Lue keskustelun säännöt.
Millaista on asua maalla?
Haluaisi paeta tätä kyllästyttävää kaupunkielämää. Joskus tuntea jotain vapautta ja päästä siitä pahasta olosta veks. Niin ainakin toivon.
Kommentit (896)
Maalla lapsena ja nuorena:
Juostiin naapurin tenavien kanssa hiekkateitä, nähtiin käärmeitä ym. eläimiä, kuljettiin metsien halki kaverin luo naapuriin, kahlattiin viljapellon keskellä olevaan metsäsaarekkeeseen tutkimusretkelle, tehtiin majaa metsästä löytyneeseen kuoppaan, pelattiin ulkopelejä (kirkonrottaa, 10 tikkua laudalla...), tutkittiin joenvartta, pyöräiltiin kylänraiteilla, käytiin uimarannalla, kerättiin maasta kaikenlaista luonnon antimia leikkeihin.... Talvella kahlattiin muutama kilometri polvenkorkuisessa hangessa kouluun tai liukasteltiin hiekoittamatonta tietä. Iltapimeällä palattiin usein kylältä umpipimeässä mutkaista hiekkatietä kotiin, ilman pyöränvaloa, taivasta vasten näkyvien puiden latvojen mukaan osattiin kääntää ohjaustankoa oikeaan suuntaan niin, ettei ajettu ojaan. Vasta kymmenkunta vuotta sitten tuli lapsuudenaikaiselle kotitielle valot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa asua maalla, naapurit ei paljon morjestele. Kaikilla ikkunaverhot
päivisinkin kiinni ja kaikki istuu pirteissään, kylänraitilla ei näy ketään.
Illalla kun tulee pimeetä niin sitten lähtevät vähän ulos lenkille.
Ennen sentään oltiin naapureiden kanssa tekemisissä.
Melko oudolta kuulostaa. Verhot kiinni päivisin ja istuskellaan sisällä. Täällä etelässä iltaisin ihmiset tuovat tuolinsa ulos oven eteen tai istuvat rapuilla ja kaikkien ohikulkevien kanssa pidetään juttutuokiota. Iltapäivällä klo 13-16 on hiljaista, kun ulkona paahtaa, siinä ei oikein voi varjossakaan istua tai lähteä mihinkään. Se on aamulla ajoissa tehtävä kaikki hommat ulkona. Viikonloppuisin on kulttuuria ja viihdettä kesäisin tuossa torilla vaikka kuinka, konsertteja ja muita esityksiä. Uudenvuodenjuhlat näyttävät ilotulituksineen ja on tässä kolme kahvibaaria kylällä, joissa voi käydä aamupalalla edulliseen hintaan. Hammaslääkäri ja terveystalo ovat kävelymatkan päässä kuten myös apteekki ja pikkuinen minimarkettikin on, josta voi hakea elintarvikkeita, ovat tietysti kalliimpia. Kahteen kaupunkiin on 12-15 km matkaa jossa voi kaikki ostokset tehdä mitä ikinä tarvitsee. Kylässä on 1847 asukasta, mutta on eläväinen kylä, pikkuinen teatterikin on ja juuri nyt rakennetaan ikäihmisille paikkaa, mihin voi mennä pelaamaan ja harrastamaan jotain tai vain oleskelemaan. Kylän ympärillä laajat viljapellot ja kaikilla kyläläisillä omat kasvimaat ja hedelmäpuutarhoja myös useilla, tuovat isoja korillisia minullekin kun itsellä ei ole hedelmäpuita ollenkaan.
Kuulosti siltä, että viikossa on kaikki nähty ja koettu ja sen jälkeen loppuelämä onkin samojen asioitten toistoa.
