Lue keskustelun säännöt.
Millaista on asua maalla?
Haluaisi paeta tätä kyllästyttävää kaupunkielämää. Joskus tuntea jotain vapautta ja päästä siitä pahasta olosta veks. Niin ainakin toivon.
Kommentit (896)
Vierailija kirjoitti:
Niin ja myrkkyruiskut pihisee ympäröivillä pelloilla ja välillä truutataan lietelantaa. P haisee ettei pyykkiää voi ulkona kivattaa. Kateellisia ihmisiä pahansuovia ja selän takana pahaa puhuvia että revi siitä
Ei pihise missään päin. Ne kiellettiin jo 90-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä viihdyn maalla. Täällä on rauhaa ja yksinäisyyttä. Kaupungissa melua ja ihmisiä, joita inhoan. Rumaakin kaupungeissa on. Ränstyneitä taloja jotka rakennettu jonkun aikalaisihanteen mukaan ja näyttävät nyt hirveälle.
Maalla niitä ränsistyneitä taloja vasta onkin 😅 mutta maaseutu sopii kyllä just sellaiselle joka kaipaa yksinäisyyttä ja rauhaa, kaupungissa on enemmän ihmisiä ja tekemistä. Jokaiselle jotain.
Mitä "tekemistä enemmän" kaupungissa on maaseutuun tai maalaiskuntaan verrattuna? Kiinnostaa, koska olen asunut sekä maalla että kaupungissa eikä minusta eroa ollut kuin ravintoloiden määrässä.
Ero on siinä että kaupungissa voi jopa käydä ravintolassa (juomassa) kun ei tarvitse ajaa autolla sinne ja kotimatkalla pelätä puhallusratsioita. Vastatkaa nyt maalla asuvat rehellisesti, miten te hoidatte kapakkareissunne tai käytte hirvipeijaisissa tai jonkun kotipileissä jos matka on pitkä ja aiotte juoda alkoholia? Älkää väittäkö että ette sitä viinaa juo ollenkaan . Nimim ihmettelevä kaupunkilainen
No ajan kaupunkiin tuttujen ystävien luokse ja meneme sitten joukolla baariin. Sinulla ei taida olla keteen kenen kanssa mennä edes siellä kaupungissa.
Ryyppääminen on nuorten aikuisten juttu. Ei ole enää tarvetta moisille harrastuksille 40+ jälkeen.
Mäkin kaipaan sitä metsää ympärilleni. Ja hiljaisuutta. Ehkä voisin osan aikaa vuodesta asustaa maalla, mutta en haluaisi mitään valtavaa työleiritaloa tai -tilaa. Metsäinen tontti ja mahdollisimman yksinkertainen ja nafti uusi kämppä, jossa ei olisi vuosiin fiksaamista.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin kaipaan sitä metsää ympärilleni. Ja hiljaisuutta. Ehkä voisin osan aikaa vuodesta asustaa maalla, mutta en haluaisi mitään valtavaa työleiritaloa tai -tilaa. Metsäinen tontti ja mahdollisimman yksinkertainen ja nafti uusi kämppä, jossa ei olisi vuosiin fiksaamista.
Meillä oli myös toiveena tuo metsän keskellä piilopirtti ja jokin lampi tai järvi, jossa voi uida. Sehän oli kaupunkilaisten unelmaa, koska pari ensimmäistä kesää kärsittiin hyttysistä. Niitä on metsän keskellä sakeana pilvenä ympäri vuorokauden. Ei jaksa olla edes omalla pihalla, kun ne tunkee suuhun ja silmiinkin ja vähät välittää mistään hyttysmyrkyistä.
Appeni kävi kaatamassa pois kymmenkunta isoa puuta, ja tuli suora näköyhteys lammelle. Raivattiin lammen rannasta risukot. Helpotti muuten huomattavasti tilannetta, kun jopa aurinko pääsi paistamaan pihaan kunnolla ja opittiin sekin, että hyttyset ei rakasta aurinkoista paikkaa. Laiturillakin voi joskus aurinkoisena päivänä istuskella, kun ei ole niin paljon puustoa ja risukoita, joissa ne pirulaiset lymyää.
