Lue keskustelun säännöt.
Miksi vastasyntyneen äidit ei saa muka nukuttua?
12.04.2014 |
Mulla ei ole lapsia, joten siksi kyselen näin tyhmiä. Miksi vastasyntyneiden äidit valittavat vähistä yöunista? Eikö vauvat nuku pääsääntöisesti? Miksei äiditkin voi nukkua tarpeeksi ja herätä vain syöttämään vauvaa välillä? Moni valittaa, että on ehtinyt nukkua vain muutaman tunnin katkonaista unta yöllä. Miksei voi nukkua vaikka 8 tuntia katkonaista unta?
Mulla siis ei ole lapsia, mutta vauvakuume on ensimmäistä kertaa tullut. Haluan kuulla totuuksia vauvaelämästä, sillä näin etukäteen tuo valvominenkin kuulostaa vain simppeliltä ongelmalta.
Kommentit (80)
[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 13:09"]
[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 13:04"]
Samaa mieltä 35:n kanssa.
Vauva nukahtaa klo 22:00
Äiti saa unen päästä kiinni klo 22:30
Vauva herää syömään klo 00 -> unta puoltoista tuntia
Imettäminen/pulloruokinta klo 00-00:45
Vauva nukahtaa klo 01:00
Itse ei saa unta enää ollenkaan -> unta 0 tuntia
Vauva herää klo 03:00
Imettäminen/pulloruokinta + mahdollisesti vaipanvaihto klo 03 - 04:00
Vauva nukahtaa klo 04:00
Äiti saa unenpäästä kiinni klo 04:30
Vauva herää klo 07:00 -> unta 2,5 tuntia
Vauvaa ei väsytä, aamutoimet, ruokailu, jne
Vauva nukahtaa taas klo 9:00
Äiti nukahtaa klo 09:30 -> unta puolituntia
Eli 12 tunnin aikana on äiti saanut unta katkonaisesti yhteensä 5 tuntia.
Väsyttäisikö?
[/quote]
No jos äiti ei saa väsyneenäkään unta niin ei se kyllä vauvasta johdu. Kyllä terve ihminen saa jos oikein väsyttää niin unen heti kun painaa pään tyynyyn. Kuulostaa vähän oudolle tuo. Öisin herätessäni olin niin väsynyt että meinasin nukahtaa kesken imetyksen, joten kun pääsin takaisin makuulle, nukahdin todellakin saman tien. Sitten ne parit päikkärit päivällä (ei joka välissä tarvi nukkua kun lapsi nukkuu, ei aikuinen tarvitse yhtäpaljoa unta kun vauva) niin ei mistään väsymyksestä päivisin ollut tietoakaan.
[/quote]
Eihän se tervettä olekaa, mutta sehän siinä onkin, että jatkuva valvottaminen ja heräily voi sairastuttaa ihmisen. Jopa äidin. Esimerkiksi siihen unettomuuteen ja sen unettomuuden lähtösyy kyllä yleensä on juuri se vauvan heräily
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 13:09"]
[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 13:04"]
Samaa mieltä 35:n kanssa.
Vauva nukahtaa klo 22:00
Äiti saa unen päästä kiinni klo 22:30
Vauva herää syömään klo 00 -> unta puoltoista tuntia
Imettäminen/pulloruokinta klo 00-00:45
Vauva nukahtaa klo 01:00
Itse ei saa unta enää ollenkaan -> unta 0 tuntia
Vauva herää klo 03:00
Imettäminen/pulloruokinta + mahdollisesti vaipanvaihto klo 03 - 04:00
Vauva nukahtaa klo 04:00
Äiti saa unenpäästä kiinni klo 04:30
Vauva herää klo 07:00 -> unta 2,5 tuntia
Vauvaa ei väsytä, aamutoimet, ruokailu, jne
Vauva nukahtaa taas klo 9:00
Äiti nukahtaa klo 09:30 -> unta puolituntia
Eli 12 tunnin aikana on äiti saanut unta katkonaisesti yhteensä 5 tuntia.
Väsyttäisikö?
