Lue keskustelun säännöt.
Jos astuisit avioliiton satamaan
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se kirjoitti:
En olisi mennyt naimisiin, jos vaimoni ei olisi ottanut sukunimeäni. Aktiivisempi osapuoli joutuu usein jostain tinkimään. Minulle olisi avoliitto riittänyt aivan mainiosti.
Mikä sinun sukunimesi ottamisessa on olennaista? Olethan tietoinen, että vaimosi voi säilyttää sinun sukunimesi myös erottuanne ja säilyttää sen jopa seuraavassa avioliitossa. Ainoa rajoitus on, ettei hänen uusi puolisonsa voi avioliiton perusteella ottaa sinun nimeäsi. Vaimosi saa mennä vaikka kymmenen kertaa naimisiin ja aina hänen sukunimensä tulee muistuttamaan sinusta, jos hän niin haluaa :-D
Maistraatissa olisi voinut pitää oman nimensä. Jos vaimo sai päivänsä prinsessana, minunkin piti saada jotain. Ei perinnepullasta voi syödä pelkkiä rusinoita. 😊
Miten se vihkimispaikka liittyy mitenkään "päivään prinsessana"? TIedän pareja, jotka on vihitty kirkossa (tai jossain muualla, vihkijänä pappi) ilman prinsessaleikkejä, ja vastaavasti tiedän pareja, jotka on vihitty maistraatissa, ja sen jälkeen on juhlittu häitä isosti "päivä prinsessana" -tyyliin.
Ei periaatteesa mitenkään. Vaimo vain halusi molemmat ja vastavuoroisesti otti sukunimeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaisin vaimoni sukunimen. Haluamme yhteisen nimen - miksi sen pitäisi aina olla miehen nimi?
M25
Vaimo halusi minun nimeni, vaikka varoitin, että se pitää yleensä sanoa toiseen kertaan. No, sillä ei sinänsä ole enää väliä, kun asutaan ulkomailla, niin se pitää kuitenkin tavata kirjain kirjaimelta, kuten se vaimon entinen sukunimikin. Olisi kyllä ollut kyllä lyhyempi.
Suurin osa naisista haluavat miehensä sukunimen. Turha yrittää väittää muuta.
Riippuis ihan täysin miehen sukunimestä. Jos tykkäisin siitä enemmän kuin omastani niin vaihtaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otin miehen nimen, koska minulle oli tärkeää, että meillä ja tulevilla lapsillamme on sama sukunimi. Meillä on yhtä harvinaiset nimet, joten ei senkään puoleen väliä, mutta jos mieheni olisi ollut sarjaa Virtanen, niin olisin pitänyt omani.
Pidin oman nimeni. Parempi ettei kaikki töissä tiedä, että ollaan naimisissa. 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otin miehen nimen koska se oli lyhyempi ja kivempi. Toki myös yleisempi, joskaan ei täällä missä asutaan. Mun sukunimeni taas on täällä tosi yleinen, mutta koko maan mittakaavassa ei. Yhdistelmänimenä eivät toimi. Sitäpaitsi miehen sukua on vähän ja mulla veljiä joilla paljon poikia jatkamaan isäni sukunimeä, joten senkään puolesta ei väliä.
Menisin naimisiin vain kohta kuolevan kanssa niin monet naiset tekee ottaa vanhan ukon ukkomiehen miehen joka kuolee .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En naisi naista jolle sukunimeni ei kelpaisi. Sitä paitsi, mies on edelleenkin perheen pää, joten on luonnollista että miehen nimi valitaan. Kaikkia toimivia perinteitä ei tarvitse muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se kirjoitti:
En olisi mennyt naimisiin, jos vaimoni ei olisi ottanut sukunimeäni. Aktiivisempi osapuoli joutuu usein jostain tinkimään. Minulle olisi avoliitto riittänyt aivan mainiosti.