Aha. Mitä luulet vähän päälle 70 plus ikäisen lisää kaipaavan? On rauhallista elämää ja jos tarvitsee muita ihmisiä ympärilleen niin menee ulos ja kylälle. Tai ajaa läheisiin kaupunkeihin kerran viikossa. Minulla on työpaja tässä talossa jossa innolla teen kaikenlaista esim. maalaan tauluja. Seudulla asuu myös oikeita taitelijoita ja designereita, yksi Suomestakin, useimmat brittien saarilta ja Skotlannista. Olen ystävystynyt heidän kanssaan hyvin, vaikkeivat samalla kylällä asukaan. En ole mikään suomalainen mörökölli joka istuu torpassaan verhot kiinni - enkä ole vanha ja vaivainen vaan askel nousee reippaasti.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielenterveys parani maallemuuton jälkeen. Ollaan asuttu 12 vuotta pienessä alle 2000 asukkaan taajamassa peltojen keskellä. Lampia ja järviä lähellä.
Minusta on ihanaa mennä järven rannalle ja vaan katsella sinne, se rauhoittaa. Voin tehdä näin jokaisena vapaapäivänä ja se on minusta mahtavaa.
Käyn Helsingissä töissä ja joka ikinen kerta kun ajan kotiin alkaa joku kumma ahdistus rinnassa helpottaa. Siinä kun viimein alkaa peltojen välinen tie kotiin. Rypsi tai rapsipellot loistaa keltaisena. Muuttolintuja tykkään seurata. Omalla pihalla on tilaa tehdä mitä vaan ja on rauhallista. Illalla lenkkeilen koirani kanssa eikä tule ketään vastaan missään. Ihmiset ja ihmispaljous ahdistaa ja väsyn ihmisvilinässä helposti. Maalla ei ole sitä ollenkaan. Illalla kun käy kaupassa saa olla yksin sielläkin.
Miinus puolena on se että autoa tarvitsee paljon liikkumiseen (kaupoille ja töihin). Ja meillä niitä pitää olla kaksi, että perheellä on käytössä toinen kun toisella ollaan töissä 100km päässä.
Minä asun kaupungin laidalla metsäisellä ja kallioisella kerrostaloalueella, jossa on myös pari lampea vieressä. Kaunista sekin. Ainoa ruma asia on ne kerrostalot.
Vierailija kirjoitti:
Pärjääkö maalla ilman ajokorttia?
Lähellä isompia kaupunkeja saattaa kulkea maallakin julkiset edes siedettävästi. Monien isojen kaupunkien lähiseudun pikkukaupungit ja maaseutu onkin usein kysyttyä asuinaluetta - etenkin lapsiperheillä ja vähän äveriäämmillä. Onko se sitten "riittävän" maalla on maku asia. Asuntojen hinnatkin on näissä paikoissa lähellä ison kaupungin tasoa. Isompien tavaroiden kuljettamisen joutuu silti järjestämään erikseen - pöytäkalusto ei kulje paikallisbussissa.
Vierailija kirjoitti:
Asuin lähiöissä elämäni ensimmäiset 25 vuotta. Sitten muutin oikeasti maalle, kauas kaikesta. Aikansa sitä ihanuutta ja vapautta arvosti. Oli eläimiä omassa pihassa. Saunasta pääsi alasti vilvoittelemaan, verhoja ei tarvinnut sulkea. Mutta kun lapset varttuivat ja itsellä olisi ollut aikaa taas omalle elämälle, ei maaseudulla ollut mitään tarjota. Ei niitä peltoteitä jaksa loputtomiin tarpoa. Erosin ja rahasta teki tiukkaa. Talon lämmitys ja muu ylläpito maksoi maltaita, auto oli välttämätön. Ei yksinkertaisesti ollut varaa asua kaukana kaikesta. Muutin takaisin suureen kaupunkiin, kerrostaloon. Ja viihdyn taas hyvin! Menot ovat vakaat, vuokra ja vesimaksu ja bussikortti. Ei enää 300€/kk sähkölaskuja talvella, ei yllätyskuluja jäätyneistä putkista tai hajonneesta autosta. Vapaa-ajalla kaikki kulttuuri, kahvilat ja urheilumahdollisuudet ovat lähellä ja yömyöhään niihin pääsee halvalla bussilipulla. Jos haluan maalle, voin käväistä vaikka kansallispuistossa tai vuokrata viikonlopuksi mökin jostain. Eikä tarvitse jutella yksinkertaisten maalaisten kanssa säästä tai viljasadosta väkisin, vaan naapureita ei tarvitse edes tuntea. En enää muuttaisi maalle vaikka pystyisin.
