Outoa. Ennen aina kun meikkasin piiloon tummat silmänaluset ja punoittavan ihon, luulin saavani itsevarmuutta, mutta

Olen alkanut tykätä näistä tummista silmänalusistani. Ihan kuin yhtäkkiä nauttisin siitä, että olen epätäydellinen. Mitä tämä on?

Ap

Oletteko te muut ulkonäkövirheitänne meikillä piilottelevat kokeilleet mennä ihmisten ilmoille niin, ettet piilotakaan niitä ominaisuuksianne meikillä? Miltä tuntui? Jos ette ole kokeilleet, suosittelen lämpimästi kokeilemaan!🙂

Ap

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te muut ulkonäkövirheitänne meikillä piilottelevat kokeilleet mennä ihmisten ilmoille niin, ettet piilotakaan niitä ominaisuuksianne meikillä? Miltä tuntui? Jos ette ole kokeilleet, suosittelen lämpimästi kokeilemaan!🙂

Ap

Itselläni on ajoittainen atopia, ja olen kokeillut olla ilman meikkiä pahimmillaan, enkä suosittele kenellekään.

Pystyn elämään normaalia elämää meikillä silloinkin, kun saan atopiajakson, ilman meikkiä joudun jatkuvan tuijotuksen ja kauhistelun kohteeksi, siihen vielä lisäksi hyvää tarkoittavia neuvoja. Ei kiitos.

Johtuu varmaan siitä, että olo tuntuu feikiltä, kun peittelee virheitään esim. juuri huonoa ihoa.

Itsekin teen juuri niin ja kyllä joskus tekisi mieli jättää meikkivoide pois ja antaa oikean ihoni näkyä kaikille. Vielä en ole ainakaan siihen pystynyt, tulenko ikinä pystymäänkään näh en varmaan.

Itselläni on jotenkin feikkiolo, jos kovasti parantelen itseäni, enkä silloin koe tulevani hyväksytyksi itsenäni (ihan kuin sillä olisi jonkin randomin kohdalla väliä? :D)

Mulla on epävarmempi olo meikin kanssa, kun se aina kuluu jostain nenänpielestä ja sitten yhdestä kohdasta paistaa naaman punaisuus ja muuten on tasainen. Mulle kulunut meikki on pahempi kuin punoittava naama muine virheineen. On vapaampi olo kun ei tarvitse käydä korjailemassa meikkiä kesken päivän. Naamani on luonnostaan punakka ja nykyään on silmänalusetkin tummemmat kun on ollut stressiä ja murhetta, mutta silti koen olevani jotenkin kauniimman oloinen ilman meikkiä, itsevarmempi. Jos meikkaan niin laitan ripsiväriä ja kulmat, joskus hupsuttelen huulipunalla.

Eiköhän se että kannattaako meikata ole siitä kiinni, että kummin päin on itsevarmempi olo, meikillä vai ilman.

Mulla on oikein todella tummat silmänympärykset johtuen ainakin geeneistä, huonounisuudesta ja ehkä myös rautavajeesta/allergiasta. Eräs ihminen jaksoi aina jauhaa siitä, miten väsyneeltä näytän ja miten sille pitäisi tehdä jotain. En ole juurikaan meikannut joitain kokeiluja ja kaverimeikkauksia lukuunottamatta. En vaan ole jaksanut opetella ja mun kohdalla meikkaaminen taitaisi vaan lisätä epävarmuutta siitä valuuko mun kasvoilla epämääräistä meikkisotkua. Sen yhden ihmisen huomautusten jälkeen aloin miettiä, että meikkaisin pandasilmäät piiloon. Hommasin muutamankin peiteaineen, mutta tuolla ne pölyttyy kaapissa. Että omalla kohdalla en ole huomannut, että meikki/meikkaamattomuus olisi lisännyt itsevarmuutta.

Kun huomaa, ettei kukaan kiinnitä huomiota, vaikka onkin huono iho. Sen takia itsevarmuus ja parempi olo.

Lopetin meikkaamisen kokonaan ja toden totta, en välitä vähääkään mitä muut mahdollisesti ajattelevat. Tuskin ajattelevat mitään.