Mikä sinun sukunimesi ottamisessa on olennaista? Olethan tietoinen, että vaimosi voi säilyttää sinun sukunimesi myös erottuanne ja säilyttää sen jopa seuraavassa avioliitossa. Ainoa rajoitus on, ettei hänen uusi puolisonsa voi avioliiton perusteella ottaa sinun nimeäsi. Vaimosi saa mennä vaikka kymmenen kertaa naimisiin ja aina hänen sukunimensä tulee muistuttamaan sinusta, jos hän niin haluaa :-D
Maistraatissa olisi voinut pitää oman nimensä. Jos vaimo sai päivänsä prinsessana, minunkin piti saada jotain. Ei perinnepullasta voi syödä pelkkiä rusinoita. 😊
Miten se vihkimispaikka liittyy mitenkään "päivään prinsessana"? TIedän pareja, jotka on vihitty kirkossa (tai jossain muualla, vihkijänä pappi) ilman prinsessaleikkejä, ja vastaavasti tiedän pareja, jotka on vihitty maistraatissa, ja sen jälkeen on juhlittu häitä isosti "päivä prinsessana" -tyyliin.
Sitä paitsi se siviilivihkiminenkin voi tapahtua jossain ihan muualla hienosti ja prinsessamaisesti, eikä siellä hikisessä maistraatissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pitäisi sukunimeäni, vaikka siitä pidänkin. Kannatan perinteisiä ja kristillisiä arvoja, joten ei tarvitse edes sen enempää miettiä.
N34
Pitäisin omani, koska yhteisillä lapsillakin on se. Miehen sukunimi on Korhonen, omaa sukunimeä on alle 120:lla suomalaisilla. Miehen mielestä lapsille sopii varsin hyvin nimeni, isyys ei siihen kaadu.
Meillä on tuttu pariskunta, miehen sukunimi suunnilleen Mälkönen, naisen Kangasviita. Lapset on kaikki aikuistuttuaan ottaneet äidin sukunimen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi mennä naimisiin jos ei edes nimeä vaihda?
En ottaisi koska se tarkoittaisi että mieheni suku olisi tärkeämpi kuin omani. Jo lapsena ihmettelin miten epäreilua on nimenvaihto, ja minulle oli itsestään selvää että pidän oman nimeni.
Mun sukunimeni on tyyliä Virtanen, joten jos olisin avioitumassa ja puolisollani olisi hienompi/harvinaisempi nimi, niin ihan hyvin voisin vaihtaa.
Senkin puoleen, että isäni suku on mulle äitini sukua huomattavasti etäisempi (ja minulla on siis isäni sukunimi).
En tunne mitään sen kummempaa lojaliteettia nykyistä sukunimeäni kohtaan, se on minulla vain muodon vuoksi.
Miehillä voi olla erilainen tilanne, huomasin jo yläasteikäisenä että moni poika puhutteli toisiaan sukunimellä, joten ehkä se kuuluu kasvatuksen/yleisten tapojen kautta tiukemmin osaksi heidän identiteettiään. Ihan siis neutraalina havaintona/teoriana tämä.
Tyttönimeni on tyyliin Maria Virtanen. Olen joutunut tosi tympeisiin tilanteisiin kun kaimoja on niin paljon. Postit ja kaikki meni sekaisin, jopa yksi pääsykoe opiskelupaikkaan. Otin mielelläni miehen harvinaisen nimen. Jos ero joskus tulee niin otan jonkun ihan toisen nimen omasta suvusta, mutta en sitä joka oli.
Ei enää ikinä naimisiin. Ihanaa olla vapaa vaimon nalkutuksesta ja rahankäytöstä.
Kannattaa välttää avioliittoa viimeiseen asti.
Mulla on vieläkin. Haaveilen että mentäisiin uudelleen naimisiin exän kanssa, hän onkin tulossa tänne. Mitä tuota turhaan nimeään tässä välillä muokkaamaan. Joidenkin ihmisten välillä se tuo sielujen yhteys vaan pysyy ja pysyy riidoista huolimatta.
Hän haluaisikin vain minun nimeni, se onkin hyvin harvinainen.
Miten se vihkimispaikka liittyy mitenkään "päivään prinsessana"? TIedän pareja, jotka on vihitty kirkossa (tai jossain muualla, vihkijänä pappi) ilman prinsessaleikkejä, ja vastaavasti tiedän pareja, jotka on vihitty maistraatissa, ja sen jälkeen on juhlittu häitä isosti "päivä prinsessana" -tyyliin.