Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse

Harjoittelujen kanssa kannattaa olla todella tarkkana! Käytännössä olen päätynyt tekemään täysin samoja tehtäviä ilmaistyöntekijänä kuin palkatutkin - joskus jopa näitä paremmin, koska minulla on ollut parempi pohjakoulutus tai jopa, ironista kyllä, enemmän kokemusta tehtävistä.

Harjoittelija on pienempi rekryriski. Siksi harjoittelija on helpompi ottaa "varmuuden vuoksi", vaikkapa asiantuntijatöissä toteuttamaan jotakin uutta bisnesideaa, jonka kannattavuudesta ei ole takeita ja palkkatyöntekijä olisi liian iso riski.

Koska riski on pienempi, työnkuvaa tai työnohjausta ei ole välttämättä mietitty juuri lainkaan etukäteen. Harjoittelija jää heitteille ja omituiseen limboon, missä on epäselvää, mitä häneltä odotetaan ja pahimmillaan häntä nakitetaan milloin mihinkin ilman, että kukaan huolehtii, että harjoittelija pääsisi oikeasti tekemään niitä asioita, joista harjoittelijasopparissa on sovittu. Koska harjoittelija ei saa palkkaa, hänen tulisi ehdottomasti saada "korvaukseksi" edes mahdollisimman relevanttia työkokemusta!

Mikään raataminen ei tuo harjoittelijalle turvaa tulevasta. Minulle on kesäjuhlilla hehkutettu "99 %:n varmuudella" palkkatyösuhdetta alkavaksi seuraavassa kuussa (ei tapahtunut). Älä luota suullisiin "lupauksiin"! Pyydä mahdollisimman paljon kirjallisena mahdollisimman pian. Toisessa paikassa vakuuteltiin "meillä määräaikaiset on aina vakinaistettu" - olin ilmeisesti sitten se firman ensimmäinen, joka saikin määrisen jälkeen lähteä.

Kerran halpa on aina halpa? Pidä huoli että mahdollisissa palkkaneuvotteluissa aiempi harjoittelijastatuksesi ei paina palkkaasi alas.

Vierailija kirjoitti:

Oikeesti, (ohis) minkälaisiin tehtäviin on nykypäivänä yli 200 tai jopa 800 hakijaa? Olen itse rekrytointialalla suuressa kaupungissa ja eniten hakijoita on yleensä assistentti -tason tehtäviin, mutta siinäkin tasossa - ja vain kerran - hakijoita on ollut 150.

Mutta sympatiat kaikille työnhakijoille, töitä ei todellakaan ole helppo löytää. Työnantajalla tai rekrykonsultilla saattaa olla joku tietty mielikuva valittavasta henkilöstä: ikä, sukupuoli, koulutus, asuinpaikka, työkokemus, osaaminen jne. Ja jos ne eivät omalla kohdalla kohtaa, etkä mahdu raameihin, on ihan sama kuinka upean hakemuksen tai cv:n laadit ja kuinka hyvä oikeasti olet, et pääse edes haastatteluun.

Eläköön ikäsyrjintä ja ikärasismi. Koko systeemi on läpimätä.

Vuokratyöfirmojen kauttahan nykyään palkataan teollisuuteen, logistiikkaan ym. muihin suorittavan alan firmoihin työntekijät. Sitä kautta voi sitten hyvällä onnella työllistyä suoraankin asiakasfirmaan jos heillä on tarvetta ja olet sopiva tyyppi.

Koulutetummat, jotka hakevat toimihenkilövakansseja, voivat työllistyä suoraankin firmoihin, koska juuri noita vakansseja ilmoitetaan hakuihin mutta vasta sen jälkeen kun on ensin perattu sisäinen ja suhdeverkosto. Ja jos päädytään ulkoiseen hakuun, sen suorittaa yleensä ulkoinen rekryfirma soveltuvuustesteineen ym. Eli helppoa ei ole sekään.

