Teini erosi eilen. On valvonut ja itkenyt varmaan koko yön. Olenko huono äiti kun pakotin kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kuinka monelle kohtuullisuus on ihan vieras käsite että jos nuori on yhden päivän koulusta sydänsurun takia poissa niin sit on tulevaisuudessa myös kynnen katkeamisesta poissa töistä koko ajan.  Mitään välimuotoa ei ole. Ja nämä joiden mielestä lapselle ei saa osoittaa mitään empatiaa tai muuten ne alkaa vänkäämään lupaa poissaoloon joka päivä eikä saa ikinä antaa vähääkään periksi. Missä iässä oletatte että teidän suhde lapseen sit normalisoituu tosta jatkuvasta taisteluasetelmasta vai ootteko niitä jotka sit kymmenen vuoden päästä ihmettelee miksi lapsi ei käy ikinä kylässä tai soita kun on koko lapsuus ja nuoruus tehty selväksi että tunteilla ei ole väliä eikä empatiaa tipu ikinä?

Ja lapsen avioliitto on yhtä he***iä, koska lapseen on iskostunut tuollainen teema. Puolison tekemisiä ja tekemättäjättämisiä kytätään ja,arvostellaan ja lämpö ja empatia loistavat poissaolollaan.

Aikas epäinhimillinen työpaikka?

Ihmiset - kannattaa alkaa itse asettamaan rajoja oman hyvinvointinsa eteen (ja olla myös niissä tiukka). Omia oikeuksia ei välttämättä loppupeleissä tule puolustamaan kukaan muu kuin sinä itse. Se, että toimintakulttuuri on jossakin työpaikssa tms. jonkinlainen, ei missään nimessä ole tae sille, että toiminta on oikein.

Silmät siis auki - omia tunteita ja maalaisjärkeä kuunnellen.

Tsemppiä ap n pojalle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kuinka monelle kohtuullisuus on ihan vieras käsite että jos nuori on yhden päivän koulusta sydänsurun takia poissa niin sit on tulevaisuudessa myös kynnen katkeamisesta poissa töistä koko ajan.  Mitään välimuotoa ei ole. Ja nämä joiden mielestä lapselle ei saa osoittaa mitään empatiaa tai muuten ne alkaa vänkäämään lupaa poissaoloon joka päivä eikä saa ikinä antaa vähääkään periksi. Missä iässä oletatte että teidän suhde lapseen sit normalisoituu tosta jatkuvasta taisteluasetelmasta vai ootteko niitä jotka sit kymmenen vuoden päästä ihmettelee miksi lapsi ei käy ikinä kylässä tai soita kun on koko lapsuus ja nuoruus tehty selväksi että tunteilla ei ole väliä eikä empatiaa tipu ikinä?

Eihän se mitään taistelua ole, vaan vanhempi-lapsi dynamiikkaa. Vanhempi on lapselle auktoriteetti, kasvattaja ja opettaja. Hänen tehtävänään on valmentaa lapsi elämää varten, ei olla hänen ystävänsä ja vuorata lasta pumpuliin! Vapaakasvatus taitaa oikeasti olla muodissa? 

Tämä!! Tämän takia on nykyään niin paljon ongelmaisia nuoria, koska vanhemmat haluavat olla lastensa ystäviä ja päästä helpolla. Ei vanhempia taida nykyään kiinnostaa, että lapsen kannalta on parasta, että hän oppii esimerkiksi velvollisuudentuntoa ja että hänellä on rajat. Nykyään pelätään niitä hetkiä, kun se lapsi sitten testaakin rajojaan, ja annetaan periksi koska ei haluta riidellä/olla jämptinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kuinka monelle kohtuullisuus on ihan vieras käsite että jos nuori on yhden päivän koulusta sydänsurun takia poissa niin sit on tulevaisuudessa myös kynnen katkeamisesta poissa töistä koko ajan.  Mitään välimuotoa ei ole. Ja nämä joiden mielestä lapselle ei saa osoittaa mitään empatiaa tai muuten ne alkaa vänkäämään lupaa poissaoloon joka päivä eikä saa ikinä antaa vähääkään periksi. Missä iässä oletatte että teidän suhde lapseen sit normalisoituu tosta jatkuvasta taisteluasetelmasta vai ootteko niitä jotka sit kymmenen vuoden päästä ihmettelee miksi lapsi ei käy ikinä kylässä tai soita kun on koko lapsuus ja nuoruus tehty selväksi että tunteilla ei ole väliä eikä empatiaa tipu ikinä?