Nyt jälkikäteen olen miettinyt, miksei kallioinen paikka olisi ollut ihan hyvä. Olisi vähän kuivempaa. Meillä on tasaista ja metsäistä ja kosteus esim. sateen jälkeen kestää pitkään. Kesämökkinä käytetään, mutta lähes ympäri vuoden. Kovimmilla pakkasilla ei käydä, kun se on yhtä lämmittämistä ja jos ulkona -20, tuntuu, että lämmitys ei pysy. Peruslämpö meillä on silloinkin ja etänä säädetään. Neliöitä 36 plus sauna. Tuvassa 20 neliötä, makuuhuone 10 ja loput lienee vessaa ja sen viereinen kiinteä komero/varasto. Ilmalämpöpumppu on ollut hyvä hankinta. Naapurimökiltä oli käyty varastamassa tv, uudehko jääkaappi ja ilmalämpöpumppu. Hankittiin välittömästi riistakamerat ja monta kameravalvonta-kylttiä tontille, eikä meillä ole käynyt rosvoja. Suosittelen maalla hankkimaan kamerat, koska noita vapaa-ajan asuntoja ryöstellään ihan jatkuvasti. Veneet, perämoottorit ja sup-laudat kelpaa myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ryyppääminen on nuorten aikuisten juttu. Ei ole enää tarvetta moisille harrastuksille 40+ jälkeen.
Ei ole tarvetta ryypätä. Jos otan viiniä, juon sitä kotona lauantai-iltana hillitysti ja menen nukkumaan puoleen yöhön mennessä. Baarissa kävin viimeksi 34-vuotiaana kahden lapsen äitinä tyttöporukalla. Seuraavan päivän krapula oli tuskaa ja ajattelin, että nyt on bileet minun osalta ohi. Käyn kyllä kerran kesässä festareilla, mutta se on eri juttu, koska sitten ollaan miehen kanssa hotellissa yötä, esim. tänä vuonna Ruisrockissa. En mene sinnekään remuamaan, kuten parikymppisenä. Yli nelikymppinen nainen ei saa hillittömästä ryyppäämisestä juurikaan iloa, tai sitten on jokin ongelma taustalla.
Ihanaa on. Asutaan rivitalossa metsän/pellonlaidassa. Heppoja laiduntaa melkein omalla pihalla. Uusi asunto, ei työleiriä. Parasta on hiljaisuus, rauha ja tietenkin luonto. Palvelut löytyy myös läheltä. En kaipaa edes hypermarketteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on nykyisin kakkosasunto kotipaikkakunnalla. Tosin asuin elämäni ensimmäiset 18 vuotta kaupungin keskustassa kerrostalossa ja nyt on hankittu kakkosasunto järven rannalta 7 km keskustasta.
Kesämökiksi ostin v. 2019, mutta sitten tuli korona seuraavana vuonna ja teetin vähän lisäremonttia, kuten kunnollisen ulko-oven ja vaihdatin ikkunat. Talo lämpiää sähköllä ja varaavalla takalla. Sähköt ja juokseva vesi on, samoin kunnon vessa. Pyykinpesukone on pukuhuoneessa ja vedet menee saunan puolelle lattiakaivoon. Pyykinpesukoneen liitäntä oli jo silloin kun ostin talon. Saunassa vanhan ajan puukiuas. Suihku on, mutta aika vähän varsinkaan kesällä tulee sitä käytettyä, kun täytän kiukaan vesisäiliön ja kuuma vesi lämpenee samalla saunoessa. Käytän myös sadevettä peseytymisvetenä, kuten mummolassa lapsena. Järvessä uin joka ilta pienen pyrähdyksen niin pitkään kuin järvi on sula. Talvella on tien auraus maatalon isännältå.
Mikä tämän mahdollistaa, niin etätyöt. Minulla saattaa jollain viikolla olla etätöitä ma-to. Yksi päivä toimistolla. Silloin lähden jo viikonloppuna kakkoskotiin ja palaan torstaina. Matkaa on noin 400 km. Jos sattuu useampi toimistopäivä viikolle, en yleensä viitsi lähteä ajamaan.
