** LoKAKUISET ** vk 32

onpa kivan aktiivista porukkaa :o) Mua alkoi hieman jo ahdistaa, koska en ole tehnyt vielä mitään vauvan vuoksi saati sairaalakassia pakannut. Ajattelin vaatteita alkaa pesemään äitiyslomalla ja sairaalakassin pakata sitten lokakuussa.. Jotenkin tämä raskaus on mennyt tossa sivussa vaan, että nyt vasta tajusin, miten vähän sitä enää onkaan laskettuun aikaan...



Kävin aamulla labrassa verikokeessa. Pyysin eilen neuvolasta lähetteen, jossa tarkistetaan meikäläisen kilpirauhanen. Äidilläni kun on pysyvä lääkitys siihen ollut jo lähemmäs 20 vuotta, niin ajattelin tarkistuttaa tuonkin. Pääsyy siihen oli toki se, että olen saanut sellaisia masennuskohtauksia välillä, että ei tee mieli muuta kuin itkeä. Tähän ei yhtään auta se, että miehen kanssa menee tosi huonosti tällä hetkellä.. Tai no mun mielestä meidän parisuhde on ihan metsässä. Kun taas joku menis kysyyn mieheltäni, vastaus olisi, että kaikki ok, vaimo on vain raskaana ja sillä hormoonit hyrrää!!! Me ollaan tosi huonoja puhumaan ja tuntuu, että nyt kaikki vanhat ja ehkä käsittelemättömätkin asiat tulee mieleen. Muutenkin olisi kiva saada mieheltä edes hetken hellyyttä, mutta sitä ei vaan heru. Ensimmäisessä raskaudessa oli ihan samanlailla, joten tämän ei pitänyt olla yllätys, mutta silti se tuntuu pahalta :(



Sorry, että valitan teille, mutta en voi oikein muillekaan asiaa purkaa. Ystäviä on, mutta en tunne, että yksikään olisi tällä hetkellä niin läheinen, että voisin näistä asioista kenelläkään puhua



cisco 31+

Täällä vielä yksi uusi ilmoittautuu. Palstaa olen jo jonkin aikaa silloin tällöin lueskellutkin, mutta vasta nyt sain aikaiseksi rekisteröityä.



Laskettu aika on 29.10. ja huomenna siis näyttäisi tulevan täyteen 28 viikkoa.



Meillä ei ole vielä pakattu sairaalakasseja valmiiksi. Eikä varmaan ennen äitiysloman alkua pakatakaan. Työnantajakin sai ilmeisesti vasta eilen kela-paperit laitettua eteenpäin, joten äitiyspakkaustakaan en ole vielä saanut. Vaatetta ja tavaraa on kyllä aika hyvin saatu kavereilta, uudet vaatekaapit piti kyllä vauvalle hankkia kun ei muihin kaappeihin mahtunut. Vaunut on vielä hankkimatta... Onko kellään kokemusta Crescentin vaunuista? Törmäsin sellaisiin kolmipyöräisiin kuomuratastyyppisiin sattumalta yhdessä kaupassa ja myyjä kehui kovasti testivoittajaksi. Ainakin pyörämerkkinä lienee hyvä.



Katyez

Kiva on lueskella kun olette niin aktiivista porukkaa lokakuiset! Täällä myös kolottaa ja jomottaa, ahdistaa, kramppaa jne. Ei mitään vakavaa mutta inhottavaa kuitenkin. Tänään kyllä mieli pikkusen virkistyi kun kävin kampaajalla leikkaamassa uuden mallin päähäni.



Minullahan olisi töihin paluu maanantaina, torstaina tai pe soittelen neuvolaan ja kyselen sairasloma-asioista. Selkä kyllä juimii siihen malliin eikä todellakaan tykkää seisomisesta ja miun ammatissa työ olisi seisomista n.6h/pvä. KAtsellaan mitä sanovat.



Meillä ei sairaalakassia ole pakattu, miullehan tehdään sektio ja kutsu käymään äitipolilla synnytystapa-arviossa tuli vasta syyskuun loppupuolelle jolloin raskausviikkoja on jo 36 ja risat. Sit varmaan vasta pakkailen kassai. Meille on kummasti kertynyt vauvanvaatteita ja kaikkea-oon saanut tosi paljon veljen perheeltä ja ostanut kirpparilta. Kaikki tavarat on oikeestaan hommattu. Mies oli ostanut jo vauvalle tutin ja tuttipullon+sen tutteja jemmaan, oli aika liikkis kun esitteli niitä (ja tämä mies oli NIIN kauan sitä vastaan että neljättä mukulaa ei meijän perheeseen hankita).



