Lue keskustelun säännöt.
Teini erosi eilen. On valvonut ja itkenyt varmaan koko yön. Olenko huono äiti kun pakotin kouluun.
03.12.2020 |
16v poika kyseessä. Ei suostu nousemaan sängystä. Oon kuulema paska mutsi.
Kommentit (1004)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole. Itsekin oon tytön pakottanut kouluun eron jälkeen. Ei eron takia jäädä kotiin itkemään. Aikuisetkin menee töihin erojen jälkeen ja ei 16-vuotiaiden suhteet oo vakavia tai niillä oo oikeita, syviä tunteita vielä tuossa iässä. Kouluun vaan, näkee kavereita ja saa muuta ajateltavaakin siellä. Aivan turhaa tuossa iässä edes itkeä jonkun päätyneen "suhteen" perään.
Ap kommentoi aiemmin, että oli ensimmäinen suhde koskaan, ja että olivat yhdessä melkein vuoden. Mikä pitää ihmiset noin kauan yhdessä jos ei syvät tunteet? 16-vuotias ei ole kaukana täysi-ikäisyydestä, milloin sitten ne "oikeat tunteet tulee?" Kaikilla meillä on tunteet, vauvasta vaariin. Minä tapasin puolisoni juurikin 16-vuotiaana ja nyt olemme aikuisia ja edelleen vuosien jälkeen yhdessä.
Hyh, että oletkin ällöttävä, kylmä ihminen. Säälin lastasi, ja mietin miten kukaan on edes tollaisen halunnut.
Ööö, oiskohan seksi? Monet teinit on yhdessä vain sen takia, että saa helpommin seksiä kun on kumppani (vaikka ei hänestä niin välittäisikään). Ei teinit tiedä vielä mitään oikeasti rakkaudesta tai sitoutumisesta
Ainiin että teineillä ei ole tunteita, haluavat ainoastaan seksiä? Olet sairas.
No luuletko oikeasti, että teinit hormoonihuuruissaan oikeasti rakastavat? He sekoittavat himon/panettamisen rakkauteen, joilla ei oikeasti ole mitään tekemistä keskenään. Teinit ovat hormooniensa ohjailtavissa
Aijaa, täytyykin sitten sanoa miehelle että erotaan, kun ollaan vaan hormonipäissämme tavattu 16-vuotiaina ja rakastuttu, nyt ollaan vuosia myöhemmin edelleen yhdessä. KAIKKI ihmiset ovat hormonien vietävissä, sen takia sinäkin olet halunnut miehen sisääsi ja lapsia. Olet tunteeton paska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo itellä lapsia ja hämmentää tää keskustelu. Mitä jos seuraavanakin päivänä haluaisi vaan jäädä nukkumaan? Kuinka monta päivää antaisitte teinin olla pois koulusta tuollaisessa tilanteessa? Tai jos noita eroja olisi vaikka joka toinen kuukausi, kuten joillakin teineillä on.
Tämä! Lapset/teinit on todella hyviä "pelaamaan vanhempiaan". Kun kerran antaa periksi, esim. antaa olla eron takia poissa koulusta, pian pyydetäänkin olla kotona kun tuli katsottua lätkää myöhään yöhön ja väsyttää. Johdonmukaisuutta ja rajoja ne lapset/teinit kaipaa, ei pumpulissa kasvattamista.
No mutta eikö ne johdonmukaisuus ja rajat tule asetettua sitten, kun ei anna lupaa pelkän yöllisen tv:n katsomisen takia jäädä pois koulusta? Vai oletko sitä mieltä, että teinin ei pidä koskaan eikä minkään syyn takia olla pois koulusta, koska hän saattaisi myöhemmin joskus ehkä yrittää olla pois jonkin tekosyyn varjolla?
