Lue keskustelun säännöt.
nonni, tuli tapeltua fyysiseti 15v pojan kanssa
15.04.2014 |
Jätkä on hiukan kipeänä kotona on puhunut mulle rumasti koko aamun. Sitten varasti pikkuveljeltä pleikkaohjaimen ja itketti tätä. En saanut ohjainta pois joten takavarikoin pojan kännykän. Jätkä alkoi raapia mun paljaita sääriä verinaarmuille, hermostuin totaalisesti ja aloin lyödä ja potkia häntä. Seurasi painimatsi, jossa varmaan kumpikin sai mustelmia ja naarmuja. Sanottakoon että 15v on minua huomattavasti kookkaampi ja pelkäsin välillä että minulle sattuu pahasti, mutta raivon voimalla tappelin. Pikkuveli meni toiseen huoneeseen itkemään ja sanoi jälkeen päin pelänneensä että minä kuolen.
15-vuotias on nyt yläkerrassa. Miten jatkaisitte tästä eteenpäin ja selvittäisitte asian? Pienempää matsaamista meillä on ollut ennenkin mutta ei näin selkeää tappelua. Jätkä on herkästi töninyt tai potkaissut jos "loukkaan hänen reviiriään". Muuten hän ei ole "ongelmalapsi", vaan kunnolinen ja hyvä koulussa.
Kommentit (65)
Juttelut tuli sitten käytyä. Ja sain tunteetkin pidettyä kurissa sen aikaa. Jälkeen päin kävin kyllä vähän piilossa itkemässä.
Sain sanotuksi että hän on minulle rakas enkä missään nimessä halua riidellä saati tapella hänen kanssaan. Pyysin anteeksi omaa osuuttani tappelussa ja selitin mikä sai minut kiehahtamaan lopullisesti. Sanoin toivovani että saadaan väkivallan käyttö loppumaan nyt, koska hänen oma tulevaisuutensa ei ole ruusuinen jos väkivalta tulee hänelle toimintamalliksi. Poika piti pokan, puhui aika niukasti. Kun syytti minua, se 4v pikkuveli totesi "itse aloitit" ja "äiti olisi voinut kuolla" (mikä selvästi vähän kolahti isompaankin) ja pahoitteli vielä sitä että "x ei pyydä anteeksi vaikka äiti pyysi". Itse otin anteeksipyyntönä sen, että hän oli potkimatta ja riehumatta vaikka istuin hänen sängylleen. Yleensä kun se on tiukasti kiellettyä minulta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ap, naisia kunnioittavasta miehestä tietää että he was raised by a queen, entäs teillä?
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 12:39"]
Meillä 14v tyttö lyö minua suuttuessaan. Olen puolustanut itseäni ja lyönyt takaisin. En tiedä oikeasti mitä tehdä. Jos puhun perheneuvolassa niin mitä siitä seuraa? Hänet otetaan huostaan? Ei ole ketäön kuka auttaisi.
[/quote]
Murrosikäinen repii itseään irti kovimmilla otteilla siitä vanhemmasta jonka kokee läheisimmäksi. Napanuoran katkaisussa tulee käytettyä sellaisia keinoja joita sitten hiljaa itsekseen hävetään ja paljon. Ilman irtaantumista ei pääse itsenäistymään. Se on kehitystehtävä. Toisilla se sujuu verbaalisesti ja toisilla otetaan fyysisetkin otteet mukaan.
Kaikenlaisia perhehelvettejä ihmiset selittääkin ihan normimeininkinä... :O Miten joku voi nähdä tuossa mitään "no semmoista nyt sattuu..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 15:36"]
Kaikenlaisia perhehelvettejä ihmiset selittääkin ihan normimeininkinä... :O Miten joku voi nähdä tuossa mitään "no semmoista nyt sattuu..."
[/quote]komppaan mielipidettäsi täysillä!
Ap, älä huostaanottoa pelkää. Voithan sinä mennä ihan yksityisellekin terapeutille juttelemaan muutama kerta, saamaan vähän vinkkiä, miten kannattaisi jatkaa.
Huomaat itsekin kun luet kirjoituksesi, että tässä ei ole kyse vain pojasta vaan mm. sinusta ja miehestä, joka on puhunut sinulle samalla tavalla kuin poika.
Sulla on omat haavat ja tunteet nyt liikaa pelissä ja projisoit niitä poikaan. Hän on vähän niin kuin sijaiskärsijä.
Jos haluat muutaman satasen investoida itseesi, niin mene juttelemaan jollekin esim. psykoterapeutille tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mitä, tuon kaiken näki 4-v pikkuvelikin?? :( Olisin sinuna ap aivan helvetin huolissani siitä seikasta. Oletko koskaan, ikinä, mistään, kuullut esim. traumatisoitumisesta? Liian suurista järkytyksistä? Onko sun vaikea asettua sen pienen asemaan, siis miten pohjattoman kauhuissaan hänen todellakin on täytynyt olla? :( Millaista porukkaa täällä palstalla oikein pesii.