Toinen mikä mahdollistaa, on isot lapset. Toinen lukion 3. luokalla ja toinen lukion ekalla. Mieheni on kaupungissa heidän kanssaan. Nytkin olen kakkoskodissa, tulin lauantaina ja lähden keskiviikkona työpäivän jälkeen ajamaan kaupunkikotiin. Sauna on kohta lämmin, lämmin ilta tänään, joten olin pitkään koiran kanssa lenkillä.
Nyt kesällä oltiin koko perhe kakkoskodissa yli 2 viikkoa putkeen. Tämä on vain minun omistuksessa, mutta koko perheen käytössä tietenkin.
Paljollako tuollainen irtoaa? Ollaan mietitty samantyyppistä kakkoskoti maalla-ratkaisua. Meille passeli olisi että on sähköt, juokseva vesi ja vessa, mutta ei mitään luksusta todellakaan tarvii olla. Luksukseen ei oo varaa. Kävin mä jo katsomassa yhtä vanhaa taloa, mutta ei lompakko kestänyt ja ihan liian iso tontti päässyt rempalleen. Kun se ei sais olla mahdoton työleiri, vaikka ne etätöitäkin tehdään.
Elämä helpottui kun muutin kaupunkiin. Minulla ei ole ajokorttia. Maalla oli ihanat 2km työmatka, muuten lenkkimaastot maantien laitaa aina samaa lenkkiä. Hiihtolatuja ja uimarantoja oli, mutta niihin olisi pitänyt mennä autolla, samoin marjametsät. Asuin pikkukylän taajamassa. Naamataulu ja kenen kanssa kaveeraat tai olet sukua merkitsee. Kaupunkiin tunnin matka bussilla, pari autoa suuntaansa päivässä. Lapsen hoitomatka 5km, ei paikallisliikennettä, mikä talvella oli vähän rankkaa kolmivuorotyöläiselle. Talot ja vuokrat samat hinnat mitä nyt kaupungissakin. Järvenranta lukaalit maksaa yhtälailla, vanhoja remottitaloja toki saa halvalla, myös kaupungissa, maalla niitä enemmän tarjolla. Naapureihin en isommin tutustunut, kaikilla oli omat porukkansa, toki muutama sana aina vaihdettiin. Ihania ihmisiä ja maisemia toki, mutta niitä on kyllä yhtälailla kaupungeissakin.
Kaupungissa olen marjastanut ja lenkkeillyt metsässä enemmän kuin koskaan, hiihtoa olen alkanut harrastamaan myös. Ladut ja metsä alle 5min kävelymatka kotoa. Naapurit ovat mukavia, heidän kanssa vietän aikaa taloyhtiön pihalla melkein päivittäin. Apua tarjotaan ja huolehditaan. Opiskelin töiden ohessa uuden ammatin, koska se oli nyt mahdollista, kun oppilaitokset lähellä ja sinne pääsee bussilla kulkemaan. Lenkillä kohtasin keppihevosrlla leikkiviä lapsia ja pikkupojat ongella. Ymmärrän vertailun jos asuu aivan keskustassa, mutta ei elämä kovin erilaista ole keskustan ulkopuolella kaupungissa mitä maalla. Tuntuu että nämä asiaa esilletuovat ovat varmaan asuneet jossain betoniviidakossa keskustassa ja sitten on muutettu omakotitaloon maaseudulle järvenrantaan. Ei maallakaan kaikilla ole varaa omaan tupaan, vaan sielläkin asutaan kerrostaloissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oot siellä ainakin melko lailla omillasi. Jos on peukalo keskellä kämmentä, niin siellä joutuu opettelemaan asioita. Auraat itse tiet, leikkaat nurmikot. maalaat talosi ja sitä rataa. Kauppaan voi olla 10km, kaupunkiin 100km, sairaalaain jopa 300km. Kannattaa ottaa selvää, millaista on asua siellä, minne ajattelit mennä.
Nurmikon leikkuu ei ole pakollista ja aika harva täällä maalla itse tiet auraa. Jokainen käytössä oleva yksityistie aurataan Suomessa ja auraajana yleensä paikallinen maajussi, joka samalla vetää sovittaessa myös pihatiet sopuhintaan.
