antaisitteko lasten tulla junalla n 400 kilsaa kaksistaan ex tempore?

Meillä pojat 8 ja 9 vuotiaana matkustivat hyvin. Tänä kesänä tyttö 8v 200km yksin ja kaiki kolme (8, 11 ja 12) kolmistaan Ouluun 500 km.



Selvitä vain matkan kulku, hommaa kännykkä, soita, soita ja soita. Laita video vaunuun ja kerro konnarille. Hyvin menee.

Mitä heille voisi siellä junassa tapahtua? Vai etkö vaan itse viitsinyt mennä vastaan junalle...?

yksin helsinki-jyväskylä , jyväskylä-pihtipudas ja hengissä olen säilynyt.

Aina olen selvinnyt.

noihan lapset ovat tosi isoja.

14 vuotias on jo niin iso, että osaa matkustaa miten ja missä vaan. Käyttäydyit vain katkeruutesi vuoksi hölmösti, etkä ajatellut lasten etua vaan omaa vitutustasi vain.

Oletkohan tekemässä lapsistasi avuttomia ressukoita?

Olisi ollut kauheaa, jos meidän kykyihin ei olisi tuota vertaa luotettu. Ja vaatteista: niitä voi pestä tai jopa ostaa uusia.

Mutta jos lapsesi ovat päättömiä idiootteja, en antais

Oli eväät yms.... Matkaa 600 km / suunta.

Minä menin 10-vuotiaana yksin Tampereelta Turkuun siskon luokse. Ja 13-vuotiaana kaverin kanssa käytiin päiväseltään Helsingissä. Eikä ollut edes puhelimia. 15-vuotiaana lensin yksin Saksaan ja sieltä hankkiuduin junalle joka vei tuttujen luokse pienemmälle paikkakunnalle. Annetaan lapsien olla lapsia joo, mutta ei niitä sentään avuttomiksi kannata kasvattaa.

Veljeni 13-vuotias on käynyt usein junalla Kouvolasta Lahdessa ystävänsä kanssa ostoksilla.



Mitä ajattelit tapahtuvan, jos joku saattaa lapset junaan ja joku on vastassa? Tietenkin jos ovat arvaamattomia, niin ehkä teit oikean ratkaisun, mutta kyllä aika kummalliselta kuulostaa.

matkustivat kahdestaan tapaamaan etävanhempaa, saatoin junalle ja isä oli vastassa. Kännykkä oli mukana joten soiteltiin matkan aikana.

Matka 460 km.

Palasivat myös reissusta kahdestaan junalla, matkalla ei vaihtoja.

Lapset ovat tottuneet matkaamaan junalla isovanhempien luo jonne 100 km.



Lapset eivät ole pitäneet mitenkään kummallisena asiaa vaan omasta halustaan matkustavat silloin tällöin.



Tiukkapipo olet. Sinun pitää luottaa lapsiisi.

Ole rehellinen itsellesi ja lapsillesi.



Tuli mieleen että sisareni kanssa tultiin Tukholmasta kahdestaan kun oltiin nuorempia kuin sinun lapsesi. Asuimme tuolloin Itä-Suomessa.



Teillä on syvempiä ongelmia joita täytyy alkaa käsittelemään,

joko sinulla suhteessa exään tai lapsiisi vai onko exälläsi uusi kumppani josta olet mustasukkainen.

Ja hyvinki lapsesi ois pärjänneet sekä lisäksi olisivat varmasti olleet mielissään, kun saavat itse yksin matkustaa..



Mulle tuli kans heti mieleen että onko tässä nyt takana joku kapinointi eksää kohtaan..?

onneksi itse pääsin jo 9v yksin junaan. muuten en olisi varmaan koskaan nähnyt isääni.. me asutaan nimittäin helsingissä ja isä pellossa.

minäkin taisin ekaa kertaa päästä junaan 12v sisarukseni olivat 10 ja 8v ja keskenämme matkustettiin tuo eka kerta, oli vielä yksi vaihto matkan aikana, kyllä se oli seikkailu meille ja hyvin pärjättiin.

Vierailija:

antaisitteko lasten tulla junalla n 400 kilsaa kaksistaan ex tempore?

xäni olisi antanut. No, ovathan lapset jo 12 ja 14v mutta eivät ole junalla matkustaneet kun 2-3 kertaa ja kauan sitten. Sanoin ei ja nyt ovat mulle vihaisia kun olisivat saaneet olla sukulaisten luona 2 pv pitempää muuten. Nyt iskän kyydissä kotiin. Eikä vaatteitakaan ollut tarpeeksi mukana kun piti vain käydä 2 pv siellä. Olinko veemäinen nyt?

vähän luottoa hei. Tuossa iässä siskon kanssa matkustettiin kahestaan toiselle puolelle maailmaa. Tai sisko oli 13, mä olin 12. Muutama vaihtokin oli lentokentillä. No big deal.

ja perustuiskohan se johonkin tutkielmaan tai kokemukseen, minkä ikäisiä lapsia voi ottaa matkustamaan yksin

Hyvin oli mennyt!

alhainen, en nyt muista olisko kavereiden lapsi 3 kun erosivat ja kulki sen jälkeen 200 km bussilla viikonlopputapaamisiin, niin että äiti laittoi bussiin ja isä haki asemalta. Myös lentokoneessa kulkee tosi nuoria, lappu kaulassa ja lentoemännälle vaan vinkattu että katsoo vähän perään.





PS. Olisivatko lapset halunneet tulla junalla, jos jompikumpi ei olisi halunnut sitten ymmärrän ap.