Tämmösiä tänne. Aurinko kyllä välillä paistaa mutta tuulee tosi kylmästi. Ei kyllä haittaa minua nuo viileemmät kelit.

tanni 29+5

Minäkin valvon öisin, tosin stressaan että mikä annetaan vauvalle nimeksi, kun mulle ei mikään kelpaa eikä mikään tunnu sopivalta:) no ehkä se sitten joskus selviää. Apua mullekkin tulee paniikki noiden vauvan tarvikkeiden ja vaatteiden kanssa, kun en ole mitään vielä tehnyt. Pinnasänkykin on kellarissa ja vaatteet samoin eikä vaatteille ole edes mitään paikkaa! Lisäksi pitäisi ostaa pesukoneen päälle joku hoitoalusta ja vauvan vaunut pitäisi huoltaa. Jotenkin ei vaan jaksa ja tuntuu et vauvan tuloonkin on niin pitkä aika vielä. Mitään vaatteita en ole ostanu kun en sukupuolesta tiedä, jonkun verran on esikoiselta jäänyt neutraaleja vaatteita ja ryntään sitte vauvan kanssa kauppaan ostamaan poikien vaatteita, jos siis on poika:)

Mulla on nyt tullu tosi vaikeaksi nuo yöt, kun vauva potkii hirveesti ja tuntuu ettei olis oikein tilaa tuolla masussa, tuntuu tosi epämiellyttävältä, lisäksi tuntuu ettei saa henkeä missään asennossa, sama juttu päivisin, hirvee ahdistuksen tunne koko ajan ja varsinkin jos syö vähänkin jotain.

"kiva" kuulla että täällä on muitakin jotka tuntee yksinäiseksi olon, tai ei se nyt niin kiva ole:) Me ollaan tää loppuviikko tytön kanssa kahdestaan, kun mies lähtee takasin turkuun talohommiin, kävi vaan tänään töissä ja toi meidät kotiin, kun viikonloppu ja alkuviikko oltiin koko porukka mukana mammaa moikkaamassa. Rankkaa tää on kun meillä tätä on jatkunu muutaman vuoden, mut nyt lupas että tämän "remontin jälkeen kun talo saadaan pystyyn, eli nyt syksyllä niin ei ota enää yhden yhtä remonttia tai rakennushommaa vastaan, jos nyt kukaan kehtaa enää edes pyytää, kun kaikkia on jo autettu niin paljon ja kaikki vapaa-aika mitä on ollu, on menny toisen taloa remontoidessa tai rakentaessa, kyllä tän kestäis jos itelle tekis. Kyllä mä noi miehen pitkät työpäivät kestän, kun ite en paljoakaan tienaa. Nyt tarvii mennä taas ruuanlaittoon. Voimia kaikille tähän ihanaan odotukseen ja uusille tervetuloa:)



äitykkäinen 29+5

Sopivasti ollutkin juttua ärsytyskynnyksestä ja sen pienuudesta; minulla sitä ei ole ollenkaan!!!



Minua ärsyttää ja vituttaa suoraan sanottuna kaikki nyt; työt ja siis kaikki töissä. Tuolini, huoneeni kuumuus, työkaverini, työtehtäväni, asiakkaani - KAIKKI!



Mieheni, hän tekee kaiken väärin. Hänen hengitysäänensä ärsyttää minua, se kun hän ei tee mitään ja kun tekee niin silloinkin väärin ja jos tekee oikein niin ärsyttää silti.



Exäni (ja siis esikoisen isä) - ärsyttää pelkällä olemassa olollaan, vaikken juuri hänen kanssaan tekemisissä ole. Voisin pyyhkiä koko paskan elämästäni pois kokonaan! Voisinpa!!



Esikoinen, pinnani on lähinnä huono vitsi tällä hetkellä ja suutun hänelle asioista, joita en normaalisti edes huomaisi.



Uudet päivähoitomaksut ja niiden nousu - tästä ei tarvitse edes aloittaa!!!



Kokoajan itku kurkussa ja supistaa, olen siis raivosta kankeana!!! Kaikki ärsyttää, siis kaikki! Huoh...



Toivottavasti tämä ei kestä koko loppuraskautta, tai olen kohta yksinhuoltaja ja tyttärenikin lähtee varmaan äitiänsä maan pakoon. Kiitos, kun sain purkautua!



T: Raivotar rv 31+6

Jopas olette olleet ahkeria, meni yli 30 min lukea kaikki viime ja tän vkon viestit.. :)



Siispä kuulumisia ja ihmettelyjä: Omaa napaa ensin..

Lomalla oltiin 2 vkoa ja osui kyllä kesän parhaat säät kohdalle.. Ohjelmaan kuului kummitytön (16 v) vierailu, anoppi ja appiukko kylässä, mutsi ja veli perheineen kylässä, polttarit,, häät, 30 v synttärit, vierailut anoppilaan, kavereiden mökille, kummille ja tädille... + lenkkeilyä ja melomista.. Siis melkoista vauhtia koko ajan. Mutta suurin osa ajasta kuitenkin oltiin vaakatasossa ja rannalla. Ja olo oli loistava ja rentoutunut koko ajan. Jäi vähän mietityttämään tuo auringon ruskettama vatsanahka, näyttääköhän se ihan rusinalta synnytyksen jälkeen?



Eilen palasin töihin (enää 18 työpäivää jäljellä!!) ja oli neuvola. Ja nyt onkin sitten tuskaisempaa.. Töihin oli ihan kiva mennä kun oli paljon uutta kivaa tiedossa, mutta tuo istuminen tekee sen, että koko ajan supistaa ja pikkukaveri monottaa kylkiluihin kovaa, Eli enemmän on vatsa kovana kuin rentona. Eilen makasinkin koko illan Harry Potterin kanssa sängyssä ja tunsin olon niiin raskaana olevaksi..



