Lue keskustelun säännöt.
Millaista on asua maalla?
Haluaisi paeta tätä kyllästyttävää kaupunkielämää. Joskus tuntea jotain vapautta ja päästä siitä pahasta olosta veks. Niin ainakin toivon.
Kommentit (896)
Sukupolvet vaihtuneet ja ihan perinteiset maalaiset ovat jo hyvin vähissä kun monet jo yrittäjiä ja asiointia asiakkaiden tai kaupungissa toimintaa ja sosiaalisuus jo toista maata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maalla on jotenkin tukevampaa. Vedessä keikuttaa aallot, ilmassa heiluttaa tuuli.
vierailija345 kirjoitti:
Itse asun aika fifty fifty puolet maalla ja puolet isohkossa kaupungissa töiden vuoksi.
Huomioita
- Oma rauha ja omat tilukset. Saa mennä ja touhuta ja on kaikenlaista tekemistä mitä tehdä. En itse ole mikään sohvaperuna niin kaupungissa lähinnä alkaa tympiä kerrostaloelämä
- Naapurit toki ehkä haluavat tietää mitä teet, mutta yleensä he ovat sen verran hyviä tuttuja, että pitävät myös huolta jos toiselle sattuu jotain
- Tunnen maaseudulla suunnilleen todella paljon ihmisiä 10km säteeltä. Kaupungissa tunnen käytännössä vain seinänaapurini, vaikka olen asunut siellä 15 vuotta. Osa ei edes tervehdi vaikka heille sanoisi päivää. En oikein sitä kyllä ymmärrä.
- Kaupungissa palvelut ovat lähempänä, mutta itse käytän ns. kulttuuripalveluita aika vähän, joten ei hirveätä kaipuuta niidenkään puolesta.
- Maaseudulla matkaa eri paikkoihin on enemmän, mutta esim. 25km ajaminen autolla vie 20min. Kaupungissa etenen tuon 20min aikana luokkaa 10km, joten usein ajallisesti maaseudulla asuminen on jopa nopeampaa siirtymisten osalta.
- Jos ei tykkää tehdä töitä niin maalle ei varmaan kannata muuttaa, mutta maalla pysyy hyvässä fyysisessä kunnossa ihan jo pelkästään eriävien töiden kanssa. Kuntosalia ei oikeastaan tarvitse mihinkään.
- Luonnossa liikkuminen, metsästysmahdollisuudet, kalastusmahdollisuudet jne. ovat sitten niitä isoja plussia joita kaupungissa ei ole.
Itse asuin ensimmäiset 25 vuottani kaupungissa ja viimeiset 27 vuotta maalla. Toki edelleen käyn kaupungissa töissä ja muutenkin pyörin kaupungissa tämän tästä. Allekirjoitan osan kommenteistasi, mutten aivan kaikkea.
Kaupungissa asuessani tunsin koko omakotilähiöni kaikki asukkaat ja paljon muitakin ihmisiä. Omasta ikäluokastani tunsin ison osan ja tiesin lähes kaikki. Täällä maalla en tunne ketään. Pari samalla tiellä asuvaa naapuria tiedän, mutta en heidänkään kanssa ole missään tekemisissä. Lähin naapurini asuu sen verran kaukana että näköyhteyttä ei ole, joten senkään puolesta kukaan ei voi tietää tekemisistäni mitään, enkä minä muiden ja se on mielestäni hieno juttu ja juuri sitä mitä olen maalla asumisessani halunnutkin.
Se on siis täysin oma valintani, etten tunne täältä ketään. Haluan olla omissa oloissani ja kaupungissa sitten tapaan kavereitani jos jotain tapaan. Toki kaverini myös minun luona on joskus kyläilleet, mutta iän myötä nekin vierailut on vähentyneet, eikä toki haittaa sekään.
