Millaista on asua maalla?
Haluaisi paeta tätä kyllästyttävää kaupunkielämää. Joskus tuntea jotain vapautta ja päästä siitä pahasta olosta veks. Niin ainakin toivon.
Kommentit (896)
Onhan sekin ratkaisu, että ryhtyy itse kylähulluksi. Mieluiten asun kuitenkin seudulla, jossa on joku selväpäinenkin ihminen. Maaseudulla sellaista paikkaa voi olla hyvin vaikeaa löytää, kaikki koulutetut ihmiset ovat muuttaneet pois kauan sitten. En nyt tarkoita oikeasti maataloudesta itsensä elättäviä, vaan lähinnä sinne jääneitä/muuttaneita tilattomia, joilla on korvauksien nostamisen lisäksi ammattina juopottelu, takapihakennel ja varastetun tavaran välitys.
Maaseutu olisi ihana, jos siellä ei olisi maalaisia. Siis luonto, eläimet kasvit ja puhdas ilma.
Mutta maaseudulla kaikki kyttäävät ihan turhatkin asiat. Hyvä ettei kysytä pankkitilin saldoa.
Ja aina pitää tietää kuka on kenenkin vihamies, sukulainen tai ystävä.
Asia on ehkä toinen, jos ostat oman talon ja osallistut kaikkiin talkoisiin. Vuokralla asuminen on lähes synti.
On vakavaraisia talonpoikaissukuja, jotka suhtautuvat usein hieman alentuvasti muualta tulleisiin.
Kirkko ja uskonto ovat enemmän voimissaan. Minä erehdyin joskus pitämään tanssitunnin sunnuntaina klo 10. Se herätti pahennusta, että kirkon menojen aikaan sellaista synnillistä menoa.
Vierailija kirjoitti:
Onhan sekin ratkaisu, että ryhtyy itse kylähulluksi. Mieluiten asun kuitenkin seudulla, jossa on joku selväpäinenkin ihminen. Maaseudulla sellaista paikkaa voi olla hyvin vaikeaa löytää, kaikki koulutetut ihmiset ovat muuttaneet pois kauan sitten. En nyt tarkoita oikeasti maataloudesta itsensä elättäviä, vaan lähinnä sinne jääneitä/muuttaneita tilattomia, joilla on korvauksien nostamisen lisäksi ammattina juopottelu, takapihakennel ja varastetun tavaran välitys.
Salametästys unohtui listalta.
"Hesassa oon käyny kaksi kertaa, ensimmäisen ja viimeisen" NIIH!
Vierailija kirjoitti:
Maaseutu olisi ihana, jos siellä ei olisi maalaisia. Siis luonto, eläimet kasvit ja puhdas ilma.
Mutta maaseudulla kaikki kyttäävät ihan turhatkin asiat. Hyvä ettei kysytä pankkitilin saldoa.
Ja aina pitää tietää kuka on kenenkin vihamies, sukulainen tai ystävä.
Asia on ehkä toinen, jos ostat oman talon ja osallistut kaikkiin talkoisiin. Vuokralla asuminen on lähes synti.
On vakavaraisia talonpoikaissukuja, jotka suhtautuvat usein hieman alentuvasti muualta tulleisiin.
Kirkko ja uskonto ovat enemmän voimissaan. Minä erehdyin joskus pitämään tanssitunnin sunnuntaina klo 10. Se herätti pahennusta, että kirkon menojen aikaan sellaista synnillistä menoa.
Jos asut itse maalla niin ole minun käsittääkseni silloin itsekin maalainen?
Jos taasen toivot, että maalla ei asuisi ketään, niin ei se joittenkin vuosien jälkeen olisi enää maaseutua, jota ihmiset siellä on sukupolvien ajan muokanneet, vaan pellot kasvaisivat pian metsää umpeen.
Olen itse asunut jo aika pitkään maalla (ja tunnen maaseudun sitäkin pitemmältä ajalta), mutta en ole koskaan osallistunut yksiinkään talkoisiin. Miksihän näin?!
Toisinaantylsää. Parasta on se kun ei ole lähinaapureita.
En ikinä asuis jos ei olis pakon saattelemaa! En ymmärrä ihmisiä jotka muuttaa kaupungista maalle. Varmaan jotain mielenterveysongelmia tms. ja luulevat että ne maalla paranee :D
Vierailija kirjoitti:
Maaseutu olisi ihana, jos siellä ei olisi maalaisia. Siis luonto, eläimet kasvit ja puhdas ilma.
Mutta maaseudulla kaikki kyttäävät ihan turhatkin asiat. Hyvä ettei kysytä pankkitilin saldoa.