Neuvolasta: Viikkoja oli eilen 31 tasan, sf mitta 25, eli käyrien alle tiputtiin ja ensi vkolla on ylim. ultra, jossa tarkastetaan, että pikkukaverilla on kaikki hyvin ja edellytykset kasvaa normaalisti.. Olin kuitenkin saanut massaa melkein 500 g viikossa ja yhteensä yli 9 kg (kohta puksahtaa 70 kg:n raja rikki), eli siitä ei pitäis olla kiinni. Masuasukin syke oli 125. ja siellä oli ottanut jo asemat pää alaspäin. Mahtuu kyllä liikkumaan hyvin, kun tuntuu, että potkut vaan kovenee.



Nenäverenvuodosta: Joku kirjoitti viime vkolla, että jatkuvasi tulee verta.. Tervetuloa kerhoon. Kesäkuun puolivälistä lähtien on ollut vähintään kerran päivässä nenä verillä. Kävin jo lääkärissäkin sen vuoksi, mutta ei löytänyt ongelman lähdettä vaan sanoi, että kaikki nenän suonet on niin turvonneet, että voi olla mikä niistä vain, joka vuotaa. Hemoglobiini on tippunut helmikuun lopun 156 --> 128, mutta tippuminen taitaa olla vain luonnollista, eikä liity tuohon nenäverenvuotoon..



Haettiin eilen äitiyspakkaus (Aika ihania tekstiilejä!)postista ja roudattiin sunnuntaina mummolasta kaikki varastossa olleet vauvan perustarvikkeet kotiin. Nyt alkaisi tuntumaan melko valmiilta jos innostuu tulemaan kovin aikaisin.. Sairaalakassia en kyllä periaatteen vuoksi pakkaa vielä.. Meinasin jaksaa odottaa syyskuun alkuun. :O) Kaikki muu onkin sitten jo tehty..



Vauvan vaatteiden ostobuumilta olen välttynyt ja lainavaatteilla ja lahjoituksilla mennään. Sitä paitsi kaupasta ei meinaa löytyä kuin tyttöjen ja poikien vaatteita, kaikki unisexit puuttuu.. Me ei sukupuolta tiedetä, enkä tiedä haluanko tietää.. Mies kyllä innostui tuosta ylim. ultrasta ja siitä mahdollisuudesta, että pääsisi sieltä bongaamaan sukupuolen..



Mahoista: mulla on maha suoraan eteenpäin (melko alhaalla vielä) oleva pallo, vasta viime viikkojen aikana on alkanut sivustakin vähän nousemaan.. Kuulemma mulla on vielä vyötärökin näkyvissä (itse olen sen kyllä kadottanut näköpiiristä aikoja sitten).. Kommentteja olen kuullut tähän malliin: poikamaha, ihan selvä poika, näkee jo sun naamasta, että se on poika. Käännyppä vähän, juu, ihan selvä tyttö..



Nimistä väännetään vielä, mies on aika tiukkana, että hänen ehdotukset on parhaita, mutta mun ehdotukset ei meinaa käydä, vaikka niiden yhdistelmät 20 vkon neuvolassa jätettiinkin.. Ehkä jätetään tämä prosessi sitten synnytyksen jälkeen. Luotan siihen, että mies on niin sekaisin, että saan sen vahingossa kutsumaan vauvaa mun nimiehdotuksella, eikä se sitten osaa muuta ajatellakaan.. ;)



Muuten kaikki parisuhteessa on mennyt yllättävän hyvin (kopkop) ja jopa seksikin on joka viikkoista alun epäsäännöllisyyden jälkeen. Ei tässä nyt kuitenkaan taideta ihan pupuiksi ruveta enää, mutta kiva kun mies tykkää mun muuttuneesta kropasta.. Itse ei meinaa olla koko ajan sinut kaikkien muutoksien kanssa..



Jatketaan ja lupaan olla ahkerammin mukana keskusteluissa tästä etiäpäin..!



Vointeja!"



T. Ksia 31+1

terkkari yhden suonikohjun löysi mun jalasta :)

Olin ihmetelly itsekseni, et miten yksi mustelma voi lähtee noin leviämään..Aluksi oli vain pieni piste, nyt viikon ollu ja levinnyt melkeen 10cm halk. alueeksi! Keskellä tuntuu lisäksi pieni kohouma, en ois vaan ikinä uskonu suonikohjuksi :D Tukisukkia kai täytyy mennä vintiltä penkomaan.



Sf-mittoja on jaeltu, mulla oli eilen 25cm, rv 29+1. Ihan normi kai. Vauva on laskeutunut jo lantioon pää edellä ja potkut tuntuu tosi napakoina kylkiluihin asti, kivan tuntuista illalla kun yrittää alkaa nukkumaan. Yöllä en sentään herää vauvan liikkeisiin, onneksi. Aamuisin herätys 5.30 joten ois kyllä turhan rankkaa heräillä kesken unien. Muutenkin väsyttää nin paljon enemmän kuin normaalisti, iltaisin ei kyllä tartte lampaita laskeskella..



