Teini erosi eilen. On valvonut ja itkenyt varmaan koko yön. Olenko huono äiti kun pakotin kouluun.

On ne nyky kakarat velliperseitä kun ei pysty leikkiseurustelun jälkeen menemään suorittamaan oppivelvollisuuttansa. Kai äidit menette pyyhkimään pullapoikienne perseet sitten armeijaan?

Vierailija kirjoitti:

On ne nyky kakarat velliperseitä kun ei pysty leikkiseurustelun jälkeen menemään suorittamaan oppivelvollisuuttansa. Kai äidit menette pyyhkimään pullapoikienne perseet sitten armeijaan?

Eiköhän toi lapsi ole jo koulussa

Tuliko kotiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika tuli eilen kyllä ihan normaaliin aikaan eikä ollut juonut, että ihan varmaan vain kavereita kävivät moikkaamassa. Kyllä siitä silti illallakin näki heti kun tuli kotiin, että edelleen on paha olla. Taisi se yhdet itkutkin itkeä. 

Edelleenkään ei sillä paras olo ole, mutta tiesi, että nyt on jo aika mennä kouluun. Pääsee vielä näkemään kaverit ennen etäkoulua ja joululomaa. Vähän huolissaan olen kyllä kun ei oikein mitään ole saanut alas.. Toivotaan kuitenkin että kaverit kannattelee koulussakin. Sanoin kanssa että saa tulla kotiin kesken päivän jos tulee paha olo. Pelottaa nimittäin vähän, että miten suhtautuu tytön näkemiseen, jos tyttö on koulussa.. Siinä voi vielä tunteet nousta pintaan.

Ja minuakin kiinnostaa, että millä perusteella poika toipui nopeasti? Se, että kaverit tuli tsemppaamaan ei tarkoita sitä, että pojan olo olisi yhtäkkiä parantunut. Oli se kavereista huolimatta hieman vaisu, sen äitinä huomasin. 

ap

Luin ketjua sieltä täältä.

Lukemani perusteella sopiva ratkaisu tilanteessa oli antaa pojan pitää yksi vapaapäivä ja tarjota tukea ja empatiaa ja olla vähättelemättä surua ja näin ap on tehnytkin.

Järkyttäviä vähättelijöitä täällä on. Nuorten miesten yleisin itsemurhan syy on seurustelusuhteen katkeaminen. Jopa Puolutusvoimien "mielenterveysoppaassa" (en muita tarkkaa nimeä, löytyy netistä) tästä muistutetaan ja tällaisen tapauksen sattuessa palveluksen aikana kouluttajien ja terv. huoltohenkilöstön tulee suhtautua asiaan empaattisesti ja vähättelemättä. Asian käsittelytapa vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen luottamussuhteiden rakentamiseen.

Jos 16-vuotiaan vuoden kestänyt seurustelusuhde katkeaa, se on kova paikka. Se ei ole rutiiniero. On täysin kohtuullista, että saa yhden päivän vapaata, ettei voimia tarvitse pinnistää muiden seurassa itkun pidättämiseen.

Jotkut kertovat täällä saaneensa työyhteisössä tukea erotuskan kanssa selviämiseen. Hyvä heille, mutta kaikissa yhteisöissä sitä ei saa ja toiset nyt vain haluavat tilittää tuskaansa muille ja toiset itkeä hetken rauhassa.

Pitempää lomaa en ap:n tilanteessa antaisi, mutta tylyjä ovat johtopäätökset, että yksi vapaapäivä avaisi portin pinnaukseen ja jatkuvasti saikuttamisen, varsinkin kun poika joutuu joka tapauksessa ne samat kouluhommat hoitamaan.

Riippuu ihmisestä, työyhteisöstä, kouluyhteisöstä, työn laadusta (maatalouslomittaja vai lentoemäntä), mikä on paras ratkaisu sitäkin silmälläpitäen, ettei jatkossa uupuisi. Ne käsittelemättömät surut ja pakollapinnistely yleensä sitten pitkällä juoksulla kääntyy ihmiselle, työnantajalle, työyhteisölle (yltiöurhean mutta katkeran ja empatiakyvyttömän työkaverin muodossa) ja yhteiskunnalle haitaksi.

Vaikutat hyvältä äidiltä, ap.

Ihana viesti. 

Ketjusta voi havaita kirjoittajat, joita on kohdeltu empaattisesti lapsena ja heidät, joita ei ole. Jokaisella on mahdollisuus murtaa sukupolvien ketju omien lastensa kohdalla. Empaattisuutta voi harjoitella, jolloin omat lapset saavat paremmat eväät elämäänsä kuin mitä vanhemmallaan on ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika tuli eilen kyllä ihan normaaliin aikaan eikä ollut juonut, että ihan varmaan vain kavereita kävivät moikkaamassa. Kyllä siitä silti illallakin näki heti kun tuli kotiin, että edelleen on paha olla. Taisi se yhdet itkutkin itkeä. 

