Lue keskustelun säännöt.
Teini erosi eilen. On valvonut ja itkenyt varmaan koko yön. Olenko huono äiti kun pakotin kouluun.
03.12.2020 |
16v poika kyseessä. Ei suostu nousemaan sängystä. Oon kuulema paska mutsi.
Kommentit (1004)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulusta/töistä ollaan pois vasta silloin, jos ollaan oikeasti sairaita. Yhden yön valvominen ei ole sairaus, joten kouluun ja heti. Aivan liian helposti nykyään jäädään kotiin makaamaan. Erilaisia on sitten se, että aiheuttaako tuo ero masentuneisuutta, johon on syytä hakea apua ennenkuin tilanne pahenee.
Hmmm. jokainen tuntemani eronnut aikuinen on ottanut käytännössä viikon saikkua.
Silloin on kyllä ongelma jokin muu kuin se ero. Kuka aikuinen ihminen oikeasti sekoaa erosta? Itselle tulee mieleen vain kaksi tuntemaani tällaista tapausta, kummatkin nelikymppisiä naisia jotka erosivat ensimmäistä kertaa elämässään. Onhan se surullista, jos ei ihmisellä ole mitään käsitystä kuka on ihan omana itsenään kun on koko aikuisikänsä määrittänyt itsenstä vain parisuhteen kautta, eikä mitään kokemusta itsellisestä elämästä ja pärjäämisestä, mutta säälittävää. Ap, tämä on teinillesi arvokasta oppia! Pääsee helpommalla sitten aikuisena kun on ns. tosi kyseessä.
Ja kyllä, olen eronnut itsekin 10 vuoden avioliitosta. Itkut itkettiin illalla kotona, muttei olisi tullut mieleenkään olla hoitamatta töitä.
Kun elämästä tippuu kaikki minkä on tuntenut ja tietänyt koko aikuisikänsä, joutuu luopumaan siitä minkä luuli loppuelämäkseen, puolet omasta itsestä ja joutuu rakentamaan kaiken uusiksi, niin se ei mielestäsi ole akuutti kriisi?
Ja sä kutsut toisen surua ja elämän menetystä säälittäväksi? Eikö tuossa tilanteessa tarvitsisi tukea, eikä naamalle sylkemistä?
Huhhuh.
Onpa kamalaa, ihan kylmää :(
Sitäpaitsi nyt puhutaan vain yhdestä päivästä. Mä antaisin pitkän viikonlopun, saisi levätä, jutella ja itkuilla rauhassa jos siltä tuntuu.
Ensi viikolla tekee sit rästitehtävät. Työssäolo olisi eri asia, koska tienataan elatusta ja silloinkin kannattaa hakea sairauslomaa jos ei kertakaikkiaan selviydy.
Itse en pystyisi olemaan noin kylmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hauska miten täällä puhutaan siitä, että velvollisuudet nyt vaan pitää hoitaa ja kavereille puhumimen auttaa. Kun olette itse eronneet, oletteko OIKEASTI menneet heti töihin ja halunneet puhua siitä? Sitäpaitsi mistä tiedätte että 16v pojalla olisi niin hyviä ystäviä?
Ja itse kyllä hakisin saikkua kun kissani kuolee. Se on osa perhettäni, todella tärkeä minulle ja miehelleni. Ei ole niin vaikeaa ymmärtää, että toiset kokee eri asiat eri tavalla.
Ohis ja ihan vattuilematta, aiotko saikkua hakiessa sanoa, että rakas ystävä piti lopettaa? Vai valehteletko esim 38 astetta kuumetta? Muistelisin jossain joskus lukeneen, että saikkua haetaan " jopa lemmikin lopettamisesta" , mutta ymmärsin ettei sen takia yleensä anneta 🤔 minulla on edessä varmasti lähiaikoina 15 vuotiaan koirani lopetus ja tiedän, että jos se sattuu arkipäivälle, ei minusta ole töihin. Epäilen vahvasti, että joudun kyllä työterveyteen valehtelemaan sai kun syyn.