Nykyisessä työpaikassani oli auki työnjohtajan vakanssi, johon haettiin inssiä (tai teknikkoa jos niitä enää löytyy, työteknikkokin olisi käynyt). Inssi tuli valituksi kolmen päivän soveltuvuustestien/haastattelujen jälkeen! Kovaksi on kilpa mennyt sitten omien aikojen kun työllistyin suoraan 1990-luvulla.

Ilmaisduuneihin halutaan väkeäja konsultteja palkataqaqn höpöttämään typeryyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut väittelivät, että haluaako työttömät mieluummin mennä töihin vai elää tuilla. Minä haluan töihin. Olen käynyt vaikka kuinka monta työvoimakoulutusta. Osa on ollut sellaisia, että opiskellaan omaan ammattiin liittyviä asioita ja tavoitteena on ollut päästä työharjoittelun kautta töihin. Siellä suurin osa kurssilaisista on ollut motivoituneita pääsemään töihin, mutta joskus on ollut joitakin, jotka vaan marisevat, että ihan turhaa, kun ei kuitenkaan palkata. Yksi kurssi oli sellainen, että mietittiin "mitä minusta tulee isona". Siellä ehkä puolet kurssilaisista oli hakenut kurssille, koska halusi sinne, ja loput oli siellä, koska "työkkäristä käskettiin, ja tulee karenssia, jos ei tule". Heillä ei tuntunut olevan mitään kiinnostusta mennä töihin, vaan tärkeintä oli saada tukia ja välttää karenssi.

Voi luoja, jos minut pakotettaisiin työkkärin toimesta kurssille, jossa mietittäisiin mikä minusta tulee isona olisin taatusti aivan kypsänä. Ei tällä ole työllistymishalun kanssa mitään tekemistä.Takana yksi yliopistotutkinto, yksi AMK-tutkinto ja monipuolista työkokemusta. Tuollaiset vammailukurssit pitäisi kieltää lailla ja tarjota vaikka oikeita täydennyskoulutuksia, niitä joihin työttömällä ei ole varaa mennä.

Vierailija kirjoitti:

Luulisi ihmisen ynmärtävän olevansa väärällä alalla, jos työpaikkoihin on satamäärin hakijoita. Nuoret pitäisi vastuuttaa opinto-ohjauksessa siihen, että hankkivat koulutuksen, jolle on kysyntää.

Tiedätkö mitä. Mikään oppilaitos ei mainosta koulutuksiaan kertomalla, että tämä ala sitten ei työllistä yhtään. Kuvailuissa maalataan anteliaasti, että tällä koulutuksella voit toimia siinä ja tässä ja asiantuntijatehtävissä. On myös ammatteja joilla voi olla nyt kysyntää, mutta tilanne voi muuttua muutamassa vuodessa.  Harva alle parikymppinen on niin hyvin selvillä eri aloista, että osaa kyseenalaistaa ja arvioida eri ammattialoja.

Idioottejahan ne ovat, jotka väittävät ettei työttömät halua töihin. Todisteeksi riittää, että meitä entisiä työttömiä on työelämässä pilvin pimein. Juuri tässä tilassa missä nyt olen, on yksi työtön, joka odottaa pääsyä eläkkeelle ja kaksi sellaista, jotka ovat kokeneet työttömyyden, mutta nykyään vakitöissä. Tämä eläkettäkin odottava olisi mieluummin töissä, mutta valitettavasti fyysiset sairaudet rajoittavat todella paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö se uusi laki tule voimaan maaliskuussa ja työttömän pitää käydä omavalmentajan luona tyyliin parin viikon välein ja valmentaja tyrkyttää kaikkea paskahommia ja kursseja sulle.

Tullee voimaan 2022 alusta.

Olen ollut yhtäjaksoisesti työttömänä viime vuoden heinäkuusta ja kertaakaan ei ole otettu minkäänlaista yhteyttä työkkäristä. 

