Millainen energiasyöppö se alkoholismi onkaan. Ei sen tarvitse tarkoittaa todellakaan sitä, että humalassa hakataan muija ja ajetaan lapset lumihankeen, viimeiset rahat menee viinaan ja työpaikka menee alta - ei, se tauti alkaa tappaa lähelläolijoita jo paljon aiemmin.

Eroa. Ala ainakin ihan oikeasti pohtia, katseletko tuota samaa (itse asiassa, se vaan pahenee) vielä viiden vuoden päästä? Kolmen vuoden? Vuoden? Ensi kuussa?

5: Tilanteessasi on paljon tuttua. Olen kyllä jättänyt lapset iltavuoropäivinäni miehelle, ei täällä edes pääse vuorohoitoon jos toinen vanhempi on kotona, eikä ketään muuta hoitajaa ole. Välillä kyllä hirvittää, mutta ainakin toistaiseksi mies on pystynyt jossain määrin hillitsemään alkonkäyttöä noina iltoina ja on pystynyt hommansa hoitamaan. On aina ollut hereilläkin töistä tullessani. Ns. ajokunnossa tuo ei ole koskaan iltaisin, mutta sen sentään onneksi tajuaa ja älyää soittaa kyydin jos johonkin tarvitsee päästä.

Itse en juo nykyisin lainkaan alkoholia, niinkuin varmaan monella alkoholistin puolisolla, on mennyt täysin halut juoda. Se äänikin, kun kaljatölkki aukeaa, ällöttää.

kolmonen jatkaa: juuri noin munkin äitini silloin ajatteli 'en usko et lapset kärsii onhan isi muuten hyvä isi ja me tavallinen perhe kuin mikä perhe tahansa. ja erossa kaikki ois niin vaikeaa' ja kissan paskat kyllä laps kärsii vaikka se kalja juoppo isi olis kuin hyvä.

No minä taas suosittelen odottamaan muutaman vuoden. Lapset eivät ehkä vielä kärsi ja ymmärräkkään tilannetta, mutta muutaman vuoden kuluttua kyllä ymmärtävät jo ainakin hävetä isäänsä. Lisäksi noin pitkällä oleva alkoholiongelma pahenee myös nopeasti, joten muutaman vuoden jälkeen tilanne voi olla jo muutenkin kestämätön.

Off topic, mutta miltä näyttää mies, joka vetää kaljaa 24 litraa viikossa...? Onko ylipainoa?

Laskin nopeasti, että yli puolet päivän energiantarpeesta tulee kaljasta. Ja jos tosiaan lipittää joka päivä, liikuntaa tuskin tulee harrastettua.

Mutta kuten sanottua, kai tossa on isompiakin ongelmia kuin ylipaino.

alkoholi turruttaa ja känniin tottuu. isäni työkaveri oli alkoholisti ja se tiedettiin. silti yllätti kun oli ihan "selvinpäin" ja puhalsi ratsiassa 2,5.

alkoholisti ei toivu jos ei itse halua ja tuntuu että hän haluaa elää noin. millainen parisuhde tuo on? mies on jossain, muualla ja humalassa. olut on ystävämme :(

mua niin suututtaa että alkoholistin puolisot hyssyttelee tilannetta että eihän tässä mitään muuten niin hyvä mies. no MITEN se on hyvä mies ja isä? ei voi ajaa autoa, ei voi luottaa hoitamaan, ei tue, ei lohduta, ei keskustele..niin että MITEN se on niin loistava puoliso ja isä...mieti!!

isäni on myös tuurijuoppo kuten puolet sukuani, äitini aloitti juomaan kun me lapset muutettiin maailmalle ja itse nain alkoholistimiehen ja hukkasin VUOSIA elämästäni juuri tuohon helvettiin että niin on muuten hyvä mies käy töissä ja hoitaa puita saunaan. kolmen kaljan jälkeen oli jo tuiterissa ja sössötti, ei ymmärtänyt eikä kuunnellut, saattoi hermostua pienestäkin ja varsinkin vapaa-aamut meni krapulasta toipuessa kun saattoi juoda perjantain kunniaksi enemmän kuin sen normi six packin.

että juokse ja kovaa! pelastat itsesi ja lapset! ja ehkä sen miehen joka viimein herää! (minun eksäni ei herännyt vaan juo edelleen mutta ei tod ole enää minun harminani!!)