Tää on se kaikkein tyypillisin tarina. Asutaan maalla niin kauan kun lapset on pieniä ja sitten muutetaan kaupunkiin. Syytä en tiedä, miksi halutaan maksattaa köyhillä kunnilla lasten koulutus ja sitten kun tästä "unelmaperheestä" tulisi vihdoin yksi palvelujen kustantaja muiden joukkoon muutetaankin kaupunkiin. Ei ihme, ettei palvelut pelaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pärjääkö maalla ilman ajokorttia?
Osa ilman ajokorttia varmaan edelleenkin maaseudulla ajelee. 😂
Mutta jos autoa tarkoitit, niin minusta oma auto on välttämätön, jos vähänkin sitä omaa kylän keskustaa pitemmälle haluaa mennä. Ei ne uimarannat ym. maallakaan yleensä keskustassa ja oman tontin yhteydessä ole, vaan monen kilometrin päässä. Eikä mitään busseja sellaisiin kulje.
Jos asuu omassa talossa tai jossain, missä on omaa pihaa tai rakennettavaa, pitää mullat ym. pihatarpeet ja rakennustarpeet saada myymälästä itse kotiin kuskattua.
Vierailija kirjoitti:
Pärjääkö maalla ilman ajokorttia?
Ei pärjää, ellet asu jollain pikkutontilla kirkonkylällä, jossa se kunnan ainoa kauppakin sijaitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ainaki kanan-, lehmän- ja hevonpaska haisee.
Vierailija kirjoitti:
Muutin maalta kaupunkiin 15 vuotta sitten ja en helkatissa kaipaa takaisin lapsuuden maisemiin! En suosittele kenellekään maalle muuttoa:
Luonto oli kyllä kiva mutta ne ihmiset... kaikki tietää sun asiat paremmin kuin sinä itse. Koulu- ja työpaikkakiusaaminen rehottaa. Nepotismilla mennään työelämässä ja kuntapolitiikassa.
Onneksi täällä isossakin kaupungissa on peltoja, metsää ja järviä ja ennenkaikkea saa elää anonyymisti!
Tuo yksityisyydensuoja, tai oikeammin sen puute, on kyllä hyvä tietää, jos arvioi omaa maalle muuttamistaan. Maalla todellakin kaikki tietävät asiasi tai ainakin luulevat tietävänsä sinusta kaiken. Ja verhot todellakin vilahtelevat ikkunoissa. Siihen luuloon ei kannata kapsahtaa, että juoruämmät olisivat sukupuuttoon nykyään kuolleet maaseudulla. Maaseutukunnassa asuu sen verran vähän ihmisiä, että kyllä niistä (tietyistä) ihmisistä muut myös puhuvat. Ja ne ns. kylähullut - eivät ole sukupuuttoon nekään kuolleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on todella kuivaa, ei mitään järkevää tekemistä, eikä palvelujakaan saatavilla. Illalla kaikki vähäisetkin paikat ovat kiinni, mistään ei saa ruokaa, saatikka että sitä saisi tilattua kotiovelle, ihmisiä ei ole liikkeellä ristinsieluakaan.
Silti muut tietävät aina omat asiasi sinua paremmin.
Mä vaihdan maisemaa, mä lähden Stadiin - Stadin Kingi, enkä ikinä henkisesti bönde!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pärjääkö maalla ilman ajokorttia?