Tässä maassa ihan tietoisesti koulutetaan väkeä töihin joita ei ole. Amis, AMK, yliopisto saa rahat kun egyptologi, kulttuurituottaja ja media-assistentti astuu ovesta sisään. Jos haluat töitä opiskele alaa josta töitä saa, eikä mitään fantasiaa mä tykkään piirtämisestä, laulamisesta, käaitöistä jne.. Jos työhön on 800 hakijaa olet lähtökohtaisesti opiskellut väärää alaa. Se ei ole yhteiskunnan syytä vaan ihan silkkaa omaa tyhmyyttä. Tai, onhan se yhteiskunnan syytä siitä näkökulmasta että vuodessa valmistuu tuhansia artesaaneja eikä juuri kukaan tee sitä työkseen, mutta silti sitä koulutusta rahoitetaan.

Vierailija kirjoitti:

Oikeesti, (ohis) minkälaisiin tehtäviin on nykypäivänä yli 200 tai jopa 800 hakijaa? Olen itse rekrytointialalla suuressa kaupungissa ja eniten hakijoita on yleensä assistentti -tason tehtäviin, mutta siinäkin tasossa - ja vain kerran - hakijoita on ollut 150.

Mutta sympatiat kaikille työnhakijoille, töitä ei todellakaan ole helppo löytää. Työnantajalla tai rekrykonsultilla saattaa olla joku tietty mielikuva valittavasta henkilöstä: ikä, sukupuoli, koulutus, asuinpaikka, työkokemus, osaaminen jne. Ja jos ne eivät omalla kohdalla kohtaa, etkä mahdu raameihin, on ihan sama kuinka upean hakemuksen tai cv:n laadit ja kuinka hyvä oikeasti olet, et pääse edes haastatteluun.

Mä hain just Hgin kaupungille ns. aulapalveluun.  Työtehtävänä siis ottaa vastaan koronarokotteeseen tulijat, kirjata sisään, neuvoa eteenpäin jne. Ei koulutusvaatimuksia. 20 hlöä palkataan. En päässyt haastatteluun, 317 hakijaa. 

Ei ole mitään harvinaista, että on yli 300 hakijaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä maassa ihan tietoisesti koulutetaan väkeä töihin joita ei ole. Amis, AMK, yliopisto saa rahat kun egyptologi, kulttuurituottaja ja media-assistentti astuu ovesta sisään. Jos haluat töitä opiskele alaa josta töitä saa, eikä mitään fantasiaa mä tykkään piirtämisestä, laulamisesta, käaitöistä jne.. Jos työhön on 800 hakijaa olet lähtökohtaisesti opiskellut väärää alaa. Se ei ole yhteiskunnan syytä vaan ihan silkkaa omaa tyhmyyttä. Tai, onhan se yhteiskunnan syytä siitä näkökulmasta että vuodessa valmistuu tuhansia artesaaneja eikä juuri kukaan tee sitä työkseen, mutta silti sitä koulutusta rahoitetaan.

Ei vaan aina voi tietää mikä ala on työllistävä 5 vuoden päästä. Joskus oli aika, että töitä sai kun tiesi mikä on atk. Nykyään sen alan tekijöistä on monin paikoin ylitarjontaa, lukuunottamatta erikoisaloja, mutta ne vaativatkin sitten jo kokemusta. 80-luvulla kaupallisella koulutuksella sai työpaikan jokainen, joka osasi lukea ja kirjoittaa. 

Itse olen vaihtanut alaa, mutta ei sekään takaa työllisyyttä. Itsellä oli hyvä tuuri, sain töitä ja ryhmästä on tietojeni mukaan puolet niistä, joista joku jotain tietää, työllistynyt. Pari on vaihtanut alaa vielä kerran. Suhdanteet vaihtuvat nopeasti, eikä kaikki voi olla hoitajia. Kaikki eivät sovellu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut väittelivät, että haluaako työttömät mieluummin mennä töihin vai elää tuilla. Minä haluan töihin. Olen käynyt vaikka kuinka monta työvoimakoulutusta. Osa on ollut sellaisia, että opiskellaan omaan ammattiin liittyviä asioita ja tavoitteena on ollut päästä työharjoittelun kautta töihin. Siellä suurin osa kurssilaisista on ollut motivoituneita pääsemään töihin, mutta joskus on ollut joitakin, jotka vaan marisevat, että ihan turhaa, kun ei kuitenkaan palkata. Yksi kurssi oli sellainen, että mietittiin "mitä minusta tulee isona". Siellä ehkä puolet kurssilaisista oli hakenut kurssille, koska halusi sinne, ja loput oli siellä, koska "työkkäristä käskettiin, ja tulee karenssia, jos ei tule". Heillä ei tuntunut olevan mitään kiinnostusta mennä töihin, vaan tärkeintä oli saada tukia ja välttää karenssi.

