Millaista on asua maalla?
Haluaisi paeta tätä kyllästyttävää kaupunkielämää. Joskus tuntea jotain vapautta ja päästä siitä pahasta olosta veks. Niin ainakin toivon.
Kommentit (896)
Lasten ja nuorten näkökulmasta ihan mukavaa, jos pääset osaksi paikallisten porukkaa. Jos taas jäät porukoiden ulkopuolelle tai kiusatuksi, niin sitten todellakin olet yksin, kun samat piirit niin koulussa, harrastuksissa kuin muissa ajanvietoissa aina mukana. Tuosta kun aikuistuttua pääsee eroon kaupunkiin muuttaessa, ei ihan heti takaisin halua. Ja tämä kannattaa myös perhettä perustavien maalle muuttajien ottaa huomioon.
Rauhallista elämää viettävällä aikuisella maalla on mukavaa varmasti, jos pitkät välimatkat ja niiden myötä tulevat ylimääräiset kustannukset ja "vaivat" eivät haittaa.
Mitenkäs sinne maalle sopeutuu jos on jo valmiiksi neljän seinän sisällä elävä erakko? En käy missään muualla kuin töissä ja ruokakaupassa. Naapuri kuntaan maalle muutto mielessä, vähänhän siinä työmatkaa tulisi mutta tykkään ajamisesta. Jos muutto toteutuu niin edelleen kaiken asioinnin hoitaisin isossa kaupungissa ja vain ja ainoastaan asuisin siellä korvessa. Lähteekö tästäkin jotkut huhut kiertämään, tullaanko pihalle kurkistelemaan? Tontti on pienehkö mutta metsää joka kantilla, yhdellä kantilla tosin vaan näkösuojaksi asti ja naapurin pelto tulee melkoisen lähelle.
K etun köyhää kun ei ole aikaa poistaa muiden aloituksia ja teillä on aikaa jauhaa tv ohjelmista ja muusta turhasta. Aloitus on neljä vuotta vanha, onko mitä tapahtunut sen jälkeen ap?
Vierailija kirjoitti:
Olen muuttanut maalle 25 vuotta sitten ja en ikinä enää halua kaupunkiin tai ainakin ajattelen nyt niin.
Täällä sielu lepää ja saa olla rauhassa jos haluaa.
Rahaa kuluu vähemmän jne
Mulla rahan suhteen päinvastoin, nyt eka talvi meni rivitalossa. Asumiskulut putosi huomattavasti, ruokaan meni vähemmän, polttoaine kulut minimaaliset. Kävin lähes joka päivä kävellen kaupassa ja ostin ruokatarvikkeet punalappuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ryyppääminen on nuorten aikuisten juttu. Ei ole enää tarvetta moisille harrastuksille 40+ jälkeen.
Ei ole tarvetta ryypätä. Jos otan viiniä, juon sitä kotona lauantai-iltana hillitysti ja menen nukkumaan puoleen yöhön mennessä. Baarissa kävin viimeksi 34-vuotiaana kahden lapsen äitinä tyttöporukalla. Seuraavan päivän krapula oli tuskaa ja ajattelin, että nyt on bileet minun osalta ohi. Käyn kyllä kerran kesässä festareilla, mutta se on eri juttu, koska sitten ollaan miehen kanssa hotellissa yötä, esim. tänä vuonna Ruisrockissa. En mene sinnekään remuamaan, kuten parikymppisenä. Yli nelikymppinen nainen ei saa hillittömästä ryyppäämisestä juurikaan iloa, tai sitten on jokin ongelma taustalla.
No miehesi sitten, miten hän hoitaa kapakkareissut? Älä väitä ettei hänkään käy mi
En ole se, jolta kysyt, mutta vastaan kuitenkin. Totean vain rehellisesti, että ei meillä eikä lähipiirissäni sen enempää miehet kuin naisetkaan harrasta kapakkareissuja. Monet harrastaneet enemmän tai vähemmän nuorena ennen perheen perustamista, mutta ei enää sen jälkeen. Ihan siitä syystä, että ryyppääminen ei kiinnosta ja aamuihin ei halua herätä krapulaisena.
Ulkona käymme syömässä silloin tällöin nauttimassa hyvästä ruuasta ja tällöin mieheni ottaa lasillisen viiniä. Sama teatterireissuilla tai muissa kulttuurimenioissa. Minä en ota silloinkaan. Toleranssi jo lapsuudessani tuli täyteen, kun joutui katsomaan oman isän ryyppäämistä ja kännissä toilailuja.