Pointtini oli ajatus, että jos teinille antaa pikkusormen, se vie kohta koko käden. Eli jos antaa olla kotona esim eron takia, kohta se teini rupeaa venyttämäään rajoja ja jää vaan sen telkkarin katsomisen takia kotiin. Eli rupeaa aina vaan keksimään enemmän tekosyitä, joiden takia jäädä kotiin. Vanhemman on tehtävä selväksi, että kouluun mennään, ellei ole fyysisesti sairas (kuumetta tai oksennustauti). Muuten sitä teiniä ei saa ikinä kouluun, eikä myöhemmin päiväksikään työelämään, kun kiinnostaa vaan se kotona makailu
- Tuo kenelle vastasit
Minusta siinä on kyllä vanhemmuus ja vähän ihmisyyskin hukassa, jos pitää tehdä tiukkoja sääntöjä ja totaalikieltoja vain siksi, ettei usko pystyvänsä pitämään kohtuudesta kiinni vaan heti jos antaa poikkeustilanteessa pienenkin myönnytyksen on koko kasvatus pielessä. Puhumattakaan tuosta asenteesta, että teini ja vanhempi olisivat ikäänkuin toistensa vihollisia jonkinlaisessa valtataistelussa. Kyllä tuossa on menty jo hyvin pitkälle metsään.
-eri
No ei taitaisi olla työkykyinenkaan ihminen tuollaisen jälkeen, eli saikkua tulisi aikuisellekkin. Elikkäs aika julmasti tehty ap:lta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole. Itsekin oon tytön pakottanut kouluun eron jälkeen. Ei eron takia jäädä kotiin itkemään. Aikuisetkin menee töihin erojen jälkeen ja ei 16-vuotiaiden suhteet oo vakavia tai niillä oo oikeita, syviä tunteita vielä tuossa iässä. Kouluun vaan, näkee kavereita ja saa muuta ajateltavaakin siellä. Aivan turhaa tuossa iässä edes itkeä jonkun päätyneen "suhteen" perään.
Ap kommentoi aiemmin, että oli ensimmäinen suhde koskaan, ja että olivat yhdessä melkein vuoden. Mikä pitää ihmiset noin kauan yhdessä jos ei syvät tunteet? 16-vuotias ei ole kaukana täysi-ikäisyydestä, milloin sitten ne "oikeat tunteet tulee?" Kaikilla meillä on tunteet, vauvasta vaariin. Minä tapasin puolisoni juurikin 16-vuotiaana ja nyt olemme aikuisia ja edelleen vuosien jälkeen yhdessä.
Hyh, että oletkin ällöttävä, kylmä ihminen. Säälin lastasi, ja mietin miten kukaan on edes tollaisen halunnut.
Ööö, oiskohan seksi? Monet teinit on yhdessä vain sen takia, että saa helpommin seksiä kun on kumppani (vaikka ei hänestä niin välittäisikään). Ei teinit tiedä vielä mitään oikeasti rakkaudesta tai sitoutumisesta
Ainiin että teineillä ei ole tunteita, haluavat ainoastaan seksiä? Olet sairas.
No luuletko oikeasti, että teinit hormoonihuuruissaan oikeasti rakastavat? He sekoittavat himon/panettamisen rakkauteen, joilla ei oikeasti ole mitään tekemistä keskenään. Teinit ovat hormooniensa ohjailtavissa
Puhutko omasta kokemuksesta? Teinejäkin on monenlaisia.
Et ole, pitää kestää pettymyksiä, nykyään ideologia kouluissa opetetaan pelkästään positiivista ajattelua, lapsille ei siis tulla paha mieli,, jos ei tule paha mieli niin ei kestä elämässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei taitaisi olla työkykyinenkaan ihminen tuollaisen jälkeen, eli saikkua tulisi aikuisellekkin. Elikkäs aika julmasti tehty ap:lta.
Poika on kotona, eikö se ole jo aika selväksi tullut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo itellä lapsia ja hämmentää tää keskustelu. Mitä jos seuraavanakin päivänä haluaisi vaan jäädä nukkumaan? Kuinka monta päivää antaisitte teinin olla pois koulusta tuollaisessa tilanteessa? Tai jos noita eroja olisi vaikka joka toinen kuukausi, kuten joillakin teineillä on.