Eihän se mitään taistelua ole, vaan vanhempi-lapsi dynamiikkaa. Vanhempi on lapselle auktoriteetti, kasvattaja ja opettaja. Hänen tehtävänään on valmentaa lapsi elämää varten, ei olla hänen ystävänsä ja vuorata lasta pumpuliin! Vapaakasvatus taitaa oikeasti olla muodissa? 

Tämä!! Tämän takia on nykyään niin paljon ongelmaisia nuoria, koska vanhemmat haluavat olla lastensa ystäviä ja päästä helpolla. Ei vanhempia taida nykyään kiinnostaa, että lapsen kannalta on parasta, että hän oppii esimerkiksi velvollisuudentuntoa ja että hänellä on rajat. Nykyään pelätään niitä hetkiä, kun se lapsi sitten testaakin rajojaan, ja annetaan periksi koska ei haluta riidellä/olla jämptinä. 

Se on kato se vapaakasvatus! Huoh

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kuinka monelle kohtuullisuus on ihan vieras käsite että jos nuori on yhden päivän koulusta sydänsurun takia poissa niin sit on tulevaisuudessa myös kynnen katkeamisesta poissa töistä koko ajan.  Mitään välimuotoa ei ole. Ja nämä joiden mielestä lapselle ei saa osoittaa mitään empatiaa tai muuten ne alkaa vänkäämään lupaa poissaoloon joka päivä eikä saa ikinä antaa vähääkään periksi. Missä iässä oletatte että teidän suhde lapseen sit normalisoituu tosta jatkuvasta taisteluasetelmasta vai ootteko niitä jotka sit kymmenen vuoden päästä ihmettelee miksi lapsi ei käy ikinä kylässä tai soita kun on koko lapsuus ja nuoruus tehty selväksi että tunteilla ei ole väliä eikä empatiaa tipu ikinä?

Eihän se mitään taistelua ole, vaan vanhempi-lapsi dynamiikkaa. Vanhempi on lapselle auktoriteetti, kasvattaja ja opettaja. Hänen tehtävänään on valmentaa lapsi elämää varten, ei olla hänen ystävänsä ja vuorata lasta pumpuliin! Vapaakasvatus taitaa oikeasti olla muodissa? 

Vanhemman tehtävä om valmentaa lapsi sellaiseksi, että tällä on parhaat mahdolliset eväät aikuisuuteen. Kyllä se tarkoittaa myös sen verran pumpulia ja kainaloa, että lapsen tunne-elämä ei häiriinny eikä kärsi aikuisena painolastista, joka olisi voitu estää. Karaiseminen ei jalosta ketään vaan hidastaa ja vie voimavaroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olivatko ehtineet harrastaa jo seksiä?

Mitä se tänne kuuluu? ... Ap

Sinähän tämän keskustelun aloitit. Kerro lisää yksityiskohtia, jos kerran haluat avautua,

Eiköhän kaikki tiedä onko tuo poika harrastanut seksiä vai ei. 16v poika ja vuoden saman tytön kanssa. Laskekaa 1 + 1

Vierailija kirjoitti:

Mitähän tunteita sekin herättäisi kaikissa, jos poika valvomisen ja ylitsepursuavan surun ja ahdistuksen myötä hakeutuu laitokseen lepäämään. Eipä siinä vaiheessa yksittäiset poissaolot paljon paina.

No voi jösses! Kyseessä on hieman alakuloinen teini, ei itsetuhoinen/vakavasti masentunut aikuinen. Kukaan teini jonkun eron takia minnekään laitokseen mene :D

Vai eronnut. Huh huh. Äitinä miettisin missä olen mennyt vikaan jos teini-ikäinen lapseni menee niin  toimintakyvyttömäksi surusta ettei pysty kouluun menemään.  No onhan niitä aikuisiakin jotka kahden viikon seurustelun loppumisen jälkeen eivät pysty töihin menemään vaan saikuttavat. On se surkeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olivatko ehtineet harrastaa jo seksiä?