Ja aina pitää tietää kuka on kenenkin vihamies, sukulainen tai ystävä.
Asia on ehkä toinen, jos ostat oman talon ja osallistut kaikkiin talkoisiin. Vuokralla asuminen on lähes synti.
On vakavaraisia talonpoikaissukuja, jotka suhtautuvat usein hieman alentuvasti muualta tulleisiin.
Kirkko ja uskonto ovat enemmän voimissaan. Minä erehdyin joskus pitämään tanssitunnin sunnuntaina klo 10. Se herätti pahennusta, että kirkon menojen aikaan sellaista synnillistä menoa.
Ja vielä parempi olisi, jos kaupungeissa ei asuisi niitä inhottavia kaupunkilaisvätyksiä, jotka loisivat koko ikänsä yhteiskunnan rakennuttamissa puitteissa. Oikeastaan parempi olisi kun ei olisi mitään. Vai onko ihminen saanut koskaan mitään hyvää aikaan missään?!
Yhtä hankalaa kuin kaupungissa. Hankaluudet tosin erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan sekin ratkaisu, että ryhtyy itse kylähulluksi. Mieluiten asun kuitenkin seudulla, jossa on joku selväpäinenkin ihminen. Maaseudulla sellaista paikkaa voi olla hyvin vaikeaa löytää, kaikki koulutetut ihmiset ovat muuttaneet pois kauan sitten. En nyt tarkoita oikeasti maataloudesta itsensä elättäviä, vaan lähinnä sinne jääneitä/muuttaneita tilattomia, joilla on korvauksien nostamisen lisäksi ammattina juopottelu, takapihakennel ja varastetun tavaran välitys.
Salametästys unohtui listalta.
"Hesassa oon käyny kaksi kertaa, ensimmäisen ja viimeisen" NIIH!
Itse olen jo pitkään pyrkinyt salamarjastamaankin.
Se vaan on himpun verran vielä vaikeaa, kun on ne jokamiehenoikeudetkin. Ajatuksena olisi pyrkiä eduskuntaan ja saada läpi lakiesitys, mikä kieltää marjastuksen eri muodoissa.
Mutta niin taikka noin, niin kyllä tulee se aika, että marjastaakin pitää salaa naapureilta ja sosiaaliselta medialta, jossa tosin tulen julkaisemaan videoitani salamarjastuksesta. Ei se enää ole minkäänlaista elämänhuvia, jos laki sallii tehdä jotain valmiiksi. Miten sitä lakia sitten voi kiertääkään?
Vierailija kirjoitti:
Yhtä hankalaa kuin kaupungissa. Hankaluudet tosin erilaisia.
Kyllä kaupungeissa pääsee kaikilla tavoin helpommalla.
Siksi kaupunkilaiset ei myöskään enää maalaisia halua ymmärtää, pääsevät itse kaikesta kuin koira veräjästä, ja ovat vieraantuneet siitä, että kaikkea ei saakaan tuotua kotiovelle, ilman että tekee töitä sen eteen.
Itse asun aika fifty fifty puolet maalla ja puolet isohkossa kaupungissa töiden vuoksi.
Huomioita
- Oma rauha ja omat tilukset. Saa mennä ja touhuta ja on kaikenlaista tekemistä mitä tehdä. En itse ole mikään sohvaperuna niin kaupungissa lähinnä alkaa tympiä kerrostaloelämä
- Naapurit toki ehkä haluavat tietää mitä teet, mutta yleensä he ovat sen verran hyviä tuttuja, että pitävät myös huolta jos toiselle sattuu jotain
- Tunnen maaseudulla suunnilleen todella paljon ihmisiä 10km säteeltä. Kaupungissa tunnen käytännössä vain seinänaapurini, vaikka olen asunut siellä 15 vuotta. Osa ei edes tervehdi vaikka heille sanoisi päivää. En oikein sitä kyllä ymmärrä.
- Kaupungissa palvelut ovat lähempänä, mutta itse käytän ns. kulttuuripalveluita aika vähän, joten ei hirveätä kaipuuta niidenkään puolesta.
- Maaseudulla matkaa eri paikkoihin on enemmän, mutta esim. 25km ajaminen autolla vie 20min. Kaupungissa etenen tuon 20min aikana luokkaa 10km, joten usein ajallisesti maaseudulla asuminen on jopa nopeampaa siirtymisten osalta.
- Jos ei tykkää tehdä töitä niin maalle ei varmaan kannata muuttaa, mutta maalla pysyy hyvässä fyysisessä kunnossa ihan jo pelkästään eriävien töiden kanssa. Kuntosalia ei oikeastaan tarvitse mihinkään.