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs sinne maalle sopeutuu jos on jo valmiiksi neljän seinän sisällä elävä erakko? En käy missään muualla kuin töissä ja ruokakaupassa. Naapuri kuntaan maalle muutto mielessä, vähänhän siinä työmatkaa tulisi mutta tykkään ajamisesta. Jos muutto toteutuu niin edelleen kaiken asioinnin hoitaisin isossa kaupungissa ja vain ja ainoastaan asuisin siellä korvessa. Lähteekö tästäkin jotkut huhut kiertämään, tullaanko pihalle kurkistelemaan? Tontti on pienehkö mutta metsää joka kantilla, yhdellä kantilla tosin vaan näkösuojaksi asti ja naapurin pelto tulee melkoisen lähelle.
Hyvinhän tällainen ihminen sopeutuu. Itse samanlainen, muutin maalle 8 vuotta sitten. Teen vieläpä 100% etätyötä kotoa, eli mun ei tarvi ajaa edes työmatkaa - työpaikan konttori on 120 km päässä, mutta eipä haittaa, olen viiimeksi käynyt siellä 3 vuotta sitten. Mä tosiaan käyn vain kerran viikossa kaupassa kaupungissa, muuten olen kahden koirani kanssa täällä omilla kulmilla vaan. Mistään huhuista en tiedä, koska en ole kenenkään muun kanssa missään tekemisissä. Ihan rauhassa saa olla erakko ainakin täällä Varsinais-Suomessa maalla. Jos keskenään jotkut puhuvat, niin puhukoot, ihan sama.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä maalla on tappavan tylsää ja vähän pelottavaa.
Riittää että käyn vanhempien mökillä 1-3 vuorokautta vuodessa, muuten viihdyn kaupungissa
Mikä siellä pelottaa? Itse pelkään enemmän kaupungeissa liikkua iltaisin, aina hörhöjä talsii vastaan. Mökilläkään ei lukita ovia vaan ne ovat levällään öisinkin.
Vierailija kirjoitti:
Ainut syy asua maalla on insesti ja naapurit ei kuule kun ukko hakkaa muijaansa.Terv Fatim Diarra vihreät.
Ja tämä sama "kaunotar" tuppaa haukkumaan kaikkia muutenkin tasaisin väliajoin, vilkaisu peiliin voisi olla hyvä juttu.
Kauempana ihmisistä tarkoittaa kauempana ongelmista ja mielipahasta. Luonto on paras. Terveisin onnellinen metsässä elävä.
Paska haisee, lehmät ammuu, linnut paskoo päälle, peltoelviksen traktorin nostattama pöly leijailee kilometrien päähän, itikat ja paarmat puree niin että paiseilla koko ukko, kylällä käydessä kaikki tuijottaa suu auki. Että ihanaapa on elo täällä maalla. Ps vesikaivo kuiva mutta sakokaivo täynnä paskaa.
Vois muuttaa takas sinne savimajaan..
I h a n a a💕
Oon maalta kotosin, työt vei kaupunkiin. Nyt oon kolmatta vuotta OVElla, teen kivoja töitä ohessa. 95% asutaan maalla, kaksio ison kaupungin keskustassa kumisee tyhjyyttään....
Maalla on mukavaa
Kyllä maalla on myös asfalttiteitä kilometreittäin.Pimeys on erilaista ja pyörässähän on lamput..luonnonvalo on hienoa.Ja ompa niitä katuvalojakin ripoteltu yllin kyllin pieniinkin taajamiin.Lumi on valkoisempaa,järvet usein puhtaampia,metsät suurempia..mutta jos ne pelottaa tai tuntuu oudolta..niin sit on parempi olla kaupungissa.
Maalla on mukavaa, mut maatilalla kamalaa. Työtä ja raadantaa ilman vapaa-aikaa ja rahaa, kaikki menee tilanpitoon.
Riippuu täysin mistä tykkää. Itse olen asunut isohkossa kaupungissa noi 20 vuotiaaksi. Sitten pienessä kaupungissa, ja nyt yli 10v ihan korvessa. Kauppaan on 50km. En soputuisi enää kaupunkiin. Täällä ei ole sääntöjä, vaan vapautta. Voin lähteä talvella moottorikelkalla pihasta, ja ajella missä huvittaa, vaikka laki tämän kieltääkin. Mutta ketään ei ole asiaa valvomassa, eikä paikallisiakaan kiinnosta. Käyn kalassa, marjastan, hillun alasti humalassa. Toki alasti voi humalassa hillua kaupungissakin, mutta aika äkkiä pääsee putkaan. Talvella saattaa mennä viikko, etten näe yhtään ihmistä, jos vaimoa ei lasketa.
