Lue keskustelun säännöt.
Mies vihjailee muttei kuitenkaan kosi
03.12.2020 |
Olemme kolmekymppinen, neljä vuotta yhdessä ollut pariskunta. Olen tehnyt alusta asti miehelle selväksi, että haluan naimisiin ennen lapsia, ja avioliitto on minulle tärkeä paitsi romanttisena eleenä myös taloudellisena turvana. Mies on antanut ymmärtää, että hänellä on samat ajatukset. Meillä on yhteinen omistusasunto ja koira, ja kihlat olisi luonteva jatkumo.
Kosintaa ei vain kuulu, mutta vihjauksia sen suuntaan kyllä tulee. Viime vuoden syksyllä mies totesi, että kihloihin voisi mennä "ensi kesänä". Kesä 2020 tuli ja meni, ei kosintaa. Jäätyäni työttömäksi mies varovaisesti kyseli, etten varmaan halua alkaa häitä suunnitella tuossa taloudellisessa tilanteessa, ja olin samaa mieltä. Jälleen, hän ei kosinut vaan varovasti kyseli. Lopulta sain töitä, ja pian työllistymiseni jälkeen mies jälleen vihjaili jotakin siihen suuntaan, että nythän kihlat voisivat olla ajankohtaiset, kun taloudellinen tilanne on taas varmempi. Itse kosintaa ei ole vieläkään tullut.
Jos joku nyt luulee, että nuo vihjailut ovat vain miehen kämpelöitä tapoja kosia, niin näin ei ole – mies ihan itse on aina todennut, ettei kyseessä ole kosinta. Hän on myös lukuisia kertoja todennut, että hän itse nimenomaan haluaa kosia, joten en halua viedä tuota tehtävää häneltä väkisin.
Mitä tässä tilanteessa voi tehdä? En halua pakottaa miestä kihloihin kanssani, mutta tämä jatkuva vihjailu ja asialla "kiusoittelu" on henkisesti todella raskasta. Mieluummin jättäisin vaan koko asian pois päiväjärjestyksestä.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä näitä kainoja naisia jotka odottavat että mies vie ja vikisevät vain. Mä kosin itse, sillä mä "otan", jos siltä tuntuu.
Minä olen aikoinaan ehdottanut miehelle, että aletaanko seurustelemaan, kun olimme tapailleet kuukausitolkulla eikä suhde edennyt mihinkään. Minä myös ehdotin yhteenmuuttoa ja etsin meille asunnon. Ehdotin myöskin asunnon ostamista, ja koiran hankinnassa olin myös huomattavasti aktiivisempi osapuoli. Onko ihan kohtuutonta odottaa, että edes kerran mies olisi aktiivinen osapuoli eikä vaan odottaisi, että minä hoidan asiat? Ja kuten aloitusviestissä sanoin, mies on itse ilmaissut, että hän nimenomaan haluaa kosia. ap
No voi nyt... on!!! On kohtuutonta olettaa, että kun aikasi totutat hevosta istumaan reessä, se vuorostaan suostuisi vetämään sitä.
Mies on nyt tainnut optionsa menettää jos ei ole sitä käyttänyt. Aika kätevä konstihan tuo on vedättää toista, ilmoittaa että päätösvalta on sitten minun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä näitä kainoja naisia jotka odottavat että mies vie ja vikisevät vain. Mä kosin itse, sillä mä "otan", jos siltä tuntuu.
Minä olen aikoinaan ehdottanut miehelle, että aletaanko seurustelemaan, kun olimme tapailleet kuukausitolkulla eikä suhde edennyt mihinkään. Minä myös ehdotin yhteenmuuttoa ja etsin meille asunnon. Ehdotin myöskin asunnon ostamista, ja koiran hankinnassa olin myös huomattavasti aktiivisempi osapuoli. Onko ihan kohtuutonta odottaa, että edes kerran mies olisi aktiivinen osapuoli eikä vaan odottaisi, että minä hoidan asiat? Ja kuten aloitusviestissä sanoin, mies on itse ilmaissut, että hän nimenomaan haluaa kosia. ap
On. On kohtuutonta. Jos sä olet käsikirjoittanut hänen elämänsä tähän asti, niin on oikeasti kohtuutonta vaatia, että näyttelee roolinsa loppuun asti ja lausuu sun määrittelemät replat.
Sun viesteistä ei välity minkäänlainen rakkaus miestäsi kohtaan. Puhut vain taloudellisesta turvasta, elämän suorittamisesta askel kerrallaan - sun määrittelemä askel.
