Milloin olet elämässäsi pelännyt eniten?

Lapsi kolaroi mopolla auton kanssa. Sain soiton että poikaa viedään leikkaukseen ja on kriittisessä tilassa. Luojan kiitos kaikki kääntyi hyvin ja on tänä päivänä täysin toimintakykyinen.

Pojan kättä silittäessä sairaalassa olin kyllä synkissä vesissä. Pelotti niin pirusti

Vierailija kirjoitti:

Lapsi kolaroi mopolla auton kanssa. Sain soiton että poikaa viedään leikkaukseen ja on kriittisessä tilassa. Luojan kiitos kaikki kääntyi hyvin ja on tänä päivänä täysin toimintakykyinen.

Pojan kättä silittäessä sairaalassa olin kyllä synkissä vesissä. Pelotti niin pirusti

Oliko syy autoilijassa vai Pojassasi? Kumpi teki virheen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi kolaroi mopolla auton kanssa. Sain soiton että poikaa viedään leikkaukseen ja on kriittisessä tilassa. Luojan kiitos kaikki kääntyi hyvin ja on tänä päivänä täysin toimintakykyinen.

Pojan kättä silittäessä sairaalassa olin kyllä synkissä vesissä. Pelotti niin pirusti

Oliko syy autoilijassa vai Pojassasi? Kumpi teki virheen?

Tosi asiallinen kysymys... Toinen on melkein menettänyt lapsensa

Poika makasi teholla pitkittyneen epilepsiakohtauksen jälkeen.

Olin varma, että saan lapseni tajaisin vaikeasti vammautuneena.

Poika toipui, lukihäiriö on, mutta äo kunnossa.

Pelkäsin menettäväni lapseni. Se epätietoisuuden aika ei unohdu. Välillä vieläkin pelottaa onko sittenkään kaikki niin hyvin kuin ajattelemme.

Voimia vaan samaa nyt kokeville ja etenkin niille, joiden pelko on käynyt toteen. Isosti voimia.

Isän selkäleikkaus.

Äitini kuolemaa lapsesta alkaen. Luin paljon lapsena Anni Swanin satuja ja niissä oli kuolema usein läsnä. Kun pahin tapahtui, en pelkää enää mitään. Tiedän ettei mikään ole pysyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi kolaroi mopolla auton kanssa. Sain soiton että poikaa viedään leikkaukseen ja on kriittisessä tilassa. Luojan kiitos kaikki kääntyi hyvin ja on tänä päivänä täysin toimintakykyinen.

Pojan kättä silittäessä sairaalassa olin kyllä synkissä vesissä. Pelotti niin pirusti

Oliko syy autoilijassa vai Pojassasi? Kumpi teki virheen?

Tosi asiallinen kysymys... Toinen on melkein menettänyt lapsensa

Ei se mitään, tottakai saa kysyä. Poika virheen teki. Ajo liikenneympyrässä auton kylkeen. Onneksi on kunnossa. Se on ihme, ei turhia toiveita meille aluksi annettu. Edelleen itkettää kun tuota muistelee

Puoli tuntia ennen isoa leikkausta, kun ei varmuudella tiedetty mitä löytyy kun avataan.

Omassa kodissa ex-vaimon kanssa. Pelkäsin kotona olemista. Onneksi sain apua ja muutin omaan asuntoon.

Lapsena aina, kun isä oli jossain ryyppäämässä ja jostain kuului ambulanssin ääni. Pelkäsin aina, että meidän isälle on sattunut jotain. Ja asuttiin kilsan päässä Töölön sairaalasta, joten ambulansseja riitti.

Mietin pitkään ja huomasin, että en ole koskaan pelännyt. Olen 69 v nainen Helsingin kantakaupungista.

Uskon kohtaloon.

Kun kävelin käytävää pitkin jonka päässä tiesin isäni makaavan kuolleena.

Kun aloin muistamaan hyvin traumaattisen lapsuuteni asioita. Ne kauhut olivat ihan syystä piilotettu mieleeni, mutta lopulta ne oli pakko käydä läpi.

Kaikkein pahin pelkoni oli tilanteessa, jossa ex-miesystäväni sai mökillä infernaalisen raivarin, jossa hän meni täysin pois kontaktista, oli silmittömän aggressiivinen, paiskoi tavaroita ja huusi minulle useiden tuntien ajan. Olin jossain vaiheessa varma, että tilanne päättyy vain ruumiiseen. Ja päätin, että se ei ole minun ruumiini. Pelkotila oli jotain sellaista, mitä ei pysty edes kuvailemaan, joten en yritäkään.

Pelkäsin synnytyksessä ensin kuolevani ja sitten etten kuolisikaan. Pelkäsin syntyvän lapseni kuolevan. Lopulta onneksi teho-osaston kautta päästiin elävinä kotiin.

Floridassa on eräs joki, jota pitkin ihmiset voivat lasketella virran mukana auton sisäkumilla. Menin sellaisella ja näin edessäni alligaattorin, olin aivan sata prosenttisen varma, että näin alligaattorin pään. Tunsin miten kehoni meni aivan veltoksi enkä voinut tehdä mitään, ei ollut airoja tai mitään millä ohjata sitä sisäkumia. Virta vei minut sen viereen. Oli joku uppotukki.

Ex mieheni sai raivarin ja takoi mun päätä asfaltti tiehen. Olin aivan varma, että elämä oli siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi kolaroi mopolla auton kanssa. Sain soiton että poikaa viedään leikkaukseen ja on kriittisessä tilassa. Luojan kiitos kaikki kääntyi hyvin ja on tänä päivänä täysin toimintakykyinen.

Pojan kättä silittäessä sairaalassa olin kyllä synkissä vesissä. Pelotti niin pirusti

Oliko syy autoilijassa vai Pojassasi? Kumpi teki virheen?

Tosi asiallinen kysymys... Toinen on melkein menettänyt lapsensa

Ei se mitään, tottakai saa kysyä. Poika virheen teki. Ajo liikenneympyrässä auton kylkeen. Onneksi on kunnossa. Se on ihme, ei turhia toiveita meille aluksi annettu. Edelleen itkettää kun tuota muistelee

Miten se oli niin tyhmä ettei huomannu sitä autoa?

Miten sä voit olla noin tahditon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi kolaroi mopolla auton kanssa. Sain soiton että poikaa viedään leikkaukseen ja on kriittisessä tilassa. Luojan kiitos kaikki kääntyi hyvin ja on tänä päivänä täysin toimintakykyinen.

Pojan kättä silittäessä sairaalassa olin kyllä synkissä vesissä. Pelotti niin pirusti

Oliko syy autoilijassa vai Pojassasi? Kumpi teki virheen?

Tosi asiallinen kysymys... Toinen on melkein menettänyt lapsensa

Ei se mitään, tottakai saa kysyä. Poika virheen teki. Ajo liikenneympyrässä auton kylkeen. Onneksi on kunnossa. Se on ihme, ei turhia toiveita meille aluksi annettu. Edelleen itkettää kun tuota muistelee

Miten se oli niin tyhmä ettei huomannu sitä autoa?

Tämä ei ole edellisen kysymys. Joku trollaa.