Lue keskustelun säännöt.
nonni, tuli tapeltua fyysiseti 15v pojan kanssa
15.04.2014 |
Jätkä on hiukan kipeänä kotona on puhunut mulle rumasti koko aamun. Sitten varasti pikkuveljeltä pleikkaohjaimen ja itketti tätä. En saanut ohjainta pois joten takavarikoin pojan kännykän. Jätkä alkoi raapia mun paljaita sääriä verinaarmuille, hermostuin totaalisesti ja aloin lyödä ja potkia häntä. Seurasi painimatsi, jossa varmaan kumpikin sai mustelmia ja naarmuja. Sanottakoon että 15v on minua huomattavasti kookkaampi ja pelkäsin välillä että minulle sattuu pahasti, mutta raivon voimalla tappelin. Pikkuveli meni toiseen huoneeseen itkemään ja sanoi jälkeen päin pelänneensä että minä kuolen.
15-vuotias on nyt yläkerrassa. Miten jatkaisitte tästä eteenpäin ja selvittäisitte asian? Pienempää matsaamista meillä on ollut ennenkin mutta ei näin selkeää tappelua. Jätkä on herkästi töninyt tai potkaissut jos "loukkaan hänen reviiriään". Muuten hän ei ole "ongelmalapsi", vaan kunnolinen ja hyvä koulussa.
Kommentit (65)
Nykyään nuoret on tuollaisia, ei niillä ole mitään järkeä enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huolestuttavaa on 15-v, joka hyökkii äitinsä kimppuun. Tuon ikäisellä pojalla alkaa jo olla kokoa ja voimaa (riippuen tietty fyysisen kehityksen vaiheesta) ja tilanne voi ihan oikeasti eskaloitua vaaralliseksi. Pojan pitää oppia kunnioittamaa myös äidin koskemattomuutta.
Mitä vastaajat äidin olisi pitänyt ko, tilanteessa tehdä? Jättää puolustautumatta ja antaa pojan raapia ja lyödä? Ehkä paras vaihtoehto olisi ollut soittaa poliiseille, jos puhelin käden ulottovilla, mutta monella ei ole rohkeutta antaa viranomaisten puuttua perheen elämään, koska silläkin on seurauksia eikä niin kivoja aina...
Silti, tuo pitää saada loppumaan HETI. jos poika kunnioittaa isäänsä enemmän, isän pitää puhua, että äitiä tulee kunnioittaa ja äitiin ei kosketa rumasti koskaan (kuten ei yhteenkään ihmiseen!) Jollei sana mene perille, niin näen ulkopuolisen avun ainoana vaihtoehtona, pojan tulee tietää rajansa ja niiden ylittämisestä on oltava seurauksia hänelle!
Nythän hän sai äidin alistumaan omalle tasolleen (eli äiti näyttäytyi heikkona henkisesti) sen lisäksi poika on fyysisesti vahvempi, joten hän oli "voiton puolella" ja äiti oli "alakynnessä, alistettuna, uhattuna".
Ap, soita vaikka poliisit, olen tosissani, osoita, että sinulla on rajat joita kukaan, edes oma poika, ei saa loukata. Että vaikka rakastat häntä, et voi suojella hänen väkivaltaansa, etkä jää ikävöimään, jos hän väliaikaisesti menee vaikka laitokseen harjoittelemaan ihmiseksi kasvua. Jollei sinun kasvatus tehoa, kyllä joku pojan kasvattaa... näytä se. Lasten tulee kävellä vanhempiensa perässä, ei toisin päin, koska se on vaarallista! (Henkisesti poikasikin pelkää sinun heikkouttasi, hän tarvitsee sen, että olet häntä vahvempi, ei fyysisessä tappelussa, vaan henkisesti! Pohjimmiltaan häntä pelottaa olla sellainen paholainen, joka hyökkää oman äitinsä kimppuun.
Missä miehesi luuraa, 15-vee tarvitsee normaalia miehen mallia PALJON!
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 11:42"]
Ihan samoin kävi meilläkin, tosin poika paini isänsä kanssa. Poika aloitti, uhkaili vetää nyrkillä päin näköä ja tuli jo kohti, mutta isänsä, joka on harrastanut nuoruudessaan itsepuolustuslajeja, otti lukko-otteen ja kellautti pojan lattialle. Kerran poika uhkaili minua, mutta isänsä tuli tässäkin kohtaa väliin. Mielestäni mieheni toimi oikein, pojalle on nyt osoitettu, että vanhempia ei uhkailla, eikä heidän kimppuunsa käydä. Poika mökötti vuorokauden, pyysi sitten anteeksi ja asia on sovittu.