Mitä se tänne kuuluu? ... Ap

Sinähän tämän keskustelun aloitit. Kerro lisää yksityiskohtia, jos kerran haluat avautua,

Eiköhän kaikki tiedä onko tuo poika harrastanut seksiä vai ei. 16v poika ja vuoden saman tytön kanssa. Laskekaa 1 + 1

Mutta ap siitä on paremmin kärryillä niin jos haluaa avautua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kuinka monelle kohtuullisuus on ihan vieras käsite että jos nuori on yhden päivän koulusta sydänsurun takia poissa niin sit on tulevaisuudessa myös kynnen katkeamisesta poissa töistä koko ajan.  Mitään välimuotoa ei ole. Ja nämä joiden mielestä lapselle ei saa osoittaa mitään empatiaa tai muuten ne alkaa vänkäämään lupaa poissaoloon joka päivä eikä saa ikinä antaa vähääkään periksi. Missä iässä oletatte että teidän suhde lapseen sit normalisoituu tosta jatkuvasta taisteluasetelmasta vai ootteko niitä jotka sit kymmenen vuoden päästä ihmettelee miksi lapsi ei käy ikinä kylässä tai soita kun on koko lapsuus ja nuoruus tehty selväksi että tunteilla ei ole väliä eikä empatiaa tipu ikinä?

Eihän se mitään taistelua ole, vaan vanhempi-lapsi dynamiikkaa. Vanhempi on lapselle auktoriteetti, kasvattaja ja opettaja. Hänen tehtävänään on valmentaa lapsi elämää varten, ei olla hänen ystävänsä ja vuorata lasta pumpuliin! Vapaakasvatus taitaa oikeasti olla muodissa? 

On sen vanhemman tehtävä myös olla tukena ja osoittaa välittävänsä. Tässä oli nyt kuitenkin kyse vaan yhdestä poissaolopäivästä koulusta eikä mistään viikosta tai koko koulun lopettamisesta. Jos on lukiossa niin ne hommathan pitää sit kuitenkin hoitaa myöhemmin, läksyt ja muut tehtävät. Tuskin se 16-vuotias nyt oppii että jos saa yhden päivän olla toipumassa niin ei tarvitse ikinä mennä töihin jos ei huvita vaan että äitiä kiinnostaa hänen elämänsä ja tunteet. Voihan sen lapsen tietty "elämää varten valmentaa" silläkin tavalla että ei välitä kun ei mahdollinen työnantajakaan jonain päivänä välitä mutta ei sit tarvi ihmetellä jos lasta ei enää kiinnosta sua nähdä kun oot "valmentanut valmiiksi".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme että maailmassa on koko ajan vain löysempää väkeä. Nyt tämäkin teini jää aina kotiin kun tulee ero tai vähän jokin valvottaa. Ei työnantajan velvollisuus ole esim maksaa palkkaa jos sössii oman siviilielänsä. T:duunarinainen

Olet muita parempi rankan ja ahkeran työn sankari joka menee kuumeessakin ja varsinkin flunssassa töihin muita tartuttelemaan, arvaanko oikein? 

Oikeasti tällaisia ihmisiä on, joille oma arvo mitataan työllä ja vain työllä, vähän surku :/ Kotoa jo opittu, että et ole mitään, ellet paiski koko ajan töitä.

No totta hemmetissä on parempi, kun menee töihin, eikä jää kotiin jättäen työtaakkaansa muiden kannettavaksi! Lusmuista kärsii nimenomaan ne työkaverit, joiden pitää omien töiden lisäksi tehdä toistekin työt!

Ja jälkeenpäin niitä yhtenä päivänä sekopäisenä tehtyjä virheitä korjaillaan töissä pari päivää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kuinka monelle kohtuullisuus on ihan vieras käsite että jos nuori on yhden päivän koulusta sydänsurun takia poissa niin sit on tulevaisuudessa myös kynnen katkeamisesta poissa töistä koko ajan.  Mitään välimuotoa ei ole. Ja nämä joiden mielestä lapselle ei saa osoittaa mitään empatiaa tai muuten ne alkaa vänkäämään lupaa poissaoloon joka päivä eikä saa ikinä antaa vähääkään periksi. Missä iässä oletatte että teidän suhde lapseen sit normalisoituu tosta jatkuvasta taisteluasetelmasta vai ootteko niitä jotka sit kymmenen vuoden päästä ihmettelee miksi lapsi ei käy ikinä kylässä tai soita kun on koko lapsuus ja nuoruus tehty selväksi että tunteilla ei ole väliä eikä empatiaa tipu ikinä?