- Luonnossa liikkuminen, metsästysmahdollisuudet, kalastusmahdollisuudet jne. ovat sitten niitä isoja plussia joita kaupungissa ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan sekin ratkaisu, että ryhtyy itse kylähulluksi. Mieluiten asun kuitenkin seudulla, jossa on joku selväpäinenkin ihminen. Maaseudulla sellaista paikkaa voi olla hyvin vaikeaa löytää, kaikki koulutetut ihmiset ovat muuttaneet pois kauan sitten. En nyt tarkoita oikeasti maataloudesta itsensä elättäviä, vaan lähinnä sinne jääneitä/muuttaneita tilattomia, joilla on korvauksien nostamisen lisäksi ammattina juopottelu, takapihakennel ja varastetun tavaran välitys.
Salametästys unohtui listalta.
"Hesassa oon käyny kaksi kertaa, ensimmäisen ja viimeisen" NIIH!
Itse olen jo pitkään pyrkinyt salamarjastamaankin.
Se vaan on himpun verran vielä vaikeaa, kun on ne jokamiehenoikeudetkin. Ajatuksena olisi pyrkiä eduskuntaan ja saada läpi lakiesitys, mikä kieltää marjastuksen eri muodoissa.
Mutta niin taikka noin, niin kyllä tulee se aika, että marjastaakin pitää salaa naapureilta ja sosiaaliselta medialta, jossa tosin tulen julkaisemaan videoitani salamarjastuksesta. Ei se enää ole minkäänlaista elämänhuvia, jos laki sallii tehdä jotain valmiiksi. Miten sitä lakia sitten voi kiertääkään?
Miten niin vaikeaa? Se on yleistä, marssit vaan pihaan ja viet marjat pensaista. Jos vielä olette väleissä, voit käydä ruikuttamassa kylään tulevista lapsenlapsista ja mansikkakakusta/ mustikkapiirakasta ja sitten vaan kylmänviileästi, mieluiten kun naapuri on poissa, saunassa tai nukkumassa, poimit KAIKKI mansikat ja pensasmustikat ja puutarhavadelmat pihasta.
Naapuri alkaa sinua varmasti kylällä haukkua, mutta voit puolustautua kertomalla, että olit luvan kanssa ja nimenomaan oli luvattu mansikat kakkuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maaseudun ahdas ilmapiiri ja kyttäyskulttuuri ovat vapauden vastakohta. Pääsin sielä onneksi pois, takaisin en mene edes väkipakolla.
Miten se vaikuttaa käytännössä?
Esimerkiksi miinoja kohdattaessa;
Mitä kuuluu? (=jotain kerrottavaa kylälle)
Mitä teet työksesi?
(=olisikohan sinulla varaa "lainata" tai mahdollisesti voisit tehdä esim. rakennustalkootöitä)
Missä käyt työssä ja millainen työaika (=pääsiskö kyydissä pummilla)
Mitä ihmeen kyttäämistä nuo sitten mielestäsi ovat?!
Ihan normaalia vaihtaa kuulumisia, ja paljon huolestuttavampaa jos tulee jatkuvasti vastaan puhumatta mitään. Eikä kukaan normijärjellä varustettu kai mene talkoisiin tai lainaa mitään, jos ei se ole hänelle mieluista. Kieltäytyminen on sallittua, mutta aina kun tälläisiä juttuja lukee, niin laittaa miettimään, että keillä niitä harhoja on toisista, ja minkä ihmeen vuoksi??!
Tämä kyttäyshomma on juuri se itse korvien väli. Jos ei se ole kunnossa, niin silloin alkaa miettiä jokaisesta jotain omituista joka sanoo sinulle jotakin, vaikka "huomenta" tai "hyvää päivää".
Tämä on faktaa, että nykyajan helppo kaupunkilaiselämä on tehnyt monista ihmisistä itsetunnottomia vätyksiä, jotka ei osaa naapurinkaan kanssa edes muutamaa sanaa vaihtaa itse siinä hermostumatta tai sekoamatta.
Tuntuu kummalta että kehitys ja sivistys on sitä, että ei enää haluta tuntea ihmisiä, taikka edes asiallisesti keskustella. Mihin tämä maailma on todellakin tällä tavoin pitkässä juoksussa sitten menossa??!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan sekin ratkaisu, että ryhtyy itse kylähulluksi. Mieluiten asun kuitenkin seudulla, jossa on joku selväpäinenkin ihminen. Maaseudulla sellaista paikkaa voi olla hyvin vaikeaa löytää, kaikki koulutetut ihmiset ovat muuttaneet pois kauan sitten. En nyt tarkoita oikeasti maataloudesta itsensä elättäviä, vaan lähinnä sinne jääneitä/muuttaneita tilattomia, joilla on korvauksien nostamisen lisäksi ammattina juopottelu, takapihakennel ja varastetun tavaran välitys.