Yksi päivä koulusta poissa ei haittaa, hyvä et sai jäädä kotiin =)
Tästä tuli mieleen omat ajat, kun palstalta kysyin apua. Aina pystyi luottamaan että sai kuulla eri näkemyksiä ja mielipiteitä, tukeakin sai, oli helppo tukeutua palstan apuun <3
Voitteko oikeesti olla pois töistä eron takia käymättä lääkärissä hakemassa sairaslomatodistuksen?
Pyöriikö täällä taas joku teini (tai teinin tasolle jumittunut) seassa. Aiheuttaa lähinnä myötähäpeää noi "seksi, tatin hakkaus, saisko se, hihihiiii" jutut. Ihan ok, jos toi on vielä uutta ja ihmeellistä, mut aikuisella vertaisin tota vaikka siihen, että " hihii...mä ajoin just autoa tai hihihiii, join salaa lasin viiniä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeks tää teini oli mahakivun takia valvonu yöllä ja AP kysyi onko paska mutsi kun pakotti kouluun.
Ei tää alotus totta ollu :D
Et ole huono äiti. Eroja sattuu kaikille, ei niiden takia voi muita velvollisuuksiaan jättää täyttämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet. Menisitkö itse töihin?
Tiesitkö, että joka työpaikalta ei voi olla pois jos on sydänsuruja. Voihan sitä olla poiskin töistä tuolla syyllä, mutta siitä ei pidä maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Voitteko oikeesti olla pois töistä eron takia käymättä lääkärissä hakemassa sairaslomatodistuksen?
Meillä omalla ilmoituksella viisi päivää. Kuittaat itse poissaolon järjestelmään, eikä se järjestelmä syytä kysele. Toki jos yksi ihminen alkaa toistuvasti olemaan saikulla, alkaa se taatusti kiinnostamaan esimiestäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälläis taas mammat vauhkoaa ja vertailee omia ongelmiaan toisiin. "Kun minä kestin pää kainalossa vaikka ja mitä, niin pitää kestää muidenkin." Jos teillä tulisi ero puolisonne kanssa ei tuntuisi missään, töihin vaan ja hymyä huuleen?
Vierailija kirjoitti:
Minusta on älytöntä verrata tässä yhteydessä työtä ja koulua. Palkkatyössä ollaan vastuussa työnantajalle, opiskelu on viime kädessä itseä varten. Harva se kerta joku nuori skippaa yksittäisen aamutunnin vaikkapa krapulan takia, töissä siitä tulisi potkut. Ei ole sama asia.
Suomessa on oppivelvollisuus, se on pakollista kaikille. Toki yhden päivän poissaolo ei mitään vielä kaada, mutta koulun hoitaminen ja kouluun meneminen opettaa työelämätaitoja. Koulu on nuoren työtä. Ei kukaan opi yhdessä yössä hoitamaan työnsä kunnialla lintsaamatta, vaan se toimintamalli opitaan jo lapsena ja nuorena. Koulun kautta. Jos oppii luistamaan ja lintsailemaan koulussa, niin 99% todennäköisyydellä lintsaa ja luistaa töistä. Ei nämä työlintsarit ole mitään koulun hikareita olleet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täälläis taas mammat vauhkoaa ja vertailee omia ongelmiaan toisiin. "Kun minä kestin pää kainalossa vaikka ja mitä, niin pitää kestää muidenkin." Jos teillä tulisi ero puolisonne kanssa ei tuntuisi missään, töihin vaan ja hymyä huuleen?
Ei välttämättä, mutta töihin silti mentäisiin. Aikuisten maailmassa on aikuisen vastuut, ja siihen kuuluu, että töissä käydään kun pystyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläis taas mammat vauhkoaa ja vertailee omia ongelmiaan toisiin. "Kun minä kestin pää kainalossa vaikka ja mitä, niin pitää kestää muidenkin." Jos teillä tulisi ero puolisonne kanssa ei tuntuisi missään, töihin vaan ja hymyä huuleen?