Eihän se mitään taistelua ole, vaan vanhempi-lapsi dynamiikkaa. Vanhempi on lapselle auktoriteetti, kasvattaja ja opettaja. Hänen tehtävänään on valmentaa lapsi elämää varten, ei olla hänen ystävänsä ja vuorata lasta pumpuliin! Vapaakasvatus taitaa oikeasti olla muodissa? 

Tämä!! Tämän takia on nykyään niin paljon ongelmaisia nuoria, koska vanhemmat haluavat olla lastensa ystäviä ja päästä helpolla. Ei vanhempia taida nykyään kiinnostaa, että lapsen kannalta on parasta, että hän oppii esimerkiksi velvollisuudentuntoa ja että hänellä on rajat. Nykyään pelätään niitä hetkiä, kun se lapsi sitten testaakin rajojaan, ja annetaan periksi koska ei haluta riidellä/olla jämptinä. 

Niin, tai vanhempi opettaa lapselleen empatian tärkeyttä ja toisen huomioimista. Opettaa, että omat tunteet ovat tärkeitä ja rajat pitää asettaa myös omalle jaksamiselle. Joskus on tärkeintä levätä tai surra.

Suhde on ollut pojalle tärkeä. Hyvä niin. Olisin enemmän huolisssani siitä, jos 1 v seurustelusuhde ohitettaisiin olankohautuksella. Lapselle pitää opettaa, että on ok olla välillä ei-ok. On pelottavaa luulla, että muut ihmiset toimivan koneen lailla ilman tunteita ja on se ainoa joka suree, pelkää tai on väsynyt. On hyvä opettaa, että nyt tuntuu karsealta, mutta tilanne kyllä helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kuinka monelle kohtuullisuus on ihan vieras käsite että jos nuori on yhden päivän koulusta sydänsurun takia poissa niin sit on tulevaisuudessa myös kynnen katkeamisesta poissa töistä koko ajan.  Mitään välimuotoa ei ole. Ja nämä joiden mielestä lapselle ei saa osoittaa mitään empatiaa tai muuten ne alkaa vänkäämään lupaa poissaoloon joka päivä eikä saa ikinä antaa vähääkään periksi. Missä iässä oletatte että teidän suhde lapseen sit normalisoituu tosta jatkuvasta taisteluasetelmasta vai ootteko niitä jotka sit kymmenen vuoden päästä ihmettelee miksi lapsi ei käy ikinä kylässä tai soita kun on koko lapsuus ja nuoruus tehty selväksi että tunteilla ei ole väliä eikä empatiaa tipu ikinä?

Eihän se mitään taistelua ole, vaan vanhempi-lapsi dynamiikkaa. Vanhempi on lapselle auktoriteetti, kasvattaja ja opettaja. Hänen tehtävänään on valmentaa lapsi elämää varten, ei olla hänen ystävänsä ja vuorata lasta pumpuliin! Vapaakasvatus taitaa oikeasti olla muodissa? 

On sen vanhemman tehtävä myös olla tukena ja osoittaa välittävänsä. Tässä oli nyt kuitenkin kyse vaan yhdestä poissaolopäivästä koulusta eikä mistään viikosta tai koko koulun lopettamisesta. Jos on lukiossa niin ne hommathan pitää sit kuitenkin hoitaa myöhemmin, läksyt ja muut tehtävät. Tuskin se 16-vuotias nyt oppii että jos saa yhden päivän olla toipumassa niin ei tarvitse ikinä mennä töihin jos ei huvita vaan että äitiä kiinnostaa hänen elämänsä ja tunteet. Voihan sen lapsen tietty "elämää varten valmentaa" silläkin tavalla että ei välitä kun ei mahdollinen työnantajakaan jonain päivänä välitä mutta ei sit tarvi ihmetellä jos lasta ei enää kiinnosta sua nähdä kun oot "valmentanut valmiiksi".

Ihan hyvä pointti, mutta luuletko oikeasti, että työnantaja välittää ketju-saikuttajasta? Ei välitä, se lentää pellolle. Onko sitten lapsi hyvin kasvatettu, kun on löysän kasvatuksen takia työttömänä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olivatko ehtineet harrastaa jo seksiä?