Tämä! Lapset/teinit on todella hyviä "pelaamaan vanhempiaan". Kun kerran antaa periksi, esim. antaa olla eron takia poissa koulusta, pian pyydetäänkin olla kotona kun tuli katsottua lätkää myöhään yöhön ja väsyttää. Johdonmukaisuutta ja rajoja ne lapset/teinit kaipaa, ei pumpulissa kasvattamista.
No mutta eikö ne johdonmukaisuus ja rajat tule asetettua sitten, kun ei anna lupaa pelkän yöllisen tv:n katsomisen takia jäädä pois koulusta? Vai oletko sitä mieltä, että teinin ei pidä koskaan eikä minkään syyn takia olla pois koulusta, koska hän saattaisi myöhemmin joskus ehkä yrittää olla pois jonkin tekosyyn varjolla?
Pointtini oli ajatus, että jos teinille antaa pikkusormen, se vie kohta koko käden. Eli jos antaa olla kotona esim eron takia, kohta se teini rupeaa venyttämäään rajoja ja jää vaan sen telkkarin katsomisen takia kotiin. Eli rupeaa aina vaan keksimään enemmän tekosyitä, joiden takia jäädä kotiin. Vanhemman on tehtävä selväksi, että kouluun mennään, ellei ole fyysisesti sairas (kuumetta tai oksennustauti). Muuten sitä teiniä ei saa ikinä kouluun, eikä myöhemmin päiväksikään työelämään, kun kiinnostaa vaan se kotona makailu
- Tuo kenelle vastasit
Aika mielenkiintoista. Opetatko siis teinillesi, että vain fyysiset sairaudet ovat sairauksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi kuinka te väheksytte nuorten tunteita.
Ei ihme että moni nuori sairastuu henkisesti jos vanhemmat ovat tuollaisia.
Jos kerrot nuorelle että hänen tunteensa eivät ole aitoja, voit olla varma ettei sua paljoa vanhana käy katsomassa.
Ja ihan oikein jos ei käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet. Menisitkö itse töihin?
MISTÄ työpaikasta tuolla verukkeella saa palkallisen sairauspoissaolon? Tai edes palkatonta, ilman luvaton poissaolo -jälkiseuraamuksia.
Jos työntekijä ei ole kyvykäs hoitamaan työtehtäviään sairauden tai muun traagisen tapahtuman takia, niin mitä sellaisella työntekijällä tekee? Antaa jäädä kotiin edes pariksi päiväksi. Pahimmillaan väsyneenä ja itkuisena mokaa jonkun tärkeän tapaamisen, ja jättää firmasta pitkäksi aikaa huonon maineen. Ei ihmiset ole mitään koneita, ketkä pystyvät napinpainalluksesta vaihtamaan elämään kuuluvat surut täydelliseen työtehoon.
Sairauden takia saa saikkua, muussa tapauksessa voi pyytää palkatonta. Jos työntekijä ei elämään yleisesti kuuluvan surun takia voi tulla töihin, niin poissaoloa ei kuulu työnantajan maksaa. Monissa paikoissa voi olla poissa, mutta omaan piikkiin. Ja näin se pitääkin mennä, sillä suruja tulee kaikille aika ajoittain. Esim. murtumakaan ei ole syy jäädä välttämättä saikulle, vaan työnantaja voi ohjata muihin hommiin.
Suomessa työnantajakulut on oikeesti korkeat. Siksi ei ole varaa maksaa kaikista mahdollisista saikuista. On pakko vetää raja johonkin ja toivottavasti jokainen työntekijä tämän tajuaa. Jos haluaa käydä töissä ja saada rahaa työnteosta, niin on silloin velvollinen tekemään työsopparin mukaiset työtehtävät ja työtunnit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole. Itsekin oon tytön pakottanut kouluun eron jälkeen. Ei eron takia jäädä kotiin itkemään. Aikuisetkin menee töihin erojen jälkeen ja ei 16-vuotiaiden suhteet oo vakavia tai niillä oo oikeita, syviä tunteita vielä tuossa iässä. Kouluun vaan, näkee kavereita ja saa muuta ajateltavaakin siellä. Aivan turhaa tuossa iässä edes itkeä jonkun päätyneen "suhteen" perään.