[/quote]
Tosi pelottavaa, onneksi sun mies on harrastanut itsepuolustuslajeja.
Onko tuo kuinka yleistä, että pojat alkavat teineinä väkivaltaisiksi, tuossahan voi käydä tosi pahasti, varsinkin, jos se väkivalta kohdistuu äitiin tai pienempiin sisaruksiin.
Kyllä te saatte asiat yhdessä ratkaistua. Murkkujen kanssa arjessa kuohuu välillä. Olen myös sitä mieltä, että poika on ihan ok, eikä kannata alkaa tehdä psykiatrian potilasta kenestäkään ehdoin tahdoin. Kun tilanne on rauhaisa, meet juttelemaan ja sanot että meni överiksi kummallakin, ja että ens kerralla ollaan molemmat viisaampia. Poika kunnioittaa sua, kun pysyt päätöksessäsi. Hiljalleen ainakin oppii. Itse olen kokenut yhteenottoja, lähinnä sanallisia, murkkuikäisen pojan kanssa, ja tiedän että ei ole helppoa aina! Se ikä onneksi helpottaa kuitenkin, ootetaan sitä rauhassa. Kun lapsi on kipeä, kaikkea voi tuollaista tulla. Toisianne te tarviitte ja jutusteluja, ei perheneuvolaa.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 12:00"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 11:42"]
Ihan samoin kävi meilläkin, tosin poika paini isänsä kanssa. Poika aloitti, uhkaili vetää nyrkillä päin näköä ja tuli jo kohti, mutta isänsä, joka on harrastanut nuoruudessaan itsepuolustuslajeja, otti lukko-otteen ja kellautti pojan lattialle. Kerran poika uhkaili minua, mutta isänsä tuli tässäkin kohtaa väliin. Mielestäni mieheni toimi oikein, pojalle on nyt osoitettu, että vanhempia ei uhkailla, eikä heidän kimppuunsa käydä. Poika mökötti vuorokauden, pyysi sitten anteeksi ja asia on sovittu.
[/quote]
Tosi pelottavaa, onneksi sun mies on harrastanut itsepuolustuslajeja.
Onko tuo kuinka yleistä, että pojat alkavat teineinä väkivaltaisiksi, tuossahan voi käydä tosi pahasti, varsinkin, jos se väkivalta kohdistuu äitiin tai pienempiin sisaruksiin.
[/quote]
En tiedä kuinka yleistä se on, mutta itse uskoisin, että tämä on ihan sellaista normaalia murrosikäisen rajojen testaamista. Kokeillaan kuinka pitkälle voi mennä. Meillä poika ei ole luonteeltaan väkivaltainen ja hänelle on nyt osoitettu missä raja menee. En itse asiassa usko, että hän uhittelee enää meitä kumpaakaan vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en halua syyllistää nyt ketään! mutta minusta äitikin sais nyt hiukan katsoa peiliin. jos nuori oireilee noin on hänellä paha olo, tääl monet sanoo 'nuoret on vaan nykyään tommosia' ei se niin mene. ehkä kokee juur niin että aiheetta aina puolustat pikkuveljeä eikä hän ole sinulle tärkeä. en tiedä mut jotenkin tuntuu että nyt jätät jotain kertomatta...ja syyllistät ja haet vikaa vaan pojasta. itellä poika 16v ja asiat hoituu kyl ihan puhumalla. kuunnellaan hänenkin mielipiteitään ja tehdään kompromisseja.
Eikö kenellekään ole tullut mieleen, että ap:n olis pitänyt ottaa pois syliin ja halata?
Poika tarvitsee huomiota koska on kipeänä ja ap menee ja takavarikoi puhelimen ja lopulta käy kimppuun ja alkaa hakata?
Ei kyllä ole asiat kohdallaan apn perheessä, kommunikaatio ei toimi eikä selvästi vanhemmuus ole hallussa.
Poikaparka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja olen samaa mieltä, kuin joku aiemmin jo mainitsikin: ota asia puheeksi lapsen isän kanssa, jos poika kerran tottelee häntä paremmin. Isän tehtävä olisi nyt neuvoa poikaa, ettei äidin kimppuun (tai kenenkään muunkaan, sen puoleen) hyökätä. Keskenänne selvitätte tämän. Ei tässä perheneuvoloita tarvita, ainakaan vielä.