Salametästys unohtui listalta.
"Hesassa oon käyny kaksi kertaa, ensimmäisen ja viimeisen" NIIH!
Itse olen jo pitkään pyrkinyt salamarjastamaankin.
Se vaan on himpun verran vielä vaikeaa, kun on ne jokamiehenoikeudetkin. Ajatuksena olisi pyrkiä eduskuntaan ja saada läpi lakiesitys, mikä kieltää marjastuksen eri muodoissa.
Mutta niin taikka noin, niin kyllä tulee se aika, että marjastaakin pitää salaa naapureilta ja sosiaaliselta medialta, jossa tosin tulen julkaisemaan videoitani salamarjastuksesta. Ei se enää ole minkäänlaista elämänhuvia, jos laki sallii tehdä jotain valmiiksi. Miten sitä lakia sitten voi kiertääkään?
Miten niin vaikeaa? Se on yleistä, marssit vaan pihaan ja viet marjat pensaista. Jos vielä olette väleissä, voit käydä ruikuttamassa kylään tulevista lapsenlapsista ja mansikkakakusta/ mustikkapiirakasta ja sitten vaan kylmänviileästi, mieluiten kun naapuri on poissa, saunassa tai nukkumassa, poimit KAIKKI mansikat ja pensasmustikat ja puutarhavadelmat pihasta.
Naapuri alkaa sinua varmasti kylällä haukkua, mutta voit puolustautua kertomalla, että olit luvan kanssa ja nimenomaan oli luvattu mansikat kakkuun.
Ehkä pitäisi kieltää marjojen kasvatus pihassakin sitten kokonaan?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtä hankalaa kuin kaupungissa. Hankaluudet tosin erilaisia.
Kyllä kaupungeissa pääsee kaikilla tavoin helpommalla.
Siksi kaupunkilaiset ei myöskään enää maalaisia halua ymmärtää, pääsevät itse kaikesta kuin koira veräjästä, ja ovat vieraantuneet siitä, että kaikkea ei saakaan tuotua kotiovelle, ilman että tekee töitä sen eteen.
Halusin muuttaa maalle eikä ensimmäinen kriteria ollut ikinä "päästä helpommalla", miksi pitäisi päästä kaikesta helpommalla. Mulla on koko päivä aikaa tehdä yhtä ja toista ja jos ei heti ole valmis huomenna jatkan. Maalla on hienoa. Eilenkin istuin yöllä terassilla ja katselin tähtitaivasta pitkän aikaa. Hiirenhiljaista oli. Talven pimeys ei ole haitta, silloin voi levätä vähän enemmän. Kesällä on hienoa nousta jo kuudelta aamulla, joskus jopa aikaisemmin. Ostaessani taloa olivat ehdot, ei ruohonleikkuuta eikä lumenluontia. Sellainen talo löytyi.
Asuin 15 vuotta maalla ja onneksi löysin kaupungista töitä ja pääsin muuttamaan pois.
Jatkuvaa kyttäystä ja juoruilua ei jaksa. Lapsia kiusattiin, koska he eivät olleet syntyperäisiä maalaisia.
Aivan perseestä, junttisuomessa.
Mitä noi tekee tuolla, valotkin palaa keskiyöllä! On se kumma!
Ainakin komediaelokuvan voisi saada aikaan näistä tyypeistä, joita monet täällä kuvittelevat maaseudulla asustavan. Taikka jos nämä tietyt kertomukset on tosia, niin voisi kutsua vaihteeksi ne parit valkotakkiset kurkkaamaan, että mitä sinne kallon sisälle kuuluu itse kenellekin.
Niin taikka näin, niin ei omien kokemusteni mukaan ihmiset ole nykyisin kovin erilaisia maalla ja kaupungeissa. Tärkeintä kuitenkin se, mitä itse kenenkin korvien välissä tapahtuu. Ja totta, että jopa vainoharhaiselta vaikuttavaa ennakkoluuloisuutta on myös molemmissa ryhmissä.
Jos jotain sattuu kysymään, niin on "kyttääjä", ja jos elää omissa oloissaan on "outo", mikähän mahdollisesti on sitten oikeasti normaalia, ja luulevatko nämä määrittelijät itse mukamas edustavansa sellaista :D