Ap kommentoi aiemmin, että oli ensimmäinen suhde koskaan, ja että olivat yhdessä melkein vuoden. Mikä pitää ihmiset noin kauan yhdessä jos ei syvät tunteet? 16-vuotias ei ole kaukana täysi-ikäisyydestä, milloin sitten ne "oikeat tunteet tulee?" Kaikilla meillä on tunteet, vauvasta vaariin. Minä tapasin puolisoni juurikin 16-vuotiaana ja nyt olemme aikuisia ja edelleen vuosien jälkeen yhdessä.
Hyh, että oletkin ällöttävä, kylmä ihminen. Säälin lastasi, ja mietin miten kukaan on edes tollaisen halunnut.
Ööö, oiskohan seksi? Monet teinit on yhdessä vain sen takia, että saa helpommin seksiä kun on kumppani (vaikka ei hänestä niin välittäisikään). Ei teinit tiedä vielä mitään oikeasti rakkaudesta tai sitoutumisesta
Ainiin että teineillä ei ole tunteita, haluavat ainoastaan seksiä? Olet sairas.
No luuletko oikeasti, että teinit hormoonihuuruissaan oikeasti rakastavat? He sekoittavat himon/panettamisen rakkauteen, joilla ei oikeasti ole mitään tekemistä keskenään. Teinit ovat hormooniensa ohjailtavissa
Puhutko omasta kokemuksesta? Teinejäkin on monenlaisia.
Tulee sellainen olo, ettei edellisen viestin kirjoittaja saanut itse koskaan kokea teinirakkautta, ja nyt katkerana uhoaa siitä miten kyse oli muiden kohdalla pelkästä p4netuksesta, eikä oikeista tunteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo itellä lapsia ja hämmentää tää keskustelu. Mitä jos seuraavanakin päivänä haluaisi vaan jäädä nukkumaan? Kuinka monta päivää antaisitte teinin olla pois koulusta tuollaisessa tilanteessa? Tai jos noita eroja olisi vaikka joka toinen kuukausi, kuten joillakin teineillä on.
Tämä! Lapset/teinit on todella hyviä "pelaamaan vanhempiaan". Kun kerran antaa periksi, esim. antaa olla eron takia poissa koulusta, pian pyydetäänkin olla kotona kun tuli katsottua lätkää myöhään yöhön ja väsyttää. Johdonmukaisuutta ja rajoja ne lapset/teinit kaipaa, ei pumpulissa kasvattamista.
No mutta eikö ne johdonmukaisuus ja rajat tule asetettua sitten, kun ei anna lupaa pelkän yöllisen tv:n katsomisen takia jäädä pois koulusta? Vai oletko sitä mieltä, että teinin ei pidä koskaan eikä minkään syyn takia olla pois koulusta, koska hän saattaisi myöhemmin joskus ehkä yrittää olla pois jonkin tekosyyn varjolla?
Pointtini oli ajatus, että jos teinille antaa pikkusormen, se vie kohta koko käden. Eli jos antaa olla kotona esim eron takia, kohta se teini rupeaa venyttämäään rajoja ja jää vaan sen telkkarin katsomisen takia kotiin. Eli rupeaa aina vaan keksimään enemmän tekosyitä, joiden takia jäädä kotiin. Vanhemman on tehtävä selväksi, että kouluun mennään, ellei ole fyysisesti sairas (kuumetta tai oksennustauti). Muuten sitä teiniä ei saa ikinä kouluun, eikä myöhemmin päiväksikään työelämään, kun kiinnostaa vaan se kotona makailu
- Tuo kenelle vastasit
Aika mielenkiintoista. Opetatko siis teinillesi, että vain fyysiset sairaudet ovat sairauksia?
Suru ei muuten ole sairaus. Se on normaali tunne, joka kuuluu elämään ja tunneskaalaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet. Menisitkö itse töihin?
Kyllä aikuiset menee töihin vaikka olisi eilen erottu tai vaikka 5min sitten. On hyvä oppia elämässään ylittämään itsensä. Jos ei ole spykoosiin joutunut ja sairaalahoitoon niin vastuunsa on hoidettava. Ei kai nyt kukaan oikeasti ota vapaata töistä jonkun eron takia!