Kokemuksesta voin kertoa, että kyllä lapset ymmärtää ja näkee paljon enemmän kuin arvaattekaan.

Jätä Se sika.

Hei haloo! onko ketään kotona? pienetkään lapset ei ole tyhmiä ja alkoholismi on koko perheen sairaus. lapset jo kovaa vauhtia imevät vanhemmistaan elämänmallia itseensä, laps luulee on oikein et joku kittaa aina kaljaa. aikanaan helposti ottaa itekki alkoholisti puolison.

Pienet lapset tajuaa tosi paljon, elä hyvä ihminen tuudittaudu tuollaiseen valheeseen!!

Ero tai täysraittius, siinä on ainoat vaihtoehdot.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 16:01"]

Parisuhteessa ongelmia, jotka pitkälti johtuvat miehen liiallisesta alkoholinkäytöstä. Kalja on yksinkertaisesti tärkeämpää kuin mikään muu. Ei juo muuta kuin kaljaa, mutta juo joka ikinen ilta ja selkeästi suurkuluttajan/ alkoholistin määriä (n. 3x 24 tölkin pakkaukset joka viikko).

Ei ole aggressiivinen tms. eikä oikeastaan tule ns. arkiannoksestaan (8-9 kaljaa) edes känniin. Mutta itseäni vituttaa katsella vuosi vuoden jälkeen kaiket illat kaljaa kittaavaa miestä. Viimeinen korsi joka ns. katkaisi omalla kohdallani kamelin selän, oli kun kaljan kittaus ajoi sen ohi, kun olisi pitänyt viedä lapsi kaverinsa synttärille. Siis yhtenä ainoana iltana olisi tarvinnut siirtää kaljan kittauksen aloittamista n. 3 tunnilla, niin tähän ei pystynyt tai halunnut pystyä.

Sanomattakin lienee selvä, että itsehän hän ei näe saati tunnusta mitään ongelmaa olevan.

No sitten ne syyt miksi vielä mietin, ottaako ero vai ei. Lapsille ero olisi aika kova juttu ja valtava elämänmuutos. Tarkoittaisi väkisinkin muuttoa, hoitopaikan vaihtoa, huomattavasti enemmän hoidossa olemista pienimmille, ja pitkiä iltoja pikkukoululaisille. Itselläni siis vuorotyö. Miehen tuntien hän heittäytyisi takuulla hankalaksi eron jälkeen, tapaamiskuviot ym. olisivat yhtä helvettiä.

Miten sinä toimisit? Toivon ajatuksia erityisesti vastaavaa kokeneilta.

[/quote]

Minä itse olen vähentänyt kaljan vetelyä joka toiseen päivään.

Anna miehesi ryynätä aikansa. Kyllä hän itsekin tajuaa sopukoissaan ettei homma ole ihan jees.

Tuskin hölmöä miestä olet ottanut, muuten olet itsekin hölmö ämmä. Kyllä tyämiäs tajuaa ja lopulta vähän rajottaa. Toisaalta kesä tulee ja kohta näyttäisi siltä että pitää alkaa valehtelemaan, kun nainen on vaativa nobelaneri-ritarinsa puolesta.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 16:20"]itse alkoholisti perheen tyttärenä(siis isä oli alkoholisti) kehottaisin sua eroamaan mahdollisimman pian. itse olin 11v kun sanoin äidille' muutetaan me pois ja annetaan isän pärjätä omillaan'. Nyt olen 48v ja edelleen äidilleni katkera, ettei silloin kuunnellut minua. viellä tänäpäivänä alkoholisti perheessä viettämäni lapsuus näkyy minussa, itsetunto täysi nolla vaikea luoda ihmiskontakteja kun kaikkihan on parempia kuin minä, miehiä pelkään edelleenkin... ei se kiltti ap aina ole niin että lasten takia parasta olla yhdessä, voi olla lasten parasta erota. lue av ketjusta kirjoitus ' tuli sitte fyysisesti otettua yhteen 15v poikani kanssa'. siihen voi vanhempien huonot välit johtaa.