[/quote]
No jos äiti ei saa väsyneenäkään unta niin ei se kyllä vauvasta johdu. Kyllä terve ihminen saa jos oikein väsyttää niin unen heti kun painaa pään tyynyyn. Kuulostaa vähän oudolle tuo. Öisin herätessäni olin niin väsynyt että meinasin nukahtaa kesken imetyksen, joten kun pääsin takaisin makuulle, nukahdin todellakin saman tien. Sitten ne parit päikkärit päivällä (ei joka välissä tarvi nukkua kun lapsi nukkuu, ei aikuinen tarvitse yhtäpaljoa unta kun vauva) niin ei mistään väsymyksestä päivisin ollut tietoakaan.
[/quote]
Sitähän ei olekaan ihan "terve", jos ei saa nukuttua ym. Unettomuus on ikävää ja siitä kärsii monet ihmiset, oli sitten vauvoja tai ei. Ja voi olla ja onkin niin, että näistä ongelmista kärsivät ihmiset ovat kyllä väsyneitä, kuolemankin väsyneitä, mutta uni ei tule!!!!
Se on juuri se pointti uniongelmassa.
Kaikki vauvat ja äidit ei ole samanlaisia, kyllä voi oikeesti saada nukuttua ihan hyvin. Itselle sattunut kaksi helppoa lasta (heränneet öisin vain syömään ja on nukahdettu samantien, kun on nukuttu vierekkäin), en ole ollut väsynyt kuin ihan jokusena päivänä (ja silloinkin olen nukkunut päikkärit jossain vaiheessa, mies on auttanut. Olen päässyt helpolla, tiedän:) Mutta näinkin voi käydä, vaikka minua nimenomaan peloteltiin etukäteen vauva-ajan valvomisesta ja väsymyksestä (ja monesta muustakin asiasta, mitkä ei toteutuneet). Haaveile vaan vauvasta, äläkä liikaa välitä varoitteluista!
[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 13:28"][quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 12:04"]
[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 11:29"]Eka yö meni lasta synnyttäessä, toinen yö hormonimyrskyssä ihmetellen ja imetystä opetellen, kun vauva söi ja ta-daa, siinähän se sitten olikin, pohja univelalle. Eipä sitä paljon pätkäunet paranna.
[/quote]
Pienet pohjat ne näkyy prinsessaäidin elämän raiteiltaan vievän. Ihmettelen aina missä nämä vätysäidit lymyävät, tuttavapiiriini ei ole osunut yhtään vaan hymyssä suin energisenä touhutaan pienestä väsymyksestä huolimatta.
[/quote]
Höpöhöpö. Esittävät vaan ja itkevät sitten neljän seinän sisällä omaa väsymystään. Jotkut haluavat esittää, että kaikki on niiiiin ihanaa ja mahtava äitihän ei voi olla ikinä väsynyt tai hulluksi tulossa, kun kaikki menee niiiiin hyvin!!
Tai sitten ystävillesi on sattunut nämä ns. helpot vauvat, onhan niitäkin.
[/quote]
Itse muuten epäilen vahvasti tätä esittämistä. Tuntuu olevan hirmu häpeä myöntää että kyllä muuten väsyttää kun vauva EI todellakaan vaan syö 5min kerrallaan ja nuku sitten 5tuntia putkeen .
Minä kanssa haluan tietää. En koskaan nukahda heti ja helposti. Yöllä, jos sopivaan unen vaiheeseen olen päässyt ja lapset herättää niin voi mennä yli tuntikin unen tuloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottamatta nyt keltään pois sitä että on/on ollut rankkaa niin onhan niitä helppojakin lapsia. En vähättele niitä äitejä jotka ovat väsyneitä, varmasti minäkin olisin sellaisen lapsen kanssa mutta haluan kertoa omasta lapsestani.