Ei mene, jos on työkyvytön, työkyvytön taas voi olla monesta eri syystä, eri ihmiset reagoi asioihin eri tavoin mutta esim. yön valvominen tekee kyllä työkyvyttömäksi ja saa sairaslomaa unettomuuden vuoksi.
Ei ole kyse siitä mitä on tapahtunut vaan siitä, minkälaisessa psyykkisessä tilassa se ihminen on. Tällaisia tapahtumia ihmisen elämässä on niin vähän, ettei se ole kyllä työnantajalle kovin suuri taakka, että työntekijät saa toipua kriiseistään rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo itellä lapsia ja hämmentää tää keskustelu. Mitä jos seuraavanakin päivänä haluaisi vaan jäädä nukkumaan? Kuinka monta päivää antaisitte teinin olla pois koulusta tuollaisessa tilanteessa? Tai jos noita eroja olisi vaikka joka toinen kuukausi, kuten joillakin teineillä on.
Tämä! Lapset/teinit on todella hyviä "pelaamaan vanhempiaan". Kun kerran antaa periksi, esim. antaa olla eron takia poissa koulusta, pian pyydetäänkin olla kotona kun tuli katsottua lätkää myöhään yöhön ja väsyttää. Johdonmukaisuutta ja rajoja ne lapset/teinit kaipaa, ei pumpulissa kasvattamista.
No mutta eikö ne johdonmukaisuus ja rajat tule asetettua sitten, kun ei anna lupaa pelkän yöllisen tv:n katsomisen takia jäädä pois koulusta? Vai oletko sitä mieltä, että teinin ei pidä koskaan eikä minkään syyn takia olla pois koulusta, koska hän saattaisi myöhemmin joskus ehkä yrittää olla pois jonkin tekosyyn varjolla?
Pointtini oli ajatus, että jos teinille antaa pikkusormen, se vie kohta koko käden. Eli jos antaa olla kotona esim eron takia, kohta se teini rupeaa venyttämäään rajoja ja jää vaan sen telkkarin katsomisen takia kotiin. Eli rupeaa aina vaan keksimään enemmän tekosyitä, joiden takia jäädä kotiin. Vanhemman on tehtävä selväksi, että kouluun mennään, ellei ole fyysisesti sairas (kuumetta tai oksennustauti). Muuten sitä teiniä ei saa ikinä kouluun, eikä myöhemmin päiväksikään työelämään, kun kiinnostaa vaan se kotona makailu
- Tuo kenelle vastasit
Aha, kiitos täsmennyksestä. Sinulla oli siis juuri sellainen asenne, jota pelkäsinkin. Mielestäni elämässä voi olla hieman joustavuutta, eikä se tarkoita sitä, että sitten ei enää millään ole koskaan mitään väliä. Mutta ilmeisesti olet eri mieltä, eikä asiasta varmaan kannata vääntää sen enempää kättä.
Pidän myös vähän kummallisena, että vain pidät vain fyysisiä sairauksia riittävänä syynä poissaoloon. Miksi mielenterveyttä ei pitäisi huomioida? Vai ajattelitko, että mielenterveys tulee ottaa huomioon vasta teini-iän ohittaneilla?
Totta kai mielenterveys tulee ottaa huomioon. Tässä pointtini oli, että jokainen eron aiheuttama alakuloisuus / ahdistus ei ole kliinistä masennusta. Totta kai jos on oikea diagnosoitu masennus on oikeus jäädä kotiin, mutta jokainen pieni alakuloisuuden tunne / ahdistus ei ole niin vakavaa, että pitäisi jäädä kotiin. Jokaisella meillä on alakuloisia/surullisia päiviä, mutta ei niiden takia kotiin jäädä
- Tuo kenelle vastasit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on älytöntä verrata tässä yhteydessä työtä ja koulua. Palkkatyössä ollaan vastuussa työnantajalle, opiskelu on viime kädessä itseä varten. Harva se kerta joku nuori skippaa yksittäisen aamutunnin vaikkapa krapulan takia, töissä siitä tulisi potkut. Ei ole sama asia.