Osa ilman ajokorttia varmaan edelleenkin maaseudulla ajelee. 😂
Mutta jos autoa tarkoitit, niin minusta oma auto on välttämätön, jos vähänkin sitä omaa kylän keskustaa pitemmälle haluaa mennä. Ei ne uimarannat ym. maallakaan yleensä keskustassa ja oman tontin yhteydessä ole, vaan monen kilometrin päässä. Eikä mitään busseja sellaisiin kulje.
Jos asuu omassa talossa tai jossain, missä on omaa pihaa tai rakennettavaa, pitää mullat ym. pihatarpeet ja rakennustarpeet saada myymälästä itse kotiin kuskattua.
Oman entisen kotipitäjän Hankkijalla vaikuttaisi kotiinkuljetus nykyään olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihatsmpere Tampere Tampere n ihmisestä. Esim. minä vihaan maaseudulla kökkimistä, mutta todennäköisesti vain siksi, että jouduin elämään maaseutupaikkakunnalla lukion lopppuun asti. Sen jälkeen en ole maalla asunut päivääkään, eli kaupungeissa on kulunut yli 20 vuotta. Kun on tottunut siihen, että kauppaan pääsee aina, kultuuria on tarjolla koko ajan, paljon ravintoloita ja baareja, erilaisia ihmisiä, harrastusmahdollisuuksia ja toimintaa, maaseudulla oleminen tuntuu vähän kuin matkaisi ajassa taaksepäin. Koko elämä on kuin jostain historiasta. Ihmiset lapsekkaan uteliaita, epäkohteliaita ja tungettelevia, tekemistä kuin keskiajalla.
Joku toinen voi taas nauttia virikkeettömyydestä, jos esim. harrastaa viljelyä tai eläimiä.
Miten elät nyt, kun kulttuuri, ravintolat, baarit, ihmisten tapaaminen on epäsuosiossa?
Teatteria vähän kaipaan, mutta ollaan me tänä syksynä sielläkin käyty. Ravintolat on täällä Tampereella auki ihan normaalisti, samoin baarit. Ihmisiäkin olen nähnyt melkein normaalisti. Yllättävän vähän on korona vaikuttanut omaan elämääni toistaiseksi, koska teen etätöitä normaalistikin. Ironista, että silti haluan asua melkeinpä Tampereen keskustassa.
Maaseutu tunnetusti autioituu. Lapsiperheet eivät halua sinne, koska palveluja harvennetaan. Maaseudulla asuvat enää vain ne, jotka ovat sinne jumiutuneet ja jotka ovat tyytyväisiä vähäeleiseen arkiseen elämään omissa ympyröissään. Tai jotka tykkäävät asua syrjemmässä, mutta käydä lähikaupungeissa huvittelemassa ja ostoksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ainaki kanan-, lehmän- ja hevonpaska haisee.
Haisee myös paikoitellen kaupungissa. Itsekin asun kaupungissa ja hevosenlanta haisee, koska on ratsastustalli vieressä. 😁 Lampaitakin ja lehmiäkin löytyy liki.
Joten pääsee sitä malaistunelmiin jossain paikoissa kaupungissakin.
>> Haluaisi paeta tätä kyllästyttävää kaupunkielämää. Joskus tuntea jotain vapautta ja päästä siitä pahasta olosta veks. Niin ainakin toivon. <<
Nykyään on trendinä shopata oma vaatekaappi ennen kuin ryntää kauppaan hankkimaan uusia vaatteita. Samaa periaatetta voi soveltaa muuhunkin elämässä.
Eli hae nyt ensin ne luontoelämykset siltä nykyiseltä kotialueeltasi. Laajenna sitten naapurialueelle. Ja siitä eteenpäin. Löydä siis oma asuinalueesi ja lähitienoosi uudestaan. Kulje siis ensin ne nykypuistotkin läpi.
