Lue keskustelun säännöt.
Mitkä asiat takaavat toimivan uusperheen?
12.04.2014 |
Luin tuossa vanhoja ketjua ja uusperheiden ongelmia. Tunnen itsekin toimivia uusperheita, joten ei kaikki ongelmat voi olla perhemuodon syytä.
Mitkä ovat niitä tekijöitä, jotka takaavat toimivan uusperheen?
Minkälaiset luonteet pitää olla? tms.
Toki pitää hyväksyä toisen osapuolen lapset, eli pitää ylipäätään lapsista. Ja pitää olla joustava eikä ajatella, että oma tapa on paras tapa olla ja ajatella. Mitä muuta?
Kommentit (22)
Se, että eksät pidetään ruodussa: perheen kesken on jo tarpeeksi aikataulujen sovittelua yms. Yksi ulkopuolinen ihminen ei voi silloin sooloiluillaan sotkea kaikkien muiden suunnitelmia etenkään loma-aikoina.
Eksien ei myöskään anneta puuttua uusperheen sisäisiin asioihin. Eksien vaikutusvalta loppuu ulko-oven kynnykselle. Kun lapset ovat toisella vanhemmallaan, eletään sen perheen sääntöjen ja suunnitelmien mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteet ovat tahdon asioita. Niin ydinperheet kuin uusperheetkin pysyvät koossa jos ne pariutuneet tarpeeksi tahtovat sen pysyvän koossa. Toisen tahtotilaa voi punnita hänen valmiudellaan/halukkuudellaan ratkaista ongelmia eikä vain jättää niitä toisen harteille.
Uusperheen alkuvaiheessa on aivan ratkaisevaa, mistä syystä perheen perustaneet aikuiset ovat eronneet omista liitoistaan ja onko näistä asioista opittu. Jos esimerkiksi miehen eron syynä on ollut se, ettei hän ole pystynyt kantamaan vastuuta perheestään, hän lastaa uusperheessä naisen vastuulle kaikki lapsiin liittyvät asiat. Se harvoin toimii. Jos taas miehen eron syynä on ollut naisen impulsiivisuus ja rakastuminen toiseen (siis kykenemättömyys kantaa vastuuta perheestään) niin miehen uusperheellä voi olla hyvätkin lähtökohdat. Eihän mies ole siinä tehnyt muuta väärin kuin naisvalinnan. Jos hän osaa toisella kertaa valita tasapainoisemman naisen, perheellä voi mennä ihan hyvin. Paitsi jos se impulsiivinen kettuilee, kuten usein tapahtuu. Alkoholisti harvoin lakkaa juomasta eronkaan jälkeen, eikä työnarkomaani lakkaa laiminlyömästä perhettään. Paitsi joskus. Uusi kumppani voi toimia katalysaattorina parempaan.
[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 14:52"]
Se, että kaikilla perheenjäsenillä on tunne siitä, että kuuluvat perheeseen. Eli ne puolison lapset pitää hyväksyä, ja olla vastuunkantava aikuinen. Aikuisten on tärkeä osata katsoa tilannetta myös lasten näkökulmasta.
[/quote]
Komppi tälle. Yhtä tärkeää niin ydin kuin uusperheessäkin. Olemme kaikki samaa perhettä ja vastuu lapsista (ja taloudesta) kannetaan yhdessä. Ei ole puolikkaita vanhempia tai lapsia vaan perhe jossa on vanhemmat ja lapset.
Miehelleni ja ex-vaimolleen tuli ero pääsääntöisesti siksi, että parisuhde tuli aina prioriteeteissä viimeisenä. Pojan syntymästä saakka yhteistä aikaa ei ollut eikä sitä otettu. Oli vain lapsen ympärille käpertynyt isä/äiti -yksikkö. Mies on kertonut kärsineensä tilanteesta, mutta näyttää siltä ettei hän ole oppinut siitä mitään.
