Milloin olet elämässäsi pelännyt eniten?
Mikä on ollut tähänastisen elämäsi pelottavin hetki tai tilanne?
Omalla kohdallani autokolari, se hetki kun en vielä tiennyt, ovatko kaikki autossa matkustaneet elossa ja miten itselleni käy. (Olivat elossa, kaikille kävi suht hyvin.)
Kommentit (74)
Kun ”rakas” mieheni asettui illalla viereeni sänkyymme nukkumaan joka siinä riisuessaan sitten uhkasi epäsuorasti ja suureksi järkytyksekseni tappaa, mikäli en lakkaisi utelemasta asiasta josta hetki aiemmin meillä oli ollut riitaa, ja sammutti valot, ja jäi vain hiljaisuus ja se taju siitä että vieressäni on hirviö. En uskaltanut liikahtaakaan. Se oli ensimmäinen vakava merkki väkivaltaisuuden pahenemisesta ja siirtymisestä pian fyysiselle tasolle.
Olen juu lähtenyt. Ei ehtinyt hakkaamaan.
Sain kuulla, että minulla on sangen kookas kasvi vatsassa - ei tiedetty , onko se syöpäkasvain osittain, kokonaan tai vain muu tavallista isompi kasvain.
Itse luulin olevani raskaana, mutta toisin kävi - onneksi se ei ollutkaan syöpää lainkaan, mutta kyllin iso ja vaikea leikkaus muuten kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kolaroi mopolla auton kanssa. Sain soiton että poikaa viedään leikkaukseen ja on kriittisessä tilassa. Luojan kiitos kaikki kääntyi hyvin ja on tänä päivänä täysin toimintakykyinen.
Pojan kättä silittäessä sairaalassa olin kyllä synkissä vesissä. Pelotti niin pirusti
Tuli kyynel silmään! Halaus sulle!
Tuli tarve halata omiakin teinipoikia. Vähän ne ihmetteli että mitä se mamma nyyhkii. Vanhin kysy onko menkat :D
Isä joutui aivan yllättäen leikkaukseen ja pelkäsin selviääkö hän. Ei selvinnyt. Pelko oli kauheaa ja se kylmyys hirveää kun pelko kävi toteen.
Olin nuori ja hölmö opiskelija ja matkalla Meksikossa (isän työmatka, minä turistina). Illalla lähdin kaupunkia katsomaan muutaman muun suomalaisen kanssa, isä vannotti tulemaan porukassa hotelliin takaisin. Kyllästyin kuitenkin muiden viinasteluun ja halusin nukkumaan. Yksi porukan mies auttoi minut pimeän taksin kyytiin.
Äkkiä tajusin, että ajettiin ihan pimeää tietä, en tunnistanut reittiä. Ja taksi alkoi hidastaa ilman mitään syytä. Hidasti paljon. Uskoin, että nyt käy huonosti, tosi huonosti, sydän takoi ja huimasi. Pistin käden ovenkahvalle ja mietin, että hyppään ulos ja lähden juoksemaan...
...ja taksi mateli hidastustöyssyn yli, kiihdytti, tuli valoisammalle alueelle ja kurvasi hotellille. Ukko sai isot tipit :D Tästä on 20 vuotta, enkä ole kertonut isälleni.
Kun ex löi ja väkivalta paheni asteittain lyhyessä ajassa. Onnwksi se on mennyttä
Syrjähypyn jälkeen meni pitkään pelätessä että paljastuu, vaikka oikeastaan mitään mahdollisuutta jäädä kiinni ei tosissaan ollut.
Kun asuin lapsuus kodissa , niin pelkäsin väkivaltaa sisarusten taholta , kun uhkailivat humalassa. Olen homo
Aikoinaan kävin hiljaisena kesäiltana ottamassa adrenaliinispurtteja Tbusallani ja kotiapäin ajaessani aloitin keulimisen jotain 200kmh vauhdissa ja hiljalleen ajauduin keskikaistalle päin ja laskin keulan maahan keskikaistan paikkeilla ja suoraan kuoppaan..iskarit painu pohjaan ja sarvet täristi..oli suoranainen ihme etten vetäny nurin.
Kerran jouduin kovalla sateella pyörän kanssa vesiliirtoon..ja olin jo valmiina hyppäämään kyydistä, mutta lopulta sain pyörän oikaistua. Kerran eräs nainen tuumas maasturillaan pökätä ojaan kun ohitustilanteessa nainenkin lähti ohittamaan edellä olevaa autoa huomaamatta, että olin tulossa hänestä ohi. Senteistä kiinni ettei osunut..sen verran sain väistettyä.
mies52v
Minut ryöstettiin ulkomailla. Kun ammattimies aloitti lyömällä molemmista korvista tärykalvot rikki kusin housuuni ja olin ihan varma että nyt lähtee henki.
Olin synnytyksen jälkeen vielä salissa vauvan kanssa. Vauvan hengitys oli limainen ja kätilö puhdisteli imulla. Osastolla oli ruuhkaa ja kätilö lähti hoitamaan toista synnytystä ja jäimme kahdestaan vauvan kanssa. Hetken päästä vauva ei hengittänyt enää kunnolla ja soitin kelloa mut ketään ei tullut.Lähdin lapsi sylissä hakemaan apua. Käytävällä tai kansliassa ei näkynyt ketään ja olo oli kuin kauhuleffassa. Tuntui kuin koko sairaala olisi tyhjä,aivan hiljaista!!!