Voi luoja, jos minut pakotettaisiin työkkärin toimesta kurssille, jossa mietittäisiin mikä minusta tulee isona olisin taatusti aivan kypsänä. Ei tällä ole työllistymishalun kanssa mitään tekemistä.Takana yksi yliopistotutkinto, yksi AMK-tutkinto ja monipuolista työkokemusta. Tuollaiset vammailukurssit pitäisi kieltää lailla ja tarjota vaikka oikeita täydennyskoulutuksia, niitä joihin työttömällä ei ole varaa mennä.

Ymmärrän kyllä, että sinua tuossa tilanteessa ottaisi päähän, mutta suurimmalla osalla niistä kurssilaisita oli "vain" ammattikoulututkinto tai ei ammattia lainkaan, mutta eivät halunneet tehdä niitä oman ammattinsa töitä. Oli siis tarkoitus etsiä uusi suunta ja kokeilla harjoittelussa muita töitä. Mutta näille marisijoille ei tuntunut mikään kelpaavan ja muutenkin tuntuivat kaikessa menevän siitä mistä aita oli matalin. Ikinä eivät olleet ajoissa aamulla kurssilla.

Vierailija kirjoitti:

Ja kun hoitoala työnnetään alusta alkaen täyteen niitä, jotka eivät alalle sovellu eikä heitä kiinnosta se työ niin työilmapiiri on aivan perseestä.

Itse opiskelin sosiaali- ja terveysalalle AMK - tutkinnon kanssa. Pian kokemusta 2 vuotta ja vaihdan jo alaa 😂 Olen käynyt pääsykokeet alalle ja sain psykan testeistä täydet, olin tosi innoissani, mutta ei ei, johtamisesta lähtien tämä ala on vaan läpimätä ja kun katsoo kollegoita ja heidän katkeruuttaan elämään ja muihin ihmisiin, ja se miten he kohtelevat työkavereitaan, niin tosiaan vaihdan mielelläni muualle tästä uppoavasta laivasta.

Onneksi on vaihtoehtoja. Ei tässä edes pelota oma työttömyys, kun haluaa vaan voida hyvin tässä elämässä ja tuo ala syö kaiken onnen pois.

Kuulostaa jotenkin oudolta, että kaikki muut paitsi sinä ovat läpimätiä ja soveltumattomia. Jokin ei nyt vaan täsmää. Hoitoalalla työskentelee varmaan satoja tuhansia ihmisiä eikä voi mitenkään pitää paikkaansa että kaikki ovat sekopäitä. Sinulla on sattunut huono tuuri, ja kun hommassa on pakko työskennellä kollegan kanssa lähekkäin ongelmat mahdollisen hankalamman tyypin kanssa vain korostuvat. Ala kyllä itsessään on suurissa ongelmissa johtuen monista asioista, minkä takia en enää ole minäkään siellä. Moni pitäisi itse työstä, mutta työ vie kaikki mehut.

Vierailija kirjoitti:

Oikeesti, (ohis) minkälaisiin tehtäviin on nykypäivänä yli 200 tai jopa 800 hakijaa? Olen itse rekrytointialalla suuressa kaupungissa ja eniten hakijoita on yleensä assistentti -tason tehtäviin, mutta siinäkin tasossa - ja vain kerran - hakijoita on ollut 150.

