mies suuttui silmittömästi, heitti jääkapista ruoat roskiin, mun vaatteet kaapista lattialle

Ei varmaan löydy sellaista asiaa, johon ei täällä tulisi ohjeeksi eroamista. vittu mä tiedän harvinaisen monta ämmää jotka käyttäytyy tasan samalla tavalla kuin ap:n mies, mutta ei ne parit eroa, ne vaan käsittelee sen asian vaikeimman kautta ja jatkavat taas. Heikot paskaläjät eroaa, sitten kun ei enää tarvitse ratkoa ristiriitoja, niin saa olla aina autuaasti oikeassa. Tulee siinä varmaan hyvää jälkikasvua, kun ei livenä nähdä riitelyä JA RIIDAN PÄÄTTÄMISTÄ. Ei riitely ole pelottavaa kuin hetken, mutta vihanpito on kauhua, sen mitä lapsuutta muistelen. Vanhempien riidan ratkeamisen kuuleminen aiheutti samanlaista huojentavaa vapautuneisuuden tunnetta kuin aivastus, siksi sekin tila pitäisi lapsen kokea. Ja mun mutsi oli just samanlainen riidanhaastaja kuin ap vaikuttaa olevan(?), lapsena en voinut käsittää miksei se voinut vastata faijan jankutuksiin rauhallisesti, vaan vaikeni ivallisesti ja sai faijan entistä suurempaan raivon JA MEIDÄT LAPSET SUUREMPAAN PELKOON. Faijan jankutuksiin vastaamalla se onnistui alistamaan faijan joskus, kun tajusi etä älykkäästi vastaamalla sai humalaisen mölinän kuulostamaan typerältä, faija tajus sen itsekkin ja rauhoittui joskus jo tupakan poltettuaan. Meidan rouva hiljentää minut joka kerta niin kipakoilla ja viiltävän osuvilla vastauksilla, että ei mun äly riitä riidanpitoon. Se vaikenee kun tietää olevansa väärässä ja siihen mä lopetan. Kynsilakka lähtee lakanpoistoaineella tahmeana tai kuvuttuaan hankaussienellä (ihmesieni) tai siklillä (jos on lasipintaista kaakelia). Opetelkaa nyt elämään hyvät ihmiset.

Mikä on se sopiva aika ottaa turpaansa? 10-20 vuotta? Täytyy olla täysin idiootti joka ei lähde ap;n tilanteessa!

8 vuotta minä yritin ja yritin. Elin alistetussa suhteessa kun oli vaan pakko jatkaa lasten takia. Turpaan tuli tai mies hajotti koko asunnon. Siinä remontoidessa oli kiva tehdä sovintoa. Aina vika minussa. Ärsytin tahallani, olin vaikea tai vaan muuten vittumainen.

Mutta kusipäiden kuningasta tulee palvoa, mies on se maailman napa ja nainen vain palvelusväkeä.

Sydämestäni neuvon jokaista naista joka pelkää miestään ja riitoja EROAMAAN. Normaalissa suhteessa riitoja ei kenenkään tarvitse pelätä ja yhdenkään vaimon ei tule pelätä puolisoaan.

Terv: Eronnut heikko paskaläjä.

Miten menee? Oletko saanut asioita järjestettyä?

Kertomasi todella karmii selkäpiitä - toivon itsesi ja lapsesi vuoksi, että jatkat matkaa turvakodin kautta.



Voimia raskaalle tielle!

Vaikka edes vuorokaudeksi äidillesi kai kaverillesi.

Keskustelkaa huomenna tai erotkaa.

Allekirjoitat eropaperit ja lähdette vbiettämään parempaa elämää lapsen kanssa. Älä edes harkitse muuta.

itse olen niin prkleen itsepäinen, että tuollainen käytös olisi kuin vettä myllyyn meikäläiselle. Siinä katsottaisiin kuka on kuka! Enkä myöskään siivoaisi miehen aiheuttamia sotkuja, saisi kyllä aivan itse järjestää hajottamansa meikit ja vaatteet, tai ne jäisivät niille sijoilleen.

Oikeasti, meinaatko taipua nyt? Älä ihmeessä tee sitä erehdystä tai olet tossun alla loppuikäsi...

Voi lapsiparkaa!:( ja äiteä kanssa. Mistä oli kysymys? sinuna lähtisin lapsen kanssa ja lujaa, tuommoista PASKIAISTA ei tarvitse kenenkään katsella.

Saako mies useinkin tuollaisia raivokohtauksia? Kyllä pelkäisin jo turvallisuutesikin puolesta; mitäs jos se mies jossain vaiheessa leipasee turpaan saadakseen alistumaan tahtoonsa?

Vai odotatko siihen asti että panokset kovenee ja hän sanoo jos et tee niin ja näin niin saat nyrkistä?

odottelemaan huomisia avioeropapereita.