AP.n perheen taustaa en tietenkään tiedä, mutta rivien välistä luin ettei vanhempien välillä kaikki ole ollut hyvin pitkään aikaan. juuri tästä syystä olen aina inhonnut kun monet sanoo 'lasten takia täytyy jatkaa yhdessä'.tätäkö se lasten onni sitten on? Ja niin kuin ketjusta huomattiin vastaavia tilanteita löytyy kyllä. nyt avioerojen tuomitsijat, onko tämä sitte hyvä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 15:54"]
Siis mitä, tuon kaiken näki 4-v pikkuvelikin?? :( Olisin sinuna ap aivan helvetin huolissani siitä seikasta. Oletko koskaan, ikinä, mistään, kuullut esim. traumatisoitumisesta? Liian suurista järkytyksistä? Onko sun vaikea asettua sen pienen asemaan, siis miten pohjattoman kauhuissaan hänen todellakin on täytynyt olla? :( Millaista porukkaa täällä palstalla oikein pesii.
[/quote]älä nyt kun toiset viel sanoo 'toi on iha normaalia'
äh mitä spiidaat,normi settii ei sun perheongelmat ole pahempia kuin muittenkaan.
kyl se poika siit tokenee järkiinsä,perus teinispedeilyy!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haloo, jos olis oikeasti perhehelvetistä kyse, ei ap täällä palstalla näistä kertoisi. Nehän pimitetään kaikkein ongelmallisimmissa tapauksissa ja ne perheet tai vanhemmat jotka oikeasti apua just tarvis, eivät tajua sitä itse. Eivätkä neuvoja kysele. Ero noihin tapauksiin on kuin yöllä ja päivällä, kun lukee ap:n tekstejä. NORMAALIA.
Siis ihan oikeastiko täällä on porukkaa, joka ei käsitä mikä valtavan suuri ja unohtumaton järkytys on 4-vuotiaalle nähdä sekä oma äiti että joku toinen läheinen tappelemassa verissä päin? Tai voi unohtua, todellakin voi, mutta sitten jäädä erittäin pahasti pinnan alle kummittelemaan ja tuottamaan ongelmia tulevaisuudessa. Ja pieni vielä sanoo, että luulin että kuolet äiti... Oletteko te kunnossa ihmiset, liikkuuko siellä päissänne muuta kuin silmät? Kyllä äitiys todellakin jalostaa, jep jep.
T. itse lapseton nro 52
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut tappelu verissä päin hei.
Meillä isä ja teinipoika ottivat tasan kerran fyysisesti yhteen ja minusta se oli pelkästään positiivista. Sen jälkeen ei ole kertaakaannmietitty nokkimisjärjestystä. Poika kunnioittaa meiä vanhempia hienosti. Mutta se vaati tuo yhden matsin isän ja pojan välille.
sinuna ap en hyväksyisi pojalta yhtään potkua tmv. Nollatoleranssi sen suhteen.
Lyömistä, potkimista, raapimista, painimista, tönimistä = vakavaa fyysistä väkivaltaa. Mitä, olisiko vasta sitten vakavaa, jos moralla olisivat silitelleet toisiaan tai keittiöveitsellä paijanneet?
Lapsi voi raivoissaan käydä päälle ja 15v. poika voi olla hyvinkin iso ja voimakas. Mun poika on käynyt mun päälle ja mua sattu.
Poika ei edes muista että on mun päälle käynyt ja kyllä minä puolustin itseäni. On nuorempi kuin 15v.
Murrosikäisen kanssa pitää varoa tilanteita missä voi kuohua. Uhkailu on ehkä kaikkein huonoin keino.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 16:16"]
Siis ihan oikeastiko täällä on porukkaa, joka ei käsitä mikä valtavan suuri ja unohtumaton järkytys on 4-vuotiaalle nähdä sekä oma äiti että joku toinen läheinen tappelemassa verissä päin? Tai voi unohtua, todellakin voi, mutta sitten jäädä erittäin pahasti pinnan alle kummittelemaan ja tuottamaan ongelmia tulevaisuudessa. Ja pieni vielä sanoo, että luulin että kuolet äiti... Oletteko te kunnossa ihmiset, liikkuuko siellä päissänne muuta kuin silmät? Kyllä äitiys todellakin jalostaa, jep jep.
T. itse lapseton nro 52
[/quote]
Pienen puolesta en ole niin huolissani. Otin heti tappelun loputtua ja 15-vuotiaan painuttua yläkertaan pienemmän syliin ja hän sai itkeä siinä loppuun. Ja sitten juttelimme asiasta pitkään. Poika kyseli sattuiko minua kovasti silloin kun x teki sitä ja tätä. Vakuuttelin ettei sattunut pahasti, mutta että se tappelu oli ikävä juttu. Ja päästin tosiaan pienemmän mukaan "sovintokeskusteluun" isomman kanssa. Pahoja traumoja tulee silloin jos asiaa ei käsitellä, käsitellyt traumat vaan vahvistaa.
ap
Omapa on perheesi, ei sikäli kiinnosta. Mun vaan täytyy tähän loppuun sanoa, että hämmentää kovasti kuinka aikuinen voikin ottaa noin kevyesti tuon asian. Sä täysin empimättä siis sanot, että nyt 4-veen kanssa asia on käsitelty, otit ihan syliin ja puhuitte, ja sillä selvä, ei jäänyt mitään ongelmia, hyvä. Sinuna en ihmettelisi, jos sulla on toinenkin väkivaltainen teini kymmenen vuoden päästä talossanne. Sinuna en ihmettelisi, jos poika alkaa nähdä painajaisia ja oireilla vaikka millä tavoin pitkitenkin aikojen päästä. Jos hän on luullut sun kuolevan, on jo pelkästään sekin tarpeeksi paha asia, saati se kun hän on nähnyt rajua fyysistä väkivaltaa, seurannut tilannetta joka on täysin arvaamaton, turvaton ja kaoottinen.
Mitä kuuluu ap?