Vauva valvoi osastolla ekan yön ja huusi koko ajan, aamulla selvisi että suolisto ei oikein toiminut ja maha oli kipeä. Tokana yönä hoitajat herättivät minut ja käskivät herättää lapseni syömään, sillä oli nukkunut jo 7 tuntia putkeen. Siitä alkoi meidän helpot ajat. Muutaman ekan kuukauden vauva heräsi 2 kertaa yössä, otin viereen, imetin makuullaan (välillä torkkuen) ja sitten jäätiin molemmat siihen nukkumaan. (valveilla olo pätki tuli siis yöllä yhteensä noin 20min), päivisin nukkui vähän vähemmin mutta se ei haitannut kun yöllä meni se 9 tuntia noin vähällä heräämisellä, joten minäkin olin virkeämpi. 5kk ikäiseksi heräsi kerran yössä ja sen jälkeen nukkunut 8h yössä putkeen ja kahdet päikkärit (on nyt vuoden vanha).
Voin siis hyvillä mielin sanoa että minulla oli helppo vauva. Ja luojan kiitos siitä, sillä sain lapsen yksin. Jos olisi yksin ollut vielä huonosti nukkuva lapsi, en tiedä miten olisin selvinnyt mutta onneksi kävi näin :)
En kertonut tätä kääntääkseni veistä haavassa kenellekkään (toivottavasti ei siltä tuntunut) vaan jotta lasta suunnittelevat tietäisivät ettei se lapsen hoito ole aina sitä todellista väsymystä ja uupumusta. Itseasiassa uskon näitä "helppoja lapsia" olevan enemmänkin kuin uskotaan, nämä äidit eivät vain tunne tarvetta kertoa öistään. Vähän samalla tavalla kun aina puhutaan vaan vaikeista synnytyksistä missä on tullut jotain komplikaatioita ja vaaratilanteita mutta niistä "helpoista" (vaikka eihän se koskaan helppoa ole, mutta siis missä ei mitään ongelmia ole) ei juuri puhuta vaikka niitä on noin 80-90% kaikista synnytyksistä.
Ei siis turhaa pelotella tulevia äitejä, vaikka toki realismi pitää ymmärtää
[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 13:09"]
[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 13:04"]
Samaa mieltä 35:n kanssa.
Vauva nukahtaa klo 22:00
Äiti saa unen päästä kiinni klo 22:30
Vauva herää syömään klo 00 -> unta puoltoista tuntia
Imettäminen/pulloruokinta klo 00-00:45
Vauva nukahtaa klo 01:00
Itse ei saa unta enää ollenkaan -> unta 0 tuntia
Vauva herää klo 03:00
Imettäminen/pulloruokinta + mahdollisesti vaipanvaihto klo 03 - 04:00
Vauva nukahtaa klo 04:00
Äiti saa unenpäästä kiinni klo 04:30
Vauva herää klo 07:00 -> unta 2,5 tuntia
Vauvaa ei väsytä, aamutoimet, ruokailu, jne
Vauva nukahtaa taas klo 9:00
Äiti nukahtaa klo 09:30 -> unta puolituntia
Eli 12 tunnin aikana on äiti saanut unta katkonaisesti yhteensä 5 tuntia.
Väsyttäisikö?
[/quote]
No jos äiti ei saa väsyneenäkään unta niin ei se kyllä vauvasta johdu. Kyllä terve ihminen saa jos oikein väsyttää niin unen heti kun painaa pään tyynyyn. Kuulostaa vähän oudolle tuo. Öisin herätessäni olin niin väsynyt että meinasin nukahtaa kesken imetyksen, joten kun pääsin takaisin makuulle, nukahdin todellakin saman tien. Sitten ne parit päikkärit päivällä (ei joka välissä tarvi nukkua kun lapsi nukkuu, ei aikuinen tarvitse yhtäpaljoa unta kun vauva) niin ei mistään väsymyksestä päivisin ollut tietoakaan.
[/quote]
Kuulepa, sinä se tässä olet se, joka kuulostat oudolta, koska olet aikuinen ihminen, joka ei ilmeisesti ole koskaan kärsinyt unettomuudesta, ja jolla ei ole lähipiirissäkään ollut ketään unettomuudesta kärsivää. Suurimmalla osalla meistä kuitenkin on jossain vaiheessa elämäämme jonkinlaisia univaikeuksia esim. stressaavan elämäntilanteen takia, ja tällaisessa tilanteessa olleet kyllä tietävät, että perusterveellä ihmiselläkään tuo "pää tyynyyn ja nuku" ei nyt vain toimi.