Edelleenkään ei sillä paras olo ole, mutta tiesi, että nyt on jo aika mennä kouluun. Pääsee vielä näkemään kaverit ennen etäkoulua ja joululomaa. Vähän huolissaan olen kyllä kun ei oikein mitään ole saanut alas.. Toivotaan kuitenkin että kaverit kannattelee koulussakin. Sanoin kanssa että saa tulla kotiin kesken päivän jos tulee paha olo. Pelottaa nimittäin vähän, että miten suhtautuu tytön näkemiseen, jos tyttö on koulussa.. Siinä voi vielä tunteet nousta pintaan.

Ja minuakin kiinnostaa, että millä perusteella poika toipui nopeasti? Se, että kaverit tuli tsemppaamaan ei tarkoita sitä, että pojan olo olisi yhtäkkiä parantunut. Oli se kavereista huolimatta hieman vaisu, sen äitinä huomasin. 

ap

Luin ketjua sieltä täältä.

Lukemani perusteella sopiva ratkaisu tilanteessa oli antaa pojan pitää yksi vapaapäivä ja tarjota tukea ja empatiaa ja olla vähättelemättä surua ja näin ap on tehnytkin.

Järkyttäviä vähättelijöitä täällä on. Nuorten miesten yleisin itsemurhan syy on seurustelusuhteen katkeaminen. Jopa Puolutusvoimien "mielenterveysoppaassa" (en muita tarkkaa nimeä, löytyy netistä) tästä muistutetaan ja tällaisen tapauksen sattuessa palveluksen aikana kouluttajien ja terv. huoltohenkilöstön tulee suhtautua asiaan empaattisesti ja vähättelemättä. Asian käsittelytapa vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen luottamussuhteiden rakentamiseen.

Jos 16-vuotiaan vuoden kestänyt seurustelusuhde katkeaa, se on kova paikka. Se ei ole rutiiniero. On täysin kohtuullista, että saa yhden päivän vapaata, ettei voimia tarvitse pinnistää muiden seurassa itkun pidättämiseen.

Jotkut kertovat täällä saaneensa työyhteisössä tukea erotuskan kanssa selviämiseen. Hyvä heille, mutta kaikissa yhteisöissä sitä ei saa ja toiset nyt vain haluavat tilittää tuskaansa muille ja toiset itkeä hetken rauhassa.

Pitempää lomaa en ap:n tilanteessa antaisi, mutta tylyjä ovat johtopäätökset, että yksi vapaapäivä avaisi portin pinnaukseen ja jatkuvasti saikuttamisen, varsinkin kun poika joutuu joka tapauksessa ne samat kouluhommat hoitamaan.

Riippuu ihmisestä, työyhteisöstä, kouluyhteisöstä, työn laadusta (maatalouslomittaja vai lentoemäntä), mikä on paras ratkaisu sitäkin silmälläpitäen, ettei jatkossa uupuisi. Ne käsittelemättömät surut ja pakollapinnistely yleensä sitten pitkällä juoksulla kääntyy ihmiselle, työnantajalle, työyhteisölle (yltiöurhean mutta katkeran ja empatiakyvyttömän työkaverin muodossa) ja yhteiskunnalle haitaksi.

Vaikutat hyvältä äidiltä, ap.

Ihana viesti. 

Ketjusta voi havaita kirjoittajat, joita on kohdeltu empaattisesti lapsena ja heidät, joita ei ole. Jokaisella on mahdollisuus murtaa sukupolvien ketju omien lastensa kohdalla. Empaattisuutta voi harjoitella, jolloin omat lapset saavat paremmat eväät elämäänsä kuin mitä vanhemmallaan on ollut.

Nyt on kyllä pakko heittää ensimmäinen kommenttini keskusteluun, ja haluan siis tasapuolisesti sanoa kaikille kommentoijille tämän, ihan sama minkälaista kommenttia he ovat kirjoittaneet.