Mutta sympatiat kaikille työnhakijoille, töitä ei todellakaan ole helppo löytää. Työnantajalla tai rekrykonsultilla saattaa olla joku tietty mielikuva valittavasta henkilöstä: ikä, sukupuoli, koulutus, asuinpaikka, työkokemus, osaaminen jne. Ja jos ne eivät omalla kohdalla kohtaa, etkä mahdu raameihin, on ihan sama kuinka upean hakemuksen tai cv:n laadit ja kuinka hyvä oikeasti olet, et pääse edes haastatteluun.

Työttömyyskassan virkalijaksi oli 600 hakijaa, tosin sinne otettiin muistaakseni 10 eli oikeasti 60. Kelalle ja työvoimatoimistoon voi olla satoja hakijoita. Moneen ylemmän korkeakoulututkinnon työhön voi olla yli sata-200 hakijaa.

Ennen tuntui, että hakijoitakin saattoi olla vaikka 50 mutta töitä sai jos oli edes jonkin verran kokemusta ja ikää 30-35 v. Joukossa oli ihan eri alankin ihmisiä. Nyt tuntuu, että päteviä ja kokeneita hakijoita on noista hakijoista isompi osa.

Aika moni luulee, että työttömyys oikeuttaa statuksena kaikenmaailman tukiin. Ei oikeuta. Jos sulla on keskituloinen puoliso, saat työttömyyskorvauksen etkä mitään muuta muita enempää. Toisaalta taas pienipalkkaisella on oikeus samoihin tukiin kuin yksin asuvalla työttömällä, sillä ei niitä statuksella myönnetä vaan tulojen perusteella. 

Töiden määrä vähenee jatkuvasti digitalisaation saadessa jalansijaa yhäenemmän myös valtion ja kuntien palveluissa kuten opetus ja terveydenhoitopuolella. Esimerkiksi jo yleislääkärit ovat tällä vuosikymmenellä vaarassa pudota työttömyyteen, kun tekoälysovellukset voivat korvata heidät.  Samoin on opettajien laita, miksi palkata kalliita opettajia, kun digiapuri opettaa lapsille ja nuorille samat asiat pilkkahintaan ja varmasti samalla tavalla ilman asiavirheitä..  Kunnissa tarvitana enää muutamia opettjaia per oppiaine valvomaan. Perustulo on tulevaisuudessa ainoa vaihtoehto, sillä työikäisestä väestöstä yli 50 % ei kelpaa tai heille ei ole enää digitalisoituvassa maailmassa töitä.

On toki tärkeää, että nuorilla olisi kriittistä lukutaitoa. Ei varmasti ole hyvä jäädä sen tiedon varaan, mitä oppilaitos itsestään mainosmielessä antaa. Paljon fiksumpaa on vaikka käydä kysymässä työvoimaa vuokraavasta firmasta, millaisella koulutuksella töitä irtoaa hyvin... Sen pohjalta sitten opiskelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Ja millä perusteella ei auta? Pystyn suht pienellä vaivalla opiskelemaan omaan tutkintoon liittyvän kokonaisuuden, jossa on työpaikkoja avoinna. En ymmärrä miten joku hanttihomma muka auttaa (maistereita ei edes oteta niihin)

Sitten ei varmaan kannata kertoa olevansa maisteri!

Vierailija kirjoitti:

Työtön nainen voi aina ryhtyä helposti h u o r a kai, mutta miehellä se ei käy yhtä kätevästi, ellei sitten rupea h o m o ksi. Tästäkään tasa-arvo-ongelmasta on vaiettu täysin.

Miehilläkin sadasta kerrasta homostelua nollautuu taas heteroksi. Ei ongelmaa...

EI TYÖ TEE PAREMPAA IHMISTÄ NS. koska kaikki olemme samanlaisia sekin on mielipide.Mielipide on sekin että on rupusakkia ns, heilläkin on syynsä puhua niin voit siirtää paikkakuntaa jos näin on mutta jns ja sen ympäristö on myös samanlainen kulttuurissa suomen. JATKA ELÄMÄÄSI KUTEN HALUAT TEE ASIOITA MITÄ NS. VOIT TEHDÄ PIENELLÄ RAHALLA OLE POSITIIVINEN PIDÄ KUNNOSTASI HUOLTA.