Tai tee nykyisestä kodistasi maalaishenkinen, jos maalaisuutta kaipaat. Siitä vain kirpparilta tm. ostamaan maitotonkkia, räsymattoja, vanhoja puuesineitä ja vastaavia maalaishenkisiä astioita ja tavaroita, sisusta ruutukankankaalla ja muulla maalaistyylillä.
Lisäksi surffaa netissä ja Tubessa maalaishenkisillä sivustoilla ja kanavilla. Tai tee päivämatka maaseudulle.
Ala myös kävellä ja pyöräillä - eihän maaseudun ihmisetkään busseissa ja metroissa kulje. Käytä lähikauppoja, koska maallakaan ei sinulla sitten olisi kauppakeskustaa monine vaihtoehtoineen tarjolla. Koita elää jo nyt jokseenkin samoin kuin elämä maallakin menisi.
Ainakin nuo konstit lievittävät maalaiskaipuuta. Ja voi olla, että sen kautta myös selviää, onko kysymys edes mistään aidosta tarpeesta päästä maalle pysyvästi. Vai jostain muusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auto pakollinen ja talvi helvettiä ellei ole traktoria pihan auraamiseen tai osta aurauspalvelua joltain naapurilta. Lumikolla tai mönkijällä ei kovin isoa pihaa saa kolattua.
Itse olen asunut viimeiset reilut 15 vuotta nyt maalla, ilman autoa, ja pärjännyt ainakin loistavasti ilman. Matkaa on lähimpään kirkonkylään melkein 30 kilometriä. Auton omistin viimeksi kun asuin aiemmin kaupungissa, jos jostain syystä päättäisin vielä kaupunkiin muuttaa (mitä en enää ikinä tee), niin todennäköisesti sielläkin ilman autoa nyt toimeen tulisin.
Mitä ihmeellistä on siinä, että aurauspalvelut pitää maalla ostaa?! Onko kotikaupunkisi sitten sellainen, joka ei osta talvisin aurauspalveluita!? Kuulostaa varmaan oudolta, mutta kyllä ne tiet pitää kaupungeissakin huoltaa samalla tavalla. Maaseudulla tiekunnat hoitavat yksityisteiden aurauksen, pihatiet voidaan hoidattaa samalla vaivalla, taikka tarvittaessa jokainen voi hoitaa oman tiensä aurauksen haluamansa mukaan.
Kirkonkylään 30 km ja liikut sinne siis miten - jonkun tutun autollako? Eli jonkun auto kumminkin tarvitaan, että pääset keskustaan? Tai olemassa oleva bussiyhteys.
Töissä et ilmeisesti käy? Eli ei työmatkaongelmiakaan?
Vierailija kirjoitti:
>> Haluaisi paeta tätä kyllästyttävää kaupunkielämää. Joskus tuntea jotain vapautta ja päästä siitä pahasta olosta veks. Niin ainakin toivon. <<
Nykyään on trendinä shopata oma vaatekaappi ennen kuin ryntää kauppaan hankkimaan uusia vaatteita. Samaa periaatetta voi soveltaa muuhunkin elämässä.
Eli hae nyt ensin ne luontoelämykset siltä nykyiseltä kotialueeltasi. Laajenna sitten naapurialueelle. Ja siitä eteenpäin. Löydä siis oma asuinalueesi ja lähitienoosi uudestaan. Kulje siis ensin ne nykypuistotkin läpi.
Tai tee nykyisestä kodistasi maalaishenkinen, jos maalaisuutta kaipaat. Siitä vain kirpparilta tm. ostamaan maitotonkkia, räsymattoja, vanhoja puuesineitä ja vastaavia maalaishenkisiä astioita ja tavaroita, sisusta ruutukankankaalla ja muulla maalaistyylillä.