Mä en ole laittanut / hankkinut vauvalle vielä mitään, ehtiihän sitä sitten äitiyslomallakin. Ja onhan tuota repertuaaria kertynyt kahdelta lapselta jo ennestään. Ainut mikä meitä miehen kans mietityttää, ettei meistä kumpikaan _muista_ onko meillä sellasta turvakaukaloa :) Ollaankohan myyty se jollekin..Täytynee joku päivä inventoida vinttkomerot, tiedä mitä kaikkea sieltä löytyykään. Periaatteessa kaikki löytyy jo, sitterit, sängyt, syöttötuolit yms. Tutteja ja vaippoja tartee vaan hankkia kaupasta. Vaippojakin vain hätävaraksi, kestovaipatkin kun löytyy varastosta.



Mulla kokemusta kahdesta kevätvauvasta, eikä mitään muistikuvaa, millä vaatetuksella vauva kuljetettiin sairaalasta kotiin, varmaan jotain

samansuuntaista kuin täällä muillakin ollut..



Vielä olisi yksi 4 päivän työmatka tässä kuussa, jos jaksan sen kunnialla, voin sen jälkeen huokaista ja alkaa ottaa himpun verran rennommin töissä ennen lomille jäämistä.



Muistin vasta tänään antaa työnanatajalle ne Kelan paprut täytettäväksi, onneksi ei sentään myöhästynyt vielä..2kk ennen äitiysloman alkamistahan ne äitiysavustuslaput piti toimittaa. Mun työnanataja maksaa TES:n mukaan 3kk palkkaa ä-loman alussa, mutta saa sitten itselleen ne Kelan tuet. Ihan hyvä, kun on kaikenlaista menoerää sitten vauvan synnyttyä.



Joku muukin oli käynyt kampaajalla, mullakin ihan uusi look, joka raskauden suunnilleen näihin aikoihin mulla on tullu joku uudistusvimma :) Nyt otsatukka! :D Töissä sanoivat, että katseet ei enää kiinnity mun vatsaan, vaan uuteen hiusmalliin, eikä kuulema yhtään pahitteeksi, mitenkähän tuo pitäisi ottaa ;) ?



Mukavaa viikonjatkoa,



Hh rv 29+2

Sairasloma jatkuu äitiysloman alkuun saakka, eli 4vkoa eteenpäin.

Vauvelia katsoi ultralla, kaikki oli kunnossa, oli jo lasketunut pää alaspäin, ei meinannut saada päätä mitattua. Painoa vauvalla nyt vajaat 1500g, aikalailla keskikokoinen kuulemma.



Kohdunsuu n. 2cm auki ja vajaat 2cm pituutta jäljellä. Nyt otetaan seuraavat 4vkoa rauhallisesti jos nyt enää tästä paljoa voi vauhtia vähentää. Liikun nytkin kuin etana linkuttaen =o).



Kiva huomata etten ole ainoa jollla hermot kireellä, pienikin asia saa aikaan raivonpuuskan. Luulin jo että tämä johtuu ainoastaan liiasta kotona olosta. Että voikin olla vaikeaa viettää aikaa kotona. Sairaslomalla olen ollut iskiaksen takia huhtikuun puolesta välin. On niin vaivainen olo ettei pysty kuin pyykkiä vähän ripustamaan ja pölyjä pyyhkimään. Ne pölyt kyllä odottaa pyyhkijää pitkään. Tämä palsta toimii onneksi terapiana =o)





Ja tervetuloa uudet mukaan!

Saapi nähdä olenko mä eka lokakuinen, joka synnyttää... Lokakuulle asti tuskin mennään, sillä lääkäri epäilee, että mulle on kehittymässä raskausmyrkytys. Verenpaine on siis (onneksi vasta) hieman koholla ja pissassa on vähän proteiinia, ja nyt olen sitten tarkassa seurannassa, kun edellinen raskaus päättyi lievään raskausmyrkytykseen. Nyt siis vaan toivon, että viikot kuluisi mahdollisimman pian, ettei ihan tässä vaiheessa vielä jouduttaisi synnyttämään.. Olo mulla on ihan ok, mitä nyt toi maha alkaa olla aikas iso (sf-mitta 30cm) ja kylkeen sattuu ja nukkuminen on vähän hankalaa, mutta muuten siis mitään oireita/oloja ei ole. Painoarvio vauvalle oli nyt melkein 2000g, joten kookas vauva on onneksi. Ja vauvalla ultran perusteella muutenkin kaikki oikein hyvin, on jo kääntynyt ja liikkuu paljon. Mutta kyllähän tämä tilanne huolestuttaa...



Tässä pikainen vuodatus täältä, tsemppiä kaikille ja hyviä vointeja! Pitäkää mulle peukkuja, ettei nuo raskausmyrkytysoireet nyt vaan pahene!!