Toisten äitiyden arvosteleminen  on aina "low blow". Tuskin kukaan äiti tahallaan kasvattaa "kylmästi" tai "pumpulissa". Kukaan äiti ei varmastikaan tahallaan kasvata lastaan huonosti, vaan tavalla, minkä hän kokee oikeaksi oman lapsensa kohdalla. Vaikka itse et olisi toisen kasvatusmetodien kanssa samaa mieltä, älä ainakaan rupea niitä kommentoimaan. Kukaan äiti ei ole täydellinen, tai paljonkaan parempi äiti kuin joku toinen, vaikka niin haluaisikin väittää. Joten, anna jokaisen vanhemman tehdä oman lapsensa kanssa niinkuin haluaa, ja keskity siihen, että ainakin oman lapsesi kanssa teet parhaat mahdolliset päätökset, ja olet niin hyvä vanhempi kuin mahdollista. Samoin annetaan myös niiden lapsien toimia ja elää tavalla, joka heille sopii parhaiten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika tuli eilen kyllä ihan normaaliin aikaan eikä ollut juonut, että ihan varmaan vain kavereita kävivät moikkaamassa. Kyllä siitä silti illallakin näki heti kun tuli kotiin, että edelleen on paha olla. Taisi se yhdet itkutkin itkeä. 

Edelleenkään ei sillä paras olo ole, mutta tiesi, että nyt on jo aika mennä kouluun. Pääsee vielä näkemään kaverit ennen etäkoulua ja joululomaa. Vähän huolissaan olen kyllä kun ei oikein mitään ole saanut alas.. Toivotaan kuitenkin että kaverit kannattelee koulussakin. Sanoin kanssa että saa tulla kotiin kesken päivän jos tulee paha olo. Pelottaa nimittäin vähän, että miten suhtautuu tytön näkemiseen, jos tyttö on koulussa.. Siinä voi vielä tunteet nousta pintaan.

Ja minuakin kiinnostaa, että millä perusteella poika toipui nopeasti? Se, että kaverit tuli tsemppaamaan ei tarkoita sitä, että pojan olo olisi yhtäkkiä parantunut. Oli se kavereista huolimatta hieman vaisu, sen äitinä huomasin. 

ap

Luin ketjua sieltä täältä.

Lukemani perusteella sopiva ratkaisu tilanteessa oli antaa pojan pitää yksi vapaapäivä ja tarjota tukea ja empatiaa ja olla vähättelemättä surua ja näin ap on tehnytkin.

Järkyttäviä vähättelijöitä täällä on. Nuorten miesten yleisin itsemurhan syy on seurustelusuhteen katkeaminen. Jopa Puolutusvoimien "mielenterveysoppaassa" (en muita tarkkaa nimeä, löytyy netistä) tästä muistutetaan ja tällaisen tapauksen sattuessa palveluksen aikana kouluttajien ja terv. huoltohenkilöstön tulee suhtautua asiaan empaattisesti ja vähättelemättä. Asian käsittelytapa vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen luottamussuhteiden rakentamiseen.

Jos 16-vuotiaan vuoden kestänyt seurustelusuhde katkeaa, se on kova paikka. Se ei ole rutiiniero. On täysin kohtuullista, että saa yhden päivän vapaata, ettei voimia tarvitse pinnistää muiden seurassa itkun pidättämiseen.

Jotkut kertovat täällä saaneensa työyhteisössä tukea erotuskan kanssa selviämiseen. Hyvä heille, mutta kaikissa yhteisöissä sitä ei saa ja toiset nyt vain haluavat tilittää tuskaansa muille ja toiset itkeä hetken rauhassa.

Pitempää lomaa en ap:n tilanteessa antaisi, mutta tylyjä ovat johtopäätökset, että yksi vapaapäivä avaisi portin pinnaukseen ja jatkuvasti saikuttamisen, varsinkin kun poika joutuu joka tapauksessa ne samat kouluhommat hoitamaan.

Riippuu ihmisestä, työyhteisöstä, kouluyhteisöstä, työn laadusta (maatalouslomittaja vai lentoemäntä), mikä on paras ratkaisu sitäkin silmälläpitäen, ettei jatkossa uupuisi. Ne käsittelemättömät surut ja pakollapinnistely yleensä sitten pitkällä juoksulla kääntyy ihmiselle, työnantajalle, työyhteisölle (yltiöurhean mutta katkeran ja empatiakyvyttömän työkaverin muodossa) ja yhteiskunnalle haitaksi.

Vaikutat hyvältä äidiltä, ap.

Ihana viesti. 

Ketjusta voi havaita kirjoittajat, joita on kohdeltu empaattisesti lapsena ja heidät, joita ei ole. Jokaisella on mahdollisuus murtaa sukupolvien ketju omien lastensa kohdalla. Empaattisuutta voi harjoitella, jolloin omat lapset saavat paremmat eväät elämäänsä kuin mitä vanhemmallaan on ollut.

Nyt on kyllä pakko heittää ensimmäinen kommenttini keskusteluun, ja haluan siis tasapuolisesti sanoa kaikille kommentoijille tämän, ihan sama minkälaista kommenttia he ovat kirjoittaneet.