Suomessa on oppivelvollisuus, se on pakollista kaikille. Toki yhden päivän poissaolo ei mitään vielä kaada, mutta koulun hoitaminen ja kouluun meneminen opettaa työelämätaitoja. Koulu on nuoren työtä. Ei kukaan opi yhdessä yössä hoitamaan työnsä kunnialla lintsaamatta, vaan se toimintamalli opitaan jo lapsena ja nuorena. Koulun kautta. Jos oppii luistamaan ja lintsailemaan koulussa, niin 99% todennäköisyydellä lintsaa ja luistaa töistä. Ei nämä työlintsarit ole mitään koulun hikareita olleet...
Ja höpö höpö, kyllä meidänkin lukiossa moni skippasi silloin tällöin aamutunnin, ja lähes kaikista on tullut hyvin toimeentulevia korkeakoulutettuja perheellisiä ihmisiä. Tosin meillä osattiin sekä elää että opiskella - meidän erikoislukion oppilaat nimenomaan oli niitä hikareita ja kympin ja ällän oppilaita, vaikka useimmat käyttikin ne 2 sallittua poissaoloa per kurssi. Yliopistosta nyt puhumattakaan. Ei elämä ole noin mustavalkoista.
Yliopistossa opiskellessa ihminen on jo aikuinen. Sisäänpääsy ja opiskelu vaatii vastuunkantoa ja juuri niitä työelämäntaitoja. Vaikka jonkun tunnin skippaisi, niin silti ne asiat opiskellaan. Ainakin oman vuosikurssin opiskelijoiden keskuudessa ja ystävieni kanssa on näin. On hieman eri asia puhua yliopistosta, kuin peruskoulusta (kun oppivelvollisuudesta puhutaan, se koskee peruskoulua). Peruskoulussa nimenomaan opitaan työskentelemään ja kantamaan vastuuta. Hämmentävää, miten keskeinen pointti voi mennä korkeakoulutetulta noin pahasti ohi.
No tuo on kyllä jo typerää sanojeni vääristelyä. Lukiosta minä puhuin, yliopiston mainitsin vain ohimennen. Ap:n poika on 16 eli lukioikäinen, vaikka peruskoulussa vielä olisikin. En näe, että sen työelämään valmistautumisen kannalta on oleellista onko samanikäinen poika yhden (!) kerran pois peruskoulusta vai lukiosta. Tuskin se joka viikko eroaa.
16 vuotias on vielä alaikäinen. Monilla lukiolaisilla tulee vaihe, jolloin tekisi mieli skippailla tunteja ja löysäillä opinnoista. Ei jaksaisi eikä huvittaisi, menot kavereiden kanssa kiinnostaisi enemmän. On silti tärkeää kannustaa ja jopa pakottaa lasta kouluun, koska usein se löysäily meinaa jäädä päälle. Työskentelen tuon ikäisten nuorten kanssa ja olen huomannut, että kehtuuttaminen menee kausissa. Jos malttaa kannustaa ja patistaa nuoria kouluun, niin he valmistuttuaan usein myös kiittävät siitä, että ei antanut vain jäädä makoilemaan kotiin.
Yksi päivä ei tietenkään vielä vaikuta mihinkään.
Enhän minä ole jatkuvaan ja ongelmalliseen lintsaukseen kantaa ottanutkaan vaan tuohon yhteen poissaoloon. Ja yleisemmin toki siihen, että teininä löysäily johtaisi jotenkin automaattisesti työelämässä löysäilyyn. Riippuu toki varmasti kokonaisuudesta, mutta osa nuorista hoitaa koulunsa hyvin satunnaisesta löysäilystä huolimatta. Saa kymppejä kokeista ja älliä ylppäreistä, vaikka joskus vapun tai synttäreiden jälkeinen aamutunti jääkin väliin. Ihan vahtimattakin - meillä puolet luokasta asui ap:n pojan iässä yksin.