Harva kyylää kenenkään iho-ongelmia. Ja hyvin harvalla on "täydellinen" iho. Sen takia ei todellakaan tarvitse meikata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te muut ulkonäkövirheitänne meikillä piilottelevat kokeilleet mennä ihmisten ilmoille niin, ettet piilotakaan niitä ominaisuuksianne meikillä? Miltä tuntui? Jos ette ole kokeilleet, suosittelen lämpimästi kokeilemaan!🙂

Ap

Itselläni on ajoittainen atopia, ja olen kokeillut olla ilman meikkiä pahimmillaan, enkä suosittele kenellekään.

Pystyn elämään normaalia elämää meikillä silloinkin, kun saan atopiajakson, ilman meikkiä joudun jatkuvan tuijotuksen ja kauhistelun kohteeksi, siihen vielä lisäksi hyvää tarkoittavia neuvoja. Ei kiitos.

Voiko tämä olla edes totta? Sinuna en välittäisi tippaakaan mitä joku moukka kommentoi.

Vierailija kirjoitti:

Harva kyylää kenenkään iho-ongelmia. Ja hyvin harvalla on "täydellinen" iho. Sen takia ei todellakaan tarvitse meikata.

Noin sanoo vain hyvän ihon itse omaava henkilö. Ei nyt kukaan mitenkään tarkoituksella varmasti kenenkään ihoa kyylääkään, mutta se nyt on vain fakta, että ihmiset automaattisesti huomaavat huonon ihon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te muut ulkonäkövirheitänne meikillä piilottelevat kokeilleet mennä ihmisten ilmoille niin, ettet piilotakaan niitä ominaisuuksianne meikillä? Miltä tuntui? Jos ette ole kokeilleet, suosittelen lämpimästi kokeilemaan!🙂

Ap

Itselläni on ajoittainen atopia, ja olen kokeillut olla ilman meikkiä pahimmillaan, enkä suosittele kenellekään.

Pystyn elämään normaalia elämää meikillä silloinkin, kun saan atopiajakson, ilman meikkiä joudun jatkuvan tuijotuksen ja kauhistelun kohteeksi, siihen vielä lisäksi hyvää tarkoittavia neuvoja. Ei kiitos.

Voiko tämä olla edes totta? Sinuna en välittäisi tippaakaan mitä joku moukka kommentoi.

Se on helppoa sanoa ettet välittäisi, alat kumman nopeasti välittämään, kun joudut kuuntelemaan ensimmäiset kymmenen kertaa noita juttuja.

Itselläni on siis ollut ajoittain atopiaa lapsesta asti, ja se tekee ulkonäöstäni pahimmillaan "mielenkiintoisen" näköisen, ihon ollessa kunnossa se on täydellinen. Arvaa millaista on huomata jo ihan pienenä ero kohtelussa, kun näytät hieman karummalta vs. normaali ja terve ulkonäkö.

Ihmiset on todella, todella ilkeitä, myös aikuiset ihan pienille lapsille. En oikeasti erityisemmin jaksa noita "itsetuntoni kohosi, kun näytin hieman punoitusta, tai yhden näppylän" juttuja, kenelläkään teistä ei kohoaisi itsetunto oikeasti poikkeavasta ulkonäöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva kyylää kenenkään iho-ongelmia. Ja hyvin harvalla on "täydellinen" iho. Sen takia ei todellakaan tarvitse meikata.

Noin sanoo vain hyvän ihon itse omaava henkilö. Ei nyt kukaan mitenkään tarkoituksella varmasti kenenkään ihoa kyylääkään, mutta se nyt on vain fakta, että ihmiset automaattisesti huomaavat huonon ihon.

Niinpä, joku todella raju akne, palovammat, ihottuma jne. saa todellakin aina tuijotusta ja pahimmillaan törkeitä kommentteja.

En ole koskaan peittänyt mustia silmänalusia, jotka ovat huomattavan tummat ja silmiinpistävät. Syynä lähinnä laiskuus mutta myös se, että ihoni alkaa aina vähitellen tulla yliherkäksi meikeille, jos käytän niitä pidempään. On ollut helpompi vain olla meikkaamatta. En ole ajatellut asiaa enää moneen vuoteen. Kukaan ei ole koskaan kommentoinut mitenkään enkä kyllä olisi välittänyt, jos olisi. Tosin olen sellaisessa työssä, jossa ei tarvitse näyttää freeshiltä.