Toisten äitiyden arvosteleminen  on aina "low blow". Tuskin kukaan äiti tahallaan kasvattaa "kylmästi" tai "pumpulissa". Kukaan äiti ei varmastikaan tahallaan kasvata lastaan huonosti, vaan tavalla, minkä hän kokee oikeaksi oman lapsensa kohdalla. Vaikka itse et olisi toisen kasvatusmetodien kanssa samaa mieltä, älä ainakaan rupea niitä kommentoimaan. Kukaan äiti ei ole täydellinen, tai paljonkaan parempi äiti kuin joku toinen, vaikka niin haluaisikin väittää. Joten, anna jokaisen vanhemman tehdä oman lapsensa kanssa niinkuin haluaa, ja keskity siihen, että ainakin oman lapsesi kanssa teet parhaat mahdolliset päätökset, ja olet niin hyvä vanhempi kuin mahdollista. Samoin annetaan myös niiden lapsien toimia ja elää tavalla, joka heille sopii parhaiten. 

Nykytutkimuksen valossa on todettu, että tietyistä kasvatustavoista on lapsen psyykkiselle kehitykselle haittaa. Sen vuoksi omia käytäntöjään kannattaa tarkastella ja tehdä parannuksia, jos aihetta. 

Joko se rääkyjä saapu kotiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika tuli eilen kyllä ihan normaaliin aikaan eikä ollut juonut, että ihan varmaan vain kavereita kävivät moikkaamassa. Kyllä siitä silti illallakin näki heti kun tuli kotiin, että edelleen on paha olla. Taisi se yhdet itkutkin itkeä. 

Edelleenkään ei sillä paras olo ole, mutta tiesi, että nyt on jo aika mennä kouluun. Pääsee vielä näkemään kaverit ennen etäkoulua ja joululomaa. Vähän huolissaan olen kyllä kun ei oikein mitään ole saanut alas.. Toivotaan kuitenkin että kaverit kannattelee koulussakin. Sanoin kanssa että saa tulla kotiin kesken päivän jos tulee paha olo. Pelottaa nimittäin vähän, että miten suhtautuu tytön näkemiseen, jos tyttö on koulussa.. Siinä voi vielä tunteet nousta pintaan.

Ja minuakin kiinnostaa, että millä perusteella poika toipui nopeasti? Se, että kaverit tuli tsemppaamaan ei tarkoita sitä, että pojan olo olisi yhtäkkiä parantunut. Oli se kavereista huolimatta hieman vaisu, sen äitinä huomasin. 

ap

Luin ketjua sieltä täältä.

Lukemani perusteella sopiva ratkaisu tilanteessa oli antaa pojan pitää yksi vapaapäivä ja tarjota tukea ja empatiaa ja olla vähättelemättä surua ja näin ap on tehnytkin.

Järkyttäviä vähättelijöitä täällä on. Nuorten miesten yleisin itsemurhan syy on seurustelusuhteen katkeaminen. Jopa Puolutusvoimien "mielenterveysoppaassa" (en muita tarkkaa nimeä, löytyy netistä) tästä muistutetaan ja tällaisen tapauksen sattuessa palveluksen aikana kouluttajien ja terv. huoltohenkilöstön tulee suhtautua asiaan empaattisesti ja vähättelemättä. Asian käsittelytapa vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen luottamussuhteiden rakentamiseen.

Jos 16-vuotiaan vuoden kestänyt seurustelusuhde katkeaa, se on kova paikka. Se ei ole rutiiniero. On täysin kohtuullista, että saa yhden päivän vapaata, ettei voimia tarvitse pinnistää muiden seurassa itkun pidättämiseen.

Jotkut kertovat täällä saaneensa työyhteisössä tukea erotuskan kanssa selviämiseen. Hyvä heille, mutta kaikissa yhteisöissä sitä ei saa ja toiset nyt vain haluavat tilittää tuskaansa muille ja toiset itkeä hetken rauhassa.

Pitempää lomaa en ap:n tilanteessa antaisi, mutta tylyjä ovat johtopäätökset, että yksi vapaapäivä avaisi portin pinnaukseen ja jatkuvasti saikuttamisen, varsinkin kun poika joutuu joka tapauksessa ne samat kouluhommat hoitamaan.

Riippuu ihmisestä, työyhteisöstä, kouluyhteisöstä, työn laadusta (maatalouslomittaja vai lentoemäntä), mikä on paras ratkaisu sitäkin silmälläpitäen, ettei jatkossa uupuisi. Ne käsittelemättömät surut ja pakollapinnistely yleensä sitten pitkällä juoksulla kääntyy ihmiselle, työnantajalle, työyhteisölle (yltiöurhean mutta katkeran ja empatiakyvyttömän työkaverin muodossa) ja yhteiskunnalle haitaksi.