Anteeksi mutta epäilen kyllä suuresti, että puolet luokastasi olisi 16 vuotiaana asunut yksin. Moni asuu, mutta ei todellakaan puolet sillä ei puolet tuon ikäisistä ole vielä kypsiä kantamaan omasta elämästään yksikseen vastuuta, saati opiskeluista. Etenkään nykyään. On koko ajan harvinaisempaa ja harvinaisempaa, että 16 vuotiaana asuisi omillaan. Riippuu minkä ikäinen olet nyt ja milloin olit lukiossa, ajat ja nuoriso on hieman erilaista nykyään verrattuna 70-lukuun.
Vuosituhannen vaihteessa. Erikoislukio, jonne iso osa osa opiskelijoista muutti toiselta paikkakunnalta. Kyllä meillä oli kosteita juhlia sun muuta satunnaista ylilyöntiä, mutta kuten sanoin, lähes kaikki on nykyisin korkeakoulutettuja ja hyvin toimeentulevia. Ei tarvitse uskoa, ei se minulta pois ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo itellä lapsia ja hämmentää tää keskustelu. Mitä jos seuraavanakin päivänä haluaisi vaan jäädä nukkumaan? Kuinka monta päivää antaisitte teinin olla pois koulusta tuollaisessa tilanteessa? Tai jos noita eroja olisi vaikka joka toinen kuukausi, kuten joillakin teineillä on.
Tämä! Lapset/teinit on todella hyviä "pelaamaan vanhempiaan". Kun kerran antaa periksi, esim. antaa olla eron takia poissa koulusta, pian pyydetäänkin olla kotona kun tuli katsottua lätkää myöhään yöhön ja väsyttää. Johdonmukaisuutta ja rajoja ne lapset/teinit kaipaa, ei pumpulissa kasvattamista.
No mutta eikö ne johdonmukaisuus ja rajat tule asetettua sitten, kun ei anna lupaa pelkän yöllisen tv:n katsomisen takia jäädä pois koulusta? Vai oletko sitä mieltä, että teinin ei pidä koskaan eikä minkään syyn takia olla pois koulusta, koska hän saattaisi myöhemmin joskus ehkä yrittää olla pois jonkin tekosyyn varjolla?
Pointtini oli ajatus, että jos teinille antaa pikkusormen, se vie kohta koko käden. Eli jos antaa olla kotona esim eron takia, kohta se teini rupeaa venyttämäään rajoja ja jää vaan sen telkkarin katsomisen takia kotiin. Eli rupeaa aina vaan keksimään enemmän tekosyitä, joiden takia jäädä kotiin. Vanhemman on tehtävä selväksi, että kouluun mennään, ellei ole fyysisesti sairas (kuumetta tai oksennustauti). Muuten sitä teiniä ei saa ikinä kouluun, eikä myöhemmin päiväksikään työelämään, kun kiinnostaa vaan se kotona makailu
- Tuo kenelle vastasit
Aika mielenkiintoista. Opetatko siis teinillesi, että vain fyysiset sairaudet ovat sairauksia?
Suru ei muuten ole sairaus. Se on normaali tunne, joka kuuluu elämään ja tunneskaalaan.
Unettomuus taas voi olla sairaus, tai ainakin sairastuttava tekijä, oli syy unettomuuteen sitten mikä hyvänsä.
Ja tuossa puhuttiin yleensäkkin siitä, että vain fyysinen sairaus on syy jäädä pois koulusta, ei siis nimenomaan unettomuudesta ja siitä onko se sairaus, vaan kaikki ei-fyysiset sairaudet ovat huonoja syitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo itellä lapsia ja hämmentää tää keskustelu. Mitä jos seuraavanakin päivänä haluaisi vaan jäädä nukkumaan? Kuinka monta päivää antaisitte teinin olla pois koulusta tuollaisessa tilanteessa? Tai jos noita eroja olisi vaikka joka toinen kuukausi, kuten joillakin teineillä on.
Tämä! Lapset/teinit on todella hyviä "pelaamaan vanhempiaan". Kun kerran antaa periksi, esim. antaa olla eron takia poissa koulusta, pian pyydetäänkin olla kotona kun tuli katsottua lätkää myöhään yöhön ja väsyttää. Johdonmukaisuutta ja rajoja ne lapset/teinit kaipaa, ei pumpulissa kasvattamista.