En kyllä allekirjoita sitäkään, että kaupungissa ei olisi kalastus, tai marjastus mahdollisuuksia, tai ylipäätään luonnossa liikkumisen mahdollisuuksia. Oman lapsuudenkotini kapunkilähiön takapihalta alkoi mainiot valtavan isot metsät kaikkine luonnonantimineen ja liikkumismahdollisuuksineen, lenkkipolkujakin meni ristiin ja rastiin. Vaikka keskustaan oli vain pari kilometriä matkaa, oli omakotilähiömme kaupungin reunalla ja luonnossa liikkumisen mahdollisuudet oli itseasiassa paljon paremmat, kuin nykyisessä kodissani peltojen ja hakkuuaukeiden keskellä. Lähin järvikin oli vain puolenkilometrin päässä, jossa sitten olikin kalapaikkoja mistä valita mielinmäärin ja satojakilometrejä vesistöä vähän joka suuntaan. Nykyään rantsuun on muutama kilometri matkaa, tosin vesistö sama kuin lapsuudenkodissakin.
Täytyy nyt muistaa, että valtaosa Suomen kaupunkien lähiöistä on kaupunkien reunamilla metsän laitamilla ja Suomessa kaupungit pääkaupunkiseutua lukuunottamatta sen verran pieniä, että keskustastakaan ei pitkää matkaa kaupungin laidalle ole.
Minusta molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. Itse arvostan maallaa asumisessani sitä, että minulla oma rauha ja oma yksityisyyteni ja nimenomaan sitä minä olen täältä tullut hakemaan. Toisin kuin moni täälläkin väittää, ei maalla ole yhtään sen enempää kyttääjiä kuin kaupungissakaan. Maalla asuminen mahdollistaa sen, että voit valita sellaisen paikan asua, jossa sinua ei voi kukaan kytätä. Myöskin kaikenmaailman pakkoyhteisöllisyys maalla on aivan täyttä tuubaa. Toki voit liittyä metsästysseuroihin, marttakerhoihin, kyläyhdistyksiin tai ihan mihin vaan ja talkoilla vaikka joka päivä, mutta kukaan ei sinua pakota yhtään mihinkään, vaan kaikki on täysin vapaaehtoista. Kyllä täälläkin kyläyhdistys on mutta itseäni moinen toiminta ei vois vähempää kiinnostaa, mutta ihan ok, että sellainenkin läytyy moista touhua tarvitseville.
Rauhallista, kaunista ja puuhakasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtä hankalaa kuin kaupungissa. Hankaluudet tosin erilaisia.
Kyllä kaupungeissa pääsee kaikilla tavoin helpommalla.
Siksi kaupunkilaiset ei myöskään enää maalaisia halua ymmärtää, pääsevät itse kaikesta kuin koira veräjästä, ja ovat vieraantuneet siitä, että kaikkea ei saakaan tuotua kotiovelle, ilman että tekee töitä sen eteen.
Halusin muuttaa maalle eikä ensimmäinen kriteria ollut ikinä "päästä helpommalla", miksi pitäisi päästä kaikesta helpommalla. Mulla on koko päivä aikaa tehdä yhtä ja toista ja jos ei heti ole valmis huomenna jatkan. Maalla on hienoa. Eilenkin istuin yöllä terassilla ja katselin tähtitaivasta pitkän aikaa. Hiirenhiljaista oli. Talven pimeys ei ole haitta, silloin voi levätä vähän enemmän. Kesällä on hienoa nousta jo kuudelta aamulla, joskus jopa aikaisemmin. Ostaessani taloa olivat ehdot, ei ruohonleikkuuta eikä lumenluontia. Sellainen talo löytyi.
Ymmärrän miten voi olla talo maalta, jossa ei ole ruohonleikkuuta. Mutta miten lumenluonnista onnistuttu luistamaan?! Aura käy pyyhkäisemässä ihan ovesi edestä? Eikö siltikin jää oven eteen luotavaa lunta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtä hankalaa kuin kaupungissa. Hankaluudet tosin erilaisia.