Mitä se tänne kuuluu? ... Ap

Sinähän tämän keskustelun aloitit. Kerro lisää yksityiskohtia, jos kerran haluat avautua,

Eiköhän kaikki tiedä onko tuo poika harrastanut seksiä vai ei. 16v poika ja vuoden saman tytön kanssa. Laskekaa 1 + 1

Mutta ap siitä on paremmin kärryillä niin jos haluaa avautua

Minkä takia teitä noin kiinnostaa jonkun teinin seksielämä? Huhuh..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olivatko ehtineet harrastaa jo seksiä?

Mitä se tänne kuuluu? ... Ap

Sinähän tämän keskustelun aloitit. Kerro lisää yksityiskohtia, jos kerran haluat avautua,

Eiköhän kaikki tiedä onko tuo poika harrastanut seksiä vai ei. 16v poika ja vuoden saman tytön kanssa. Laskekaa 1 + 1

Mutta ap siitä on paremmin kärryillä niin jos haluaa avautua

Minkä takia teitä noin kiinnostaa jonkun teinin seksielämä? Huhuh..

Tai sen puute...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kuinka monelle kohtuullisuus on ihan vieras käsite että jos nuori on yhden päivän koulusta sydänsurun takia poissa niin sit on tulevaisuudessa myös kynnen katkeamisesta poissa töistä koko ajan.  Mitään välimuotoa ei ole. Ja nämä joiden mielestä lapselle ei saa osoittaa mitään empatiaa tai muuten ne alkaa vänkäämään lupaa poissaoloon joka päivä eikä saa ikinä antaa vähääkään periksi. Missä iässä oletatte että teidän suhde lapseen sit normalisoituu tosta jatkuvasta taisteluasetelmasta vai ootteko niitä jotka sit kymmenen vuoden päästä ihmettelee miksi lapsi ei käy ikinä kylässä tai soita kun on koko lapsuus ja nuoruus tehty selväksi että tunteilla ei ole väliä eikä empatiaa tipu ikinä?

Eihän se mitään taistelua ole, vaan vanhempi-lapsi dynamiikkaa. Vanhempi on lapselle auktoriteetti, kasvattaja ja opettaja. Hänen tehtävänään on valmentaa lapsi elämää varten, ei olla hänen ystävänsä ja vuorata lasta pumpuliin! Vapaakasvatus taitaa oikeasti olla muodissa? 

On sen vanhemman tehtävä myös olla tukena ja osoittaa välittävänsä. Tässä oli nyt kuitenkin kyse vaan yhdestä poissaolopäivästä koulusta eikä mistään viikosta tai koko koulun lopettamisesta. Jos on lukiossa niin ne hommathan pitää sit kuitenkin hoitaa myöhemmin, läksyt ja muut tehtävät. Tuskin se 16-vuotias nyt oppii että jos saa yhden päivän olla toipumassa niin ei tarvitse ikinä mennä töihin jos ei huvita vaan että äitiä kiinnostaa hänen elämänsä ja tunteet. Voihan sen lapsen tietty "elämää varten valmentaa" silläkin tavalla että ei välitä kun ei mahdollinen työnantajakaan jonain päivänä välitä mutta ei sit tarvi ihmetellä jos lasta ei enää kiinnosta sua nähdä kun oot "valmentanut valmiiksi".

Ihan hyvä pointti, mutta luuletko oikeasti, että työnantaja välittää ketju-saikuttajasta? Ei välitä, se lentää pellolle. Onko sitten lapsi hyvin kasvatettu, kun on löysän kasvatuksen takia työttömänä? 

Tämä! Mielummin äitinä kasvatan lapsen joka kykenee maksamaan laskunsa ja olemaan itsenäinen, kuin lapsen joka ei aikuisenakaan pärjää päivääkään itsekseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olivatko ehtineet harrastaa jo seksiä?

Mitä se tänne kuuluu? ... Ap

Sinähän tämän keskustelun aloitit. Kerro lisää yksityiskohtia, jos kerran haluat avautua,

Eiköhän kaikki tiedä onko tuo poika harrastanut seksiä vai ei. 16v poika ja vuoden saman tytön kanssa. Laskekaa 1 + 1

Mutta ap siitä on paremmin kärryillä niin jos haluaa avautua

Minkä takia teitä noin kiinnostaa jonkun teinin seksielämä? Huhuh..