Vaikutat hyvältä äidiltä, ap.

Ihana viesti. 

Ketjusta voi havaita kirjoittajat, joita on kohdeltu empaattisesti lapsena ja heidät, joita ei ole. Jokaisella on mahdollisuus murtaa sukupolvien ketju omien lastensa kohdalla. Empaattisuutta voi harjoitella, jolloin omat lapset saavat paremmat eväät elämäänsä kuin mitä vanhemmallaan on ollut.

Nyt on kyllä pakko heittää ensimmäinen kommenttini keskusteluun, ja haluan siis tasapuolisesti sanoa kaikille kommentoijille tämän, ihan sama minkälaista kommenttia he ovat kirjoittaneet.

Toisten äitiyden arvosteleminen  on aina "low blow". Tuskin kukaan äiti tahallaan kasvattaa "kylmästi" tai "pumpulissa". Kukaan äiti ei varmastikaan tahallaan kasvata lastaan huonosti, vaan tavalla, minkä hän kokee oikeaksi oman lapsensa kohdalla. Vaikka itse et olisi toisen kasvatusmetodien kanssa samaa mieltä, älä ainakaan rupea niitä kommentoimaan. Kukaan äiti ei ole täydellinen, tai paljonkaan parempi äiti kuin joku toinen, vaikka niin haluaisikin väittää. Joten, anna jokaisen vanhemman tehdä oman lapsensa kanssa niinkuin haluaa, ja keskity siihen, että ainakin oman lapsesi kanssa teet parhaat mahdolliset päätökset, ja olet niin hyvä vanhempi kuin mahdollista. Samoin annetaan myös niiden lapsien toimia ja elää tavalla, joka heille sopii parhaiten. 

Kuule kyllä sairaista sadisti-äitejäkin löytyy, valitettavasti :( 

Nämä velliperse-huutelijat on aika lähellä samaa kastia.

Vierailija kirjoitti:

Joko se rääkyjä saapu kotiin?

Mikä saa sinut voimaan noin pahoin, että pitää tuntematonta nuorta haukkua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika tuli eilen kyllä ihan normaaliin aikaan eikä ollut juonut, että ihan varmaan vain kavereita kävivät moikkaamassa. Kyllä siitä silti illallakin näki heti kun tuli kotiin, että edelleen on paha olla. Taisi se yhdet itkutkin itkeä. 

Edelleenkään ei sillä paras olo ole, mutta tiesi, että nyt on jo aika mennä kouluun. Pääsee vielä näkemään kaverit ennen etäkoulua ja joululomaa. Vähän huolissaan olen kyllä kun ei oikein mitään ole saanut alas.. Toivotaan kuitenkin että kaverit kannattelee koulussakin. Sanoin kanssa että saa tulla kotiin kesken päivän jos tulee paha olo. Pelottaa nimittäin vähän, että miten suhtautuu tytön näkemiseen, jos tyttö on koulussa.. Siinä voi vielä tunteet nousta pintaan.

Ja minuakin kiinnostaa, että millä perusteella poika toipui nopeasti? Se, että kaverit tuli tsemppaamaan ei tarkoita sitä, että pojan olo olisi yhtäkkiä parantunut. Oli se kavereista huolimatta hieman vaisu, sen äitinä huomasin. 

ap

Luin ketjua sieltä täältä.

Lukemani perusteella sopiva ratkaisu tilanteessa oli antaa pojan pitää yksi vapaapäivä ja tarjota tukea ja empatiaa ja olla vähättelemättä surua ja näin ap on tehnytkin.

Järkyttäviä vähättelijöitä täällä on. Nuorten miesten yleisin itsemurhan syy on seurustelusuhteen katkeaminen. Jopa Puolutusvoimien "mielenterveysoppaassa" (en muita tarkkaa nimeä, löytyy netistä) tästä muistutetaan ja tällaisen tapauksen sattuessa palveluksen aikana kouluttajien ja terv. huoltohenkilöstön tulee suhtautua asiaan empaattisesti ja vähättelemättä. Asian käsittelytapa vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen luottamussuhteiden rakentamiseen.

Jos 16-vuotiaan vuoden kestänyt seurustelusuhde katkeaa, se on kova paikka. Se ei ole rutiiniero. On täysin kohtuullista, että saa yhden päivän vapaata, ettei voimia tarvitse pinnistää muiden seurassa itkun pidättämiseen.

Jotkut kertovat täällä saaneensa työyhteisössä tukea erotuskan kanssa selviämiseen. Hyvä heille, mutta kaikissa yhteisöissä sitä ei saa ja toiset nyt vain haluavat tilittää tuskaansa muille ja toiset itkeä hetken rauhassa.