Cisse rv 30+3

Onneksi olet noinkin komean kokoiseksi ehtinyt sen vauvan jo kasvattaa, varmasti kaikki menee hyvin! :)



Minulla taas ei mene hyvin.. Mietin eilen tuota samaa, että varmaan olen ensimmäinen, joka meistä synnyttää. Vihloi ja supisteli mahaa niin kamalasti koko illan ja yön, meinasin jo lähteä jonnekin, kunnes pakotin itseni rauhoittumaan ja sitten se pahin meni ohi. Olin siis niin totaallisen raivona eilen (kuten tuosta eilisestä tekstistänikin näkee, hävettää!), että hyvä kun synnytys ei käynnistynyt.



Purin kaiken raivon mieheeni, olin kuin hullu. Huusin hänelle ja haukuin häntä, ihme etten heitellyt häntä tavaroilla!! Siis en ole mitään tällaista raivokohtausta saanut koskaan, en ollut yhtään oma itseni. :( Mies lähti (pyynnöstäni) pois ja tuli vasta joskus aamuyöllä... Emme puhuneet aamulla mitään, tunnelma oli suoraan sanottuna kamala. Toisaalta syytän itseäni (tottakai, minunhan syy kaikki on), mutta toisaalta ärsyttää, että miksi mies lähti. Kun alkoi ne supistelutkin, minua pelotti todella paljon ja silloin juuri olisin miestäni tarvinnut eniten. Sitten käänsin tämän yön tunteina päässäni niin, että minä joudun olemaan yksin kamalimmalla hetkellä, kun mies ei yhtä raskaana olevan kiukuttelua kestänyt. Nyt muutaman tunnin unien jälkeen ehkä näen hieman selvemmin, harmittaa silti...



Kiitos ja anteeksi purkaus taas! Eikö kenelläkään muulla ole ollut tällaisia raivokohtauksia? Ihan kamala olo, väsyttää... :(



Koitetaan kaikki jaksaa! Ja voimia vielä sinulle Cisse!



Lillian 32+0

Kaikki ok. Ei ole tarvinnut rautaa syödä koko raskauden aikana. Äippäpolikäynti ja painoarvio tulossa esikoisen perätilan takia, onhan se kiva hieman tietää minkä kokoinen pötkylä sieltä on tulossa :) painoa kertynyt raskauden aikana kymmenisen kiloa, mutta helposti nuo kilot karisi edellisen kohdallakin. Eipä oikein mitään ihmeempiä, tasasen tappavaa väsymystä lukuunottamatta ;)



G rv 33

Olin ensimmäisessä raskaudessani samanlainen raivotar. Ja jälkikäteen ajateltuna aivan hirveä miehelleni aika-ajoin. Itseäni aina huutamisen jälkeen hävetti aivan sairaasti. En myöskään koskaan ennen ole niin käyttäytynyt (enkä onneksi moista kohtausta ole tässä raskaudessa saanutkaan). Mutta, mutta minä kyllä jokaisen itse aiheuttamani hirveän huutokonsertin jälkeen pyysin mieheltä anteeksi ja yritin selvittää että tämä on jotain käsittämätöntä hormoonimyrskyä, joka vain purkautuu lähimpään ihmiseen. Uskon että puhumalla ja nimenomaan niin että kertoo avoimesti olevansa itsekin hämillään omasta olotilastaan parisuhde ei kärsi.



Se parisuhde kun kannattaa yrittää ottaa huomioon ja vakavasti jos sen haluaa raskauden ja ensimmäisen vauvavuoden säilyvän hyvänä ja vahvistuvan. Oman kokemukseni mukaan kommunikaation puute (se ettei enää ymmärretä toisiaan/kaikki todella muuttuu) on suurin syy miksi niin moni eroaa ekan lapsen myötä.



Myös sellaisen havainnon olen tehnyt että miehelle kannattaa kertoa avoimesti myös siksi, että näin hän voi tuntea olevansa tärkeä sinulle edelleen (vauva ei syrjäytä miestä;). Kerro että tarvitset nyt miestäsi enemmän kuin ennen ja sano että nyt hänen vaan töytyy kestää ja olla tässä asiassa vahva, sinulla on toisenlaiset myllerrykset kestettävänä.



Me ollaan jo kotona puhuttu paljon siitä että miehen täytyy olla erityisen vahva ja jaksaa meidän pienen esikoisen hoito ja auttaa vauvan kanssa nyt syksyllä. Itse hieman pelkään että viime synnytyksen jälkeinen alakulo saattaa taas vallata mielen ja silloin todella olin varmasti ahdistava takertuja kaikin tavoin. Luulen että miehelle tulee myös tavallaan hyvä mieli tästä, hän voi olla avuksi ja auttaa minua jaksamaan (ihan minivauvan hoidossahan mies on hieman toissijainen, kun imettämään hänestä ei ole). Tärkeää on huolehtia vaikkapa kodista, ruoasta ja äidistä ja tietenkin muista lapsista jos niitä jo on.



Oh, tulipas sepustus.