Minkä ihmeen takia talo pitää maalata itse? Ihan samat palvelut toimii maalla kuin kaupungissakin. Voit tehdä ihan mitä tahansa itse jos haluat, mutta ihan yhtälailla voit käyttää ostopalveluja siinä kuin kaupungeissakin.
Eipä taida muualta kuin Lapista löytyä sellainen kolkka, josta olisi kaupunkiin 100 kilsaa matkaa ja eikä kyllä löydy aivan pohjoisinta Lappia lukuunottamatta sellaista periferiaa, jossa sairaalaa olisi 300 kilometrin päässä.
Täällä on kyllä aivan käsittämättömiä oletuksia maalla asumisesta.
Ensimmäisen talven aurasi urakoitsija. Se maksoi 2800mk vuonna -94. Loput talvet aurasin itse. Se on maalla sellaista, että on hyvä osata tehdä melkein kaikki itse. Jos tilaat jonkun timpurin 50km päähän niin se ottaa kilometrirahat joka päivältä. Samaa rataa kodinkoneen korjaaja, putkimies, sähkömies. Kaikki on nykyään aivan älyttömän kallista ja matkat päälle. Muutin etelästä kotipaikkaani Pohjois-Pohjanmaalle, asuin 4 vuotta ja muutin Ouluun. Kun maalaispoika tottuu kaupungin helppouteen, niin ei siiitä maalla asujaksi enää ole.
Miten näihin keskusteluihin löytyykin aina ne jotka muka asuneet jossain hevonveen perseessä tuhannen kilometrin päässä lähimmästä asutuksesta ja tiettömien taipaleiden takana.
Vaikka noin olisi oikeasti tapahtunutkin (jota vahvasti epäilen), niin saa kyllä hemmetin pitkä pihatie olla, jos aurauksesta on vuonna 1994 maksanut 2800 markka, eli nykyrahassa 800 euroa talvelta, eli liki sata euroa per auraus. Itselläni on sata metriä pitkä pihatie ja auraaja ottaa siitä viiskymppiä talvelta, tai siis minä olen sen verran maksanut, hän itse pyysi parikymppiä.
Ainahan ne auraajat on läheisiä maajusseja, jotka auraa sitä yksityistietä, jonka varrella aurauspalvelua tarvitsevan talo on ja samalla sitten vetävät sen palvelun ostajan pihatien, eli auraajalle ei tule metriäkään matkaa pelipaikalle, kun se talo on "työmaan" varrella. Minun vajaa satametriseen pihatieheni kuluu auraajalta vähän toista minuuttia ja kun niitä aurauksia on viime talvina keskimäärin sen alle kymmenen ollut, niin kymmenisen minuuttia menee minun pihatien auraamiseen koko talvelta.
Lähes kaikki maalaiset asuu yksityisteiden varsilla niin, ettei se pihatie ole kuin korkeintaan sen 100-200 metriä, usein vain muutamia kymmeniä metrejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rauhallista. Metsään pääsee kävelylle joka päivä eikä järvetkään ole kaukana. Sitten jos kyllästyttää, niin viikon ryyppyreissu kaupungissa pari kertaa vuodessa tekee hyvää.
Metsään ja järven rantaan pääsee kyllä useimmissa suomalaisissa kaupungeissakin.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt maalla, asunut vähän aikaa kaupungissa ja nyt taas perheellisenä maalla. Maaseudunkin elämä on tietyllä tapaa kaupungiatunut, ei niin paljon eroa kaupungista. Vaikeinta on lasten kuljettelu sinne ja tänne, harrastukset, kaverit, kun pitkät välimatkat. Helpottaa heti kun saavat edes jonkin kortin. Puuhaa riittää omassa pihassa, lähimetsässä, tähtitaivaan katselussa. Itse on hyvä osata tehdä monenlaisia huoltohommia, pannuhuone, ilmastointi, rakentaminen, vesiputket. Toisaalta voi vaikka nikkaroida mitä vaan haluaa. Omasta mielestä ehkä parasta on se kun kävelee ulos ovesta, pääsee lenkille, on ne tutut vuodenaikojen mukaan vaihtuvat maisemat, tuoksut, puiden huminat tuulessa. Tai talvi iltoina oikaista lumihangelle talon viereen katselemaan tähtiä ilman valosaastetta. Pidän myös kasvien kasvattamisesta. Se vie aikaa mutta palkitsee. Lapsetkin oppivat siinä sivussa monta hyödyllistä asiaa. Suosittelen maaseutua lähes kaikille!