Vierailija kirjoitti:
Olin nuori ja hölmö opiskelija ja matkalla Meksikossa (isän työmatka, minä turistina). Illalla lähdin kaupunkia katsomaan muutaman muun suomalaisen kanssa, isä vannotti tulemaan porukassa hotelliin takaisin. Kyllästyin kuitenkin muiden viinasteluun ja halusin nukkumaan. Yksi porukan mies auttoi minut pimeän taksin kyytiin.
Äkkiä tajusin, että ajettiin ihan pimeää tietä, en tunnistanut reittiä. Ja taksi alkoi hidastaa ilman mitään syytä. Hidasti paljon. Uskoin, että nyt käy huonosti, tosi huonosti, sydän takoi ja huimasi. Pistin käden ovenkahvalle ja mietin, että hyppään ulos ja lähden juoksemaan...
...ja taksi mateli hidastustöyssyn yli, kiihdytti, tuli valoisammalle alueelle ja kurvasi hotellille. Ukko sai isot tipit :D Tästä on 20 vuotta, enkä ole kertonut isälleni.
Mulle kävi sama Kyproksella kun olin matkalla klinikalle. Kuski pälyili jotenkin oudosti muutenkin koko matkan taustapeilistä. Ei enää yksin taksiin ulkomailla.
Aina pelkäsin että kännisten vanhempien kanssa sattuu jotain, mutta kaikkein eniten saaressa kolmestaan niiden idi oottien kanssa. Yhtenä kertana isä ajoi juovuksissa mopolla jotain hurvailutemppuja ja äiti nauroi umpitunnelissa. Minä mietin miten saan apua jos jotain sattuu, eikä puhelimia ole lähimaillakaan. Ja tämä oli vielä sopuisaa menoa.
Pelotti silloinkin kun tappelivat, joku lensi rappusia ja toinen yrittää itsemurhaa silloin tällöin. Äiti puhui päivittäin siitä miten myrkyttää meidän ruuat, ja aina pelotti syödä.
Silti minua kiusattiin koulussa "hyvän perheen prinsessana" kun asuttiin omakotitalossa, ja kulissien ylläpitämiseksi minut hiljennettiin. Tungettiin piiloon myös siksi aikaa kun poliisi tai hoitohenkilökunta kävi juttelemassa.
Nyt aikuisena kroppa pelkää kaikkea, mutta mieli ei enää tunne mitään. Suomeksi: kunnon paniikkihäiriöinen zombi.
Pieraisin ja samalla tuli ripulit housuun:( tapahtui työpaikalla sen jälkeen olen pelännyt et paskon uudestaan housuuni 😭
Salama meinas osua muhun kun olin 8 vuotias, sen jälkeen olen pelännyt ukkosta, pelkään et salama iskee muhun
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kolaroi mopolla auton kanssa. Sain soiton että poikaa viedään leikkaukseen ja on kriittisessä tilassa. Luojan kiitos kaikki kääntyi hyvin ja on tänä päivänä täysin toimintakykyinen.
Pojan kättä silittäessä sairaalassa olin kyllä synkissä vesissä. Pelotti niin pirusti
Tuli kyynel silmään! Halaus sulle!
Tuli tarve halata omiakin teinipoikia. Vähän ne ihmetteli että mitä se mamma nyyhkii. Vanhin kysy onko menkat :D
Mullekin tuli tarve! Kävin pojan huoneessa halaamassa
Ajoin autolla risteykseen ja juuri käännyttyäni kuulin ison rysäyksen. Katsoin peiliin ja näin auton lentävän ilmassa omaa autoa kohti. Ei kuitenkaan osunut, vaan ajautui sivuun pientareelle. Sen auton kuski tipahti ulos tielle ilmalennon aikana ja selvisi hengissä, mutta toisen autossa ollut nainen kuoli heti. Hänen autostaan valui solkenaan bensaa, ja pelkäsin että se syttyy palamaan. Takapenkillä istuneita lapsia en ehkä olisi saanut ulos ajoissa jos niin olisi käynyt, koska ovia ei saanut auki rungon vääntymisen takia. Poliisin ja ambulanssien tulo kesti muutamia minuutteja mutta se aika tuntui tuntien mittaiselta.
Kun oma äitini huutaa minulle suoltaen kaiken raivonsa minua päin, eikä lopeta, vaikka pyydän. Huudan hänelle tänä päivänä aina samalla lailla, kun hän tekee jonkin virheen.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kolaroi mopolla auton kanssa. Sain soiton että poikaa viedään leikkaukseen ja on kriittisessä tilassa. Luojan kiitos kaikki kääntyi hyvin ja on tänä päivänä täysin toimintakykyinen.
Pojan kättä silittäessä sairaalassa olin kyllä synkissä vesissä. Pelotti niin pirusti
Huh tuli kylmät väreet..
Meillä kävi vähän samoin, paitsi että auto ajoi risteysalueella tytön skootterin perään. Siinäkin oli vakava tilanne, mutta tyttö selvis. Kärsii kyllä helposti kipeistä niskoista ja väsyy helposti fyysisessä rasituksessa.
Pelkäsin lapsena viikonloppuja. Arkisin oli mukavaa kun vanhemmat kävi töissä, oli selviä ja tehtiin kaikkia tavallisia asioita kuten iltapalaa. Viikonloppuisin ryyppäsivät ja tappelivat, isä hakkasi äitiä, itse piilouduin vaatekomeroon. Vaatekomerossa tuli nukuttua satoja öitä. Seuraavana aamuna olivat taas kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kunnes illalla taas rinki lähti kiertämään kehää. Tylsät arkipäivät on ihmisen pelastus, se on hyvä muistaa edelleen.