Rouvaii 31+1

Pääsen minäkin vähän päivittämään... Tosin tää on ihan mun tuuria. Viimeks ollu neuvolalääkäri 9.4. ja nyt piti olla. Aamulla soittivat et lääkäri on sairaana mut voin mennä silti jos haluan et katsotaan ne muut perusjutut. (Sain uuden lääkäriajan ens keskiviikolle.) Joo, nyt on hemoglobiini pudonnut viime kerrasta (12.6.) 112:n eli rautaa vaan popsimaan. En kyllä oo omassa olossani tuota huomannut. Painosta tuli sanomista... :( Mut täytyy toivoa et käy niin kuin esikoisestakin,et kaikki jää laitokselle. Terkkarin mittauksen ja käsikopelolla tunnustelun mukaan kiitettävän kokoinen tulisi tästäkin jos laskettuun aikaan asti odotettais, joten erittäin hyvä et on se koko arvio rv 37. Sf-mitta nyt jo 31cm... Eli hiukan yli käyrän mennään (tosin huomasin et terkan koneen käyrien yli, mut tuon äippäkortin käyrien rajoissa just ja just).

Virtsassa joku arvo oli hiukan koholla, mut voi johtua kuulemma siitä et tämä mun megalomaaninen valkovuoto nostaa tuota arvoa tosi herkästi. Sain purkin ja koeputket ja vien uuden näytteen tuohon sairaalan labraan. Onneks tuohon ei oo kuin noin 10 minuutin kävelymatka.



Cisselle hirveästi tsemppiä, mä pidän peukkuja ja varpaita ylhäällä ettei noi oireet pahene, et selviät vaan säikähdykselä.



Naureskelin tuossa terkkarin kanssa et kun eka raskaus käynnistettiin ja ennen sitä ei ollu ensimmäistäkään supistusta, niin enhän mä edes tiedä millainen on ns normaali supistus... Oli meinaan niin rajuja ne jotka laitoksella saatiin käynnistyksessä aikaan. Olin sit niin kipeä ettei oo tosikaan.



Jaksellaan kaikki ja pidetään pienet matkassa vielä jokainen...





Määitte & Mini08 30+5

oli pakko tullu vastaamaan lillianille, kun omat tuntemukset ovat ihan samanlaisia. Voi, että kun meinasin tänäänkin saada ruokiksella kaupan kassajonossa sellaisen kohtauksen, mutta onneksi sain hillittyä itseni. Mua ahdistaa aivan suunnattomasti, kun takana jonottavat ihmiset tulee kassajonossa kärryinensä ihan kiinni ja tönivät, kun on niin kova kiire laittamaan niitä tavaroita siihen kassajonolle. No sitten mun edessä oli joku vyölaukkuheppu, joka pakkasi kassejaan siinä kassan vieressä eli mä en päässy sitten eteenpäinkään... No sittenkun se edellä oleva tyyppi oli maksanut ja (samalla päivitellyt, että miten paljon täältä cittarista nyt sitä pika-alennusta saa), niin se jäi edelleen siihen mun eteen pakkaamaan. Eli mä en siis päässyt pakkaamaan omia ostoksiani, vaan jouduin odottamaan. No sitten kun se vihdoin ja viimein oli pakannut tavaransa, menin pakkaamaan niitä omiani ja kun palasin takaisin kassalle maksamaan, niin eikös se takana tuleva mummeli ollut jo hyökännyt siihen maksajan paikalle, aargh! Kysyin sitten "ystävälliseen" sävyyn, että haluatteko maksaa minunkin ostokseni. Niin kyllä se siitä sitten äkkiä väistyi!! Voi kun mä olin täyttä raivoa ja kiukkua ja kun vielä fiksuna tekee näitä ostosreissujaan ruokiksella, niin on kyllä tosi hyvällä tuulella, kun palaa takaisin töihin!!!



Mä en oo taas raivonut mun miehelle, mutta "mullitellut" ja itkenyt olen sitäkin enemmän. Hänen pitäisi olla tekemässä ulkona remonttia ja samalla olla minun kanssani :D Kumma kun ei se onnistu!! Myöskin hääpäivämme huomiotta jättäminen ei ollut ollenkaan hyvä juttu!



Toivon vaan, että nää kohtaukset loppuu tasan siihen, kun tuo mukelo tuosta ulos plumsahtaa! Anteeksi annan itselleni, jos ehkä kuukauden synnytyksen jälkeen on vielä jotain alakuloisuutta, mutta sitten saa loppua tämä! Menen sitten jo jonnekin kallonkutistajalle, jos ei muu auta.



Niin ja mun kilpirauhaskokeen tulokset oli ihan normaalit, joten syitä ei voi etsiä sieltäkään.



Anteeksi taas oma napani ja valitukseni!

Pitkästä aikaa taas kirjottelen tänne. Huomaan miettiväni samoja asioita kuin kaikki muutkin, eli vauvan tarvikkeita ja vaatteita, nimiasioita sekä vauvan liikkeitä. Nyt ei olisi enää yhtään motivaatiota käydä töissä, kun alkaa olla työpäivien jälkeen niin väsynyt, ettei kotona jaksa tehdä enää mitään. Tänään kävin neuvolassa ja hemoglobiini oli laskenut roimasti viime kerrasta (nyt 120), joten hain apteekista rautatabletteja. Itselläni on ollut hp 150 tienoilla ja viime kerralla neuvolassa se oli vielä 135, eli hyvänä pysynyt tähän asti. Luulenpa, että väsymys johtuu siitä, vaikka ns. "alaraja" ei vielä ole tullutkaan vastaan. Yllätyin vain siitä kuinka kalliita ne rautatabletit oli kun purkki obsidania maksoi 14 euroa. Luulin hinnan olevan jotain 5 euron paikkeilla, kun eihän ne nyt mitään ihmelääkkeitä ole. Onko muilla tietoa edullisemmasta merkistä vai syöttekö samoja?