Minä pääsen kotipihasta lenkille paljon helpommin nyt kaupungissa kuin aiemmin maalla, lenkkipolkua on vaikka muille jakaa, eikä tartte otsalampun valossa kulkea jos ei halua. Valottomia polkuja on toki myös jos siitä tykkää, siellä saa aika yksinään sitten tarpoa, ja talvella hiihtoladut menee ihan vierestä. Järvenranta lähellä. Omalla pihalla on pieni kasvihuone ja lavatarha, jossa kasvatetaan lasten kanssa kaikenlaista ja omppupuitakin on pari. Päiväkodit, koulut, kaupat, liikuntapaikat, leikkipuistot ym. on kävelymatkan päässä, toki jotkut harrastukset on kauempana, mutta sinnekin lapset pääsee bussilla sitten kun vähän kasvavat.
Toki piha on pienempi kuin maalla, ja naapurit lähempänä, mutta arki on kyllä tosi helppoa ja mukavaa tämmöisessä rauhallisessa lähiössä. Tähdetkin näkyy ihan omasta pihasta tai vielä paremmin jos kävelee muutaman sata metriä sivuun järven jäälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mäkin kaipaan sitä metsää ympärilleni. Ja hiljaisuutta. Ehkä voisin osan aikaa vuodesta asustaa maalla, mutta en haluaisi mitään valtavaa työleiritaloa tai -tilaa. Metsäinen tontti ja mahdollisimman yksinkertainen ja nafti uusi kämppä, jossa ei olisi vuosiin fiksaamista.
News flash: okt:ssa ja metsätontissakin on aina jotain laittoa, vaikka olisi miten uusi. Vähintään terassia joutuu öljyämään ja metsätontilla rännit on aina täynnä neulasia/lehtiä, piha kuorrutettu kävyillä ja oksilla jne.
Asun itse maalla ns. työleiritalossa metsäisellä tontilla. En vaihtaisi mihinkään, vaikka tekemistä riittää enemmän kuin päivissä tunteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oot siellä ainakin melko lailla omillasi. Jos on peukalo keskellä kämmentä, niin siellä joutuu opettelemaan asioita. Auraat itse tiet, leikkaat nurmikot. maalaat talosi ja sitä rataa. Kauppaan voi olla 10km, kaupunkiin 100km, sairaalaain jopa 300km. Kannattaa ottaa selvää, millaista on asua siellä, minne ajattelit mennä.
Nurmikon leikkuu ei ole pakollista ja aika harva täällä maalla itse tiet auraa. Jokainen käytössä oleva yksityistie aurataan Suomessa ja auraajana yleensä paikallinen maajussi, joka samalla vetää sovittaessa myös pihatiet sopuhintaan.
Minkä ihmeen takia talo pitää maalata itse? Ihan samat palvelut toimii maalla kuin kaupungissakin. Voit tehdä ihan mitä tahansa itse jos haluat, mutta ihan yhtälailla voit käyttää ostopalveluja siinä kuin kaupungeissakin.
Eipä taida muualta kuin Lapista löytyä sellainen kolkka, josta olisi kaupunkiin 100 kilsaa matkaa ja eikä kyllä löydy aivan pohjoisinta Lappia lukuunottamatta sellaista periferiaa, jossa sairaalaa olisi 300 kilometrin päässä.
Täällä on kyllä aivan käsittämättömiä oletuksia maalla asumisesta.
Ensimmäisen talven aurasi urakoitsija. Se maksoi 2800mk vuonna -94. Loput talvet aurasin itse. Se on maalla sellaista, että on hyvä osata tehdä melkein kaikki itse. Jos tilaat jonkun timpurin 50km päähän niin se ottaa kilometrirahat joka päivältä. Samaa rataa kodinkoneen korjaaja, putkimies, sähkömies. Kaikki on nykyään aivan älyttömän kallista ja matkat päälle. Muutin etelästä kotipaikkaani Pohjois-Pohjanmaalle, asuin 4 vuotta ja muutin Ouluun. Kun maalaispoika tottuu kaupungin helppouteen, niin ei siiitä maalla asujaksi enää ole.