Ei välttämättä, mutta töihin silti mentäisiin. Aikuisten maailmassa on aikuisen vastuut, ja siihen kuuluu, että töissä käydään kun pystyy.
Piti siis kirjoittaa, että ei välttämättä hymyilyttäisi, mutta töihin silti mentäisiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano vaan pojalle että naisten takia on turha itkee, ne tulee jannua itkettämään vielä monta kertaa jos noin on pehmo!
Pojat ei itke, uutta mimmiä vaan kehiin ja näyttää vosulle että hänellä on kysyntää!
Irtoseksi auttaa vitutukseen
Nämä ihmiset ketkä jää koulusta pois eron takia on niitä samoja ihmisiä, jotka jää töistä pois jonkun kynnen katkeamisen takia. Kouluun vaan, oppii velvollisuuksiin sitoutumista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulusta/töistä ollaan pois vasta silloin, jos ollaan oikeasti sairaita. Yhden yön valvominen ei ole sairaus, joten kouluun ja heti. Aivan liian helposti nykyään jäädään kotiin makaamaan. Erilaisia on sitten se, että aiheuttaako tuo ero masentuneisuutta, johon on syytä hakea apua ennenkuin tilanne pahenee.
Hmmm. jokainen tuntemani eronnut aikuinen on ottanut käytännössä viikon saikkua.
Silloin on kyllä ongelma jokin muu kuin se ero. Kuka aikuinen ihminen oikeasti sekoaa erosta? Itselle tulee mieleen vain kaksi tuntemaani tällaista tapausta, kummatkin nelikymppisiä naisia jotka erosivat ensimmäistä kertaa elämässään. Onhan se surullista, jos ei ihmisellä ole mitään käsitystä kuka on ihan omana itsenään kun on koko aikuisikänsä määrittänyt itsenstä vain parisuhteen kautta, eikä mitään kokemusta itsellisestä elämästä ja pärjäämisestä, mutta säälittävää. Ap, tämä on teinillesi arvokasta oppia! Pääsee helpommalla sitten aikuisena kun on ns. tosi kyseessä.
Ja kyllä, olen eronnut itsekin 10 vuoden avioliitosta. Itkut itkettiin illalla kotona, muttei olisi tullut mieleenkään olla hoitamatta töitä.
Olin raksalla/maalarina kun exä petti. Maalaamisessa näkyi ihan selvästi kädenjälki kun uutiset tuli alkoi menemään huonosti, en ole ylpeä jäljestäni enkä olisi siitä itse maksanut :D En saanut myöskään syötyä tai nukuttua niin tavarat alkoi tippumaan käsistä kun olin fyysisestikin heikoilla.
Onneksi sain työskennellä yksin, mutta aika iso turvallisuusriski olisin ollut muille.
Kovasti yritin antaa olla vaikuttamatta ksipään takia mutta en vaan pystynyt.
En haluaisi itselleni myöskään mm puolikuntoista lääkäriä, poliisia, virkailija tai asiakaspalvelijaa.
Voimia teinille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä taas mammat vauhkoaa ja vertailee omia ongelmiaan toisiin. "Kun minä kestin pää kainalossa vaikka ja mitä, niin pitää kestää muidenkin." Jos teillä tulisi ero puolisonne kanssa ei tuntuisi missään, töihin vaan ja hymyä huuleen?
Ei välttämättä, mutta töihin silti mentäisiin. Aikuisten maailmassa on aikuisen vastuut, ja siihen kuuluu, että töissä käydään kun pystyy.