Suosittelen nyt kuitenkin, että tutustut jonkin verran unen fysiologiaan. Nimittäin mitään takeitahan ei ole siitä, että lapsesi on/ovat aina yhtä ongelmattomia nukkujia kuin sinä tai lähipiirisi. Itselläni alkoi ilmetä tietynlaisia nukahtamisvaikeuksia jo, kun menin alakouluun. Siinä vaiheessa, kun olin maannut omassa sängyssä valveilla 2-3 tuntia, omien vanhempienikin tarjoama ohje laittaa "pään tyynyyn kiinni ja nukkua" tuntui todella masentavalta, koska olin kiltti tyttö, joka teki kuten vanhemmat käskivät, ja tunsin itseni hyvin epäonnistuneeksi, kun en niin tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitiyshormonit aiheuttivat minulle ahdistusta, jos vauva ei ollut vieressä nukkumassa. Äitini yritti antaa minulle lepohetkiä, jolloin olisin saanut nukkua pari tuntia. En kuitenkaan saanut nukuttua, koska olin tottunut nukkumaan symbioosissa vauvan kanssa ja minulle iski eroahdistus. Sain nukuttua vain jos vauva oli vieressä tuhisemassa.
Me ollaan ratkaistu tämä uniasia seuraavalla tavalla. Vauva heräilee parin tunnin välein syömään.
Minä menen n. 20:00 nukkumaan. Vauva nukkuu omassa huoneessaan. Mies ottaa hoitovastuun vauvasta kello 24:00 asti, siihen asti hän itsekin valvoo, viettää omaa aikaansa ja tekee iltatoimiansa (sen mitä vauvan ruokinnalta ja hoidolta jää). Saan yhtäjaksoisesti nukkua 4 tuntia, joskus hyvällä tuurilla miltei 6.
Kello 24:00 mies tulee nukkumaan ja laittaa yöpöydälläni olevan itkuhälyttimen päälle. Siitä edespäin hoidan vauvan syötöt. Aamulla mies herää 07:00 virkeänä, itsekin olen yleensä siihen aikaan jo vauvan kanssa jalkeilla, enkä yleensä juurikaan väsynyt, kenties sen alkuyön neljän tunnin unien ansiosta. Mies lähtee töihin, ja hoidan päivän aikana kodin askareet, kaupassa käynnit, ruoanlaitot jne. Mies tulee töistä 16:30, jolloin olen tehnyt päivällisen valmiiksi.
Koska menen nukkumaan aikaisin, yhteistä aikaa perheen kesken meillä on juuri tuo reilu kolme tuntia arkena. Yleensä ehditään kuitenkin joka päivä viettää jonkinlainen mukava hetki yhdessä. Joskus jommalla kummalla on tuolla välillä joku sovittu kahvittelu kaverin kanssa tms, jolloin toinen katsoo vauvaa, ja lisäksi mies käy parina-kolmena iltana tuolla välillä lyhyellä lenkillä. Enimmäkseen itse teen omia juttujani miehen ollessa töissä ja vauvan nukkuessa ja mies illalla minun ja vauvan nukkuessa, sekä tietysti viikonloppuisin. Viikonloppuisin vuorotellaan kanssa tuota vauvan ruokintavastuuta niin, että mies vastaa alkuyöstä ja minä loppuyöstä. En näe mitään syytä, miksi systeemi ei toimisi vieläkin vaikeamman vauvan tai vaikkapa monen lapsen kanssa, ainakaan meidän molempien riittävän unensaannin kannalta. Niin, ja vauvamme syö pumpattua rintamaitoa ja korviketta pullosta. En imetä juuri tästä syystä, jotta myös isä voi ruokkia vauvaa. Elämämme on näin paljon onnellisempaa, ja levänneenä olemme molemmat parempia vanhempia. Vaikka monet seikat ovat tuurista kiinni (esim. vauvan helppous), voi omilla valinnoillaan vaikuttaa siihen, kuinka helvetillistä vauva-aika on.