Miten näihin keskusteluihin löytyykin aina ne jotka muka asuneet jossain hevonveen perseessä tuhannen kilometrin päässä lähimmästä asutuksesta ja tiettömien taipaleiden takana.
Vaikka noin olisi oikeasti tapahtunutkin (jota vahvasti epäilen), niin saa kyllä hemmetin pitkä pihatie olla, jos aurauksesta on vuonna 1994 maksanut 2800 markka, eli nykyrahassa 800 euroa talvelta, eli liki sata euroa per auraus. Itselläni on sata metriä pitkä pihatie ja auraaja ottaa siitä viiskymppiä talvelta, tai siis minä olen sen verran maksanut, hän itse pyysi parikymppiä.
Ainahan ne auraajat on läheisiä maajusseja, jotka auraa sitä yksityistietä, jonka varrella aurauspalvelua tarvitsevan talo on ja samalla sitten vetävät sen palvelun ostajan pihatien, eli auraajalle ei tule metriäkään matkaa pelipaikalle, kun se talo on "työmaan" varrella. Minun vajaa satametriseen pihatieheni kuluu auraajalta vähän toista minuuttia ja kun niitä aurauksia on viime talvina keskimäärin sen alle kymmenen ollut, niin kymmenisen minuuttia menee minun pihatien auraamiseen koko talvelta.
Lähes kaikki maalaiset asuu yksityisteiden varsilla niin, ettei se pihatie ole kuin korkeintaan sen 100-200 metriä, usein vain muutamia kymmeniä metrejä.
Jaa. Meillä menee keskimäärin noin 5-10 minuuttia per kerta, mutta aura ottaa myös pihalta pienen läntin ja auraa myös takaisin päin mennessään tien. Niin pysty tie tarpeeksi leveänä. Ei ole iso kone. Vakiohinta 8 euroa/kerta. Keväällä aina maksetaan kertojen mukaan. Viime keväänä 88 euroa. En pidä kalliina. Hiekoitus onkin sitten kalliimpi, jos sen tilaa. Minä olen mäkeen itse viskonut hiekat, kevytsoraa ja hinnaksi tulee pari kymppiä talvelta. Se vaatii tietysti vaivan, että käy kaupungissa rautakaupassa ostoksilla. Vähän niukasti kyllä hiekoitetaan, kun ei siinä tiellä tule käveltyä, aina auto alla.
Hipsi kirjoitti:
Elämä helpottui kun muutin kaupunkiin. Minulla ei ole ajokorttia. Maalla oli ihanat 2km työmatka, muuten lenkkimaastot maantien laitaa aina samaa lenkkiä. Hiihtolatuja ja uimarantoja oli, mutta niihin olisi pitänyt mennä autolla, samoin marjametsät. Asuin pikkukylän taajamassa. Naamataulu ja kenen kanssa kaveeraat tai olet sukua merkitsee. Kaupunkiin tunnin matka bussilla, pari autoa suuntaansa päivässä. Lapsen hoitomatka 5km, ei paikallisliikennettä, mikä talvella oli vähän rankkaa kolmivuorotyöläiselle. Talot ja vuokrat samat hinnat mitä nyt kaupungissakin. Järvenranta lukaalit maksaa yhtälailla, vanhoja remottitaloja toki saa halvalla, myös kaupungissa, maalla niitä enemmän tarjolla. Naapureihin en isommin tutustunut, kaikilla oli omat porukkansa, toki muutama sana aina vaihdettiin. Ihania ihmisiä ja maisemia toki, mutta niitä on kyllä yhtälailla kaupungeissakin.