Olen itse viisikymppinen ja sinä taas olet nuori. Silti musta tuntui sun aloitusta lukiessa kuin lukisin jonkun tosi vanhan, vanhoillisen ihmisen tekstiä. Yhdistelmä konservatiivisia arvoja, rahalaskelmointia, "järkiavioliittoa"... Mies on kuin joku sivuhenkilö sun elämässä. Sivuhenkilö joka maksaa sun vanhanaikaisen prinsessaunelman.
Et varmasti itse miellä asiaa näin, mutta ulkopuoliselle välittyy tällainen kuva.
Tulkitsen, että mies on kiintynyt suhun ja haluaa tehdä sulle mieliksi. Hän tietää että haluat vanhanaikaisen kosinnan ja jännittää sitä. Siitä on tullut hänelle liian iso juttu. Hän odottaa jotain oikeaa hetkeä koska tietää, että tää on sulle joku elämää suurempi prinsessahaave ja tulet suuttumaan hänelle jos se menee eri tavalla kuin olet suunnitellut. Hän tietää että sulla on jo hääsuunnitelma, eikö? Hän todennäköisesti nyt ahdistuneena säästää sukanvarteen ja stressaa että miten ne hänen prinsessansa toivomat häät onnistuvat. Kosinnasta vihjailemalla hän yrittää pelata lisää aikaa.
Voi myös olla, ettei hän halua sun kanssa naimisiin, ja se sun on hyväksyttävä. Jos häntä oikeasti rakastat.
Vierailija kirjoitti:
No joo mun mies sano kun esikoiselle sukunimeä mietittiin et annetaan hänen sukunimi jos sit kesällä mentäs naimisiin. Olin et joo sopii. No lapsi sai hänen sukunimen ja lappujen tultua postista ja sukunimen vahvistuttua totes et joo ei meidän tarvikkaan mennä naimisiin...
San osin et koita nyt vaan rohkeesti kysyä että mitä se mies meinaa
?! Ihan annoit vaan asian olla tämän jälkeen? En ikinä antaisi miehen perua lupaustaan tuossa tilanteessa kun kerta yhteinen lapsikin jo on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulkitsisisn asian niin ett jos sinua kerran ahdistaa asiasta vihjailu niin en ainakaan itse kosisi.
Mies selkeästi odottaa sulta jotain varmistusta.Olen sanonut hänelle, että vastaan kyllä sitten kosintaan kyllä tai ei. Tuollaiset "jos mä nyt kosisin niin sanoisitko sä kyllä"-kalastelut ovat mielestäni vain raukkamaisia. ap
Olet aivan metsässä!
Kyllä kosijan nykypäivänä on hyvä tietää ennen kosintaa jo haluaako se toinenkin naimisiin. Yhdessähän se päätetään ensin että halutaan naimisiin mennä, ja sitten se mies kosii vasta. Aika epävarmaa on seurustelu jos mies ei edes tiedä haluatko hänen kanssaan naimisiin vain et. Sano sille että mennäänkö me ensi kesänä naimisiin. Jos mies sanoo että mennään, niin sanot sille että no nyt voit kosia sitten.
Onko minulla jotenkin ihan väärä käsitys kihloista ja kosimisesta? Minusta kosimisessa toinen osapuoli kysyy toiselta, haluaako tämä mennä naimisiin. Jos minä kysyn mieheltä, että haluaako hän ensi kesänä naimisiin, niin silloin minä kosin häntä, ja jos hän suostuu, me olemme kihloissa. Ei silloin enää kaivata mitään "virallista" kosintaa mieheltä, jos asiasta on jo sovittu ja olemme jo kihloissa. ap
Aika elokuvaromanttinen käsitys sinulla ainakin on. Tottakai molempien pitää tietää yuossa teidän vaiheessa jo toisen mielipide naimisiinmenosta, ja että jos jompi kumpi "virallisesti"(mitä se sinulle ikiinä tarkoiittakaan) kosii, niin tietää toisen vastaava nkyllä. Tietääkö miehesi siis että haluat hänen kanssaan naimisiin, vai odotutatko löysässä hirressä ja panttaat tätä tietoa jonkun elokuvaromantiikan takia?
Onko minulla jotenkin ihan väärä käsitys kihloista ja kosimisesta? Minusta kosimisessa toinen osapuoli kysyy toiselta, haluaako tämä mennä naimisiin. Jos minä kysyn mieheltä, että haluaako hän ensi kesänä naimisiin, niin silloin minä kosin häntä, ja jos hän suostuu, me olemme kihloissa. Ei silloin enää kaivata mitään "virallista" kosintaa mieheltä, jos asiasta on jo sovittu ja olemme jo kihloissa. ap