Ihmettelen todella noita joitain kommentteja "ei sitä voi etukäteen tietää, kuinka paljon mies suostuu osallistumaan vauvan hoitoon". WTF? Aivan yhtä lailla se on isän kuin äidinkin lapsi. Oletteko kuullet koskaan kenenkään isän sanovan noin äidistä? Kaikenlaisten hyypiöiden kanssa ihmiset sitä lisääntyykin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä olen saanut nukkua :) Ei oo valvomisia ollut yhtäkään kertaa, ei edes paljon yösyömisiä. Ihan kunnon yöunia alusta asti.
[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 13:03"][quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 11:42"]
Se kikka on siinä että ne äidit jotka stressaa kodin siistiydestä ja siitä että ruoka pitää aina olla valmiina kun herra saapuu kotiin, niin he eivät saakkaan nukkua. Ja toki ne joilla on ennestään lapsia, joita varten pitää olla hereillä päivällä mutta ensimmäisen lapsen kohdalla (nyt vuoden) mulla ei ole ainakaan ollut mitään ongelmia. Hyväksyin heti alusta asti sen että koti on hujan hajan enkä muutenkaan stressaa mistään. Silloin pystyin yöllä nukkumaan aina kun vauva nukkui ja jos se tarkoittikun sitä 3h katkonaista unta (meillä ei kyllä niiin ollut, se oli aina 8h muutamalla heräyksellä) ja sitten päivällä nukuin aina kun vauvakin. Mikään vauva ei nuku vain kolmea tuntia vuorokaudessa. Kyllä ne sen 10-12 tuntia nukkuu, vaikka sitten 15 min pätkissä, joten äidin pitää elää samalla rytmillä. Ei muuten väsytä jos niin tekee :) Silloin toki se että jos nukut päivisin niin tosiaan ei paljoa ehdi siivoilla tai ruokaa aina ajoissa laittaa.
Mutta kyllä mullakin meni laitoksella vähän huonosti nukuttua ja siitä jäi univelkaa joksikin aikaa kun yli vuodokauden synnytin ja kahtena ekana yönä en uskaltanut nukkua kun heräilin 10min välein tarkistamaan hengittääkö vauva kun oli niin hiljaa :D
[/quote]
Miksi alapeukkuja tälle? Koska jollain menee helpommin kuin teillä? Meilläkin oli noin halppoa ekan lapsen kohdalla, toka on sitten asia erikseen. (en ole tuon alkuperäisen kirjoittaja)
[/quote]
En alapeukuta kateudesta vaikka olenkin kateellinen niille, joiden vauvat nukkuu. Vaan sen takia että suorastaan vituttaa tuo yleistys ja asenne että ei oo raskasta jos osaa asennoitua oikein eikä stressaa sotkusta. Ymmärretään vaan se että jos itsellä on ollut helppo vauva ei muillakaan voi olla raskasta. Kyllä on tässä mökissä eletty kun porsaat ja siitä huolimatta väsyttää. Meille vaan sattui näissä arpajaisissa se erittäin huonosti nukkuva, mahavaivainen refluksi vauva joka ei ennen 3kk ikää ollut huutamatta yli 5minuuttia muuta kuin liikkuvassa sylissä. Siinä ei paljoo väsymystä helpottanu se, ettei uhrannut ajatustakaan paskalle haisevalle keittiölle. Päin vastoin se sotku oli ihan yks ja sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 12:01"]
Pienelle vauvalle ei ole normaalia nukkua koko yötä, välillä voi tulla poikkeuksia jos vauva ns. "tankkaa" koko päivän (syö useammin kuin yleensä), silloin voi olla, että nukkuu läpi yön
[/quote]
Jaa. Meillä kyllä vauvat ovat nukkuneet 10-12 h heräämättä 2-3 kk iästä lähtien. Ihan alkuun heräsivät 1-2 kertaa syömään. Ja aivan normaaleita vauvoja ja lapsia ovat. Teini-ikäiseksi ovat jo ehtineet.