Kyllä kaupungeissa pääsee kaikilla tavoin helpommalla.
Siksi kaupunkilaiset ei myöskään enää maalaisia halua ymmärtää, pääsevät itse kaikesta kuin koira veräjästä, ja ovat vieraantuneet siitä, että kaikkea ei saakaan tuotua kotiovelle, ilman että tekee töitä sen eteen.
Halusin muuttaa maalle eikä ensimmäinen kriteria ollut ikinä "päästä helpommalla", miksi pitäisi päästä kaikesta helpommalla. Mulla on koko päivä aikaa tehdä yhtä ja toista ja jos ei heti ole valmis huomenna jatkan. Maalla on hienoa. Eilenkin istuin yöllä terassilla ja katselin tähtitaivasta pitkän aikaa. Hiirenhiljaista oli. Talven pimeys ei ole haitta, silloin voi levätä vähän enemmän. Kesällä on hienoa nousta jo kuudelta aamulla, joskus jopa aikaisemmin. Ostaessani taloa olivat ehdot, ei ruohonleikkuuta eikä lumenluontia. Sellainen talo löytyi.
Ymmärrän miten voi olla talo maalta, jossa ei ole ruohonleikkuuta. Mutta miten lumenluonnista onnistuttu luistamaan?! Aura käy pyyhkäisemässä ihan ovesi edestä? Eikö siltikin jää oven eteen luotavaa lunta?
En ole se keneltä kysyit mutta vastaan omasta puolestani. Mulla käy naapurin isäntä linkoamassa pihatieni ja kääntyy pihassani ja samalla linkoaa siinä kääntyessä senkin. Itsellenin jää pari metriä kolan levyistä käytävää kolattavaksi. Tuuppaan sen noin kymmenessä sekunnissa. En sitä kymmentä sekuntia nyt miksikään lumitöiksi tai edes lumenluomiseksi kutsuisi.
Ylipäätään mua aina hieman huvittanut, kun lumitöistä ja nurmikonleikkuusta tehdään niin valtava numero. Oikeasti ainakin eteläisessä Suomessa lumitöihin joutuu yleensä vain kymmenkunta kertaa talvessa (joka talvi ei sitäkään) ja esim tavallisessa omakotitalon pihassa se tarkoittaa kolaamalla keskimäärin parikymmentä minuuttia kerta. Ruohonleikkuussa vähän sama juttu. Ruohon kasvu hidastuu dramaattisesti jo parin ensimmäisen leikkuun jälkeen ja noin kymmenellä leikkuulla kesässä pitää nurmikon ihan siistinä, varsinkin jos on vähänkään pidempiä kuivempia jaksoja. Nurmikon leikkuuseenkaan ei tavallisessa omakotitalossa puoltatuntia kauempaa mene. Eli yhteensä noihin kuluu vuodessa rapiat yhden työpäivän verran. Miten ihmeessä ihmiset jaksavat käydä töissä, jos muutaman tunnin pihatyöt vuodessa on niin hirmuisen raskaita, mitä täälläkin usein valitetaan.
Vierailija kirjoitti:
Maaseutu on nykyään persujen valtakunta. Kaikista pahimmat rasset löytyvät sieltä.
Onneks niiden kanssa ei tarvi olla missään tekemisissä.
Tosin ainoat tuntemani persut on kyllä ihan kaupunkilaisjuntteja.
t: maalla asuva mutta ei persu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Auto pakollinen ja talvi helvettiä ellei ole traktoria pihan auraamiseen tai osta aurauspalvelua joltain naapurilta. Lumikolla tai mönkijällä ei kovin isoa pihaa saa kolattua.