T. 18/24
voi hertsileijaa! miten joku voi sanoa että normaalia... Ei kuuna päivänä normaalia että perheessä kukaan käyttää fyysistä väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 11:33"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 11:26"]
Sori, mutta ei ole kunnollinen ja hyvä jos käy äitinsä kimppuun. Ei tulisi mieleenikään, että omat lapseni tekisi jotakin tuollaista.
t: pojat 20v ja 14v, sekä nuorempia lapsia.
[/quote]
No tarkoitankin että muiden ihmisten keskuudessa hän on kunnollinen. Muut ihmiset eivät oikein usko korviaan kun olen sanonut että minua kohtaan hän on vaikea. Meidän välimme ovat kyllä olleet ongelmalliset jo ainakin parin vuoden ajan. Hän on ottanut asiakseen vastustaa ja halveksia minua kaikessa. Isäänsäkin tottelee ihan eri tavalla. Muiden lasteni kanssa en riitele (on 4 poikaa, joista kaksi on vanhempia kuin tämä 15v). Miehen kanssa on kyllä aviokriisi meneillään ja siihen poika varmaankin reagoi.
ap
[/quote]
Siis miten täällä ihmetellään pojan käytöstä. Eikö tässä äiti ole se, joka käyttäytyy käsittämättömällä tavalla? Hermostuu niin paljon, että lyö ja potkii lastansa.
Todellakin perheneuvolan paikka tai äidille terapia.
Jos äiti tai vanhemmat toimivat noin, niin miten poika osaisi käyttäytyä paremmin.
Poika koettelee rakkaintaan. Se on äiti. Se menee usein niin. Iän myötä side voi olla luja, kun se on kestänyt kaiken. Tärkeintä on että ap ei henkisesti hylkää poikaa. Vaikka hän on iso jätkä, sisällä on ihan sama poika kuin pienenäkin. Huutaminen ja raivo koukuttaa, ja tulee kierre ja tapa siitä. Voimia! Sä oot hyvä äiti, älä unohda sitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 14v tyttö lyö minua suuttuessaan. Olen puolustanut itseäni ja lyönyt takaisin. En tiedä oikeasti mitä tehdä. Jos puhun perheneuvolassa niin mitä siitä seuraa? Hänet otetaan huostaan? Ei ole ketäön kuka auttaisi.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 12:11"]
en halua syyllistää nyt ketään! mutta minusta äitikin sais nyt hiukan katsoa peiliin. jos nuori oireilee noin on hänellä paha olo, tääl monet sanoo 'nuoret on vaan nykyään tommosia' ei se niin mene. ehkä kokee juur niin että aiheetta aina puolustat pikkuveljeä eikä hän ole sinulle tärkeä. en tiedä mut jotenkin tuntuu että nyt jätät jotain kertomatta...ja syyllistät ja haet vikaa vaan pojasta. itellä poika 16v ja asiat hoituu kyl ihan puhumalla. kuunnellaan hänenkin mielipiteitään ja tehdään kompromisseja.
[/quote]
Tuo 15-vuotias on minulle todella rakas (ihan niin kuin muutkin lapset), enkä halua syyllistää häntä mistään. Mutta itse hän varmaankin kokee että olen henkisesti hylännyt/pettänyt hänet. Tiedän kyllä mistä vaiheista se johtuu, mutta poika ei suostu vastaanottamaan mitään rakkaudenosoituksia minulta vaan torjuu ne rumaan tyyliin. Ja minä taas en pysty keskustelemaan asiasta järkevästi, koska emotionaalinen tuska siitä on niin suurta.
Viranomaisten, mukaan lukien perheneuvolat, puoleen kääntyminen ei houkuta juuri siksi että nykyään tuntuu huostaanotto olevan enemmän sääntö kuin poikkeus ja se taas olisi sama kuin lisää hylkäämistä pojalle. Ei, vaan haluaisin meidän välit kuntoon ihan kahden kesken. Yksi syy omalle raivarilleni ja tappelemaan yhtymiselleni oli se että poika haukkui minua samoin sanakääntein kuin mieheni ja minä toisiamme riidoissamme, jolloin tavallaan aloin taistella myös sitä "pojassani piilevää miestäni" vastaan. Miehen ja minun välillä ei ole kuitenkaan ollut koskaan fyysistä väkivaltaa, vaikka henkistä ja sanallista on ollut. Mies on sitä paitsi ilmaissut halunsa lopettaa meidän välinen riitely ja ruveta rakentamaan välejä uudestaan, itse en vaan vielä ole pystynyt pääsemään yli katkeruudesta ja epäluulosta enkä pysty kuvittelemaan että hän selittäisi pojalle jotain äidin kunnioittmisesta.