Pitempää lomaa en ap:n tilanteessa antaisi, mutta tylyjä ovat johtopäätökset, että yksi vapaapäivä avaisi portin pinnaukseen ja jatkuvasti saikuttamisen, varsinkin kun poika joutuu joka tapauksessa ne samat kouluhommat hoitamaan.

Riippuu ihmisestä, työyhteisöstä, kouluyhteisöstä, työn laadusta (maatalouslomittaja vai lentoemäntä), mikä on paras ratkaisu sitäkin silmälläpitäen, ettei jatkossa uupuisi. Ne käsittelemättömät surut ja pakollapinnistely yleensä sitten pitkällä juoksulla kääntyy ihmiselle, työnantajalle, työyhteisölle (yltiöurhean mutta katkeran ja empatiakyvyttömän työkaverin muodossa) ja yhteiskunnalle haitaksi.

Vaikutat hyvältä äidiltä, ap.

Ihana viesti. 

Ketjusta voi havaita kirjoittajat, joita on kohdeltu empaattisesti lapsena ja heidät, joita ei ole. Jokaisella on mahdollisuus murtaa sukupolvien ketju omien lastensa kohdalla. Empaattisuutta voi harjoitella, jolloin omat lapset saavat paremmat eväät elämäänsä kuin mitä vanhemmallaan on ollut.

Nyt on kyllä pakko heittää ensimmäinen kommenttini keskusteluun, ja haluan siis tasapuolisesti sanoa kaikille kommentoijille tämän, ihan sama minkälaista kommenttia he ovat kirjoittaneet.

Toisten äitiyden arvosteleminen  on aina "low blow". Tuskin kukaan äiti tahallaan kasvattaa "kylmästi" tai "pumpulissa". Kukaan äiti ei varmastikaan tahallaan kasvata lastaan huonosti, vaan tavalla, minkä hän kokee oikeaksi oman lapsensa kohdalla. Vaikka itse et olisi toisen kasvatusmetodien kanssa samaa mieltä, älä ainakaan rupea niitä kommentoimaan. Kukaan äiti ei ole täydellinen, tai paljonkaan parempi äiti kuin joku toinen, vaikka niin haluaisikin väittää. Joten, anna jokaisen vanhemman tehdä oman lapsensa kanssa niinkuin haluaa, ja keskity siihen, että ainakin oman lapsesi kanssa teet parhaat mahdolliset päätökset, ja olet niin hyvä vanhempi kuin mahdollista. Samoin annetaan myös niiden lapsien toimia ja elää tavalla, joka heille sopii parhaiten. 

Nykytutkimuksen valossa on todettu, että tietyistä kasvatustavoista on lapsen psyykkiselle kehitykselle haittaa. Sen vuoksi omia käytäntöjään kannattaa tarkastella ja tehdä parannuksia, jos aihetta. 

Voi herranjumala teidän kanssa! Siinäkö ei sitten ole mitään väärää, että esimerkiksi ylisuojellaan lasta? Kovasti täällä peräänkuulutatte empatiaa, mutta itse olette täällä saman tien haukkumassa maanrakoon äidit, jotka eivät kasvata lapsiaan teidän haluamallanne tavalla. Ette ainakaan kommenttien perusteella ole yhtään parempia, kuin nämä teidän "hirviöäidit"! Huoh

Tsemppiä pojalle! Erot on kurjia, mutta elämä jatkuu. Vielä joskus teilläkin tanssitaan häitä :)

Vierailija kirjoitti:

On ne nyky kakarat velliperseitä kun ei pysty leikkiseurustelun jälkeen menemään suorittamaan oppivelvollisuuttansa. Kai äidit menette pyyhkimään pullapoikienne perseet sitten armeijaan?

Ei äidit mene armeijaan, sehän on tunnetusti liian kova paikka naisille. Sinänsä huvittavaa tämä kanalauman kimitys siitä, miten poika pärjää armeijassa. Poika todennäköisesti pärjää, mutta nämä miesvihaajat tuskin. 

Joo kyllä tuo poika armeijasta selviää

Kouluun olisi hyvä mennä. Saa uusia ajatuksia päähän ei haudo eroa.

Eteenpäin sano mummo lumessa.

En teininä tykkäisi yhtään että äiti tekee rakkauselämästäni julkista. Ei ole kunnioittavaa.

Vierailija kirjoitti:

En teininä tykkäisi yhtään että äiti tekee rakkauselämästäni julkista. Ei ole kunnioittavaa.

Ei ole julkista vai tunnistitko pojan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En teininä tykkäisi yhtään että äiti tekee rakkauselämästäni julkista. Ei ole kunnioittavaa.