Tällä kertaa neuvolasta lähtiessäni oli jotenkin paha mieli, kun painoa oli tullut 1 kg/viikko ja siitäkös se neuvolan täti riemastui ja rupesi heti tenttaamaan että mitä oon oikein syönyt kun on noin paljon tullut lisäkiloja. Oonhan tietysti kiskonut kaksin käsin jäätelöä sun muita herkkuja (niinkuin aina kesällä) ja liikuntaa ei ole tullut harrastettua kun ei vain jaksa..nyt iski paniikki, että ei voi syödä enää mitään jos ensi kerrallakin tulee taas saman verran lisäkiloja. Tähän mennessä kiloja tullut 8 (rv 29+5), mielestäni ihan normaalia vielä?! Tai no ensimmäistä odotan, että enpä tiedä edes mikä on normaalia. Olen 165 cm pitkä ja painoa tällä hetkellä siis se 68 kg. Ennen tuli sellainen 400-500 g/ viikko, mutta tarviiko vielä huolestua jos tuleekin yhtäkkiä noin paljon lisäpainoa?



Meillä ei sille neuvolan tädille voi oikein luonnollisesti jutella edes mistään ja pitää aina valehdella, että "joo, oon käynyt lenkillä" koska en jaksa kuunnella sen saarnoja. Tiedän, että lenkillä olisi hyvä käydä ja liikuntaa harrastaa ja huono omatunto tulee aina kun pistää sohvalle makuulle jäätelön kera, mutta ei voi mitään! Silti on pakko valehdella niin kuin joku pikkulapsi :)



Anteeksi avautumiseni!!



GirlieBlue 29+5

kirjotin just ummet ja lammet ja sitten " keskustelut ovat tilapäisesti pois käytöstä" ja teksti taivaan tuuliin!!! voi prk**



No jos huomenna olis parempi tuuri..



katjaäippä ja masukki 31+1

On se mukava lukea, että muillakin on kremppoja jos jonkin näkösiä. Itellä pahimpia kohdun kannattimien "repimiset", henki ei meinaa kulkee, ku niin repii ja mitä pitemmälle mennään, sitä kauemmin kestävät. Eikä tiiä missä asennossa olis, ku ei oo hyvä seisten, ei istuen eikä maaten, tarvisko kokeilla päälläseisomista... ei vaiskaan, mut kyl on eri ikävä vaiva.

Tosin täytyy yrittää suhtautua positiivisesti, ku kuitenkin " viimeinen vauva" tulossa.



Meiän taustoista sen verran, et kax ensimmäistä (poikia molemmat) on saanu alkunsa koeputkihedelmöityksellä ja tää raskaus on ihan luomutapaus. Olihan se aikamoinen sokki huomata olevansa raskaana tässä iässä (36), tosin on se kolmonen takaraivossa ollut haaveena aina... Nyt se sit on tulossa, toivottavasti kaikki menee hyvin loppuun saakka ja tietty toiveena se "terve vauva". Niin ja onhan täällä onnex muutama "kohtalotoveri" iän suhteen.



Kovin ootte olleet ahkeria laittamaan jo vauvantavaroita valmiiksi. Kassit pakattuna ja vaatteet pestynä ja silitettynä =) *hatunnosto* Ite aattelin alkaa vasta äippälomalla laitteleen. Kakkosesta pinnasänkykin koottiin vasta, ku tulin kotiin sairaalasta nyytin kanssa ;)



Saahan nähdä, tuleeko jo syyskuussa osa vauveleista maailmaan. Mulla on la 4.10, ykkönen tuli maailmaan 8 pv yli ja kakkonen 4 pv ali. Jännityksellä odotan, kuin tällä kertaa käy.



Kuten varmaan huomaa, niin pompin asiasta viidenteen, mut ajatus kulkee nopeemmin, ku sormet, hih. Ai niin, kuis sinne esittelyjutskaan saa laitettua omat tietonsa? Nimim. tietsikan kans täys tumpelo.



karpalo + masuasukki 31+4

Saimme eilen mieheni kanssa puhuttua kunnolla kaikesta. Pyysin anteeksi ja kerroin, etten ollut oma itseni. Hän sanoi sen kyllä huomanneensa myös. Sanoin, että yrittäisi kestää minua, ei enää kauaa tällaista ja minäkin yritän hillitä itseäni.



