Miksi lääkäri/terapeutti/psykologi tms. kirjoittaa henkilön pukeutumisesta?

Jos homssuisuus/likaisuus on silmiinpistävää?

Ulkoisen olemuksen raju muutos voi kertoa mt-ongelmista

Hullut pukeutuu hullusti ja hulluimmat eivät edes itse tiedosta sitä.

Pukeutuminen kertoo joissain tapauksissa terveydentilasta. Jos vastaanotolle menee kaksi ihmistä, joista toinen on pukeutunut siisteihin, puhtaisiin, yhteensopiviin ja säänmukaisiin vaatteisiin, ja toinen on pukeutunut tahraiseen toppatakkiin ja sukkahousuihin keskellä kesää, keskimäärin voi olettaa, että ensin mainitulla on parempi terveydentila. 

Minä pukedun kawaii tyyliin koska tykkään Japanin kulttuurista, en siksi että en hyväksy omaa ikääni.

"Siististi pukeutunut, selkeästi ahdistunut" luki omissa tiedoissa, kun masennusta selviteltiin. 

Hoitaja sanoi ihan fiksusti, että monella se masentuneisuus ei näy ulkoisessa habituksessa. 

Koska pukeutuminen/siisteys voi olla merkki siitä, että sairaus on pahenemaan päin. Tai vaihtoehtoisesti menossa parempaan suuntaan. Se ei ole mikään arvosteleva kommentti vaan huomio, joka pidetään mielessä yleistilaa arvioitaessa.

Ihan esimerkkinä sellainen, että maanisessa vaiheessa ihminen saattaa pukeutua provokatiivisesti tai ei tyypillisesti omaan ikään nähden. Jos sama ihminen on aiemmilla käynneillä pukeutunut konservatiivisemmin, haluavat kirjoittaa tämän tiedon ylös siksi, että vaatetuksen raju muutos voi olla merkki siitä, että menee ns. liian lujaa.

Joissain mielen sairauksissa ihmisen kyky huolehtia itsestään heikkenee merkittävästi. Vaatteet saattavat olla esim. likaiset, rikkinäiset, säähän sopimattomat. Vaatteet voivat viitata myös sosiaaliavun tarpeeseen mielenterveysongelman hoidon ohella, jos ihmisellä ei ole varaa tai jaksamista hankkia itselleen kunnollisia vaatteita.

Kyseessä ei siis ole mikään päivän asu -arvio, vaan lääkäri tai psykologi voi vaatetusta kuvailemalla ilmaista, tuleeko esiin sellaista huolta, että henkilö ei kykene nyt täysin huolehtimaan itseään, ts. on vaikkapa sillä tavalla psykoosissa, että tarvitaan jämäkkää apua. Paremman arvion tietenkin saisi, jos voisi mennä vaikka ihmisen kotiin kylään, mutta sellaista mahdollisuutta harvoin on.

Vaatetuksen arviointi on vain yksi pieni osa kokonaisarviota. Eivät kaikki sellaisia kirjoittelekaan.

Lääkäri saattaa kirjoittaa lausuntoon myös esim. "potilas on asiallinen", mikä naurattaa mua aina kauheasti, mutta sitähän sillä tarkoitetaan, että ei vaikuta sekavalta tai psykoottiselta.

Tästä oli joskus juttua ja kun kaverini teini oli käynyt jossain vastaanotolla, oli papereihin kirjoitettu, että poika oli pukeutunut huppariin. No sehän selittääkin kaiken?!

Mainittakoon, että kun kärsin nuoruudessa mielenterveysongelmista, leikkasin tukkani melkein kokonaan pois (olen nainen) ja pukeuduin kirpparilta ostamiini isoihin miesten vaatteisiin. Vaatteet olivat kyllä puhtaita mutta monella tavalla huomiota herättäviä. Kun aloin toipua, palasin käyttämään tavallisempia vaatteita, joten kyse ei ollut sukupuoliristiriidasta.

Voin kuvitella, että ulkonäöstäni on ollut epikriisissä muutamakin maininta...

Myös se että jos on masentunut ja pukeutunut siististi niin jos se pukeutuminen muuttuu oleellisesti (aiemmin siisti, nyt homssuinen) niin voidaan päätellä että hoito ei ole auttanut, tilanne on huonontunut.

Mulla oli päällä sellainen pusero, jota en muuten ikinä pidä, koska en tykkää sen tyylisistä vaatteista. Oli puhtaana ja tykkään kuitenkin sen väristä. Terapeutti oli kommentoinut ikävästi puseron tyyliä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli päällä sellainen pusero, jota en muuten ikinä pidä, koska en tykkää sen tyylisistä vaatteista. Oli puhtaana ja tykkään kuitenkin sen väristä. Terapeutti oli kommentoinut ikävästi puseron tyyliä.

Niin sä sen nyt haluat ajatella.

Ymmärrän tämän että olemus voi kertoa ihmisen terveydentilasta jos esim. näyttää ja haisee spurgulta. Mutta itselläni oli kerran psykiatrilla käydessä päällä musta huppari ja farkut (puhtaat), en ollut meikannut ja hiukset nutturalla ja sinne oli kirjoitettu "jokseenkin hoitamaton olemus", tätä en ihan ymmärtänyt.

Minua on huvittanut loputtomasti se että jokainen naispuolinen psykiatri on kirjoittanut parikin lausetta pukeutumisestani ja laittautumisestani, onneksi myönteistä.

Miespuoliset (2 kpl) ovat kirjoittaneet omakantaan muuten samat jutut, mutta eivät ole maininneet ulkonäöstä mitään. Olen pukeutunut ja laittautunut saman tyylisesti riippumatta psykiatrin sukupuolesta.

Ehtiipä tehdä tätäkin tutkimusta kun täälläpäin ei pääse samalle psykiatrille monta kertaa, ja masennuksen hoidossa menee useampi vuosi. Mitä olen oppinut: psykiatri on yksi paikka jonne tällätään, vaikka pää olisi kainalossa. En halua lukea omakannasta loppuikääni lausuntoja homssuisuudestani.

En ole koskaan kirjannut asiakkaani pukeutumisesta. Ehkä kirjaisin jos tulisi aivan erikoisessa esim. rooliasussa (johon ei kukaan pukeudu kuin vaikka naamiaisissa) vastaanotolle. Jokaisella on oikeus omaan tyyliin eikä sen kirjaaminen ole asiallista mielestäni oli sitte hippi, gootti tai pukumies. T. Psykologi

Monesti ongelmat voivat näkyä olemuksessa. Naisella pukeutuminen voi olla esim. tavattoman seksuaalisesti provosoivaa. Usein mt potilailla on myös likaiset hiukset. 

En edes yritä pukeutua mitenkään korostetun siististi, vaikka varaa olisi. Tykkään boheemiudesta.

Joku kunnon vanhan liiton gootti pamahtaisi vastaaotolle:D

Mitä olen psykiatrian polin vastaanottotiloissa nähnyt, niin ei siellä ole mitään omituisten pukeutujien kokoontumisajoa. Useimmat eivät ole pukeutuneet yliseksuaalisesti tai naamiaisiin, spurgun näköisiä tms. Aivan tavallisen näköisiä, tavallisia ihmisiä. En ymmärrä, mitä hyötyä näiden ulkonäöstä kirjaamisessa on.