Itse olen asunut viimeiset reilut 15 vuotta nyt maalla, ilman autoa, ja pärjännyt ainakin loistavasti ilman. Matkaa on lähimpään kirkonkylään melkein 30 kilometriä. Auton omistin viimeksi kun asuin aiemmin kaupungissa, jos jostain syystä päättäisin vielä kaupunkiin muuttaa (mitä en enää ikinä tee), niin todennäköisesti sielläkin ilman autoa nyt toimeen tulisin.
Mitä ihmeellistä on siinä, että aurauspalvelut pitää maalla ostaa?! Onko kotikaupunkisi sitten sellainen, joka ei osta talvisin aurauspalveluita!? Kuulostaa varmaan oudolta, mutta kyllä ne tiet pitää kaupungeissakin huoltaa samalla tavalla. Maaseudulla tiekunnat hoitavat yksityisteiden aurauksen, pihatiet voidaan hoidattaa samalla vaivalla, taikka tarvittaessa jokainen voi hoitaa oman tiensä aurauksen haluamansa mukaan.
Monella on ihmeelliset kuvitelmat maalle muutosta. Parin vuoden päästä, kun on kotitarvekanalat, mönkijät ja moottorikelkat kokeiltu tulee yleensä muutto takaisin kaupunkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtä hankalaa kuin kaupungissa. Hankaluudet tosin erilaisia.
Kyllä kaupungeissa pääsee kaikilla tavoin helpommalla.
Siksi kaupunkilaiset ei myöskään enää maalaisia halua ymmärtää, pääsevät itse kaikesta kuin koira veräjästä, ja ovat vieraantuneet siitä, että kaikkea ei saakaan tuotua kotiovelle, ilman että tekee töitä sen eteen.
Halusin muuttaa maalle eikä ensimmäinen kriteria ollut ikinä "päästä helpommalla", miksi pitäisi päästä kaikesta helpommalla. Mulla on koko päivä aikaa tehdä yhtä ja toista ja jos ei heti ole valmis huomenna jatkan. Maalla on hienoa. Eilenkin istuin yöllä terassilla ja katselin tähtitaivasta pitkän aikaa. Hiirenhiljaista oli. Talven pimeys ei ole haitta, silloin voi levätä vähän enemmän. Kesällä on hienoa nousta jo kuudelta aamulla, joskus jopa aikaisemmin. Ostaessani taloa olivat ehdot, ei ruohonleikkuuta eikä lumenluontia. Sellainen talo löytyi.
Tämäkään ei sitten ollut niin yksioikoinen asia, kuin miltä voisi vaikuttaa.
Kyllä minusta on ihan ymmärrettävää "pyrkiä pääsemään helpommalla", koska mitä älyä on tehdä kaikki aina suurimmasti purnaten ja vaikeinta tietä?!
Eri asia on taasen "loisiminen" joka on aika paljon sama asia kuin laiskuus. Kaupungeissa on palvelut lähellä ja kaikki hoidetaan varpaittesi eteen, mutta rajoituksia on enemmän ja kaikesta pitää maksaa. Siinähän menee se oma-aloitteisuus, jota maalla asuvilla ihmisillä on yleensä enemmän, koska mahdollisuuksia siihen on enemmän. Ei hullut, kyttääjät tai rapajuopot maaseudulla edes pärjää, kuten jotkut tuntuvat luulevan.
Se että kaupungeissa on helpompi tapa elää vaikuttaa ihmisiin yhä enenevästi siten, että he haluaisivat päästä kaikesta vieläkin helpommalla. Ja jos joku tekee toisin, niin se on suuri ihmetys ja kauhistus. Elämäntavat ja ympäristöt muokkaavat paljon ihmistä, kuten tämänkin ketjun kommenteista paljon voi huomata.
Vierailija kirjoitti:
Monella on ihmeelliset kuvitelmat maalle muutosta. Parin vuoden päästä, kun on kotitarvekanalat, mönkijät ja moottorikelkat kokeiltu tulee yleensä muutto takaisin kaupunkiin.
Näin tosiaan on !