En halua että poika luulee minun vihaavan häntä, mutta jo ajatuskin että menisin sanomaan sitä hänelle, saa minut itkemään vuolaasti. Pitäisi jo mennä juttelemaan hänen kanssaan, mutta miten saan psyykatuksi itseni sellaiseen tilaan että parkumisen sijasta pystyisin kunnolla keskustelemaan? Poika pelästyi selvästi itsekin tilannetta (enkä usko että hän jotenkin kuvitteli olevansa niskan päällä, vaikka fyysisesti olikin) ja uskon että meillä olisi nyt mahdollisuus puhua asiat selviksi ja toivottavasti saada asiat paranemaan. Toki jos sitä ei tapahdu, vaan tämä toistuu, on varmaan perheneuvolan paikka.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 12:14"]
Eikö kenellekään ole tullut mieleen, että ap:n olis pitänyt ottaa pois syliin ja halata?
[/quote]
Poika ei TODELLAKAAN anna halata, raivostuu yrityksestäkin.
ap
Mee vaan jutteleen. Kyllä sinä pystyt! Eikä itku ole ollenkaan paha asia. Kellekään.
Juttelette, kunhan olette molemmat ensin hieman rauhoittuneet. Ei se maailma tähän kaadu, vaikka se tuntuu molemmista siltä juuri tällä hetkellä. Ylilyönti, mutta varmasti opettavainen molemmille.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 12:39"]
Meillä 14v tyttö lyö minua suuttuessaan. Olen puolustanut itseäni ja lyönyt takaisin. En tiedä oikeasti mitä tehdä. Jos puhun perheneuvolassa niin mitä siitä seuraa? Hänet otetaan huostaan? Ei ole ketäön kuka auttaisi.
[/quote] vai puolustat itseäsi lyömällä takaisin 14v lastasi. helpotatko huonolla selityksellä huonoa omaatuntoasi? etkö itse silloin näytä mallia et asiat hoidetaan väkivallalla.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 11:46"]
Nykyään nuoret on tuollaisia, ei niillä ole mitään järkeä enää.
[/quote] Nuoren miehen aivoissa on tapahtunut paljon murrosiän alettua.Fyysinen kehitys kulkee paljon edellä siitä,mitä aivoissa tapahtuu.Se on räjähdysherkkää aikaa.Sulla on monta poikaa siinä kasvamassa.Ota nyt jo selvää hyvä ihminen miten toimia,ennenkuin tapahtuu jotakin peruuttamatonta.Lapset syyllistää itseään perheen kriisitilanteissa.Se on voinut olla liikaa nuorelle miehelle,kun itsekään ei tiedä missä menee omien tunteidensa ja toiveidensa kanssa ja varmaan tarvitsisi tukea kodista vanhemmiltaan sen sijaan,että pelkää kodin hajoavan.Ehkä oireilisit tai ehkä oireiletkin itse myös ja nuoreen mieheen se kolahtaa.
Siis mikä hemmetin wt perhe te ootte?! kuka ihme alkaa POTKIA omaa poikaansa. Ja mikä on vikana 15v ssä kun alkaa raapia jos ei saa haluamaansa. Idiootteja molemmat.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 11:39"]
5, millaisessa tilanteessa sitten mielestäsi tulisi kääntyä perheneuvolan puoleen, jos ei siinä, että perheessä on vaikea tilanne ja lapsi oireilee väkivaltaisella käytöksellä, ja äiti ei näe muuta keinoa kuin hakata ja potkia takaisin?
[/quote]
Minähän sanoin ekassa viestissäni, että hakisivat apua. Jos mulla olisi minua kookkaampi poika, joka käskettyäni häntä käykin fyysisesti kimppuuni, aivan varmasti puolustaisin itseäni.
Ap komensi, poika kävi kimppuun. Silloin saa puolustautua. Vai meinaatko, että pitäisi vain odottaa, että poika lopettaa pahoinpitelyn ja sen jälkeen silittää päätä?
5