Koska niillä ei oo omaa (ehkä ollut vuosiin..)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kuinka monelle kohtuullisuus on ihan vieras käsite että jos nuori on yhden päivän koulusta sydänsurun takia poissa niin sit on tulevaisuudessa myös kynnen katkeamisesta poissa töistä koko ajan.  Mitään välimuotoa ei ole. Ja nämä joiden mielestä lapselle ei saa osoittaa mitään empatiaa tai muuten ne alkaa vänkäämään lupaa poissaoloon joka päivä eikä saa ikinä antaa vähääkään periksi. Missä iässä oletatte että teidän suhde lapseen sit normalisoituu tosta jatkuvasta taisteluasetelmasta vai ootteko niitä jotka sit kymmenen vuoden päästä ihmettelee miksi lapsi ei käy ikinä kylässä tai soita kun on koko lapsuus ja nuoruus tehty selväksi että tunteilla ei ole väliä eikä empatiaa tipu ikinä?

Eihän se mitään taistelua ole, vaan vanhempi-lapsi dynamiikkaa. Vanhempi on lapselle auktoriteetti, kasvattaja ja opettaja. Hänen tehtävänään on valmentaa lapsi elämää varten, ei olla hänen ystävänsä ja vuorata lasta pumpuliin! Vapaakasvatus taitaa oikeasti olla muodissa? 

On sen vanhemman tehtävä myös olla tukena ja osoittaa välittävänsä. Tässä oli nyt kuitenkin kyse vaan yhdestä poissaolopäivästä koulusta eikä mistään viikosta tai koko koulun lopettamisesta. Jos on lukiossa niin ne hommathan pitää sit kuitenkin hoitaa myöhemmin, läksyt ja muut tehtävät. Tuskin se 16-vuotias nyt oppii että jos saa yhden päivän olla toipumassa niin ei tarvitse ikinä mennä töihin jos ei huvita vaan että äitiä kiinnostaa hänen elämänsä ja tunteet. Voihan sen lapsen tietty "elämää varten valmentaa" silläkin tavalla että ei välitä kun ei mahdollinen työnantajakaan jonain päivänä välitä mutta ei sit tarvi ihmetellä jos lasta ei enää kiinnosta sua nähdä kun oot "valmentanut valmiiksi".

Ihan hyvä pointti, mutta luuletko oikeasti, että työnantaja välittää ketju-saikuttajasta? Ei välitä, se lentää pellolle. Onko sitten lapsi hyvin kasvatettu, kun on löysän kasvatuksen takia työttömänä? 

No ei tietenkään välitä mutta pitääkö 16-vuotiasta lasta jo kohdella samalla välinpitämättömyydellä vanhemman toimesta ihan vaan varmuuden vuoksi. Vanhempi on vanhempi ja työnantaja on työnantaja, roolit on erilaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme että maailmassa on koko ajan vain löysempää väkeä. Nyt tämäkin teini jää aina kotiin kun tulee ero tai vähän jokin valvottaa. Ei työnantajan velvollisuus ole esim maksaa palkkaa jos sössii oman siviilielänsä. T:duunarinainen

Olet muita parempi rankan ja ahkeran työn sankari joka menee kuumeessakin ja varsinkin flunssassa töihin muita tartuttelemaan, arvaanko oikein? 

Oikeasti tällaisia ihmisiä on, joille oma arvo mitataan työllä ja vain työllä, vähän surku :/ Kotoa jo opittu, että et ole mitään, ellet paiski koko ajan töitä.

No totta hemmetissä on parempi, kun menee töihin, eikä jää kotiin jättäen työtaakkaansa muiden kannettavaksi! Lusmuista kärsii nimenomaan ne työkaverit, joiden pitää omien töiden lisäksi tehdä toistekin työt!

Ja jälkeenpäin niitä yhtenä päivänä sekopäisenä tehtyjä virheitä korjaillaan töissä pari päivää?

No jotain jää joka tapauksessa tekemättä, ja aikataulut kusee. Jos jää kotiin, niin tuuraajien duunit jää tekemättä ja he ovat aikataulusta jäljessä. Jos menee töihin, on vain itse jäljessä ja muut ihmiset pystyvät jatkamaan omia juttujaan normaalisti. Eli kyllä, ei lusmuilua ja vastuiden pakenemista.