Koetaan se maallemuutto jonakin "uusromanttisena elämäntapana", jossa saadaan "puuhastella" tai "harrastella" kaikenlaista "mukavaa aktivitettiä".
Mutta kyllä täytyy sanoa, että ne "harrastelut" saisi ja pitäisi jättää niihin kaupunkien nypläyspiireihin. Ihan yksi tapa suhtautua tuossa mielessä maaseutuun nykypäivänä, mutta toisaalta ihan yhtä harhainen sekin kuin mitä monet ennakkoluuloisemmatkin tavat. Tuossa vaan "ihana maaseutu" - hengessä, jossa yleensä naapurit nähdään niinä, jotka tulee mieluiten ilmaisiksi tekemään kaikki vähänkään vaativammat työt, ja jos pitäisi joskus jotain vasta-apua olla tekemässä, niin "harrastuspohjat" vie juuri silloin takaisin kaupunkiin.
On todellakin tullut tämäkin tyyppi nykymaaseudulla vastaan !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtä hankalaa kuin kaupungissa. Hankaluudet tosin erilaisia.
Kyllä kaupungeissa pääsee kaikilla tavoin helpommalla.
Siksi kaupunkilaiset ei myöskään enää maalaisia halua ymmärtää, pääsevät itse kaikesta kuin koira veräjästä, ja ovat vieraantuneet siitä, että kaikkea ei saakaan tuotua kotiovelle, ilman että tekee töitä sen eteen.
Halusin muuttaa maalle eikä ensimmäinen kriteria ollut ikinä "päästä helpommalla", miksi pitäisi päästä kaikesta helpommalla. Mulla on koko päivä aikaa tehdä yhtä ja toista ja jos ei heti ole valmis huomenna jatkan. Maalla on hienoa. Eilenkin istuin yöllä terassilla ja katselin tähtitaivasta pitkän aikaa. Hiirenhiljaista oli. Talven pimeys ei ole haitta, silloin voi levätä vähän enemmän. Kesällä on hienoa nousta jo kuudelta aamulla, joskus jopa aikaisemmin. Ostaessani taloa olivat ehdot, ei ruohonleikkuuta eikä lumenluontia. Sellainen talo löytyi.
Ymmärrän miten voi olla talo maalta, jossa ei ole ruohonleikkuuta. Mutta miten lumenluonnista onnistuttu luistamaan?! Aura käy pyyhkäisemässä ihan ovesi edestä? Eikö siltikin jää oven eteen luotavaa lunta?
Asun paikassa jossa erittäin harvoin sataa lunta ja jos sataa, se sulaa päivässä pois. Kerran tosiaan tuli sen verran lunta, että piti oven edestä vähän kaapia kun aura mennä möyrysi ohi. Siis kerran 13 vuodessa on ollut sen verran lunta. Ruohonleikkuuta ei ole siksi, että asun melko jyrkässä rinteessä, jossa oliivipuita eikä yhtään rikkaruohoa ja taloa ympäröi iso terassi joka on talvellakin ihan ok istua ja juoda kahvia tai muuta jos aurinko paistaa. Kesäöinä siellä vasta hienoa on istua kun kirkas tähtitaivas näkyy ja jos vielä sattuu olemaan täysikuu...
Vierailija kirjoitti:
kun asuu suuren kaupungin lähiössä saa molemmista parhaat puolet. luonto on lähellä puistoineen ja metsineen mutta kaupunkiin pääsee alle puolessa tunnissa.
kätevää!
Lähiöitäkin haukutaan edeleen monesti yleistävällä tavalla, ja monesti ihan syyttä suotta.
Toisaalta nämä on niitä samoja, joitten mielestä ei kenenkään myöskään pitäisi asua maaseudulla koska siellä on pimeää, kylmää, pelottavaa, juoppoja, kyttäystä, murjotusta ja masennusta, agraarisuutta, susia, kenneli, kanatarha, vadelmia, hipposauruksia, vanhuksia sekä pitää ehkä opetella tekemään itse töitä?