No mutta eikö ne johdonmukaisuus ja rajat tule asetettua sitten, kun ei anna lupaa pelkän yöllisen tv:n katsomisen takia jäädä pois koulusta? Vai oletko sitä mieltä, että teinin ei pidä koskaan eikä minkään syyn takia olla pois koulusta, koska hän saattaisi myöhemmin joskus ehkä yrittää olla pois jonkin tekosyyn varjolla?
Pointtini oli ajatus, että jos teinille antaa pikkusormen, se vie kohta koko käden. Eli jos antaa olla kotona esim eron takia, kohta se teini rupeaa venyttämäään rajoja ja jää vaan sen telkkarin katsomisen takia kotiin. Eli rupeaa aina vaan keksimään enemmän tekosyitä, joiden takia jäädä kotiin. Vanhemman on tehtävä selväksi, että kouluun mennään, ellei ole fyysisesti sairas (kuumetta tai oksennustauti). Muuten sitä teiniä ei saa ikinä kouluun, eikä myöhemmin päiväksikään työelämään, kun kiinnostaa vaan se kotona makailu
- Tuo kenelle vastasit
Aha, kiitos täsmennyksestä. Sinulla oli siis juuri sellainen asenne, jota pelkäsinkin. Mielestäni elämässä voi olla hieman joustavuutta, eikä se tarkoita sitä, että sitten ei enää millään ole koskaan mitään väliä. Mutta ilmeisesti olet eri mieltä, eikä asiasta varmaan kannata vääntää sen enempää kättä.
Pidän myös vähän kummallisena, että vain pidät vain fyysisiä sairauksia riittävänä syynä poissaoloon. Miksi mielenterveyttä ei pitäisi huomioida? Vai ajattelitko, että mielenterveys tulee ottaa huomioon vasta teini-iän ohittaneilla?
Totta kai mielenterveys tulee ottaa huomioon. Tässä pointtini oli, että jokainen eron aiheuttama alakuloisuus / ahdistus ei ole kliinistä masennusta. Totta kai jos on oikea diagnosoitu masennus on oikeus jäädä kotiin, mutta jokainen pieni alakuloisuuden tunne / ahdistus ei ole niin vakavaa, että pitäisi jäädä kotiin. Jokaisella meillä on alakuloisia/surullisia päiviä, mutta ei niiden takia kotiin jäädä
- Tuo kenelle vastasit
Koko yön itkeminen on siis mielestäsi pientä alakuloisuutta?
Kuten näissä keskusteluissa on käynyt ilmi, jokainen persoona on omanlaisensa.
Toisille on parasta lääkettä kouluun tai töihin meno ja toinen tarvitsee lämmintä peittoa empatiaa ja paijaamista lähipäivät. Näiden mukaan toimikaa läheiset.
Siinä ei TODELLALKAAN ole mitään pahaa , jos ap: een teini saa empatiaa yli viikonvaihteen ja jotain yllätyspiristystä vanhemmiltaan.
Antaisin olla koko loppuviikko ja viikonloppu, saisi levätä rauhassa
Vierailija kirjoitti:
Et ole, pitää kestää pettymyksiä, nykyään ideologia kouluissa opetetaan pelkästään positiivista ajattelua, lapsille ei siis tulla paha mieli,, jos ei tule paha mieli niin ei kestä elämässä
Eikö tuo nyt mene nimenomaan päinvastoin? Eli ne jotka ei anna lapsen jäädä kotiin, kun hän on niin surullinen että on itkenyt koko yön, niin kielltä moisen höpöhöpötunteen liioitteluna, koska mielestäsi se on vain pieni pettymys, että kouluun vaan ja lopeta nyyhkytys?
Positiivinen pedagogiikka ei muuten tarkoita negatiivisten tunteiden kieltämistä, päinvastoin, kaikki tunteet ovat enemmän kuin sallittuja, eli niitä on oikeus tuntea ja on oikeus saada tukea niiden käsittelyyn ja niistä yli pääsemiseen.
Juuri näin.