Puhuimme myös seksistä, tai oikeastaan siitä kun sitä ei ole. Olen useana iltana itkenyt, kun otan miehen halumattomuuden itseeni ja nyt hän myönsi, että se on viime aikoina tuntunut "hieman oudolle", kun vauva on niin läsnä. Iso maha ja potkii kovasti. Ymmärrän sen kyllä! Ihmettelin, että miksei heti sanonut, kun olen kokoajan luullut, että olen itse niin pullea ja vastenmielinen, ettei häntä huvita! Hän sanoi pelänneensä, että se vaikuttaisi minun suhteutumiseeni vauvaan ja tähän raskauteen, jos hän kertoisi.. No, myönnettäköön, en ole ollut kovin myönteinen tämän raskauden suhteen, vaikka kovasti toivottu ja yritetty lapsi onkin. Ollut niin paljon kaikkea vaivaa...



En tiedä Kapralo tuosta esittelyketjusta, onko meillä enää sellaista? Kun nämä sivut muuttuivat, niin se meni jotenkin hankalaksi... Vastatkaa joku joka tietää!



Tuli nyt omaa napaa täyteen, anteeksi! Heh, siitä tulikin mieleen, millaiset navat teillä on? Minulla nyt (rv 32+1) sellainen puoliksi ulospullahtanut, aika hauskan näköinen! :)



Eipä muuta, hauskaa loppuviikkoa kaikille!



Lillian 32+1

Tuli varmasti molemmille parempi olo, saitte asiat sanottua ja varmaan molemmille tuli vähemmän syyllinen olo. Kivalta kuulostaa sun mies.



Tervetuloa taas uusille. Nyt ei jäänyt nikki mieleen että kuka odotteli kolmatta 36-vuotiaana, mutta ei tuo minusta ole ikä eikä mikään varsinkaan kolmatta lasta odotellessa, tuskin sitä kannattaa murehtia ja tuskin tarvii pelätä mitään ikään liittyviä komplikaatioita vielä noin nuorena. Munkin gyne sanoi mulle että olen ensisynnyttäjäksi jopa nuorehko (29), ja että hän näkee paljon nelikymppisiä. Jos joskus kolmatta lasta odotan, niin luulisi että olen ihan samanikäinen kuin sinä nyt ellen vanhempikin ! Onnellista odotusta sinulle!



Sitten päivän krempat: iskias vaivaa yhä intensiivisemmin, eilisestä iltapäivästä/illasta/yöstä ei meinannut tulla mitään kun todella sattuu joka asennossa, kipu säteilee varpaisiin asti. Kokeilin parasetamolilla mutta eipä tuo juuri auta, nyt suunnittelen osteopaatille menoa. Täällä nuo ovat yleisempiä kuin suomessa ja niistä saa ihan kelakorvauksenkin, ja mun mies tuntisi osteopaatin joka on myös lääkäri. Uskaltaiskohan sinne mennä?

Minäkin saan hirveitä raivareita ja olen tosi kiukkunen koko ajan, jatkunut siis jos monta viikkoa. Pahinta on, että sitä tulee tosi helposti purattua tuohon esikoiseen mikä harmittaa tosi paljon. Eikä auta asiaa yhtään että mies on niin paljon pois ja sekin vähä aika minkä on kotona niin saa kuulla mun "tiuskimista". Tai en mä mitenkää edes tiuski ainakaan tarkotuksella, olen ilmeisesti vaan kiukkusen kuulonen ja olonen ja kun mies huomauttaa siitä niin loukkaannun ja tulen vieläkin kiukkusemmaksi, ihan hölmöä siis.. enemmänki kiukkuan mielessäni kaikkia mahdollisia asioita ja suututtaa kun en saa niitä edes huudettua ulos.. Helpottaisi huomattavasti jos sais kunnnon raivarit ja huutais kaikki ulos mut kun en minä sellaseen pysty ja toisaalta ihan hyvä etten pysty, koska tulis varmaan sanottua miehelle kaikkea kamalaa. Tosi hienoa lillian, että saitte puhuttua miehen kanssa asiat selväksi :)



sitten eilisiä neuvolakuulumisia. Painoa ei ole tullut juuri ollenkaan viime kerrasta ja muutenkin kun sitä painoa on niin vähän, niin alkoi epäilemään että syönkö olllenkaan, ja minähän syön ja herkuttelen enkä itsekkään tajua mihin se kaikki ruoka menee. Sitten sf-mitta oli vaan 25 eli alakäyrillä ja lisäksi vauvan sykkeet oli 120 kun ennen ollut 135-140. ilmesiesti noiden kaikkien takia menen ens viikolla uudestaan neuvolaan mittauttamaan sf-mittaa ja kuuntelemaan sykkeitä, ja sanoi että jos vauva tuntuu hiljenevän kokonaan niin sitten päivystykseen. Itse en ole yhtään huolissani, esikoista odottaessa paino oli täysin sama kun nyt samalla viikolla ja samoin sf-mitta oli esikoisesta vieläkin matalampi ja ihan hyvän kokonen vauva tuli loppujenlopuksi. Sykkeestä en osaa sanoa mitään, luulen että johtui siitä kun siivosin koko aamupäivän ja vasta neuvolassa istahdin ja siinä kun makas niin varmasti vauvakin rauhottu. Eipä täältä kummempia tällä kertaa, täytyy kai jaksaa lähteä kirjastoon.



äitykkäinen 30+0