Sitten jos maaseudulta muutetaan, niin mennään yleensä lähiöihin, tai joihinkin kaupunginosiin "ponnistamaan", että voisi kasvattaa jotakin sosiaalista asemaansa ja typerää naamastatustaan, noin vaikkapa? Enimmäkseen sitten näille haukkujille kai kelpaa se, että asema ja status kasvaa tarpeeksi monella niin suuriksi, että he joutuvat itse muuttamaan takasin maalle (ja jotkut ehkä lähiöihin)? Siinä menee sitten sukupolvien uurastus hukkaan, kun he itse on lopulta siellä kuviteltuinan panhanpohjimmaisina siivoamassa jossakin pientilaisessa torpassa sikolättiä itse ämpäriin, ja emäntä laittaa illaksi ruuat kun tulevat tukkimetsästä hikisinä ja väsyneinä ja lauantaisin aina saunailta ja uutiset maailmalta?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtä hankalaa kuin kaupungissa. Hankaluudet tosin erilaisia.
Kyllä kaupungeissa pääsee kaikilla tavoin helpommalla.
Siksi kaupunkilaiset ei myöskään enää maalaisia halua ymmärtää, pääsevät itse kaikesta kuin koira veräjästä, ja ovat vieraantuneet siitä, että kaikkea ei saakaan tuotua kotiovelle, ilman että tekee töitä sen eteen.
Halusin muuttaa maalle eikä ensimmäinen kriteria ollut ikinä "päästä helpommalla", miksi pitäisi päästä kaikesta helpommalla. Mulla on koko päivä aikaa tehdä yhtä ja toista ja jos ei heti ole valmis huomenna jatkan. Maalla on hienoa. Eilenkin istuin yöllä terassilla ja katselin tähtitaivasta pitkän aikaa. Hiirenhiljaista oli. Talven pimeys ei ole haitta, silloin voi levätä vähän enemmän. Kesällä on hienoa nousta jo kuudelta aamulla, joskus jopa aikaisemmin. Ostaessani taloa olivat ehdot, ei ruohonleikkuuta eikä lumenluontia. Sellainen talo löytyi.
Ymmärrän miten voi olla talo maalta, jossa ei ole ruohonleikkuuta. Mutta miten lumenluonnista onnistuttu luistamaan?! Aura käy pyyhkäisemässä ihan ovesi edestä? Eikö siltikin jää oven eteen luotavaa lunta?
Asun paikassa jossa erittäin harvoin sataa lunta ja jos sataa, se sulaa päivässä pois. Kerran tosiaan tuli sen verran lunta, että piti oven edestä vähän kaapia kun aura mennä möyrysi ohi. Siis kerran 13 vuodessa on ollut sen verran lunta. Ruohonleikkuuta ei ole siksi, että asun melko jyrkässä rinteessä, jossa oliivipuita eikä yhtään rikkaruohoa ja taloa ympäröi iso terassi joka on talvellakin ihan ok istua ja juoda kahvia tai muuta jos aurinko paistaa. Kesäöinä siellä vasta hienoa on istua kun kirkas tähtitaivas näkyy ja jos vielä sattuu olemaan täysikuu...
Entäs niitten oliivipuitten hoitaminen, eikö se vaadi vaivaa tai mitään?!
Ja entäs jos tulee jyrkässä rinteessä maanvyörymä, kuten esim.Norjassa pari vuotta sitten?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtä hankalaa kuin kaupungissa. Hankaluudet tosin erilaisia.
Kyllä kaupungeissa pääsee kaikilla tavoin helpommalla.
Siksi kaupunkilaiset ei myöskään enää maalaisia halua ymmärtää, pääsevät itse kaikesta kuin koira veräjästä, ja ovat vieraantuneet siitä, että kaikkea ei saakaan tuotua kotiovelle, ilman että tekee töitä sen eteen.