Lisäksi surffaa netissä ja Tubessa maalaishenkisillä sivustoilla ja kanavilla. Tai tee päivämatka maaseudulle.
Ala myös kävellä ja pyöräillä - eihän maaseudun ihmisetkään busseissa ja metroissa kulje. Käytä lähikauppoja, koska maallakaan ei sinulla sitten olisi kauppakeskustaa monine vaihtoehtoineen tarjolla. Koita elää jo nyt jokseenkin samoin kuin elämä maallakin menisi.
Ainakin nuo konstit lievittävät maalaiskaipuuta. Ja voi olla, että sen kautta myös selviää, onko kysymys edes mistään aidosta tarpeesta päästä maalle pysyvästi. Vai jostain muusta.
Kun pitää silmät auki, saa maalaisuutta kokea kaupungissakin. Itse asun lammen vieressä ja kävelylenkillä kerrostaloaslueeni vieressä, melkein astuin rantakäärmeen päälle, joka loikoili liikkumattomana poikittain hiekkaisella pyörätiellä. Eikä ollut ensimmäinen kerta. Olenpa nähnyt muitakin eläimiä, kettuja, hirven, rusakkoja, tikkoja...
Siellä maalla pitää työllistää ite ittesä. Kaikkialle helvetin pitkät etäisyydet, joten siellä tarvii olla auto, vieläpä hyvä. Auton ja muun rahoittamiseksi pitää lypsää lehmiä urakka tahtiin, juosta helvetisti maitotonkat molemmissa käsissä ja kaikkien työkoneiden pitää jauhaa ympäri vuorokauden. Paljon kovempaa elämää kuin kaupungissa.
Toki siellä maalla voi asua sittenkin, että on se joku talo missä asuu ja työskentelee 100% etänä.
Siks toisekseen kuka pöljä yöllä luistelee.
Maaseutu:
- vähemmän aktiviteetteja (jos ei luonto riitä), vähemmän kauppoja tai pitää ajaa lähikaupunkiin
- ihmiset tietää enemmän toisten asioista
+ ei huolta ruuhkista, perusasiat sujuu kätevästi. Kolme autoa risteyksessä on ruuhka, auton saa kirjaston, kaupan tai kunnantalon yms. edessä heti oven viereen kunnon parkkiruutuun ja parkkipirkkoja ei näy. On muuten mutkattoman helppoa hoitaa perusasioita verrattuna kaupunkiin, jossa kaikki on kauempana, liikennevalojen takana ja ainaiset parkkiongelmat
+ asuminen halvempaa ja jos ei kaipaa niitä kahviloita lähellä, niin se kai on sama, missä kotona nysvää
Kaupunki:
- kalliimmat asunnot
- kaikki perusjutut vaikeammin saavutettavissa
- liian isot koulut
+ julkiset kulkee
+ paljon koulutusmahdollisuuksia
+ on alakulttuureja, joista löytää omanlaisia ryhmiä, jos haluaa elää jollain ei-niin-tyypillisellä tavalla
+ kulttuuria, iltaelämää, josta ei tarvi ajella 50km taksilla kotiin jne.
Sitten tämmöistä olen miettinyt, kun vanhassa kotikunnassani ne rutisee palveluiden siirtymisestä isompaan kuntaan noin 16km päähän. Luuleeko ne, että täällä kaupungissa se palvelu on 1km:n päässä, johon kävelee 10 minuutissa tai ajaa minuutissa? Että sinne vaan hurautat ja ajat auton oven viereen maksuttomalle? Jos heillä on 16km, niin sen ajaa ilman yksiäkään liikennevaloja tai autoruuhkaa noin 15min pikatietä pääosin. Minulla täällä isossa kaupungissa vastaava palvelu on 10km:n päässä, mutta se tarkoittaa kaupungin läpi ajamista ja aikaa menee 15-30min riippuen liikenteestä. Sitten perillä on vaikea löytää parkkia, ne on kalliita jne.