Mutta jos tarvitsee ympärilleen hirveästi ystäviä, ja rientoja, kahviloita, baareja, teatteria, niin sitten ei täällä ole mitään. Minulle, ja vaimolleni täällä on kuitenkin kaikki.
Kolmekymppisenä muutin Helsingistä maalle n. 50 kilometrin päähän. Kymmenisen vuotta olen nyt asunut täällä keskellä peltojani. En muuttaisi enää ainakaan keskustaan, mutta en kyllä kauemmaksikaan kaupungista, vaan sijaintini on melko lailla ideaali. Niin autolla kuin julkisillakin pääsee suht nopeasti niin Helsinkiin kuin lähikaupunginkin keskustaan.
Maalle muuttavien kannattaa ymmärtää, että maaseutu ei tarkoita luonnonrauhaa, vaan aluetta, jolla on maataloustuotantoa. Mökkialueet ja korpi keskellä ei mitään ovat eri asia. Lisäksi on hyvä tiedostaa, että maaseudulla monet asukkaat tuntevat toisensa vuosikymmenten takaa, ja ovat vähintäänkin kaukaisia sukulaisia keskenään. Kun suututat yhden, et saa enää apua etkä palveluja ostettua toiselta. Kannattaa miettiä omaa suhtautumistapaa ja käyttäytymistä, kun tutustuu ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Maalla asuminen on mukavaa koska:
- on tilaa hengittää
- luontoon ei tarvitse erikseen lähteä, riittää kun poistuu sisätiloista
- ei ole liikaa jengiä ympärillä
- aina löytyy jotain tekemistä
- ihmiset on mukavia, ei ole niin paljon kiirettä ja stressiä kuin ruuhka-suomessa
- lisäksi ihmiset on lojaaleja toisilleen. kukaan ei esimerkiksi käräytä sinua, vaikka ajaisit kännissä tai ilman korttia, kun lähes jokaisella on itelläänkin joku asia enemmän tai vähemmän sinnepäin...
- aina on apua saatavilla, kun tunnetaan naapurit ja kylänmiehet
Joku voi tietysti olla sitä mieltä, että puolen kylän tunteminen on ahdistavaa ja ärsyttää, että kaikki tuntee kaikki, mutta siihen tottuu.
Asun yhdessä Suomen suurimmista kaupungeista. Siellä on tilaa hengittää,kun menen ulos kuulen linnun laulua enemmän kuin maalla pohjoisemmassa kodissani. Ei ole kiirettä ,eikä sterssiä, ei liikaa jengiä ympärillä. Eihän ole pakko ängetä sinne kansan kokoontumispippaloihin.itseasiassa ihmiset on vähintään yhtä mukavia ,kun siellä maalla. Ei maalla kukaan auta sen enempää.
Nimenomaan ihmiset ovat lojaaleja kaupungissa. En asu tiettykkään keskustassa ,vaan kaupungissa meren rannalla ja maalla järven rannalla.
Vierailija kirjoitti:
Kauempana ihmisistä tarkoittaa kauempana ongelmista ja mielipahasta. Luonto on paras. Terveisin onnellinen metsässä elävä.
Tämä onkin ainut asia josta voi jotain kahedtia. Tekisin heti saman jos pystyisin, oksettaa jo tarpeeksi lähteä mökiltäkin kaupunkiin!
Olin kyläilemässä maalla stadilaisen 50+ pariskunnan muutettua maalle.
Taidan tehdä sen siirron itsekin.
- VANHA
Maalla asuminen on mukavaa koska:
- on tilaa hengittää
- luontoon ei tarvitse erikseen lähteä, riittää kun poistuu sisätiloista
- ei ole liikaa jengiä ympärillä
- aina löytyy jotain tekemistä
- ihmiset on mukavia, ei ole niin paljon kiirettä ja stressiä kuin ruuhka-suomessa
- lisäksi ihmiset on lojaaleja toisilleen. kukaan ei esimerkiksi käräytä sinua, vaikka ajaisit kännissä tai ilman korttia, kun lähes jokaisella on itelläänkin joku asia enemmän tai vähemmän sinnepäin...
- aina on apua saatavilla, kun tunnetaan naapurit ja kylänmiehet
Joku voi tietysti olla sitä mieltä, että puolen kylän tunteminen on ahdistavaa ja ärsyttää, että kaikki tuntee kaikki, mutta siihen tottuu.