Pointti olikin se, että ei välttämättä pysty? Jos ei pysty käsittelemään elämässään tullutta kriisiä yhdessä yössä ja tarvitsee aikaa, on epäonnistunut? Ei mikään ihme että länsimaissa on niin paljon mt-ongelmia kun asenne kaikkeen on tämä. Tunteista viis, kuluta itsesi loppuun työssä jossa kuka tahansa voi korvata sinut milloin tahansa. Et ole niin korvaamaton, ettet voisi päivää, paria olla pois eron takia jotta saat itsesi vähän parempaan kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulusta/töistä ollaan pois vasta silloin, jos ollaan oikeasti sairaita. Yhden yön valvominen ei ole sairaus, joten kouluun ja heti. Aivan liian helposti nykyään jäädään kotiin makaamaan. Erilaisia on sitten se, että aiheuttaako tuo ero masentuneisuutta, johon on syytä hakea apua ennenkuin tilanne pahenee.
Hmmm. jokainen tuntemani eronnut aikuinen on ottanut käytännössä viikon saikkua.
Silloin on kyllä ongelma jokin muu kuin se ero. Kuka aikuinen ihminen oikeasti sekoaa erosta? Itselle tulee mieleen vain kaksi tuntemaani tällaista tapausta, kummatkin nelikymppisiä naisia jotka erosivat ensimmäistä kertaa elämässään. Onhan se surullista, jos ei ihmisellä ole mitään käsitystä kuka on ihan omana itsenään kun on koko aikuisikänsä määrittänyt itsenstä vain parisuhteen kautta, eikä mitään kokemusta itsellisestä elämästä ja pärjäämisestä, mutta säälittävää. Ap, tämä on teinillesi arvokasta oppia! Pääsee helpommalla sitten aikuisena kun on ns. tosi kyseessä.
Ja kyllä, olen eronnut itsekin 10 vuoden avioliitosta. Itkut itkettiin illalla kotona, muttei olisi tullut mieleenkään olla hoitamatta töitä.
Olin raksalla/maalarina kun exä petti. Maalaamisessa näkyi ihan selvästi kädenjälki kun uutiset tuli alkoi menemään huonosti, en ole ylpeä jäljestäni enkä olisi siitä itse maksanut :D En saanut myöskään syötyä tai nukuttua niin tavarat alkoi tippumaan käsistä kun olin fyysisestikin heikoilla.
Onneksi sain työskennellä yksin, mutta aika iso turvallisuusriski olisin ollut muille.
Kovasti yritin antaa olla vaikuttamatta ksipään takia mutta en vaan pystynyt.
En haluaisi itselleni myöskään mm puolikuntoista lääkäriä, poliisia, virkailija tai asiakaspalvelijaa.Voimia teinille!
Olen pahoillani, että sinulle parisuhteesi päättyi noin huonosti (oletan, että erositte). Tämä juuri on pointti: aikuisena pitää mennä töihin, vaikka parisuhde päättyisi. Jos teinille ei opeta kuinka pidetään luvatusta kiinni (eli, että mennään kouluun tai töihin, koska on oppivelvollisuus/työsopimus) hän tulee aikuisena venkoilemaan erittäin paljon, ja saa sitten tämän takia potkut. Eli kouluun vaan, kyllä se siitä ajan kanssa paranee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet. Menisitkö itse töihin?
Tiesitkö, että joka työpaikalta ei voi olla pois jos on sydänsuruja. Voihan sitä olla poiskin töistä tuolla syyllä, mutta siitä ei pidä maksaa.
Tiesitkö, että myös akuutit mielenterveyden häiriöt ovat ihan diagnoosiluettelossa ja kyllä, lääkärit kirjoittavat sairaslomaa myös muista syystä kun siitä, että koipi on poikki polven alapuolelta. Lääkäri arvioi tilannekohtaisesti pystytkö suoriutumaan töistäsi henkisen tilanteesi vuoksi. Pitää ymmärtää, ettei diagnoosi ole "sydänsuru", vaan diagnoosi muodostuu siitä, mitä se sydänsuru (aivokemia) sinun elimistöllesi siinä tilanteessa on tehnyt (unettomuus, pahoinvointi, hallitsematon tärinä, keskittymiskyvyn täydellinen puuttuminen, hallitsemattomat itkupurkaukset, voimakas ahdistus, itsetuhoiset ajatukset jne.).
Tatin hakkaaminen ei ole eronneena oikein