Ei ole julkista vai tunnistitko pojan?

Luulen tunnistaneeni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika tuli eilen kyllä ihan normaaliin aikaan eikä ollut juonut, että ihan varmaan vain kavereita kävivät moikkaamassa. Kyllä siitä silti illallakin näki heti kun tuli kotiin, että edelleen on paha olla. Taisi se yhdet itkutkin itkeä. 

Edelleenkään ei sillä paras olo ole, mutta tiesi, että nyt on jo aika mennä kouluun. Pääsee vielä näkemään kaverit ennen etäkoulua ja joululomaa. Vähän huolissaan olen kyllä kun ei oikein mitään ole saanut alas.. Toivotaan kuitenkin että kaverit kannattelee koulussakin. Sanoin kanssa että saa tulla kotiin kesken päivän jos tulee paha olo. Pelottaa nimittäin vähän, että miten suhtautuu tytön näkemiseen, jos tyttö on koulussa.. Siinä voi vielä tunteet nousta pintaan.

Ja minuakin kiinnostaa, että millä perusteella poika toipui nopeasti? Se, että kaverit tuli tsemppaamaan ei tarkoita sitä, että pojan olo olisi yhtäkkiä parantunut. Oli se kavereista huolimatta hieman vaisu, sen äitinä huomasin. 

ap

Luin ketjua sieltä täältä.

Lukemani perusteella sopiva ratkaisu tilanteessa oli antaa pojan pitää yksi vapaapäivä ja tarjota tukea ja empatiaa ja olla vähättelemättä surua ja näin ap on tehnytkin.

Järkyttäviä vähättelijöitä täällä on. Nuorten miesten yleisin itsemurhan syy on seurustelusuhteen katkeaminen. Jopa Puolutusvoimien "mielenterveysoppaassa" (en muita tarkkaa nimeä, löytyy netistä) tästä muistutetaan ja tällaisen tapauksen sattuessa palveluksen aikana kouluttajien ja terv. huoltohenkilöstön tulee suhtautua asiaan empaattisesti ja vähättelemättä. Asian käsittelytapa vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen luottamussuhteiden rakentamiseen.

Jos 16-vuotiaan vuoden kestänyt seurustelusuhde katkeaa, se on kova paikka. Se ei ole rutiiniero. On täysin kohtuullista, että saa yhden päivän vapaata, ettei voimia tarvitse pinnistää muiden seurassa itkun pidättämiseen.

Jotkut kertovat täällä saaneensa työyhteisössä tukea erotuskan kanssa selviämiseen. Hyvä heille, mutta kaikissa yhteisöissä sitä ei saa ja toiset nyt vain haluavat tilittää tuskaansa muille ja toiset itkeä hetken rauhassa.

Pitempää lomaa en ap:n tilanteessa antaisi, mutta tylyjä ovat johtopäätökset, että yksi vapaapäivä avaisi portin pinnaukseen ja jatkuvasti saikuttamisen, varsinkin kun poika joutuu joka tapauksessa ne samat kouluhommat hoitamaan.

Riippuu ihmisestä, työyhteisöstä, kouluyhteisöstä, työn laadusta (maatalouslomittaja vai lentoemäntä), mikä on paras ratkaisu sitäkin silmälläpitäen, ettei jatkossa uupuisi. Ne käsittelemättömät surut ja pakollapinnistely yleensä sitten pitkällä juoksulla kääntyy ihmiselle, työnantajalle, työyhteisölle (yltiöurhean mutta katkeran ja empatiakyvyttömän työkaverin muodossa) ja yhteiskunnalle haitaksi.

Vaikutat hyvältä äidiltä, ap.

Ihana viesti. 

Ketjusta voi havaita kirjoittajat, joita on kohdeltu empaattisesti lapsena ja heidät, joita ei ole. Jokaisella on mahdollisuus murtaa sukupolvien ketju omien lastensa kohdalla. Empaattisuutta voi harjoitella, jolloin omat lapset saavat paremmat eväät elämäänsä kuin mitä vanhemmallaan on ollut.

Tuolla logiigalla: ketjusta voi huomata ylihuolehtivien äitien pilalle lellimät ke lan tuilla eläjät, joiden en tee mieli olla työelämässä, koska se on niin vaativaa eikä huomioi heidän emotionaalisia tarpeitaan. Kun taas toiset viestittäjät ovat perisuomalaista korpikansaa, joka on tämän maan rakentanut, pysynyt selväpäisenä, rakastanut ja surrut, iloinnut ja auttanut tekemättä siitä suurta numeroa samalla tienaten elantonsa ja turvaten lastensa elannon ja tulevaisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika tuli eilen kyllä ihan normaaliin aikaan eikä ollut juonut, että ihan varmaan vain kavereita kävivät moikkaamassa. Kyllä siitä silti illallakin näki heti kun tuli kotiin, että edelleen on paha olla. Taisi se yhdet itkutkin itkeä. 