Halusin muuttaa maalle eikä ensimmäinen kriteria ollut ikinä "päästä helpommalla", miksi pitäisi päästä kaikesta helpommalla. Mulla on koko päivä aikaa tehdä yhtä ja toista ja jos ei heti ole valmis huomenna jatkan. Maalla on hienoa. Eilenkin istuin yöllä terassilla ja katselin tähtitaivasta pitkän aikaa. Hiirenhiljaista oli. Talven pimeys ei ole haitta, silloin voi levätä vähän enemmän. Kesällä on hienoa nousta jo kuudelta aamulla, joskus jopa aikaisemmin. Ostaessani taloa olivat ehdot, ei ruohonleikkuuta eikä lumenluontia. Sellainen talo löytyi.
Ymmärrän miten voi olla talo maalta, jossa ei ole ruohonleikkuuta. Mutta miten lumenluonnista onnistuttu luistamaan?! Aura käy pyyhkäisemässä ihan ovesi edestä? Eikö siltikin jää oven eteen luotavaa lunta?
Asun paikassa jossa erittäin harvoin sataa lunta ja jos sataa, se sulaa päivässä pois. Kerran tosiaan tuli sen verran lunta, että piti oven edestä vähän kaapia kun aura mennä möyrysi ohi. Siis kerran 13 vuodessa on ollut sen verran lunta. Ruohonleikkuuta ei ole siksi, että asun melko jyrkässä rinteessä, jossa oliivipuita eikä yhtään rikkaruohoa ja taloa ympäröi iso terassi joka on talvellakin ihan ok istua ja juoda kahvia tai muuta jos aurinko paistaa. Kesäöinä siellä vasta hienoa on istua kun kirkas tähtitaivas näkyy ja jos vielä sattuu olemaan täysikuu...
Entäs niitten oliivipuitten hoitaminen, eikö se vaadi vaivaa tai mitään?!
Ja entäs jos tulee jyrkässä rinteessä maanvyörymä, kuten esim.Norjassa pari vuotta sitten?!
Ei vaadi oikeastaan mitään kun oliivimyllyn porukka tekee sen ja vie oliivit myllyynsä. Toisella kerralla harventelevat oksia. Tuovat mulle 10 litran pöntön sitten öljyä - se riittääkin seuraavaan poimintaan hyvin. Loput saavat pitää vaivanpalkkana. Lisäksi kokkaan sadonkorjuupäivänä 10 hengen lounaan poimijoille ja vähän muillekin. Näillä seuduilla ei paljon sada ja maanvyörymiä ei ole ollut, tosin ei tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu missä maassa milloinkin kun ilmasto nyt muuttuu. Joku riski aina on elämässä vähän kaikkialla maailmassa.
Ihanaa asua maalla, naapurit ei paljon morjestele. Kaikilla ikkunaverhot
päivisinkin kiinni ja kaikki istuu pirteissään, kylänraitilla ei näy ketään.
Illalla kun tulee pimeetä niin sitten lähtevät vähän ulos lenkille.
Ennen sentään oltiin naapureiden kanssa tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveetä. Aivot rapistuu kun ei ole mitään sivistystä missään. Kunto rapistuu kun ei ole kävelyteitä ja joka paikkaan pitää ajaa autolla. Hirveet asumiskustannukset jo bensan takia. Ja pitää varoa punkkeja, hirvikärpäsiä, käärmeitä, karhuja, susia, varkaita, ympyrää hurjastelevia mopopoikia, traktoreita ja rasvasia juoppoukkoja jotka lähentelee kun yrität käydä lenkillä.
Minulla ei ollut kaupungeissa asuessani koskaan aikaa hakea sivistystä. Jotenkin se kiire tarttui. Nyt maaseudulla on esim.sivistävien kirjojen lukeminen noussut ihan uusille tasoille. Jotain teatteria tai vastaavaa voi mennä katsomaan kaupunkeihin milloin tahansa haluaa.
