Lue keskustelun säännöt.
Mitä miettisit kun ystäväsi tulisi raskaaksi 45-vuotiaana ja kertoisitko hänelle mielipiteesi?
Raisa
01.12.2020 |
Hän olisi vähintään toisella kierroksella ja edellis(t)en suhteen lapset olisi jo yläkouluikäisiä tai melkein?
Kommentit (42)
Onnittelisin.
Ihan kivaahan tuo olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelisin että ihanaa ja kertoisin sen.
Onnittelisin ja olisin onnellinen hänen puolestaan plus huolehtisin edelleen vain omista asioistani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelisin että huh huh, rankkaa tulee olemaan. En sanoisi sitä ääneen, koska eiköhän hän sen itsekin tiedä. Ääneen sanoisin onnittelut.
Kirjoitatko kokemuksesta?
Minulla ei ainakaan ollut tuo iltatähti yhtään sen rankempi kuin aiemminkaan saadut.
Hah, päinvastoin. Vanhempana vanhempana ei todellakaan ole automaattisesti rankempaa. Elämä on monesti taloudellisesti tasapainossa ja henkinen kypsyys ihan eri tasolla. Nelikymppisenä osaa olla itsensä kanssa ihan eri tavalla kuin nuorena ja se todellakin heijastuu myös vanhemmuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä se mulle kuuluu. Mummoni on saanut isäni 43-vuotiaana. Ei kai siitä mitään haittaa ole. Tosin mummo oli ensimmäisensäkin saanut vasta 31-vuotiaana, siihen maailman aikaan aika vanhana, eli isän ja vanhimman veljen ikäero oli "vain" 12 vuotta.
On kyllä suhtautuminen muuttunut. Itse sain esikoiseni viime vuonna 31-vuotiaana. Olin neuvolalääköreille "nuori ensisynnyttäjä" :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä kokemuksella, joka mulla nyt on, olisin vähän huolissani.
Nimittäin sain ite iltatähden, kun olin 45v. Helppo, terve, ihana lapsi.
Nyt lapsi on esiteini. No huh huh. Edelleen helppo, terve ja ihana. Mutta kyllä vie silti voimat. Vastuu painaa raskaammin kuin jo aikuisten lasteni lapsuusaikana.
En voi edes kuvitella, kuinka raskasta olisi, jos lapsi olisikin ollut vaativa tapaus tai erityislapsi.
Onnittelisin, raskaus on ihana asia aina!
N19 ja raskaana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotan että nainen kertoo onko raskaus iloinen vai negatiivinen asia, sen mukaan onnittelen tai tuen vaikeissa valinnoissa
Vierailija kirjoitti:
Onnittelisin, raskaus on ihana asia aina!
N19 ja raskaana
Toivottavasti huomioit ettei raskaus aina ole positiivinen asia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on tuollainen ystävä. Hänen lapsensa on nyt jo 16v.
Onnittelin häntä kun kuulin että lapsi oli tulossa.
Mulla ei onneksi ( enää ) ole ystäviä, jotka kehtaavat olla jotain mieltä mun elämänvalinnoista. On kyllä ollut: 1. olin eroamassa todella rankasta avioliitosta, osa ystävistä ei hyväksynyt eroa, vaikka ex-mies oli löytänyt uuden, 2. olin ostamassa asuntoa eron jälkeen, eräs ystävä haukkui alueen ja ehdotti, että ostaisin pienen luukun hänen kelpuuttamastaan kaupunginosasta, 3. aloin seurustella merkittävästi nuoremman miehen kanssa, joka joidenkin silloisten ystävien mielestä oli minulle väärä - jotkut listasivat ominaisuuksia, joita pitivät minulle sopivina. Jne jne. Onneksi olen uskaltanut asua omassa kodissani, olla ihanan nuoremman miehen kanssa jo 26 vuotta ja tosiaan lapsiakin hankkia vanhemmalla iällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin iloinen hänen puolestaan ja myös kertoisin sen hänelle ja onnittelisin
Miksi siitä pitäisi olla jotain mieltä? Lähtökohtaisesti iloinen asia, jos elämäntilanne muuten kunnossa.
Mummoni sai äitini 45-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällä kokemuksella, joka mulla nyt on, olisin vähän huolissani.
Nimittäin sain ite iltatähden, kun olin 45v. Helppo, terve, ihana lapsi.
Nyt lapsi on esiteini. No huh huh. Edelleen helppo, terve ja ihana. Mutta kyllä vie silti voimat. Vastuu painaa raskaammin kuin jo aikuisten lasteni lapsuusaikana.
En voi edes kuvitella, kuinka raskasta olisi, jos lapsi olisikin ollut vaativa tapaus tai erityislapsi.
Miten vie voimat? Minäkin sain 45-vuotiaana lapsen. Nyt hän on jo 15v, enkä voi sanoa että missään vaiheessa olisi ollut yhtään raskkaampaa kuin sisarustensa kanssa aikanaan. Oikeastaan päinvastoin! Itsellä jo sen verran varmuutta ja kokemusta, että ihan pienistä ei tule turhaan stressattua. Taloudellinen tilannekin on vakaa, joten aika huoletonta on meidän elämä.
Mielipiteeni muodostuisi sen mukaan, mitä mieltä olen siittäjästä. (Ja ihan sama kriteeri, vaikka olisi 20- tai 50-vuotias ennestään äiti.) Kertoisinko mielipiteeni? En tiedä, miksi arvostelisin siittäjää niin hyvässä kuin huonossa, kun kaveri kerran toistaa lisääntymisen saman henkilön kanssa, eli hänelle kelpaa. Eli ei, en rupeaisi yhtäkkiä arvostelemaan toisen perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Katellinen olisin. Kunpa minullakin olisi vielä pieni lapsi! N63
Minulla on nyt vasta lapsenlapsia, olen 65-vuotias, minulla on 2 v pojanpoika ja 6 kk ikäinen pojantytär. Ah tätä onnea, tänäänkin olin koko päivän miniäni apuna kun hän pyysi, voi sitä onnea kun saan heidän kanssaan olla. Mummua ei olisi vanhempi vielä päästänyt kotiin, mutta lähdin, että pääsevät rauhoittumaan yöunille. Voi tätä rakkauden määrää! Omatkin ovat rakkaista ja olin heihin aivan ihastunut kun pieniä olivat, mutta nyt olen taivaissa.
Sille sille 43vuotiaana äidiksi tulevalle lämpimät onnittelut.
Minulla oli 43-vuotiaana 19 ja 17 vuotiaat lapset, ja minulle se oli hyvä niin. Jokainen tyylillään.
Poikani löysi vaimon vasta nyt myöhemmällä iällä, joten mummoksi pääsin vasta nyt.
Olisin onnellinen ystäväni puolesta ja kertoisin myös tämän!
Sinänsä kyllä harmittaa, että tällä palstalla naisen lisääntyminen nähdään iästä riippumatta positiivisena asiana, mutta jos mies tulee isäksi vanhana niin se on jotenkin muka huono juttu. Omasta mielestäni varsinkin jos olet luomusti onnistunut lapsia saamaan, niin olet siihen varmasti biologisesti katsoen oikean ikäinen (olit sitten mies tai nainen).
Kiinnostaa