Lue keskustelun säännöt.
Jos astuisit avioliiton satamaan
Kommentit (41)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin ottaa miesystäväni sukunimen jos naimisiin asti päädytään. Omani on kyllä ehkä vähän kivempi, mutta haluaisin että meillä olisi yhteinen sukunimi jos "tulemme yhdeksi"
Omani on sen verran harvinainen että haluaisin pitää sen, mutta tykkään myös miesystäväni sukunimestä, joten ottaisin kaksiosaisen
Olen pitänyt omani. Mieheni nimi ei sovi minulle enkä pidä siitä. Oma liittyy sukuhistoriaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisin omani ellei sitten toisella olisi jotain todella hienoa sukunimeä. Tykkään saksalaisista sukunimistä.
En ole enää koskaan menossa naimisiin mutta jos menisin, niin tottakai pitäisin sukunimeni. Olisi kiinnostavaa kuulla yksikin syy sille, miksi sukunimi pitäisi/kannattaisi vaihtaa (ja miksi edelleen oletetaan, että jos syy on että perheelle halutaan yhteinen sukunimi niin nimenomaan naisen pitäisi omansa vaihtaa).
Pidän aika vanhanaikaisina ja ajattelemattomina ihmisiä, jotka nykyaikana vaihtavat sukunimensä. mutta ehkä elän kuplassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen naimisissa ja pidin oman sukunimeni. Menin naimisiin 36-vuotiaana ja totesin, että en ala enää sen ikäisenä vaihtamaan sukunimeäni. Olen niin kauan ollut tällä nimellä ja pidän siitä joten miksi vaihtaa. Mitään kamalaa pitkää yhdysnimeä en todellakaan halunnut. Välillä kuulee aivan kamalia yhdistelmiä ja sitä miettii, että miksi ihmeessä nuo nimet piti yhdistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin syksyllä naimisiin ja vaihdoin sukunimeni, eli otin miehen nimen. Lähinnä siksi, että minusta(!) se kuuluu asiaan ja toisekseen sen takia, että aiempi nimeni oli eksäni sukunimi.
Olen juuri saanut itselleni sen sukunimen, mistä pidän yli kaiken, joten en vaihtaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisin (ja aionkin pitää) oman sukunimeni monestakin eri syystä. Ensinnäkin pidän nimestäni ja se on osa identiteettiäni, joten en halua luopua siitä. Lisäksi se on harvinaisempi kuin poikaystäväni sukunimi, jonka alkuosa on sama kuin itselläni, mutta loppuosa eri. Miksi vaihtaisin oman harvinaisemman nimeni sukunimeen, joka on erittäin yleinen? En myöskään halua tai jaksa sitä turhaa säätöä, joka nimen vaihtamiseen liittyisi. Vaikka miehen sukunimi olisikin harvinaisempi, niin tuskin siis siinäkään tapauksessa vaihtaisin. Mahdolliset tulevat lapset tulevat myös luultavasti saamaan minun sukunimeni siitä syystä, että se on harvinaisempi.
Pitäisin nimen koska se on myös lapsillani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi mennyt naimisiin, jos vaimoni ei olisi ottanut sukunimeäni. Aktiivisempi osapuoli joutuu usein jostain tinkimään. Minulle olisi avoliitto riittänyt aivan mainiosti.
Sellaista se kirjoitti:
En olisi mennyt naimisiin, jos vaimoni ei olisi ottanut sukunimeäni. Aktiivisempi osapuoli joutuu usein jostain tinkimään. Minulle olisi avoliitto riittänyt aivan mainiosti.
Mikä sinun sukunimesi ottamisessa on olennaista? Olethan tietoinen, että vaimosi voi säilyttää sinun sukunimesi myös erottuanne ja säilyttää sen jopa seuraavassa avioliitossa. Ainoa rajoitus on, ettei hänen uusi puolisonsa voi avioliiton perusteella ottaa sinun nimeäsi. Vaimosi saa mennä vaikka kymmenen kertaa naimisiin ja aina hänen sukunimensä tulee muistuttamaan sinusta, jos hän niin haluaa :-D
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se kirjoitti:
En olisi mennyt naimisiin, jos vaimoni ei olisi ottanut sukunimeäni. Aktiivisempi osapuoli joutuu usein jostain tinkimään. Minulle olisi avoliitto riittänyt aivan mainiosti.
Mikä sinun sukunimesi ottamisessa on olennaista? Olethan tietoinen, että vaimosi voi säilyttää sinun sukunimesi myös erottuanne ja säilyttää sen jopa seuraavassa avioliitossa. Ainoa rajoitus on, ettei hänen uusi puolisonsa voi avioliiton perusteella ottaa sinun nimeäsi. Vaimosi saa mennä vaikka kymmenen kertaa naimisiin ja aina hänen sukunimensä tulee muistuttamaan sinusta, jos hän niin haluaa :-D
Maistraatissa olisi voinut pitää oman nimensä. Jos vaimo sai päivänsä prinsessana, minunkin piti saada jotain. Ei perinnepullasta voi syödä pelkkiä rusinoita. 😊
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se kirjoitti:
En olisi mennyt naimisiin, jos vaimoni ei olisi ottanut sukunimeäni. Aktiivisempi osapuoli joutuu usein jostain tinkimään. Minulle olisi avoliitto riittänyt aivan mainiosti.
Mikä sinun sukunimesi ottamisessa on olennaista? Olethan tietoinen, että vaimosi voi säilyttää sinun sukunimesi myös erottuanne ja säilyttää sen jopa seuraavassa avioliitossa. Ainoa rajoitus on, ettei hänen uusi puolisonsa voi avioliiton perusteella ottaa sinun nimeäsi. Vaimosi saa mennä vaikka kymmenen kertaa naimisiin ja aina hänen sukunimensä tulee muistuttamaan sinusta, jos hän niin haluaa :-D
Ai niin, sehän olisi vain hienoa, mutten usko kenenkään sentään niin hullu olevan. Ainakaan mahdollisen seuraavan aviomiehen. 😂
Silloin, kun menin naimisiin, otin mieheni sukunimen, koska halusin yhteisen sukunimen, ja mieheni sukunimi on harvinaisempi.
Todennäköisesti, jos nykyisessä elämänvaiheessani tulisi eteen tilanne, että pitäisi valita sukunimi, ottaisin isäni sukunimen takaisin. Voi olla, että taiteilijanimeksi otankin sen, kunhan sille tulee tarve.
Minä otin naimisiin mennessäni mieheni sukunimen, koska halusimme yhteisen nimen. Itselläni on tosi yleinen sukunimi, joten ei ollut mikään uhraus luopua siitä. Tietysti jos mieheni sukunimi olisi ollut vaikka Hikipää, niin olisin varmaan pitänyt omani :D
En pitäisi, koska en pidä tyttönimestäni