Kaupungissa olen marjastanut ja lenkkeillyt metsässä enemmän kuin koskaan, hiihtoa olen alkanut harrastamaan myös. Ladut ja metsä alle 5min kävelymatka kotoa. Naapurit ovat mukavia, heidän kanssa vietän aikaa taloyhtiön pihalla melkein päivittäin. Apua tarjotaan ja huolehditaan. Opiskelin töiden ohessa uuden ammatin, koska se oli nyt mahdollista, kun oppilaitokset lähellä ja sinne pääsee bussilla kulkemaan. Lenkillä kohtasin keppihevosrlla leikkiviä lapsia ja pikkupojat ongella. Ymmärrän vertailun jos asuu aivan keskustassa, mutta ei elämä kovin erilaista ole keskustan ulkopuolella kaupungissa mitä maalla. Tuntuu että nämä asiaa esilletuovat ovat varmaan asuneet jossain betoniviidakossa keskustassa ja sitten on muutettu omakotitaloon maaseudulle järvenrantaan. Ei maallakaan kaikilla ole varaa omaan tupaan, vaan sielläkin asutaan kerrostaloissa.
Tämä on näissä keskusteluissa aina ongelmallista, kun ihmisillä on niin erilainen ymmärrys siitä mistä puhutaan. Helsinkiläisillehän joku Forssan kaupunkissa asuminenkin on muka maalla asumista.
Ei, ei ja ei. Maalla asuminen tarkoittaa sitä että ihan oikeasti asutaan maalla maaseudulla metsien ja peltojen keskellä. Siellä ei todellakaan ole mitään kerrostaloja.
Sinä siis olet asunut jossain pikkukaupungissa, tai kuntakeskuksessa, jos siellä kerran on kerrostalojakin ollut. Sillä ei ole mitään tekemistä maalla asumisen kanssa. Maalla asutaan 99 prosenttisesti omassa talossa. Toki maallakin voi asua vuokralla, vaikka se todella harvinaista onkin, mutta silloinkin asutaan omakotitalossa.
Vierailija kirjoitti:
Hipsi kirjoitti:
Elämä helpottui kun muutin kaupunkiin. Minulla ei ole ajokorttia. Maalla oli ihanat 2km työmatka, muuten lenkkimaastot maantien laitaa aina samaa lenkkiä. Hiihtolatuja ja uimarantoja oli, mutta niihin olisi pitänyt mennä autolla, samoin marjametsät. Asuin pikkukylän taajamassa. Naamataulu ja kenen kanssa kaveeraat tai olet sukua merkitsee. Kaupunkiin tunnin matka bussilla, pari autoa suuntaansa päivässä. Lapsen hoitomatka 5km, ei paikallisliikennettä, mikä talvella oli vähän rankkaa kolmivuorotyöläiselle. Talot ja vuokrat samat hinnat mitä nyt kaupungissakin. Järvenranta lukaalit maksaa yhtälailla, vanhoja remottitaloja toki saa halvalla, myös kaupungissa, maalla niitä enemmän tarjolla. Naapureihin en isommin tutustunut, kaikilla oli omat porukkansa, toki muutama sana aina vaihdettiin. Ihania ihmisiä ja maisemia toki, mutta niitä on kyllä yhtälailla kaupungeissakin.
Kaupungissa olen marjastanut ja lenkkeillyt metsässä enemmän kuin koskaan, hiihtoa olen alkanut harrastamaan myös. Ladut ja metsä alle 5min kävelymatka kotoa. Naapurit ovat mukavia, heidän kanssa vietän aikaa taloyhtiön pihalla melkein päivittäin. Apua tarjotaan ja huolehditaan. Opiskelin töiden ohessa uuden ammatin, koska se oli nyt mahdollista, kun oppilaitokset lähellä ja sinne pääsee bussilla kulkemaan. Lenkillä kohtasin keppihevosrlla leikkiviä lapsia ja pikkupojat ongella. Ymmärrän vertailun jos asuu aivan keskustassa, mutta ei elämä kovin erilaista ole keskustan ulkopuolella kaupungissa mitä maalla. Tuntuu että nämä asiaa esilletuovat ovat varmaan asuneet jossain betoniviidakossa keskustassa ja sitten on muutettu omakotitaloon maaseudulle järvenrantaan. Ei maallakaan kaikilla ole varaa omaan tupaan, vaan sielläkin asutaan kerrostaloissa.