Miehen poika on meillä kaikki viikonloput, koska äidin, lähivanhemman, luona on tylsää. Isä järjestää pojalleen loputtomasti viihdykkeitä eikä sano koskaan ei. Äiti osaa sanoa ja hänen nykyinen parisuhteensa kukoistaa. Olen itse töissä toisella paikkakunnalla ja yhteistä aikaa meillä on vain viikonloppuisin. Tai eipä tässä voi enää puhua yhteisestä ajasta eikä parisuhteesta...
Ennen kuin tulee paskaa niskaan niin kerrottakoon, että tykkään kyllä miehen pojasta enkä lähtenyt tähän suhteeseen millään minäminä-asenteella, mutta ehkä jotain parisuhteeseen edes etäisesti viittaavaa kyllä odotin. Jos suhteelle ei koskaan anna happea, niin kyllähän se jossain vaiheessa lakkaa olemasta. Pojalleen ja harrastuksilleen mies osaa varata aikaa, mutta parisuhteen pitäisi näköjään hoitua siinä sivussa. Mies ei halua asiasta puhua, poika on kuin joku pyhä asia, josta ei voi edes keskustella. Hänelle "parisuhteemme" on jotain, joka kaivetaan naftaliinista siinä vaiheessa, kun on vailla seksiä tai rahaa. Omat rahat kuluvat elareihin ja pojan viihdyttämiseen.
Olen päättänyt, että minua ei pitele tässä suhteessa enää mikään. Miehellä ei oikeastaan näy olevan tarvetta aikuisten väliselle parisuhteelle, mutta jos vielä sellaiseen päättää ryhtyä, niin onnea vaan uuteen yritykseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on tosi toimiva uusperhe, isoimmat lapset ovat jo aikuisia mutta olivat pikkukoululaisia, kun meistä tuli perhe.
Mielestäni nämä asiat ovat taanenet onnistumisen:
- ei koskaan puhuta lasten kuullen pahaa toisesta vanehmmasta
- näytetään avoimesti aikuisten välinen kiintymys
- arvostetaan lapsia, kuunnellaan heitä ja ollaan läsnä, lapset eivät vain "mene siinä sivussa", koskee sekä "vanhoja" että yhteisiä lapsia
- raha-asiat selvät: omat vanhemmat vastaavat lastensa kuluista
- vastuunjako selvä: omat vanhemmat ovat vastuussa lapsistaan ja esim. lapsenhoitajan hankkimisesta (myös pyykinpesu, ruoanlaitto ym oman vanhemman vastuulla)
- kun lapset eivät velvoita millään tavalla ei-biologista vanhempaa, syntyy helposti oma tahto osallistua lasten arjen pyörittämiseen ja joskus myös kulujen maksamiseen (eikä tunnu pakolta eikä keljuta)
- lapsiin liittyviin suunnitemiin osallistutetaan ei-biologinen vanhempikin, kysytään edes nimellisesti, sopiiko esim. lapsen loma-aika tms (vaikkei olisikaan todellista vaikuttamisen mahdollisuutta)
-
Vanhempien on tärkeää olla sinut toisen menneisyyden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raittius, yhteistyö ja tervepäisyys.
Onneksi ei ole tuota tilannetta, sinun, minun ja meidän lapset. Ei minusta olisi sellaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 11:27"]
Onneksi ei ole tuota tilannetta, sinun, minun ja meidän lapset. Ei minusta olisi sellaiseen.
[/quote]
Ok. Mikä sellainen ominaisuus sinulta puuttuu, ettei sinusta olisi sellaiseen?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joustaminen, asioista sopiminen, ymmärtäminen, puhuminen ja kärsivällisyys. Katkeruus menneestä on ehkä pahinta. keneltä tahansa osapuolelta. Se kun aian riitatilanteissa kaivellaan esiin, tulee kaikille paska fiilis.