Sanoisin miehelle, että siivoaa sotkun. Nyt pakkaisin kassin ja lähtisin lapsen kanssa yöksi pois. Antaisin miehelle mahdollisuuden rauhoittua ja tavata huomenna jossain julkisella paikalla.



Tuo ei todellakaan ole normaalia käytöstä ja lapsen ei tuollaista tarvitse todistaa. Jos asia meni noin kuin itse kerroit, ei voi tietää, mitä kohta tapahtuu - itse en jäisi odottelemaan. Miehelle tekee varmasti hyvää rauhoittua. Saattaisin lähteä pakkaamatta kassianikin vain ulos lapsen kanssa ja ilmoittaa puhelimessa meneväni vanhemmillen tai jonnekin ja sanoa, että huomenna keskustellaan lisää, kun mies on miettinyt asioita ja siivonnut sotkunsa.

tai ainakin valokuvaat kaiken mitä meni paskaksi, mies on korvausvelvollinen.



Ja mä menisin ihan oma-aloitteisesti hakemaan niitä eropapereita; kukaan päästään terve ihminen ei käyttäydy noin, eikä uhkailu kuulu parisuhteeseen.



Olen todella pahoillani tilanteesta, mutta lapsesi takia kannattaa ero ottaa ja äkkiä. Seuraavalla kerralla mies saattaa kamojen sijasta paiskoa sinua.

joo, riitelimme, miehellä on aina tapana uhkailla, että vastaa tai jos et vastaa, niin teen niin ja näin. Ei koskaan ole lyönyt tai ollut väkivaltainen. Minä olen suutuspäissä kyllä kolistellut astioiden kanssa, paiskonut ovia ym. En hajoittanut mitään.



Mutta...minähän ärsytin - tilanne olisi ollut ohi, jos olisin vastannut myöntävästi, ei olisi toteuttanut uhkaustaan...elämämme olisi ah niin säyseää, jos en osoittaisi kielteisiä tunteita koskaan = haastaisi riitaa.



Aikaisempiin avioerolla uhkailuihin olen sanonut, että ei siihen kahta tarvita, ei minun kanssa ole pakko olla, vieköön paperit, jos haluaa erota.



Laitoin lapsen päiväunille, mies lähti ovesta ja vielä terotti, että minulla on vuorokausi aikaa tehdä päätös. Tarkoittaa sitä, että sysää päätöksenteon minulle, saisi sitten syntipukin eroon.



Olemme aina riidelleet, lapsen tulo on kärjistänyt riitoja. Olen hoitovapaalla ja mies uhkailee myös taloudellisilla asioilla. Maksaa vuokramme, mutta on uhannut, että alkaa maksaa vaan puolet. Teen kaikki kotityöt, mutta hänhän elättää perheen - muistaa riitatilanteessa mainita, että ruoka on hänen rahoillaan ostettu!

Meillä on iso ikäero, olen hieman päälle kolmikymppinen.

miksi mies suuttui. Jos olit esim. pettänyt häntä niin käytös ei mielestäni ollut ylireagointia (minullakin on tapana heitellä tavaroita suuttuessani, enkä pidä itseäni hulluna).

En ole tietenkään pettänyt, hänelle punainen vaate on aina se, kun riitatilanteessa vaatii mua vastaamaan johonkin kysymykseensä, johon vastaus tarkoittaa alistumista.

eli sanot miehelle et sulle riittää, sua ei noin kohdella ja se on ero tai sitten menette terapiaan.



Kenenkään ei tarvitse tollasta kohtelua sietää. Vaikuttaa kyllä siltä että ero lienee paras vaihtoehto, miehelläsi ei tunnu olevan kaikki ihan kotona.

Älä pelkää taloudellisia asioita.

Saat sitten yh-lapsilisää, elarit, asumistukea...

Ja omaisuuden osituksessa otetaan huomioon se, että olet ollut lapsen kanssa kotona etkä töissä.

Eli se ei automaattisesti pienennä osuuttasi ;-)

Tsemppiä prosessiin!

ei muuten saa millään pois ainakaan kaakelipinnoilta.

olen se, joka miettii lähtöä.



Miehesi kuulostaa mun mieheltä.. meillä oli samanlaista kun olin kotona, siis että kiristi rahalla.



Siinä ketjussa kyllä mua patistetaan että terapiaa ja blääh blääh, ei saa rikkoa perhettä



Mutta noiden tilanteiden takia opin suorastaan halveksimaan miestäni.



Sinuna lähtisin nyt, ja tsemppiä.

ja ei kukaan voi käyttäytyä noin..vaikka toinen ei vastaa..

ap miehen käytös ei todellakaan ole sinun vikasi..

mitä asiaa et enää saisi tehdä?