Esikoinen heräsi n. 8 kertaa yössä syömään. Väliajat ähisi ja piereskeli unissaan kipeää vatsaa. Ei suostunut syömään pullosta eikä huolinut tuttia. Joten äiti valvoi kaiket yöt imettäen tai ähinää kuunnellen ja isä nukkui vieressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille syntyi vauva, joka vihasi nukkumista. Hän ei koskaan nukkunut yli 45min pätkiä kerrallaan, ei yöllä eikä päivällä. Vauva oli itsekin toki väsynyt, ja siksi entistä kiukkuisempi ja huusi paljon. Joskus öisin huutoa oli pari, kolme tuntia putkeen. Unta sain maksimissaan 30min pätkissä, usein oli öitä jolloin nukuin yhteensä pari tuntia, sen kaiken pikkuisissa pätkissä.
Välillä vaihtelimme miehen kanssa vuoroja, mutta silloinkin kun oli miehen vuoro valvoa, vauvan huuto piti minuakin hereillä pienessä kaksiossamme.
Ensimmäinen vuosi oli helvettiä. En muista siitä juuri mitään, sillä jatkuva väsymys turrutti aivot niin että muistoja ei juuri muodostunut. Joskus oksentelin väsymyksen johdosta, ja olin yltä päältä mustelmilla kun kaatuilin ja kompastelin tokkurassa.
Lapsi nukkui ensimmäiset kokonaiset yöunensa 4 vuoden iässä. Noilla main hänellä todettiin myös vaikea aistiyliherkkyys, mikä selittänee helvetilliset ensimmäiset vuodet. Vauva heräsi, koska yöpuku, lakanat tai mikä vaan tuntui iholla niin pahalta ettei hän pystynyt nukkumaan. :(
En toivoisi tällaisia kokemuksia kenellekään. Kun univelkaa on tuhansia tunteja, tuntuu kuin pala omasta persoonasta kuolisi.
Esikoisen kanssa nukuin kun vauvakin nukkui. Ei haitannut yöheräilyt, koska sai kuitenkin nukuttua koko päivän vaikkakin pätkissä.
Nyt kun toinen on tulossa ja esikoinen on 3v niin tuskinpa saan tarpeeksi unta kun pitää aamulla nousta aikaisin sängystä.
Vaikea selittää. Minulla ne hormonit kai vaikuttivat siten, että herääminen tuntui kauheammalta kuin aiemmin.
Luulin, ettei yöheräily olisi vaikeaa, koska tulin perheestä, jossa oli kissa. Se usein herätteli pitkin yötä antamaan ruokaa, korjaamaan jätöksiä hiekkalaatikolta jne. Joten luulin tietysti olevani tottunut asiaan.
Mutta kun sai oman lapsen, niin jotenkin siihen pieneen suhtautui vain niin paljon suuremmalla tunnelatauksella, että se kai teki kaikesta niin raskasta. Jos vauva nukkui sikeästi koko yön, sitä ajatteli, että ei kai hän vain ole kipeä, kun ei herää ja vaadi maitoa. Ja kun hän herätteli ja halusi maitoannoksensa, niin tuntui siltä, että voi ei, tässä sitä taas mennään.
Saman pikku pakkauksen kanssa elämä sitten sujui päivä toisensa jälkeen ja koko ajan olin jotenkin sydän kurkussa, että entä jos jotain kamalaa tapahtuu meille. Kissojen kanssa en ollut kokenut mitään sellaista.
Mutta siis, tunnen ihmisiä, jotka ovat viihtyneet äitiyslomalla vauvan kanssa erinomaisen hyvin. Itse en valitettavasti voi sanoa kuuluvani heihin. Olisin HALUNNUT nauttia lapsen vauva-ajasta, mutta olin liian huolissani ja peloissani siitä, mitä elämä tuo.
Esikoinen nukkui ensimmäisen yön putkeen 3 vuotiaana. Toinen on allerginen ja valvoo yöllä tunteja putkeen. En ole nukkunut kokonaista yötä nyt 2 vuoteen.
Lapseton ei voi tietää mitä se lapsen kanssa valvominen on.
En nukkunut viimeisen raskauskuukauden aikana kuin huonosti puoli-istuvassa asennossa, kun vauva painoi makuuasennossa niin kipeästi selkään. Osastolla olin samassa huoneessa sektiomamman kanssa, jonka vauva huusi yöt läpeensä. Tämän jälkeen olimme viikon lastenosastolla, jossa annettiin lapselle lääkettä neljän tunnin välein ja sen perään imetys ja vaipanvaihto, niin ei kovin pitkiä pätkiä päässyt itse nukkumaan. Eli kun pääsimme kotiin lapsen kanssa oli univelkani jo siinä vaiheessa suuri.