Tämä on näissä keskusteluissa aina ongelmallista, kun ihmisillä on niin erilainen ymmärrys siitä mistä puhutaan. Helsinkiläisillehän joku Forssan kaupunkissa asuminenkin on muka maalla asumista.
Ei, ei ja ei. Maalla asuminen tarkoittaa sitä että ihan oikeasti asutaan maalla maaseudulla metsien ja peltojen keskellä. Siellä ei todellakaan ole mitään kerrostaloja.
Sinä siis olet asunut jossain pikkukaupungissa, tai kuntakeskuksessa, jos siellä kerran on kerrostalojakin ollut. Sillä ei ole mitään tekemistä maalla asumisen kanssa. Maalla asutaan 99 prosenttisesti omassa talossa. Toki maallakin voi asua vuokralla, vaikka se todella harvinaista onkin, mutta silloinkin asutaan omakotitalossa.
Meidän kylällä on omakotitalojen lisäksi 3 pitkää rivitaloa 70-luvulta ja yksi puinen kerrostalo. Olen käynyt siellä kylässä, kuuden talouden taloyhtiö. Kerrostalo silti. Aikoinaan siinä on ollut kuulemma vielä alivuokralaishuoneitakin, jotka yhdistettiin asuntoihin, kun alivuokralaisaika alkoi olla mennyttä elämää.
Tämä kylä on ihan täysin maalla. Ei ole kauppaa, ei koulua, ei jalkapallokenttää eikä kahvilaa. Omasta takaa löytyy nähtävyys: koski. Kyläläiset ovat omin hartiavoimin rakentaneet pururadan, johon kaupunki sitten jalomielisesti asensi valot (3,8 km lenkki). Kylällä yhdellä maatalon isännällä on oma latukone, jolla hän pitää hiihtoladut kunnossa talvella siinä pururadan päällä. Lasten leikkipaikan telineet, kiikut ja liukumäki sentään tuli kaupungin puolesta, mutta nekin alkaa olla kunnostusta vailla. Ei täällä kyllä paljon lapsia asu, mutta mummoloissa käyvät kesällä ja silloin näkyy leikkikentällä vilskettä ja tietysti muutama mopopoika käy siellä maleksimassa.
Ei ole ainoa täysin keskellä maaseutua oleva kylä, jossa on kerrostalo ja rivitaloja. Kesällä kun ajeltiin Etelä-Suomessa etsimässä hevosta, oltiin ihan vastaavassa kylässä, jossa oli rivitaloja ja jokin kerrostalo, ilmeisesti vanhasta koulusta tehty. Se ero vaan, että kun meidän kotikylässä on pääosin talot asuttuna, niin siellä näkyi paljon taloja tyhjillään ränsistymässä ja ikkunat rikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ryyppääminen on nuorten aikuisten juttu. Ei ole enää tarvetta moisille harrastuksille 40+ jälkeen.
Ei ole tarvetta ryypätä. Jos otan viiniä, juon sitä kotona lauantai-iltana hillitysti ja menen nukkumaan puoleen yöhön mennessä. Baarissa kävin viimeksi 34-vuotiaana kahden lapsen äitinä tyttöporukalla. Seuraavan päivän krapula oli tuskaa ja ajattelin, että nyt on bileet minun osalta ohi. Käyn kyllä kerran kesässä festareilla, mutta se on eri juttu, koska sitten ollaan miehen kanssa hotellissa yötä, esim. tänä vuonna Ruisrockissa. En mene sinnekään remuamaan, kuten parikymppisenä. Yli nelikymppinen nainen ei saa hillittömästä ryyppäämisestä juurikaan iloa, tai sitten on jokin ongelma taustalla.
No miehesi sitten, miten hän hoitaa kapakkareissut? Älä väitä ettei hänkään käy missään.
Vierailija kirjoitti:
Ryyppääminen on nuorten aikuisten juttu. Ei ole enää tarvetta moisille harrastuksille 40+ jälkeen.
Eli jos asuu maaalla niin korkki kiinni kun on 40?
Rauhallista. Metsään pääsee kävelylle joka päivä eikä järvetkään ole kaukana. Sitten jos kyllästyttää, niin viikon ryyppyreissu kaupungissa pari kertaa vuodessa tekee hyvää.