Asumiskustannukset bensan takia! No, kyllähän se kaupunkiajo vie ainakin kilometrejä kohti mitattuna enemmän aina bensaakin. Punkit ja hirvikärpäset on aika inhottavia, samoin mm.mäkäräiset ja paarmat. Suurpetoja kun näkee tai kuulee jonkun nähneet, niin tuntuu, että sitä luontoa on vielä, ja sen keskellä asutaan. Kaikkia neljää suurpetoa on tällä seudulla liikkunut viimeisenä reiluna vuosikymmenenä. Käärmeitä ei näe ihan likellä, mutta sellaisiakin alueita on.
Mopopoikia saisi kai enemmänkin olla, sillä nuorissa on kuulemma se tulevaisuus. Minnekään ei tarvitse mennä autolla, vaikka voi sekin olla kätevää. Monet asiat pitäisi kääntää enemmänkin mahdollisuuksiksi : on sivistystä ja kulttuuria, luontoa ja eksotiikkaa, eläimiä ja hyönteisparvia, tulevaisuutta ja perinteitä. Kaikkea tätä ja paljon muuta suomalaiselta maaseudulta löytyy vieläkin paljon !
Vierailija kirjoitti:
Sukupolvet vaihtuneet ja ihan perinteiset maalaiset ovat jo hyvin vähissä kun monet jo yrittäjiä ja asiointia asiakkaiden tai kaupungissa toimintaa ja sosiaalisuus jo toista maata.
Mitä on "perinteiset maalaiset"?
Onko se elämäntavat, miljöö ja rakennukset, vai ihmisluonteen jotkin piirteet? Vai tavat ja asenteet, joilla tavoin tehdään esim.töitä? Vai jotkin vanhat juurtuneet uskomukset ja wanhan ajan tottumukset?!
Minusta lähinnä nykyinen bisnesmäinen "yrityskulttuuri" on vaikuttanut ehkä eniten sellaiseen perinteiseen, juurevaan maalaisuuteen. Senhän näkee paljon maaseudun uusiorakentamisestakin, aina niistä elementtinavetoista ja muista energiakeskuksista alkaen.
Toisaalta juuri tuon "yrittäjävetoisen" maaseudun voi nähdä myöskin positiivisena ja kehityksenä. Mutta toisaalta muutoksilla on aina monia eri puolia, joitten eri vaikutukset on tälläisissä tapauksissa hyvinkin moninaisia.
Lisäksi monet nykyiset maalaiset ovat hyvinkin perinnetietoisia monessakin mielessä. Ja jos kysy on joistakin perinteistä, tavoista tai paikkallisista tottumuksista, niin kai niitäkin vielä usein harrastetaan. Tosin EU ja yleensä byrokratian säädökset on aina sellaisia, että niitten mukaan pitää maallakin aina mennä. Jos ne on perinteiden kanssa vastakkaisia, niin minkä sitä maalainenkaan niille voi tehdä?!
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ollut kaupungeissa asuessani koskaan aikaa hakea sivistystä. Jotenkin se kiire tarttui. Nyt maaseudulla on esim.sivistävien kirjojen lukeminen noussut ihan uusille tasoille.
Sama vika! Kaupungissa en jotenkin voinut koskaan rauhoittua ja rakas lukemisharrastus jäi. Nyt on tullut kulutettua kirjastoa melkolailla. Eikä siksi, että olisi tylsää tai ei olisi muuta tekemistä, vaan koska elämässä on sellainen rauha, että välillä voi vain pysähtyä ja rentoutua. Jotenkin se kaupunki aina kuhisi levottomasti ympärillä, vaikka olinkin muka rauhassa omassa kodissani.
Maaseutu on nykyään persujen valtakunta. Kaikista pahimmat rasset löytyvät sieltä.