Kahden viikon ikäisenä alkoi se järkyttävä huuto, joka jatkui ja jatkui. Jossain vaiheessa, en edes muista milloin, tuo huuto väheni, mutta yöheräämiset jatkuivat. Lapsemme herää edelleen lähes joka yö ja on jo kuusi vee. Nykyään ei enää tarvitse itse nousta sängystä kuin silloin tällöin, mutta vielä vuosi sitten jompi kumpi vanhemmista sai nousta joka yö hakemaan huutavan lapsen viereemme.
Eli jos nukkuu ensimmäisen vuoden kahden tunnin pätkissä, toisen kolmen, kolmannen neljän tunnin pätkissä ja seuraavat vuodet herää kerran pari yössä, niin ei varmaan tarvitse ihmetellä miksi on väsynyt :)
En nukkunut viimeisen raskauskuukauden aikana kuin huonosti puoli-istuvassa asennossa, kun vauva painoi makuuasennossa niin kipeästi selkään. Osastolla olin samassa huoneessa sektiomamman kanssa, jonka vauva huusi yöt läpeensä. Tämän jälkeen olimme viikon lastenosastolla, jossa annettiin lapselle lääkettä neljän tunnin välein ja sen perään imetys ja vaipanvaihto, niin ei kovin pitkiä pätkiä päässyt itse nukkumaan. Eli kun pääsimme kotiin lapsen kanssa oli univelkani jo siinä vaiheessa suuri.
Kahden viikon ikäisenä alkoi se järkyttävä huuto, joka jatkui ja jatkui. Jossain vaiheessa, en edes muista milloin, tuo huuto väheni, mutta yöheräämiset jatkuivat. Lapsemme herää edelleen lähes joka yö ja on jo kuusi vee. Nykyään ei enää tarvitse itse nousta sängystä kuin silloin tällöin, mutta vielä vuosi sitten jompi kumpi vanhemmista sai nousta joka yö hakemaan huutavan lapsen viereemme.
Eli jos nukkuu ensimmäisen vuoden kahden tunnin pätkissä, toisen kolmen, kolmannen neljän tunnin pätkissä ja seuraavat vuodet herää kerran pari yössä, niin ei varmaan tarvitse ihmetellä miksi on väsynyt :)
[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 13:19"][quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 13:09"]
No jos äiti ei saa väsyneenäkään unta niin ei se kyllä vauvasta johdu. Kyllä terve ihminen saa jos oikein väsyttää niin unen heti kun painaa pään tyynyyn. Kuulostaa vähän oudolle tuo. Öisin herätessäni olin niin väsynyt että meinasin nukahtaa kesken imetyksen, joten kun pääsin takaisin makuulle, nukahdin todellakin saman tien. Sitten ne parit päikkärit päivällä (ei joka välissä tarvi nukkua kun lapsi nukkuu, ei aikuinen tarvitse yhtäpaljoa unta kun vauva) niin ei mistään väsymyksestä päivisin ollut tietoakaan.
[/quote]
Ai, että terve ihminen saa unen jos vaan väsyttää tarpeeksi ja painaa pään tyynyyn? En tiedä, mikä sairaus minulla on, mutta minä en ainakaan nukahda päivällä ellen ole oikeasti sairas. Ja silloinhan en ole siis terve. En välttämättä illallakaan saa unta heti vaikka olisin miten väsynyt.
Että jos jonkin diagnoosin keksit tällaiselle päivällä nukahtamattomalle niin kerrohan, tiedän sitten lääkärille kertoa.
[/quote]
Minä kuulisin diagnoosin mielelläni myös. Jos saisin vaikka lääkityksen niin Voisin sitten nukkua ne kaikki kolme 15-30 min pätkää jotka vauva nukkuu päiväunia. Ja Sais sitten unen päästä kiinni heti kun vauva on herännyt 2tunnin välein syömään myös yöllä.