Edelleenkään ei sillä paras olo ole, mutta tiesi, että nyt on jo aika mennä kouluun. Pääsee vielä näkemään kaverit ennen etäkoulua ja joululomaa. Vähän huolissaan olen kyllä kun ei oikein mitään ole saanut alas.. Toivotaan kuitenkin että kaverit kannattelee koulussakin. Sanoin kanssa että saa tulla kotiin kesken päivän jos tulee paha olo. Pelottaa nimittäin vähän, että miten suhtautuu tytön näkemiseen, jos tyttö on koulussa.. Siinä voi vielä tunteet nousta pintaan.

Ja minuakin kiinnostaa, että millä perusteella poika toipui nopeasti? Se, että kaverit tuli tsemppaamaan ei tarkoita sitä, että pojan olo olisi yhtäkkiä parantunut. Oli se kavereista huolimatta hieman vaisu, sen äitinä huomasin. 

ap

Luin ketjua sieltä täältä.

Lukemani perusteella sopiva ratkaisu tilanteessa oli antaa pojan pitää yksi vapaapäivä ja tarjota tukea ja empatiaa ja olla vähättelemättä surua ja näin ap on tehnytkin.

Järkyttäviä vähättelijöitä täällä on. Nuorten miesten yleisin itsemurhan syy on seurustelusuhteen katkeaminen. Jopa Puolutusvoimien "mielenterveysoppaassa" (en muita tarkkaa nimeä, löytyy netistä) tästä muistutetaan ja tällaisen tapauksen sattuessa palveluksen aikana kouluttajien ja terv. huoltohenkilöstön tulee suhtautua asiaan empaattisesti ja vähättelemättä. Asian käsittelytapa vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen luottamussuhteiden rakentamiseen.

Jos 16-vuotiaan vuoden kestänyt seurustelusuhde katkeaa, se on kova paikka. Se ei ole rutiiniero. On täysin kohtuullista, että saa yhden päivän vapaata, ettei voimia tarvitse pinnistää muiden seurassa itkun pidättämiseen.

Jotkut kertovat täällä saaneensa työyhteisössä tukea erotuskan kanssa selviämiseen. Hyvä heille, mutta kaikissa yhteisöissä sitä ei saa ja toiset nyt vain haluavat tilittää tuskaansa muille ja toiset itkeä hetken rauhassa.

Pitempää lomaa en ap:n tilanteessa antaisi, mutta tylyjä ovat johtopäätökset, että yksi vapaapäivä avaisi portin pinnaukseen ja jatkuvasti saikuttamisen, varsinkin kun poika joutuu joka tapauksessa ne samat kouluhommat hoitamaan.

Riippuu ihmisestä, työyhteisöstä, kouluyhteisöstä, työn laadusta (maatalouslomittaja vai lentoemäntä), mikä on paras ratkaisu sitäkin silmälläpitäen, ettei jatkossa uupuisi. Ne käsittelemättömät surut ja pakollapinnistely yleensä sitten pitkällä juoksulla kääntyy ihmiselle, työnantajalle, työyhteisölle (yltiöurhean mutta katkeran ja empatiakyvyttömän työkaverin muodossa) ja yhteiskunnalle haitaksi.

Vaikutat hyvältä äidiltä, ap.

Ihana viesti. 

Ketjusta voi havaita kirjoittajat, joita on kohdeltu empaattisesti lapsena ja heidät, joita ei ole. Jokaisella on mahdollisuus murtaa sukupolvien ketju omien lastensa kohdalla. Empaattisuutta voi harjoitella, jolloin omat lapset saavat paremmat eväät elämäänsä kuin mitä vanhemmallaan on ollut.

Tuolla logiigalla: ketjusta voi huomata ylihuolehtivien äitien pilalle lellimät ke lan tuilla eläjät, joiden en tee mieli olla työelämässä, koska se on niin vaativaa eikä huomioi heidän emotionaalisia tarpeitaan. Kun taas toiset viestittäjät ovat perisuomalaista korpikansaa, joka on tämän maan rakentanut, pysynyt selväpäisenä, rakastanut ja surrut, iloinnut ja auttanut tekemättä siitä suurta numeroa samalla tienaten elantonsa ja turvaten lastensa elannon ja tulevaisuuden.

Totta!

Et ole. Oppii menemään töihin, vaikka kultakala kuoli tai tyttöystävä jätti.