Avoin keskustelu jo ennen kuin hynttyyt lyödään yhteen, kipeätkin asiat esille. Pelisääntöjen luominen.Keskusteluyhteydeän säilyttäminen kaikkien perhenjäsenten välillä. Tasa-arvoinen kohtelu, mikä tarkoittaa mm. sitä että molemmat vanhemmat kasvattavat molempien lapsia samojen periaatteiden mukaan, jotka tehdään heti alkuun selviksi lapsillekin. Ei homma pelitä, jos äiti kasvattaa vain omiaan ja isä omiaan ja molemmilla on erilaiset periaatteet. Yhdessä toimiminen kaikin puolin. Tasapuolinen vastuunjako, ei ole sinun ja minun vastuita erikseen, vaan on meidän vastuu ja sen sisällä sitten mahdollinen työjako. Vanhemmille myös omaa aikaa. Lapset silloin tälläin viikonloppua pidemmäksi aikaa kaikki kerralla etävanhempiensa hoteisiin, jolloin vanhemmilla aikaa hotaa parisuhdettaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 12:07"]
Avoin keskustelu jo ennen kuin hynttyyt lyödään yhteen, kipeätkin asiat esille. Pelisääntöjen luominen.Keskusteluyhteydeän säilyttäminen kaikkien perhenjäsenten välillä. Tasa-arvoinen kohtelu, mikä tarkoittaa mm. sitä että molemmat vanhemmat kasvattavat molempien lapsia samojen periaatteiden mukaan, jotka tehdään heti alkuun selviksi lapsillekin. Ei homma pelitä, jos äiti kasvattaa vain omiaan ja isä omiaan ja molemmilla on erilaiset periaatteet. Yhdessä toimiminen kaikin puolin. Tasapuolinen vastuunjako, ei ole sinun ja minun vastuita erikseen, vaan on meidän vastuu ja sen sisällä sitten mahdollinen työjako. Vanhemmille myös omaa aikaa. Lapset silloin tälläin viikonloppua pidemmäksi aikaa kaikki kerralla etävanhempiensa hoteisiin, jolloin vanhemmilla aikaa hotaa parisuhdettaan.
[/quote]
öööö... miten tämä eroaa ydinperheestä?
Miksi tarvitsisi erota ydinperheestä?
Meillä on vain yhteisiä lapsia ei sun tai mun. Me ollaan sovittu yhteiset kodin säännöt eikä niistä poikkea kukaan.
[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 12:15"]
Miksi tarvitsisi erota ydinperheestä?
Meillä on vain yhteisiä lapsia ei sun tai mun. Me ollaan sovittu yhteiset kodin säännöt eikä niistä poikkea kukaan.
[/quote]
"eikä niistä poikkea kukaan"....hui, mitä jäykkyyttä...
Mä hiukan ole eri mieltä kuin täällä kirjoittaneet. Vaikka kuinka tsemppaa ja on tasa-arvoinen, niin ongelmia syntyy. Mun kokemus on taas, että parhaiten pärjää ne uusperheet, jossa luovutaan ydinperheajattelusta ja otetaan löysin rantein. Toki toisen lapsia saa komentaa, mutta muuten voi ottaa aika löysällä asenteella. Esimerkiksi mitään tunnesiteitä ei kannata kuvitella syntyvän yhdessä yössä ja se pitää jokaisen hyväksyä, ettei se toinen välttämättä rakasta niitä omia lapsia. Riittää, että on asiallinen, riittää, että kunnioittaa toisen vanhempisuhdetta ja on reilu aikuinen lapsen elämässä. Tunteet tulee, kun on tullakseen. Juuri ne paineet rakastaa ja leikkiä ydinperhettä aiheuttaa hirveästi tunnekuohuja, jotka sitten purkautuukaaokseksi.
Vähän odotuksia, vähän tunnemyrskyjä, siitä se lähtee. Ja eksät pidetään ulkona kuviosta sörkkimästä.
Yhteiset lapset ja yhteiset rahat.
Ap ajattelee samoin kuin 12. Minä näen uusperheen kolhoosina, joka koostuu useista ihmisistä!
Kysymykselläni hain lähinnä juuri sitä, että mitkä tekijät ovat oleellisia uusperheilyssä - mitä sellaisia ominaisuuksia vaaditaan, joita ei ydinperheessä niinkään tarvita? Onko sellaisia?
ap
Se, että kaikilla perheenjäsenillä on tunne siitä, että kuuluvat perheeseen. Eli ne puolison lapset pitää hyväksyä, ja olla vastuunkantava aikuinen. Aikuisten on tärkeä osata katsoa tilannetta myös lasten näkökulmasta.