[/quote]

Itse olen nyt sen 12, ja isäni on ollut alkoholisti jo pitkään. Pettää vieläkin lupauksia, mustamaalaa Exiänsä ym. Monella ystävällänikin on alkoholisti-isä. Todellakin kannattaa erota, lapsille jää vaan traumoja. Ehkä joku järjestö voi auttaa lapsia taas palaamaan arkirutiiniin?:-)

Nimim. Alkoholistin lapsi

Vanhempani erosivat isän alkoholismin vuoksi kun olin kuuden ja sisarukset murrosiässä. Sisaruksille ero oli vaikeampi paikka kuin minulle. Ehkä isä oli syvenevän alkoholisminsa kanssa jo niin omassa maailmassaan, ettei ollut ollut minulle koskaan läsnä? Hän kuoli sitten joitakin vuosia myöhemmin viinan aiheuttamiin sairauksiin.

Eron jälkeen äiti joutui taloudellisesti ja arjen pyörityksessä tiukoille, suku otti "hajurakoa" ja ystäväpiirikin pieneni ja muuttui sitten vuosien kuluessa toiseksi. Silti olimme kaikki, äiti ja me lapset, sitä mieltä, että ero oli parasta mitä perheellemme saattoi tapahtua. Kireys ja (muka) peitelty viha, valehtelu, kaksinaismoraali, katkeruus, ikävät sarkasmit ja muut ilkeydet vanhempien välillä, isän nöyryyttäminen yms. yms. yms. loppuivat arjestamme.

Myöhemmin olin itse pitkässä suhteessa alkoholistimiehen kanssa. Se ehkä johtui isäni juomisesta. Onneksi en halunnut hänen kanssaan lapsia (joku järki päässä sentään :)). Erosin kun en enää jaksanut kilpailla viinan kanssa ja aina jäädä tappiolle.

Juopon elämän päämäärä on juominen, hän juo koska hän juo. Vain jos elämään tulee joku isompi päämäärä juoppo voi haluta lopettaa dokaamisen. Se voi olla uskoontulo, hyvin voimakas rakastuminen ... joitakin auttaa AA:n 12 askelta. Ellei juoppo löydä elämäänsä uutta tarkoitusta, hän jatkaa juomistaan. Niin se vain on.

Niinkuin monet ovat jo sanoneet: lapset vaistoavat kodissa vallitsevan epätoivon. Lapsia ei myöskään saa laittaa vastuuseen vanhempiensa onnettomasta liitosta, jota pidetään kasassa "lasten tähden". He ovat lapsia! 

Jos päätät erota, ap, selviät kyllä uuden arjen haasteista. Ota huomioon, että sinulla on paljon enemmän energiaa kun et enää joudu taistelemaan miehesi alkoholismia vastaan/ sen kanssa.

Kai olet lukenut Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarinan?

Anteeksi pitkä sepustus. 

Täällä av palstalla se ainoa neuvo yleensä on että pitää erota. Onko se todellakin ainoa ratkaisu? Minun miehelläni oli tätä samaa ongelmaa. Kalja maistui päivittäin. Kalja on miehelleni maistunut aina koko 25 vuotisen liittomme ajan. Aiheesta on keskusteltu vuosia ja vuosia. Olen itkenyt ja rukoillut, yrittänyt olla hyvä vaimo ettei tekisi mieli juoda. Ei mikään auttanut. Sanoin miehelleni että jos tähän ei tule muutosta niin olen valmis eroamaan. Suostui tulemaan perheasiainkeskukseen juttelemaan. Siellä ollaan nyt käyty vuosi ja täytyy sanoa että hyvältä näyttää.

Mieheni on vähentänyt juomista todella paljon. Myöskin sitä pohditaan miksi täytyy juoda. On ihanaa kun saa keskustella asioista rauhassa ja terapeutin tukemana. 

Mieskin on herännyt huomaamaan kuinka paljon on juonut, ja kuinka olen siitä kärsinyt. Raivoraitista miehestä ei tule koskaan sen tiedän mutta entiseen ei ole paluuta.

Suosittelen pariterapiaa lämpimästi jos vaan mies suostuu lähtemään ja jos ei suostu voi mennä vaikka itse juttelemaan ja jäsentelemään tilannetta sinne perheasiainkeskukseen.